Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa kuolemaa pelkäävää 4-vuotiasta?
14.01.2013 |
Meidän kuopus on 2-vuotiaasta asti pohtinut kuolemaa ja pelännyt sitä. Ollessaan juuri 3 täyttänyt vanha isomummimme kuoli, ja asiaa pikkusen itkettiin, mutta asiasta puhuttiin mielestäni lämpimään sävyyn, eikä asialla mitenkään mässäilty.
Tuon lapsen mieleen asia on kuitenkin jäänyt kummittelemaan, ja hän ottaa sitä vähän väliä esille ja esim. tänä iltana taas itki pitkät tovit, kun ei haluaisi kuolla eikä haluaisi että äiti kuolee jne.
En ole erityisen uskonnollinen ihminen, joten puheet jumalasta ja taivaasta on vähän vieraita mulle. Nyt olen kuitenkin miettinyt pitäisikö lapselle puhua ihan faktana taivaasta ja jumalasta, jotta saisi turvallisuudentunnetta?
Nyt olen sanonut, että kukaan ei oikeastaan tiedä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, että se on vähän kuin uusi seikkailu tämän elämän jälkeen. Ja että monet uskoo, että silloin pääsee taivaaseen ja siellä on kaikki asiat hyvin ja ihanasti ja silloin näkee kaikki sellaiset ihmiset jotka on olleet rakkaita ja kuolleet aiemmin.
Ja sanonut, että ei tässä ole kukaan nyt juuri kuolemassa, ja että sitten kun on elänyt pitkän elämän, se kuolema on jo ihan tervetullut. Kun kukaan ei voisi syntyä, jos kukaan ei koskaan kuolisi... Ja vaikka mitä muuta ja vaikka kuinka paljon...
Auttakaas vähän??
Kommentit (21)
kerro että kukaan teistä ei kuole vielä pitkään aikaan.
sitten silitä selkää kunnes nukahtaa iltaisin.
t. myös pelännyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi halusi "olla rehellinen" ja oikein ajoi lapsen pohtimaan lisää. Lopuksi pätin valehdella että kukaan ei tule kuolemaan ennekuin hän on jo iso poika. Pikkuhiljaa loppui se kuoleman ahdistus ja nyt siitä ei ole tarvinnut puhua moneen kuukauteen. Poika nyt 6v. Eli vinkkini onkin että joskus kannattaa hiukan puijata, ei se pieni kuitenkaan voi mitenkään käsittää vielä elämää tai kuolemaa. En minäkään vaikka kohta jo nelikymppinen :)
Siis että kukaan ei kuole vielä pitkään aikaan. Ja sylitellään ja silitellään iltaisin, mutta selkeästi asia aina vähän väliä lasta ahdistaa...
Mä mietin että onkohan olemassa mitään hyvää kirjaa tällaiseen tilanteeseen, kun kukaan läheinen ei oikeasti ole kuollut niin että lapsi muistaisi, sitä isomummia näki sen verran pienenä ja harvakseltaan, että ei sen pitäisi aiheuttaa mitään ikävää tms.
Mutta "kiva" kuulla että muillakin on vastaavaa... Ja osanottoni sinulle vastaaja kaksi, teidän tilanne on varmasti todella rankka ja surullinen.
Itse olen kirkosta eronnut, mutta todellakin syötän 4-vuotiaalle pojalleni "pajunköyttä" kertomalla kuinka vanhat ihmiset menevät kuoltuaan taivaaseen ja ovat sitten meidän suojelusenkeleitä jne. Niin munkin kanssa tehtiin, enkä pidä sitä yhtään huonona asiana, vaikka en aikuisena uskoa sitten niin tärkeänä pitänytkään. Mutta sehän uskon ja uskonnon tehtävä on koko maailman sivun ollut: luoda ihmiselle perusturvan ja suojelun tunnetta; että "jos teen, elän jne. näin, minulle ei tapahdu mitään pahaa". Eihän se ole totta, mutta ei siihen uskominen mitään haittaakaan, päinvastoin.
http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/mite…
Kuolemasta saa ja pitää puhua.
Ei surusta tarvitse mässäillä, että se vaikuttaa. Kaikki me kuolemme ja se kuuluu elämään.
Lapselle voi lukea kuolemasta, näitä löytyy ihan kirjastosta.
