Mies elää "eri elämää" kuin me minä+lapset. Onko muilla tälläista?

on tottunut olemaan äitinsä silmäterä. Tulee siis hyvin perinteisestä perheestä jossa molemmat vanhemmat olivat kokopäivätöissä mutta kaikki kotityöt äidin vastuulla.



Minulla on aika tiukka luonne joten seurusteluaikana selitin, että hommat pannaan puoliksi. Toinen laittaa ruoan, toinen tiskaa. Siivotaan yhdessä.



Jäin kotiin 6v ajaksi jolloin hoidin päivän aikana siivoukset, pyykit ym. Iltaruoka kuitenkin meni niinkuin ennenkin, toinen kokkaa, toinen tiskaa.



Sama juttu raha- asioissa, maailmankatsomuksemme ovat senverran erilaisia että monta keskustelua on käyty niin että molemmat tuntevat jaon reiluksi.



Avain tilanteeseesi ap on keskustelu. Vaikka mies olisi kuinka tottunut ajattelemaan vain itseään, ei se perheellisenä onnistu ellet tee kaikkeasi sen onnistumiseksi ja samalla uuvu itse.



Selitä tilanne, laita lista "hommista" ja anna miehelle selkeä toimintalista. Ei riitä että sanot "voi kun sä osallistuisit", on sanottava "lauantaina peset kaksi koneellista pyykkiä ja imuroit eteisen."



Puhukaa, puhukaa. faktoja, ei vaan epämääräistä väsymyksen ja pettymysten purkamista.

Nyt kun lapset on isompia, on minulla en ole koko ajan raivoissani.

Erona ehkä, että mieheni hoitaa kyllä raha-asiansa huolella.



Oletko ajatellut, jos miehessäsi on as-piiretisyyttä? (omassani selvästi on)

- ei tykkää matkustella, mielummin koton.

- omat harrastukset ja puuhat autotallissa jotka vievät isoimman osan vapaa-ajasta

- rutiinit tarkkoja, kuten mainitsit, kotiin tultua ja yleensäkin

- ei reagoi lasten itkuihin ja tunteidenpurkauksiin, odottaa sen "osaavan" äidin hoitavan (tai lähinnä häiritsee, voi sulkeutua toiseen tilaan)

- lasten kanssa hommat menevät miehen ehdoilla, niitä asioita mistä mies tykkää

- ei harrastuksia kodin ulkopuolella, ei baareja koska ei tykkää kauheasti vieraiden ihmisten kanssa toimimisesta

...

Taitaa vaan yksinkertaisesti olla omaan napaansa tuijottava tollo. Mistäpä tälläisenkin olisi arvannut ennenkuin lapsia alettiin tehdä.

kolme lastako tulivat kerralla? Jos ei miestäsi ensimmäisen kanssa kiinnostanut touhuta, miksi kuvittelit että kiinnostaisi toisen... kolmannen... kanssa?

Juu, ei ole minun mieheni tuollainen. Tänään vei lapset uimaan, nyt ovat hiihtämässä. Minä olen myös kotiäiti, ja olen aina viikonloput "vapaalla", koska mies kokkaa ja touhuaa lasten kanssa aamusta iltaan.

Editoriaalinen korjaus: siis kun lapset ovat kasvaneet, on elämäni helpompaa, enkä ole koko ajan raivoissani. PIkkulapsiaika oli raskas.



Jos mies on as-piirteinen, niin "keskustelu" ei ehkä toimi. Meillä toimii paremmin niin, että minä VAADIN miehen hoitavan tietyt tehtävät, ja perustelen, mutta en tingi. Vähän vaatii perustelua mutta kun saa asian läpi, niin työjako on sitten aika selvä. En uneksi mieheni osaavan lukea ajatuksiani tai esim aloittavan omatoimista siivousta. Vähän voi jostain ulkopuolisesta kuullostaa käskyttämiseltä, mutta en minä mikään kaiken hoitava kotiorjakaan jaksa olla.

en tiedä omasta miehestäsi, mutta mun mies on noiden kirjoittamisiesi lisäksi vielä ärsyttävän itsekäs, laiska, mukavuudenhaluinen, vastuuton, eikä tosiaan osaa ottaa toisia huomioon, eikä edes näe sille mitään syytä, ei näe itsessään mitään vikaa, hän on aina oikeassa, on sanonut sen ihan suoraankin, luulen että oli vielä ihan tosissaankin.



Joskus olen niin turhautunut, vihainen ja katkera, että tekee mieli tehdä hänen elämänsä hankalaksi, jättää hänet yms.



