Onko sinulle sattunut jostakin syystä "hirveä" huonekaveri synnärille?

Toisen kun sain, yöllä sitten tuli ensisynnyttäjä huoneeseen. Hänellä synnytys oli ilmeisesti mennyt vähän penkin alle, että ymmärrystä kuitenkin löytyy.

Vauva oli koko yön meidän huoneessamme, mutta hoitaja soitettiin aina paikalle kun vauva piti saada viereen tai vierestä pois.

Siihen päälle vielä puhelimen naputtelu. Tuli hyvin katkonainen yö.

alapää hajalla niin vauvan nostelu on tosi hankalaa. Mulle pistettiin vain pari tikkiä, mutta silti sängystä nouseminen oli vaikeaa.

esikoiseni, kännyköitten käyttö ei ollut sallitua. Piti ostaa joku puhelinkortti, ja sillä soitella lankaluurista. Oli mukamas hankalaa, mutta rauhoitti kyllä elämää. Voin kuvitella, että jatkuva puhelimen näpyttely ja puhuminen ärsyttää. Samoin meillä on ihan rajattu, että ketkä sai osastolle tulla vierailulle. Isovanhemmat sai tulla vierastunnilla, mies ja sisarukset vapaammin. Taisi mellastaa joku MRSA-bakteeri silloin, niin oli näitä extrarajoituksia.

Toisen kun sain, yöllä sitten tuli ensisynnyttäjä huoneeseen. Hänellä synnytys oli ilmeisesti mennyt vähän penkin alle, että ymmärrystä kuitenkin löytyy.

Vauva oli koko yön meidän huoneessamme, mutta hoitaja soitettiin aina paikalle kun vauva piti saada viereen tai vierestä pois.

Siihen päälle vielä puhelimen naputtelu. Tuli hyvin katkonainen yö.

alapää hajalla niin vauvan nostelu on tosi hankalaa. Mulle pistettiin vain pari tikkiä, mutta silti sängystä nouseminen oli vaikeaa.

Toisen kun sain, yöllä sitten tuli ensisynnyttäjä huoneeseen. Hänellä synnytys oli ilmeisesti mennyt vähän penkin alle, että ymmärrystä kuitenkin löytyy.

Vauva oli koko yön meidän huoneessamme, mutta hoitaja soitettiin aina paikalle kun vauva piti saada viereen tai vierestä pois.

Siihen päälle vielä puhelimen naputtelu. Tuli hyvin katkonainen yö.

alapää hajalla niin vauvan nostelu on tosi hankalaa. Mulle pistettiin vain pari tikkiä, mutta silti sängystä nouseminen oli vaikeaa.

No eikös siellä kaikilla ole alapää enemmän tai vähemmän hajalla?

Jos nyt ajattelee normaalia synnytystä, jossa tulee joku muutama tikki tai sitten vaikka imukuppisynnytystä, jossa tehdään kunnon episiotomia, niin onhan siinä eroja.

En mäkään vauvaa voinut nostella, alapään tikit nyt ei siinä ollut suurempana syynä, vaan yleinen heikkous, pyörrytys ja kanyyli kädessä. Enkä olisi voinut könytä sänkyyn ja takaisin tikkeineni ja muine krempponeni.

#4

Toisen kun sain, yöllä sitten tuli ensisynnyttäjä huoneeseen. Hänellä synnytys oli ilmeisesti mennyt vähän penkin alle, että ymmärrystä kuitenkin löytyy.

Vauva oli koko yön meidän huoneessamme, mutta hoitaja soitettiin aina paikalle kun vauva piti saada viereen tai vierestä pois.

Siihen päälle vielä puhelimen naputtelu. Tuli hyvin katkonainen yö.

alapää hajalla niin vauvan nostelu on tosi hankalaa. Mulle pistettiin vain pari tikkiä, mutta silti sängystä nouseminen oli vaikeaa.

Unohdin tuohon lisätä, että antoivat silloin yöllä sen miehenkin olla siinä jonkin aikaa.

Ei se vastasynnyttäneenä ollut kiva valvoa sen takia, että koko ajan joku pulisi vieressä :)

Joo, oli ärsyttävä huonekaveri, mutta ehkä vain omasta syystäni. Muut eivät hänestä välttämättä olisi ärsyyntyneet.