Voi surra yhdessä kuollutta, muistaa häntä jotenkin lapsen kanssa ja puhua kuolleesta ja siitä että on eri ihmiset uskoo että kuoleman jälkeen joko on elämää tai sitä ei ole. Ei lapselle täydy tietää osata kertoa kaikkea. Kuolema on mysteeri.
Sinä voit kertoa lapselle että hän on kunnossa, sinä ja isä olette kunnossa ja tässä ei ole mitään hätää.
Jos lapsi on POHTINUT kuolemaa jo vuosia niin pitäisikö käydä juttelemassa perheneuvolassa?
Minusta te voisitte tehdä jotain muistoasioita lapsen kanssa. Voi piirtää klassista musiikkia kuunnellen tunteista ja sytyttää kynttilää, katsella kuvia, voit kertoa isomummusta mukavia asioita.
Ehkä kotona teidän aikuisten kannattaa miettiä milloin puhutte kuolemasta. Vaikka kuvittelet ettei lapsi kuule toiseen huoneeseen tai hän nukkuu niin älkää silti puhuko asiasta tai puhelimeen. Lapsi kuulee vaikka leikkii leluillaan, ne asiat jää mieleen painamaan.
Nuo kuolemasta kertovat lastenkirjat on ihan hyviä kirjoja. Kuin tavallisia lasten piirrettyjä satukirjoja joissa kuolemaa ei välttämättä käsitellä niillä sanoin vaan tunteita ja niihin saa lapsi apua tai tarinan kautta lapsi voi ymmärtää ettei ole hätää.
Mutta jos lapsi oikeasti asiasta paljon puhuu, etkä tiedä mitä sanoisit niin itselläni olisi ainakin matala kynnys soittaa neuvolaan ja pyytää lähetettä perheneuvolaan. He osaa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri sinunlailla toimivien takia meillä lapsen menettäneiden on niin saakelin vaikea koittaa sitten saada ymmärrystä lapselle kun tältä on sisarrus kuollut!
Et meinaan arvaa mitä paskaa siitä tulee tarhassa tai jopa ala-asteella kun yhden lapsi huutaa ja itkee lapselleni että hänen äiti on sanonut ettei lapset kuole!
Kun kuolee. Anteeksi nyt ettei se vaan mene noin.
Että kiitos. Se voi olla sinun lapsi joka kohtaa omani ja silloin sinun lapsesi kohtaa sen raastavan totuuden ja sinun sanasi on vaan myrkkyä sen jälkeen. Niin käy, koska sinä valehtelet. Mitä lapsellesi käy jos itse kuolet huomenna?
Juuri sinunlailla toimivien takia meillä lapsen menettäneiden on niin saakelin vaikea koittaa sitten saada ymmärrystä lapselle kun tältä on sisarrus kuollut!
Et meinaan arvaa mitä paskaa siitä tulee tarhassa tai jopa ala-asteella kun yhden lapsi huutaa ja itkee lapselleni että hänen äiti on sanonut ettei lapset kuole!
Kun kuolee. Anteeksi nyt ettei se vaan mene noin.
Että kiitos. Se voi olla sinun lapsi joka kohtaa omani ja silloin sinun lapsesi kohtaa sen raastavan totuuden ja sinun sanasi on vaan myrkkyä sen jälkeen. Niin käy, koska sinä valehtelet. Mitä lapsellesi käy jos itse kuolet huomenna?
siis lapsi kuollut. En käskenyt puhua yleisesti, ettei lapset koskaan kuole, vaan, että tuo yksittäinen, kuolemaa pelkäävä lapsi ei ole kuolemassa aikoihin, eikä hänen äitinsäkään. On niin epätodennäköistä, että hänen äitinsä sitten yhtäkkiä kuolisi, että luulen kyllä trauman olevan silloin aivan yhtä suuri, oli sitten puhuttu mitä tahansa edeltävästi.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minunkaan lapsen pitänyt mihinkään kuolla mutta niin vaan tukehtui!
Mistä sinä olet saanut niin jumalaisen lahjan että osaat tietää ettet sinä tai kukaan muu ole kuolemassa? Tänäänkin voi joku perheestä kuolla.
En usko että sinulta on lapsi kuollut. Ei kukaan Käpyläinen ole noin naiivi kun lapsi on haudattu kerran.