Sitten toisaalta ajattelen, että silloin kun pystyn ns. nöyrtymään, siis en edes odota mieheltäni mitään, hyväksyn hänet sellaisena kuin hän on, yritän keskittyä niihin tehtäviin, joita ehdin ja jaksan tehdä, ja yritän nauttia pienistäkin asioista, meillä menee ihan hyvin. Onnellisuuteni ei kuitenkaan riipu miehestäni tai kestään muustakaan ulkopuolisesta ihmisestä. Onnellisuuteni riippuu itsestäni, ajatuksistani, siitä miten asioista ajattelen ja mihin keskitän huomioni.

Tottakai ajattelen usein, että jos olisi "parempi mies", olisi varmaan helpompaa. Tosin, kaikissa on vikansa, ties mitä vikaa siinä "paremmassa miehessä" sitten olisi.



Sen olen päättänyt, ihan oman jaksamiseni vuoksi, että meille ei enempää lapsia tule. Mies niitä toivoisi, en kyllä kertakaikkiaan ymmärrä miksi, kun mitään vastuuta ei heistä halua ottaa?



Ei muuta kuin tsemppiä sulle ap, yritetään nauttia elämästämme kuitenkin, ja lapsista! Miehemme havahtuvat luultavasti joskus vanhempina siihen, että lapset ovat jo aikuisia ja missasivat elämänsä tilaisuuden viettää aikaa lastensa kanssa. Siinä vaiheessa voi ainakin itse olla tyytyväinen, ettei tehnyt samaa virhettä, jota tarvii sitten vanhana katua.

vai saivatko lapset alkunsa kun olitte aikanne jaksaneet vinkua ja mankua vai peräti salaa jätitte ehkäisyn pois?



Jos mies ei ole innostunut hankkimaan lapsia, hän ei niitä ylipäätään tahdo. Millähän tämän asian saisi menemään naisten kaaliin?

Kun viimeisin rakkaudenheldemä on kolekuinen?

miten miehesi reagoi siihen, kun kerrot nämä asiat hänelle? Millainen mihene lapsuudenkoti oli? Oletteko koskaan keskustelleet perusteellisesti työnjaosta?



Oma mieheni ei ole tuollainen. Hän on perheestä, jossa isä ei osallistunut kodin- ja lastenhoitoon. Alusta alkaen mieheni on kuitenkin automaattisesti kantanut vastuuta kaikesta (välillä liikaakin). Siihen on taas omat syynsä hänen elämänhistoriassaan (rakkautta on kotona saanut tekojen kautta).



Jokaisessa parisuhteessa pitää luoda omat säännöt. Me olemme ihan suullisesti sopineet mitkä kotityöt ja vastuut kuuluvat kenellekin. Ja olemme myös sopineet, että jos haluaa apua, sitä pitää selkeästi pyytää toiselta eikä olettaa toisen ymmärtävän pelkästä vihjeestä tms.

ap,

Asutko pienessä merenrantakaupungissa Länsi-Rannikolla?

Ja miehesi nimi alkaa M:kirjaimella?

Ei mun mies ole tollanen. Ei elä eri elämää kuin minä ja lapset.

vai saivatko lapset alkunsa kun olitte aikanne jaksaneet vinkua ja mankua vai peräti salaa jätitte ehkäisyn pois?

Jos mies ei ole innostunut hankkimaan lapsia, hän ei niitä ylipäätään tahdo. Millähän tämän asian saisi menemään naisten kaaliin?

Mies ehdottomasti halusi lapsen, hän se oli joka siitä alkoi puhumaan. ja haluaisi vielä toisenkin, puhuu tästä useasti ohimennen.

Kuitenkaan, hän ei siis kanna vastuutaan. Leikkii lapsen kanssa silloin kun sattuu huvittamaan, ei kovin usein siis. Mutta kaikki vastuullisemmat hommat eivät kiinnosta; ei kiinnosta mitä lapsi syö vai syökö ylipäätään mitään, ei kiinnosta pitää huolta lapsen hampaidenpesusta, jos mieheltäni kysyttäisiin, ei lapsen hampaita tarvitsisi pestä laisinkaan, eikä mies pesekään, minä pesen. Miestä ei kiinnosta, onko lapsella tarpeeksi vaatetta päällä, kun lähtevät ulos, paleleeko tätä vai ei. Ei kiinnosta mikään säännöllinen päivärytmi lapselle, ei kiinnosta lukea iltasatuja vaikka lapsi pyytäisikin, jne.

