Mitä mieltä sukulaisen käytöksestä?
Oli oikea maanvaiva perheessämme, puoliksi asui meillä. Mikään vihje tai pyyntö ei auttanut, kunnes lopulta seurasi lähes välirikko - hän siis suuttui, kun jouduimme rajoittamaan hänen oleiluaan meillä. Pikku hiljaa välit palautuivat.
Edelleen useaan kertaan viikossa piipahtaa meillä, mikä on aiempaan verrattuna ok - vierailut ovat lyhyitä ja ihmismäiseen ajankohtaan sijoittuvia.
Nyt sitten on alkanut taas tuppautua liikaa. Meillä on tosi vähän yhteistä aikaa perheen kanssa, kun molemmat teemme vuorotyötä. Nyt on ensimmäinen viikonloppi yhteistä pariin kuukauteen, ja eiköhän tämä jo eilen aloittanut kyselyn, että kävisikö mennä paikkaan x ja y yhdessä. Sanoin, että emme ole vielä suunnitelleet mitä tekisimme harvinaisena yhteisenä viikonloppuna.
Olimme sitten lähdössä muuten vain kaupungille päivällä, niin eiköhän tämä maanvaiva änkeä meille ja ilmoittaa (ei kysy) että lähtee mukaamme, kun piti johonkin tiettyn paikkaan päästä minne miehenikin oli menossa.
Sen sijaan, että olisin taas saanut riidan aikaiseksi, päätin jäädä kotiin lasten kanssa. Nyt ottaa päähän Niin Paljon.
En jaksa mitään välienselvittelyä, mutta en jaksa myöskään tällaista perhe-elämään tuppautumista. Tekisi mieli katkaista välit kokonaan...
No onpas hankalaa ja rasittavaa. Tuleeko siis aina ilmoittamatta? Vai auttaisiko se jos ei vastaa puhelimeen, kun ei halua häntä kylään? Tai ei avaa ovea silloin kun ei sovi? Ja suoraanhan se on sanottava, että tänää ei käy kun halutaan olla omalla porukalla tms.