Näistä syistä oli ärsyttävä:



-Mässytti koko ajan sipsiä, karkkia yms. epäterveellistä. Kuului siis oikeasti sellainen kovaääninen maiskutus.



-Oli lihava, ja minua jotenkin ällötti erityisesti se lihavan ihmisen mässytys (tiedän, olen itse ilkeä, kun ajattelen näin)



-Oli synnyttänyt sektiolla nelikiloisen vauvan "koska se oli niin iso". Mielessäni ajattelin, että oli oma vika, kun oli mässäilyllään tehnyt vauvasta niin ison.



Tiedän, nämä ovat tyhmiä ärtymyksen syitä, mutta siinä hormoonihuurussa nuo todella ärsyttivät! Ja näin anonyymisti voin tämän sanoa ilman, että vaikutan oikeassa elämässä idiootilta. ;)

Tai päivämäärän, kun mietin täällä, olinko se minä.

Kaikki muu täsmää, mutta en muista puhuneeni vauvalle yöllä. Olin aika väsynyt nukutusaineista pitkään.

Kerro, kerro!

Tapaus on vuosia vanha.

Ja kyllä; puhuit yöllä ja nimenomaan yölläKIN. Se alku menikin ihan hyvin, eka päivä tai eka yö, mutta sitten se alkoi. Nukutusaineet kun eivät vaikuta koko sitä aikaa kun osastolla ollaan, ja unilääkkeitä tuskin sait, kun koko yön hoidit vauvaa. Imetys ei sujunut, ilmeisesti maitoa ei noussut tai jotain, ilmeisessti tarvitsit hoitajan apua vauvan laittamiselle rinnoille ja tarkistusta että onko se nyt oikein ja mitä lie ja sitten soittaa ränkytettiin hoitajaa paikalle kaiken aikaa, koska koko päivä, koko yö, oli yhtä imettämistä. ja kyllä, puhuit koko ajan, lempeästi ja leperrelen ja koko ajan, ihan koko ajan, myös yöllä.

Minä olen suoraviivaisempi tapaus enkä lepertele vauvalle, en edes sille ensimmäiselleni aikoinaan, mutta en ulkopuolisten vieraiden kuullen tai ainaka, enkä varsinkaan yöllä. tosin ei siinä oikein jaksanutkaa, kun oli niin kipeä ja niin helvetein väsynyt, kun ei saanut nukkua kuin repaleisesti. hoitajat sanoivat, että nuku päivällä. Joo kiva, miten nukun, kun se mies on huoneessa koko ajan.

Mietin, että eikö järki sanonut yhtään sille miehellekään, aamulla jo heti aamusta tuli ja lähti vasta iltapalan jälkeen.

Voin sanoa, että kun kotiin menee tuossa kunnossa tietäen, ettei sielläkään saa apua tai lepoa, nukuttua, lopputulos on aika kroonisesti uupunut nainen.

Mitä lapsellsei nyt kuuluu? Oliko se tyttö vai poika?

Minä olen suoraviivaisempi tapaus enkä lepertele vauvalle, en edes sille ensimmäiselleni aikoinaan, mutta en ulkopuolisten vieraiden kuullen tai ainaka, enkä varsinkaan yöllä.

puhuvat tauotta, itse kaipasin rauhaa ja lepoa koska vointini ei ollut hyvä. Kahdesti on osunut huonekaveriksi sellainen turbokieli ettei pahemmasta väliä.

talon oma työntekijä, jolla sitten ramppasi työkavareita jatkuvasti pitkin päivää, ja sitten illalla järjetön lauma sukulaisia.

Esikoiseni syntymästä 11 v.

En kyllä vieläkään muista, että olisin puhunut vauvalle kovin paljon, ainakaan yöllä. Ja nyt muistin, että taittiin päästä perhehuoneeseen jo toiseksi yöksi.

Säälin aina sitä henkilöä, joka joutui minun kanssani samaan huoneeseen!



Pyrin olemaan mahd.paljon hiljaa, ja heti reagoin vauvan itkuun. Puhelinsoitot, soitin sielä vieraspaikassa. Synnärillähän on itseasiassa tarkoitus, että vieraat otetaan vastaan telkkaripisteessä, missä on tuolit ja pöydät, ei huoneessa, jotta ei häiritä muita.