Et ota huomioon tuon enempää asioita. Sinun varmaan kannattaa mennä juttelemaan Käpyyn, on meinaan hukassa täysin lapsen tukeminen. Ei ole mitään pohjaa lapsella jos joku kuolee ja sinähän sen jo tiedät mitä se on. :(
Mutta jos neljävuotias pelkää kuolemaa niin paljon, ettei saa öisin nukuttua, minusta on aivan sallittua hiukan fuskata ja sanoa vakaasti, ettei hän tai äiti ole kuolemassa pitkiin aikoihin. Terveen lapsen tai aikuisen kuoleminen on kuitenkin niin epätodennäköistä, että se ei todennäköisesti osu kohdalle. Ja jos osuu, lapsella on vaikeaa aivan huolimatta siitä, mitä aiemmin on asiasta puhuttu.
Ja kyllä minulta on oikeasti kuollut lapsi, aiemmin ihan terve lapsi kuoli bakteerisepsikseen. En ole Käpyn jäsen enkä aiokaan liittyä, jos siellä on yhtä aggressiivisesti käyttäytyvää porukkaa kuin sinä.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletteko kieltäneet lastanne juoksemasta ajotielle? Oletteko kieltäneet lastanne menemään piiloon, jos tulipalo syttyy (vaikka lapsi olisi sen itse aiheuttanut)?
oletteko kieltäneet syömästä sieni tai tuntemattomia marjoja luonnosta?
Jos olette, niin miten perustelette tämän lapsellenne? Isolla pipillä, äidin/ isän vihalla vai millä? Lapsi ei ole kuolematon ja sitä rekkaa kannattaa varoa.
Kuoleman pelko on osa lapsuutta ja lasta pitää lohduttaa, asioista pitää puhua, taivaasta voi kertoa. Mutta tietty määrä kuoleman pelkoa on tervettä. Se pitää meidät ja lapsemme hengissä.
Oscar.
Meillä on kuolemaa pelätty jo kauan, kun lasten sisarus sairasti ja viime vuonna kuoli. Tähän on auttanut ihan sellainen konkreettinen asia, että me olemme alkaneet suunnitella tulevaa. Olemme suunnitelleet seuraavalle viikolle jotain kivaa, seuraavalle kuukaudelle, ensi keväälle, ensi kesälle jne. Tällä tavoin lapsella on jotain konkreettista kivaa odotettavaa tulevaisuudelta, muutakin kuin kuolema.
Ja joo, ei sisaruksen menettäneelle lapselle oikein voi sanoa, etteivät lapset kuole. Sen olen lapsille sanonut, että maailmassa on tosi vähän lapsia, joiden sisko tai veli on kuollut. Että se ei ole yhtään tavallista, että lapset kuolevat, eikä heidän tarvitse sitä pelätä kun äitikään ei sitä pelkää.
Olemme myös lasten kanssa piirrelleet kuolleen sisaren taivasta, miettineet, millaisia vaatteita hän käyttää, millaiset hiukset hänellä on ja mitä hän siellä haluaa tehdä ja syödä. Nämä ovat sellaisia seikkoja, joita voi mielestäni lapsen kanssa pohtia myös siltä kannalta, että mitä hän itse haluaisi tehdä taivaassa ja miten hän oman huoneensa sisustaisi taivaassa.
Perusturvallisuuden tunne on lapsella kärsinyt, jos hän pelkää kuolemaa, ja sen korjaamiseen täytyy käyttää aikaa, syliä ja läheisyyttä. Pikkuhiljaa se siitä.
Ja jos ei muutamassa kuukaudessa helpota, hae apua, lapsi voi masentua ja ahdistua kovastikin, avun hakeminen ajoissa on fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan sillon lähdetään TERAPIAAN!
T. Se jolta lapsi tukehtui ja jonka lapset on terapiassa olleet. Ei silloin mitään halata tiukasti ja sanota ettei kukaan kuole. Kuolema kuuluu elämään. Luulisi että tajuat jos tämä on jo koettu.
Ap, kannattaa olla tosi varovainen tuon lapsen kanssa.
