Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies elää "eri elämää" kuin me minä+lapset. Onko muilla tälläista?
12.01.2013 |
Että minua ärsyttää, kun mies elää jotenkin niin eri maailmassa kuin me muut! Siis se ei edes ymmärrä, mistä puhun, jos esim. valitan kun olen aina lapsissa "kiinni" tai unenpuutetta nyt pienimmäisen vauva-aikana.
Ei osallistu muutenkaan juuri mihinkään ns. yhteiseen. Ei lähde esim. viemään harrastuksiin, huvipuistoihin, kesäretkiin. Ei vaan kiinnosta, ei edes lasten takia viitsi lähteä joukon jatkoksi. Enkä viitsi pakottaa, en jaksa itsekään katsella kun hän odottaa tylsistyneen näköisenä tupakka huulessa, että jokos lähdettäis. Retket käydään kummitätien tai ystävien kanssa, onneksi on sellaisia. Lapset eivät ymmärrä kaivata isää retkille, kun ovat tähän tottuneet.
Katsoo lapsia mukisematta, jos mun tarvitsee käydä jossain tms. mutta muuten lapset (3kpl, iät 3kk- 6v. ) ovat 100% mun vastuullani. Jos ollaan molemmat paikalla, olettaa mun hoitavat lapset ja kaiken muunkin. Saattaa esim. kävellä muina miehinä itkevän vauvan ohi tupakalle, vaikka tietää mun olevan kiinni jossain muussa "tehtävässä".
Nytkään se ei ymmärrä alkuunkaan, miten väsynyt minä olen, kun vauva valvottaa yöt ja isommat lapset päivät. Ei toivoakaan, että veisi lapset edes hetkeksi johonkin ja antaisi mun nukkua. Tai nousisi niiden kanssa jonain aamuna tai jotain. Sen sijaan SE makaa sängyssä niin kauan, että on aamukahvit keitetty ja lapsille laitettu aamupalat eteen. Aamukahvin jälkeen makaa katsomassa tv:tä sillä välin kun mä laitan tiskiä, pyykkiä, ym. kotitöitä, kaitsen ja viihdytän lapsia siinä sivussa. Lopulta kun mulla olisi hetki aikaa vaikka istuutua, saattaa ehdottaa pokkana että lähdettäiskö tekemään yksi pikku remonttihomma, kun hän tarvitsisi siihen kaveria.
Lasten kanssa ei leiki ikinä mitään, ei ole varmaan kertaakaan esim. vetänyt pulkassa saati rakennellut legoilla tms. Lapset saavat kyllä mennä hänen puuhiinsa mukaan halutessaan.
Kotityöt teen minä. Se on sinänsä ok, kun olen nyt kotiäitinä, mutta kun mies ei älyä edes arvostaa sitä että hänen ei tarvitse osallistua kotitöihin. Arvostuksen sijaan mm. marisee siitä, kun en enää osallistu remontteihin niinkuin ennen (vaikuttaisikohan nuo kolme lasta asiaan...)
Remonttia talossamme tekee mielellään, liikaakin, ei ymmärrä että rahaa ei tällä hetkellä ole "ylimääräiseen". Hoitaa autojen korjaukset ym. mitä mä en osaa. Nurmikon leikkuu ja lumen kolaaminen on liian tylsää ja helppoa, ne siis kuuluvat mulle.
Raha-asiatkin on mun hoidettava, hän saattaisi käyttää vaikka koko tilinsä tilipäivänä, on aivan holtiton. Ei osaa yhtään budjetoida, että paljonko pitää jättää esim. ruokarahaa tai mitä laskuja on vielä tulossa. Antaa kylläkin mun hoitaa hänenkin tiliään mukisematta.
Hänellä on oma päiväjärjestyksensä, jota noudattaa vituttavan tarkasti. Siis ei varmaankaan ole laatinut tietoisesti mitään aikataulua, mutta silti kaikki toistuu päivästä toiseen ärsyttävänkin samanlaisena: Töihin- kotiintullessa kahvit- puuhastelee jotain n. tunnin- saunanlämmitys- saunoo- iltakahvi- sänkyyn katsomaan tv:tä ja nukkumaan. Viikonloppuisin työpäivä "korvaantuu" remonteilla ym. puuhasteluilla, muuten sama.