Mutta, tiedän, että ne jotka ovat joutuneet minun naapurikseni synnärillä, ovat kituneet. Koska kuorsaan ihan helvetisti. Varoitin tästä naapuriäitiä, joka sanoi, että häntä ei haittaa. No, ensimmäisen yön jälkeen vaihtoi huonetta...



Terkut vain teille naapurivuoteessa oleville!

Sain kuopuksemme vuosi sitten (3.lapsi) sektiolla. Vieressä oli ensisynnyttäjä (sektio).



Hän ruikutti koko ajan omaa vointiaan, kaikki oli niin kamalaa ja synnytys pettymys. Imetyskään ei onnistunut. Mies oli koko ajan höösäämässä siinä.



Minulla ei käynyt muuten vieraita, kun mies ja isommat lapset nopeasti vierailuaikaan. Mutta vauvani itki ekana yönä pari tuntia vain välillä rauhoittuen. Sektiohaavan ja katetrin vuoksi jouduin soittamaan hoitajia pari kertaa apuun vauvaa siirtelemään ja kanniskelemaan. Olin tosi nolona ja stressasin, että häiritsemme huonekaveria. Hänkin tosin joutui muutamankin kerran soittamaan hoitajat avustamaan imetyksessä, kun ei itse osannut laittaa vauvaa rinnalle.



Seuraavana päivänä huonekaveri järjestikin ihmeellisen hysteriakohtauksen hoitajille ja miehelleen, syytti pahasta henkisestä olostaan sitä kun "tuo naapurin vauva huusi kurkku suorana koko yön", ettei hän saanut nukuttua.



Olin ihan paniikissa seuraavana yönä, mutta onneksi vauvani nukkui tyytyväisenä ja hiljaa vieressäni välillä maitoa hörppien. Naapurin vauva sitten huusikin loput yöt. Hähä. Ehkä se sitten tajusi, ettei kukaan siellä tahallaan vauvaa huudata.



Olen kuullut muiltakin ystäviltä, että monelle on sattunut naapuriksi tällainen mamma, joka valittaa vauvan itkusta (oman vauvan itkua eivät siis huomaa tai eivät oleta sen häiritsevän..).

Oli jotenkin kiusallista, kun huoneessa oli pari sektiolla synnyttänyttä ja ne oli niin kipeitä ja valittivat koko ajan. Ei siinä mitään, mutta kun se toinen koko ajan jakso mainita kuinka pääsin niin helpolla, kun alakautta synnytin. Repesin pahasti ja vahvoja kipulääkkeitä itsekin osastolla söin ja lisäksi synnytys oli yhtä helvettiä 25 tuntia kivun vuoksi ja edes epiduraalia en saanut. Sen toisen naisen katkeruus ärsytti.

Meitä oli neljä äitiä siinä huoneessa ja sen kolmannen 1v esikoinen piti ihan hirveätä meteliä ja melkein koko ajan oli isä tämän taaperon kanssa katsomassa huoneessa äitä ja pikkuveljeä.



Tokan lapsen synnytyä oli ihan ok porukkaa ja hävetti, kun oma vauva itki koko ajan ja muiden vauvat ei itkeneet ollenkaan.

Esikoiseni sain ja samalla koin kolme "kulttuuririkasta" yötä, ja en siis itse valita.



Synnytys meni hyvin, pääsin iltapäivästä huoneeseen jossa jo oli yksi nainen vauvansa kanssa.

Mieheni oli mukana. lähti kotiin kun "käsky kävi eli vierailuajat ohi myös perheeltä.



Meni tunti niin tämän vierustoverini mies tuli paikalle mukanaan montaa eri sorttia ruokaa.

Tuoksut tuntui oikeasti tosi kuvottavalta kun pariskunta ruokaili ja ruokaili..meni KOLME tuntia ja mies lähti, pyysin että voisinko avata ikkunan, ei sopinut koska tulisi niin kylmä.

Annoin asian olla ja jatkoin ensimmäistä yötäni äitinä.



Tuli aamu ja tämän toverini luo ilmaantui kahdeksan naista.