Kuulostaa meinaan just sellaiselta sekoboltsilta, joka saattaa seota ja viedä muita mukanaan. Tarkkailee sitä, ettei sillä ole puukkoja/aseita/räjähteitä... Jos jotain epäilyttävää ilmeentyy, älä harkitse liikaa vaan pistä vaikka taju pois että saat sen poliisille/lukittujen ovien taakse hullujen huoneelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiselle lapselle, jonka perheestä ei ole kukaan kuollut, minusta voi sanoa noin. Ensimmäinen viestini oli siis tarkoitettu ap:lle, jonka lapsen sisaruksia ei ole kuollut. Tosin tuon kolmannen lapsensa menettäneen ohje sanoa, että kuolema on tosi epätodennäköistä ym, on ehkä parempi. Oma lapsi on jo terapiassa, joka tuntuu kyllä olevan yhtä tyhjän kanssa.
2
lapselle ei saa ikinä valehdella, koskaan. Tarpeen mukaan totuudesta voi jättää osan kertomatta, mutta valehdella ei saa. Se kolahtaa aina takaisin tavalla tai toisella.
Mutta asiaan niin minä olen pelännyt kuolemaa ihan hulluna 4-5-vuotiaana. Se oli kamala ahdistava tunne, joka aina joskus tuli, ihan yllättäen. Miettin millaista on, kun ei ole mitään. Mulle oli opetettu se raamatun tarina, että Jeesus sitten viimeisenä päivänä herättää kuolleista ja joka ilta kuolemasta muistutettiin iltarukouksella (Levolle lasken luojani). Äiti silitteli ja sanoi, että ei tässä nyt varmaan kukaan ole kuolemassa ja, että vanhempana ymmärtäisin asian paremmin. Ei auttanut vaan meni lähinnä vähän luotto äitiin. En itse usko jumalaan, mutta omalleni (3-v silloin) selitin kyllä sumeilematta tarinat taivaasta, missä on sitten hyvä olla. Selitin sen valehtelua kierrellen, että enhän minä tiedä, kukaan ei tiedä, mutta meidän uskonnossa uskotaan, että on taivas missä jumala asuu ja kun ihminen kuolee hän menee sinne jumalan luokse . Ihmiset itkee, kun joku kuolee, koska niille ihmisille tulee ikävä sitä kuollutta. Niin ja olen myös kertonut, että yleensä ihmiset kuolee vasta aika vanhoina ja silloin vanhana ja väsyneenä se kuolema voi tuntua ihan mukavalle ajatukselle. Tällöin sain tietysti vastakysymyksen lapsista ja niiden vanhemmista:) Kerroin, että lapsi voi sairastua ja voi joutua onnettomuuteen ja siksi äiti niin kovin vahtiikin siellä liikenteessä, koska sitten äidille tulisi kamala ikävä jos lapsi kuolisi. Ja lupasin yrittää myös itse pysytellä hengissä, mutta jos jotain kävisi molemmille vanhemmille niin nimesin yhden lapsille tosi rakkaan sukulaisen, joka ottaisi heidät sitten luokseen asumaan ja pitäisi heistä huolta. Itkut loppuivat silloin tähän, asiasta puhutaan joskus, kun on elämään liittynyt, mutta ei kovin ahdistuneesti.
Ja niihin kirjoihin niin asiasta on paljonkin hyviä kirjoja. Jos menet kirjastoon niin virkailijat auttavat varmasti löytämään hyviä kirjoja. Omasta mielestä esim tuon ikäiselle hyvä kirja on 'vanha elefantti'. Siinä on vanha elefantti ja hiiri kavereina ja elefantti on jo hyvin vanha ja väsynyt ja haluaisi mennä paikkaan minne kaikki vanhat ja väsyneet menevät lepäämään, mutta silta sinne on rikki ja lähes sokea elefantti ei sitä voi korjata ja ei siis pääse tänne paikkaan. Hiiri ei halua, että elefantti lähtee, koska tulisi ikävä, mutta ymmärtää lopuksi, että elefantti sinne oikeasti haluaa ja sitten hiiri korjaa sillan.
mietityttää useita lapsia tuossa iässä. On hyvä, että lapsesi kohtasi kuoleman ensin jonkun vähän etäisemmän läheisen kuollessa. Kun sitten myöhemmin joku läheisempi kuolee, lapsi tietää jo mistä on kyse. Usein illalla tulee suruasiat lapsen mieleen. Hyvä on, että ilta on turvallinen ja tutuin tavoin vähitellen unta käyvä. On hyvä, kun lähellä on tuttu unilelu, luetaan satu, lauletaan laulu, annetaan hali.