Siksipä siis meille ei tule lisää lapsia, vaikka mies haluaakin.

t. 6

Taitaa vaan yksinkertaisesti olla omaan napaansa tuijottava tollo. Mistäpä tälläisenkin olisi arvannut ennenkuin lapsia alettiin tehdä.

kolme lastako tulivat kerralla? Jos ei miestäsi ensimmäisen kanssa kiinnostanut touhuta, miksi kuvittelit että kiinnostaisi toisen... kolmannen... kanssa?

Juu, ei ole minun mieheni tuollainen. Tänään vei lapset uimaan, nyt ovat hiihtämässä. Minä olen myös kotiäiti, ja olen aina viikonloput "vapaalla", koska mies kokkaa ja touhuaa lasten kanssa aamusta iltaan.

mutta että 3 ja sitten itkee kun mies ei osallistu?? Haloo.

Itse lähdin jo nuorena siitä olettamuksesta että miehet ei hoida lapsia, pettää, on sikoja jnejne (en tiedä mistä olin moisen oppinut) Ja exän kanssa en edes ajatellut lasta tekeväni, koska näin millainen mies hän on. Kun erosin ja tapasin aviomieheni, jolla oli exänsä kanssa 2v lapsi, näin että hän on hyvä osallistuva, huolehtiva isä, joka tekee kotitöitä ja viihtyy perheen parissa. Niin pian minäkin lämpenin lapsiasiaan ja nyt meillä on ihana 2v tyttö. Ja mies on juuri sellainen kun ensivaikutelmani antoi ymmärtää. Ja tietysti vielä ennen lapsen alulle panoa puhuttiin asiat läpi, miten perheessämme hoidetaan asiat, mitä kumpikin ajattelee kasvatuksesta jne. AP:lle ehkä on jo liian myöhäistä, mutta ehkä vakava keskustelu saattaisi auttaa..

vai saivatko lapset alkunsa kun olitte aikanne jaksaneet vinkua ja mankua vai peräti salaa jätitte ehkäisyn pois?

Jos mies ei ole innostunut hankkimaan lapsia, hän ei niitä ylipäätään tahdo. Millähän tämän asian saisi menemään naisten kaaliin?

Mies ehdottomasti halusi lapsen, hän se oli joka siitä alkoi puhumaan. ja haluaisi vielä toisenkin, puhuu tästä useasti ohimennen.

Kuitenkaan, hän ei siis kanna vastuutaan. Leikkii lapsen kanssa silloin kun sattuu huvittamaan, ei kovin usein siis. Mutta kaikki vastuullisemmat hommat eivät kiinnosta; ei kiinnosta mitä lapsi syö vai syökö ylipäätään mitään, ei kiinnosta pitää huolta lapsen hampaidenpesusta, jos mieheltäni kysyttäisiin, ei lapsen hampaita tarvitsisi pestä laisinkaan, eikä mies pesekään, minä pesen. Miestä ei kiinnosta, onko lapsella tarpeeksi vaatetta päällä, kun lähtevät ulos, paleleeko tätä vai ei. Ei kiinnosta mikään säännöllinen päivärytmi lapselle, ei kiinnosta lukea iltasatuja vaikka lapsi pyytäisikin, jne.

Siksipä siis meille ei tule lisää lapsia, vaikka mies haluaakin.

t. 6

miehellä on kyllä järjenjuoksussa vakavaa vikaa.

Emme asu merenrantakaupungissa, eikä miehen nimi ala M:llä.



6:n teksti kuulostaa tutulta, nuo onnellisuusasiat ym kuin omia ajatuksiani. Uskon ja toivon, että minullakin lasten kasvaessa helpottaa. Tsemppiä 6:llekin! :)



Kun sanon miehelle tästä asiasta, ei hän noteeraa sitä oikeastaan ollenkaan. Ei ymmärrä mistä puhun. Ei hänellä ole mitään käsitystä siitä, minkälaista mun elämä on, ajattelee varmaan mun lepäilevän laakereillani kaiket päivät. Kuvittelee itse tekevänsä enemmän, kun remontoi ym. ja mä teen "vain" tylsiä jokapäiväisiä kotitöitä, jotka eivät lopu ikinä.



Äskenkin iänikuiseen saunaansa lähtiessään hän kysyi minulta tulenko mukaan, vastasin että mitenköhän hän meinaa lasten hoidon järjestää siksi aikaa, no eipä ollut ajatellut asiaa.



Lapsia hänkin on toivonut, jokaista kolmea. Yhden ja vielä kahdenkin (vuoden ikäerolla) kanssa tämä vielä meni, mutta nyt on talossa vauvan lisäksi kaksi vilkasta alle kouluikäistä, jotka eivät nuku enää päiväunia ja yhtälö on taas astetta vaikeampi, isän osallistuminen olisi tarpeen edes joskus.