Ja mikä ääni heistä kaikista lähtikään, vaihdettiin ilmeisesti kuulumisia.

Siirryin vauvani kanssa aamupalalle ja vietimme melkein viisi tuntia katsellen toisiamme ja viereisen kerrostalon kaunista silhuettia.



Ja kun palasin huoneeseen niin siellähän odotteli se viimeöinen tuttu tuoksu: vierustoverini mies oli tuonnut tullessaan herkkujaan ja niitä naapurini nautiskelivat monen monta tuntia...

..harjoittelin siinä sitten illan aikana verhojen suojissa imetystä niin eikös vaan pian naapurin mies kiskaisi verhot auki ja kysyi vettä (nukuin lähellä ovea ja ovien luona oli lavuaari ja vesipiste) no tissit piiloon ja vettä kehiin.



Viimeinen yö olikin ikimuistoisin, sillä illan aikana nämä naapurini verhon takana harrastivat seksiä..ja kun mies sitten poistui myöhään yöllä niin nainen itki aamuun asti.



Oli kyllä ikimuistoinen setti, positiivista oli oma ihana eskoinen ja tuo huonetoverini on jäänyt mieleeni niin vahvasti.

Ja siis juu siellä siis harjoiteltiin tissittelyjä, vaipan vaihtoja etc. normi vauva-arkea, en vaan niitä nyt tähän erikseen listannut :)

Minulla oli kaksi ja katetri myös sekä hätäsektiohaava navasta ihan alas ja muutenkin olin hyvin sairas mutta kyllä minä vauvaa jouduin hoitamaan ihan yksin ajoittain. Itkuja siinä kyllä tuli vähän väliä, mutta minulla ei kyllä saanut olla huonetoveria kun tarvitsin lepoa. olisin antanut mitä tahansa että en olisi tuntenut olevani niin yksin maailmassa. Mutta itku ei onneksi häirinnyt ketään.

non-stoppina poikakaverinsa kanssa joko puhelimessa tai paikan päällä. Sen olisin vielä kestänyt, mutta tyttö suhtautui vauvaan kamalan kylmästi. Teki ihan pahaa pienen puolesta, kun sanoi monta kertaa "pentu rääkkyy jatkuvasti" eikä muutenkaan tehnyt elettäkään hoitaakseen vauvaa, ennen kuin oli itkenyt tosi pitkään :( Silloinkin kamalan huokailun kera.



Ymmärrän, ettei lapsi välttämättä ollut toivottu, mutta itkin silti hormoonihuuruissani pienen vauvan puolesta. Isä onneksi tuntui välittävän enemmän. En minäkään kovin vanha ole, 22-vuotias esikoisen syntymän aikaan. Ei ole siis mikään teiniäitien mollausteksti...



Toisella kertaa oli ihan mukavat huonekaverit, normaaleja ihmisiä. Minäkin yritin olla hissukseni ja panttaamatta kaukosäädintä :)

Suomen ilmeisesti pienimmässä synnytysyksikössä Ivalon tk:ssa. Sain olla yksin koko osastolla viettämäni ajan eli melkein viikon. Pohjois-Lappiin satojen kilometrien päähän ei päästetty ensisynnyttäjää lähtemään kovin äkkiä. Kohtelu oli ruhtinaallista, kätilöt olivat innoissaan kun osastolla oli asiakkaita:)

talon oma työntekijä, jolla sitten ramppasi työkavareita jatkuvasti pitkin päivää, ja sitten illalla järjetön lauma sukulaisia.

Oli vieläpä kätilö ja sektiolla synnyttänyt. Voi juma, kun työkaverit jäivät siihen viereen juoruilemaan ja se oli oikeasti koko ajan. No yöllä oli sentään suht hiljaista.

Onneksi oli toinen lapsi kyseessä niin pääsi kotiin lepäämään jo vuorokauden jälkeen.

Kaksi kertaa olen synnyttänyt ja molemmilla kerroilla olen saanut olla vauvan kanssa ihan oman huoneen. Ja molemmat siis naistenklinikalla. Ja se oli hyvä. Isä (ja sisarus) sai olla koko päivän ja vieraatkaan ei ketään häirinnyt.