Kokeilisitko vaikkapa jotain satukirjaa lapsesi kanssa kuolemasta? Kirjastosta löytyy monenlaisia ihania, suloisia, esimerkiksi eläinten seikkailuja kuoleman ja surun koskettaessa. Myös ihmisistä kertovia suru-kirjoja löytyy.
Seuraavat ovat kristillisestä näkökulmasta kirjoitettuja kuoleman käsittelemiseksi: Tilkkutaulu - Mummi ompelee kuvan toivosta, Atte ja Anna - Toivo kantaa, kun meillä on suru, Kerro minulla taivaasta - kun kuolema koskettaa. Myös kirkon nettisivuilla on tietoa surusta ja myös lapsen kokemuksesta: http://evl.fi Lapsi ja Kuolema
Surusta kertovien satukirjojen kautta lapsi voi käsitellä tätä omassa mielessä tällä hetkellä olevaa jännittävää ja pelottavaa asiaa. Sadut ovat turvallinen ja mukava konsti oman turvallisen aikuisen vieressä sukeltaa joskus vaikeisiinkin asioihin.
On tärkeää, että lohdutat, silittelet ja pidät sylissä lasta. Kun hän kuulee useasti, että "kaikki järjestyy" jne. vähitellen olo paranee, pelko häviää. Kerro lapsellesi lohduttavasti kuolemasta, kun hän kysyy. Kerro sen verran, että voit itse jotenkin hyväksyä, että ehkä se jotenkin noin on. Aikuinenhan saattaa asiasta pohtia monella tavalla, niin kuin itsekin sanoit, että et oikein tiedä mitä asiasta ajatella.
Lapselle voi vaikkapa kertoa vain: "Mummi on taivaassa Jumalan luona, mummi ei enään tunne kipua. Nyt on mummilla kaikki hyvin."
Iloa, valoa ja mukavia hetkiä perheeseenne tänä keväänä!!!
ja taivaasta vaikka itse emme ole uskovaisia. Ihan vaan siksi, että kuolema on aika iso pala käsiteltäväksi pikkulapselle, kun se on aikuisellekin, ja minusta on täysin sallittua pehmentää sitä realiteettia heille kauniilla sadulla rakastavasta Taivaan Isästä jonka luo kauniiseen taivaaseen kuolleet menevät ja ovat siellä ikuisesti onnellisia.
Itselleni ei lapsena näin tehty, koska vanhempani ovat vakaumuksellisia ateisteja. Kun minulle tuli kuolemastakyselykausi, vanhemmat vaan totesivat että sitten ei enää tunne eikä ajattele mitään ja ruumis menee luonnon kiertokulkuun, ravinnoksi kasveille ja muulle uudelle elämälle. Minusta ajatus tietoisuuden päättymisestä oli sietämättömän ahdistava siinä iässä, ja yritin pari vuotta olla nukahtamatta iltaisin, koska pelkäsin että voisin kuolla unissani.
siinä lähtien kun lapsi on ollut ihan pieni. Luemme päivittäin Raamattua, lapselle Lasten Raamattua ja käymme seurakunnassa. Lapsi oppii kasvamaan, että kuoltuaan Jeesukseen uskova ihminen pääseen Jumalan luokse taivaaseen. Suosittelen samaa myös muille.
siinä lähtien kun lapsi on ollut ihan pieni. Luemme päivittäin Raamattua, lapselle Lasten Raamattua ja käymme seurakunnassa. Lapsi oppii kasvamaan, että kuoltuaan Jeesukseen uskova ihminen pääseen Jumalan luokse taivaaseen. Suosittelen samaa myös muille.
poika ei ole kuolemassa pitkiin aikoihin, etkä sinäkään, vaan vasta sitten tosi tosi vanhoina, piitkän pitkän ajan päästä kuolette. Jos lähipiirissä ei ole nuorena kuolleita, se voisi toimia.
Omalla 4v lapsella on sama ongelma, hän pelkää kuolemaa, mutta itse en voi käyttää tuota ehdottamaani ratkaisua, koska hänen pikkusisaruksensa on kuollut ja siitä koko ongelma on syntynytkin.