Hänellä ei ole mitään kodin ulkopuolisia harrastuksia, eikä käy baareissa tms. Ei vaikuta mielestäni masentuneelta tms.
Taitaa vaan yksinkertaisesti olla omaan napaansa tuijottava tollo. Mistäpä tälläisenkin olisi arvannut ennenkuin lapsia alettiin tehdä.
Onko muilla yhtä tolloja ukkoja ja miten olette saaneet järkeä päähän?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätät lapset miehelle. Siperia opettaa. Sitten keskustelette. Ja huom! Hän hoitaa lapsia omalla tavallaan, älä mene neuvomaan tai nalkuttamaan.
ja pienet lapset ärsyttää, stressaa ja rasittaa minuakin. Ne on kuitenkin jonkun hoidettava. jos saisin valita, ottaisin vain yli 3 v. lapsia.
ja luultavasti olisin samanlainen,en ehkä yhtä voimakkaasti mutta kuitenkin.
Pienet lapset yksinkertaisesti rasittaa, stressa, hermostuttaa minua. Jos saisin itse päättää olisin koomassa ensimmäiset 7-vuotta lapsen elmämästä. Sitten kun lapsi on kouluikäinen alkaisin osallistumaan ihan mielelläni.
kun minä nyt olen tässä kotona "lepäillyt", mutta viime aikoina on alkanut osallistua, en tiedä miksi, kyllästyikö sotkuun vai hokasko viimein että sen akka on täysin uupunut. Lasten kanssa mies on kyllä hyvin, koko ajan paremmin mitä isommaksi lapset tulee. Silti on kyllä niin että päävastuu on mulla, mies menee ja tulee kyselemättä kuka lapset mahtaa hoitaa, olettaa aina että minä olen käytettävissä 24/7 kun en ole töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sanon varmuuden vuoksi, että kommentoin ihan ystävällisellä mielellä.
Puhutteko keskenänne mistään? Ainoa keskustelu josta mainitset on, että mies ei ymmärrä kun valitat miten olet lapsissa kiinni. Mitä ja miten te puhutte muuten? Vaikka silloin kun lapset ovat jo nukkumassa.
Toinen asia: miehesi elämä vaikuttaa tolkuttoman tylsältä. Työtä, telkkaria ja saunaa! Kuka aikuinen ihminen jaksaa roikkua telkkarin (tai koneen) ääressä vapaa-aikansa? Ai niin, olihan tuossa remppahommiakin. Sinä voit sentään olla lasten kanssa, retkeillä kavereiden kanssa yms. Sinulla on hyvää seuraa, vaikka ymmäränkin ettei se riitä.
Mulla on sellainen muistikuva että mieheni (ainoa lapsi, olisiko sillä merkitystä?) oli vähän samanlainen kun esikoinen oli pieni, mutta tilanne muuttui aika pian. Nyt elää elämäänsä mun mielestä aika täysillä sekä työssä että kotona.
Osittain samanlaista. Lähtee kyllä huvipuistoihin ym.
Olen vielä kokopäivätöissä. Meille ei enää tullut kolmatta lasta, se olisi ollut painajainen.
Nyt kaikki ok kun lapsista toinen on jo koulussa.
Sotkuista on kotona kun en jaksa yksin kaikkea tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, mies ei ole toinen äiti, eikä tule koskaan olemaan. Miehellä ja naisella on roolinsa ja vastuunsa.
Jos lapsi itkee seurassani, minä huudatan ja toinen tulee martyyrinä sitä sitten hoivaamaan vaikkei siitä rauhoittuisi yhtään sen paremmin. Kiinnostaa muuten ihan satasella se hoitaminen taas.
Jos olen imuroinut verannan ja aulan. Vaimo imuroi sen pian uudelleen kun se ei ole yhtään sen näköinen että olisi imuroitu.
Kyllä, minä tykkään käydä ulkona, kahvilla, ajelemassa. Ja toinen on siitä sitten niin pahoillani kun minulla on elämä! Mikä ihme estää vaikka käymästä ajan kanssa ostoksilla, kirjastossa, kävelemässä. Ei voi olla kaikesta omasta ajasta kateellinen ja mitata minuutteja. Kun toista ei saa edes käskemällä nostamaan ahteriaan sohvalta.