Ehkä tämä nyt vaan tuntuu pahemmalta kuin onkaan, kun vauva on vielä niin pieni ja nukkuu huonosti.

ja luultavasti olisin samanlainen,en ehkä yhtä voimakkaasti mutta kuitenkin.



Pienet lapset yksinkertaisesti rasittaa, stressa, hermostuttaa minua. Jos saisin itse päättää olisin koomassa ensimmäiset 7-vuotta lapsen elmämästä. Sitten kun lapsi on kouluikäinen alkaisin osallistumaan ihan mielelläni.

Varmaan tosi kuuma suhde teillä..

Nytkään se ei ymmärrä alkuunkaan, miten väsynyt minä olen, kun vauva valvottaa yöt ja isommat lapset päivät. Ei toivoakaan, että veisi lapset edes hetkeksi johonkin ja antaisi mun nukkua. Tai nousisi niiden kanssa jonain aamuna tai jotain. Sen sijaan SE makaa sängyssä niin kauan, että on aamukahvit keitetty ja lapsille laitettu aamupalat eteen. Aamukahvin jälkeen makaa katsomassa tv:tä sillä välin kun mä laitan tiskiä, pyykkiä, ym. kotitöitä, kaitsen ja viihdytän lapsia siinä sivussa. Lopulta kun mulla olisi hetki aikaa vaikka istuutua, saattaa ehdottaa pokkana että lähdettäiskö tekemään yksi pikku remonttihomma, kun hän tarvitsisi siihen kaveria.

moiseen??? Miksi te teette nuo asiat, ettekä istu sinne sohvalle/painu sänkýyn ja sano miehellenne: "SINUN VUOROSI,HOIDA HOMMAT!!!" Ja todellakin ole välittämättä mistään kunnes mies hoitaa asiat!?!?!? Näin minä tekisin, ja jos mies ei tästä huolimatta hoitaisi niitä asioita, niin silloin olisi 2 vaihtoehtoa, joko hoitaa itse ja olla valittamatta, tai ilmoittaa miehelle että jos ei paranna tapojaan niin se on eron paikka. Helvetin kynnysmatot.

sä ap onnellinen?



Tiesithän, että meillä on vain tämä yksi elämä elettävänä?

sua ap ja toisaalta taas en. Siis ymmärrän kyllä sua ja sympatiseeraan, mutta toisaalta olen sitä mieltä että ihmistä kohdellaan niin kuin hän antaa itseään kohdeltavan - eli onko mies jos suhteen alkuajoista lähtien tottunut siihen että hoidat kotityöt, ruuanlaiton, pyykinpesun jne... Oletteko joskus tehnyt juttuja yhdessä, tai onko hän ollut aloitteellinen muissakin jutuissa kuin noissa remonttihommissa?



Oletko koittanut nakittaa häntä hoitamaan jotain kotihommia, kieltäytyykö niistä ihan suoraan? Siis tyyliin 'lähden nyt vauvan kanssa sinne ja sinne, voitko sillä aikaa olla muiden lasten kanssa ja tehdä heille ruokaa'? toimiiko tämä?



Meillä ei ole lapsia mutta huomaan että mies on tottunut siihen että nainen hoitaa kaiken, ehkä siksi koska on sellaisesta perinteisemmästä perheestä - kotonaan äiti on aina hoitanut lähes kaikki kotityöt ja isä on ollut korkeintaan avustavassa roolissa. Itse taas olen perheestä, jossa roolit on ollut lähes päälaellaan: isä on hoitanut melkein kaiken. Mua ärsyttää tilanne aika ajoin, mutta olen vähitellen yrittänyt 'kouluttaa' miestä. En kyllä uskalla kuvitellakaan mikä tilanne olisi jos tässä yhtälössä olisi vielä lapsia...

"tee sitten itse, kun kerran osaat paremmin"



Antakaa niille miehillenne mahdollisuus tehdä omalla tavallaan ja lopettakaa se jatkuva arvostelu.



Mikään ei ole niin hedelmätöntä kuin "ei noin tee näin" kaikilla on oma tapansa tehdä asioita, joten siihen ei tarvita pirttihirmua kertomaan kuinka pyykit ripustetaan.



jos latistaminen on aloitettu jo seurusteluaikana, niin lasten tulessa on varmempi heittäytyä taka-alalle, ettei vaan tule imetyshuuruista purkausta.



nyt ei auta kuin keskustelu ja nöyristely ja anteeksipyynnöt kummaltakin.