Vaikuttaa siltä, ettei sinulla ole mitään suhdetta lapseen. Lapsi huutaa, sinä suutut vaimolle, joka on "marttyyri", etkä huomaa että niin olet sinäkin ("kiinnostaa muuten ihan satasella se hoitaminen taas").
Vaimo kököttää marttyyrina sohvalla, mies ajelee uhmakkaasti kylillä. Olette molemmat jääneet jonnekin puberteettiin. Roolit on, mutta vastuut tuntuu olevan hakusessa.
Ensinnäkin, mies ei ole toinen äiti, eikä tule koskaan olemaan. Miehellä ja naisella on roolinsa ja vastuunsa.
Jos lapsi itkee seurassani, minä huudatan ja toinen tulee martyyrinä sitä sitten hoivaamaan vaikkei siitä rauhoittuisi yhtään sen paremmin. Kiinnostaa muuten ihan satasella se hoitaminen taas.
Jos olen imuroinut verannan ja aulan. Vaimo imuroi sen pian uudelleen kun se ei ole yhtään sen näköinen että olisi imuroitu.
Kyllä, minä tykkään käydä ulkona, kahvilla, ajelemassa. Ja toinen on siitä sitten niin pahoillani kun minulla on elämä! Mikä ihme estää vaikka käymästä ajan kanssa ostoksilla, kirjastossa, kävelemässä. Ei voi olla kaikesta omasta ajasta kateellinen ja mitata minuutteja. Kun toista ei saa edes käskemällä nostamaan ahteriaan sohvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut, jos miehessäsi on as-piiretisyyttä? (omassani selvästi on)
- ei tykkää matkustella, mielummin koton.
- omat harrastukset ja puuhat autotallissa jotka vievät isoimman osan vapaa-ajasta
- rutiinit tarkkoja, kuten mainitsit, kotiin tultua ja yleensäkin
- ei reagoi lasten itkuihin ja tunteidenpurkauksiin, odottaa sen "osaavan" äidin hoitavan (tai lähinnä häiritsee, voi sulkeutua toiseen tilaan)
- lasten kanssa hommat menevät miehen ehdoilla, niitä asioita mistä mies tykkää
- ei harrastuksia kodin ulkopuolella, ei baareja koska ei tykkää kauheasti vieraiden ihmisten kanssa toimimisesta
...
Onko nää piirteet virallisesti as-diagnoosiin kuuluvia?
Ensinnäkin, mies ei ole toinen äiti, eikä tule koskaan olemaan. Miehellä ja naisella on roolinsa ja vastuunsa.
Jos lapsi itkee seurassani, minä huudatan ja toinen tulee martyyrinä sitä sitten hoivaamaan vaikkei siitä rauhoittuisi yhtään sen paremmin. Kiinnostaa muuten ihan satasella se hoitaminen taas.
Jos olen imuroinut verannan ja aulan. Vaimo imuroi sen pian uudelleen kun se ei ole yhtään sen näköinen että olisi imuroitu.
Kyllä, minä tykkään käydä ulkona, kahvilla, ajelemassa. Ja toinen on siitä sitten niin pahoillani kun minulla on elämä! Mikä ihme estää vaikka käymästä ajan kanssa ostoksilla, kirjastossa, kävelemässä. Ei voi olla kaikesta omasta ajasta kateellinen ja mitata minuutteja. Kun toista ei saa edes käskemällä nostamaan ahteriaan sohvalta.
niin kuvailemasi mukaan miehen rooli on olla omaan napaan tuijottava paskanaama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaan mietin miten mä saisin omaan päähäni sen verran järkeä, että jättäisin tuon miehen, jota ei kiinnosta tää meidän perhe.
Alue: Aihe vapaa
Itse en kyllä katsoisi enää päivääkään. Jännä juttu, että mies saa valita sellaiset tekemiset mitkä on hänen mieleensä, mutta nainen tekee mukisematta kaiken tylsät ja inhoittvat hommat. Miestenkin on vaan kasvettava aikuiseksi ja kannettava vastuunsa ja vanhemmuuden tehtävät ja ne ei aina ole mukavia juttuja. Sellaista on vanhemmuus ja aikuisuus.