Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mies käski kysyä täältä, jatkanko avioliittoamme?
12.01.2013 |
12 v yhdessä, ikää molemmilla n. 40, 3 kouluikäistä lasta. molemmilla töitä (miehellä enemmän + tienaa enemmän), ei taloushuolia. teen enemmän kotitöitä ja otan enemmän vastuuta, koska työni ei ole niin vastuullinen.
näistä olemme samaa mieltä: arki sujuu hyvin, puolison kanssa on mukava viettää aikaa yhdessä, seksiä on riittävästi.
no, erimielisyyksiä: koen, että mies on perheessä ulkopuolinen. koska teen vähemmän töitä, ehdin olla lasten kanssa enemmän. mies on aikalailla passiivinen kaikessa yhteisessä, mutta tekee kiltisti mitä tahansa kun pyydän tai käsken. minulla on ns. perheen langat käsissä.
kun mies haluaa esim. matkustaa lomallaan, hän tekisi sen mieluiten kavereidensa kanssa. välillä olen jopa mustasukkainen hänen kavereilleen.
kertaakaan suhteemme aikana mieheni ei ole pyytämättä järjestänyt meille lomamatkaa, vaan minä järjestelen aina kaiken. tulee kyllä kiltisti mukaan ja osallistuu lomalla, mutta myöntää että häntä ei oikeasti kiinnosta sellaiset lomat, missä mukana on vaimo ja lapset.
viime kesänä hän vei minut pyynnöstäni kolmeksi päiväksi mökkilomalle. kuulemma minun pitäisi tyytyä siihen, että meillä on kerran vuodessa jotain kahdenkeskistä tekemistä.
tämä on minulle vaikea hyväksyä. pieni ongelma, mutta iso siksi, kun mieheni kuitenkin aika usein puuhailee kavereidensa kanssa milloin mitäkin. on sanonut, että vaimoa ei sellaisille reissuille vie, vaan hänelle riittää yhteiseksi ajaksi kanssani kotona vietetty arki.ei siis kaipaa muuta.
minulla on toisinaan hyväksikäytetty olo. en kutsuisi parisuhteeksi tällaista suhdetta, missä ei tehdä (miehen aloitteesta) mitään kahdenkeskistä kodin ulkopuolella. itse olen järjestänyt kahdenkeskistä ohjelmaa niin paljon vuosien varrella, että en aio järjestää enää.
tänään sanoin muuttavani pois. mieheni ei tätä estä, mutta teki selväksi että hän ei halua 50% huoltajuutta vaan minun tulee ottaa 100%. kuulemma hänellä on helpompaa, että jäämme asumaan hänen kanssaan. luulen, että hän haluaa asua kanssani juurikin vain tästä syystä.
mitä tekisit jos olisit minä? olen toisinaan melko onneton, saatan ikävöidä miestäni vaikka hän olisi samassa talossa. harmittaa todella paljon että hänellä ei ole halua viettää elämäänsä minun kanssani arkea enempää.
Kommentit (50)
Mies ei halua olla sun/teidän kanssa, eli on keskenkasvuinen kakara, ja sinä rakastat sitä, kuten lapsetkin kai.
Jos ei taloudellisia paineita, niin hankkisin oman elämän, mutta niin, että mies huolehtii lapsista oman osuutensa, myös ajallisesti.
Toinen vaihtoehto on jatkaa yhdessä, mutta omaa elämää eläen. Etsi vaikka joku kiva rakastaja(tar) itsellesi, anna miehen liuhuta miten tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kyllä rakastan häntä, mutta hän ei ole kertkaakaan sanonut rakastavansa minua... väittää että olen pakottanut hänet naimisiin...
Mies sanoi, että lapset joutuisivat pian huostaan, jos hän joutuu ottamaan osan lasten huoltajuudesta. Mitä voin tehdä sellaisessa tilanteessa? en haluaisi käyttää lapsia pelinappulana tässä tilanteessa, mutta toisaalta tiedän että 100% yksinhuoltajuuskin olisi todella rankkaa ja ehkäpä pahempi vaihtoehto nykyiselle tilanteelle.
Mies ei halua olla sun/teidän kanssa, eli on keskenkasvuinen kakara, ja sinä rakastat sitä, kuten lapsetkin kai.
Jos ei taloudellisia paineita, niin hankkisin oman elämän, mutta niin, että mies huolehtii lapsista oman osuutensa, myös ajallisesti.
Toinen vaihtoehto on jatkaa yhdessä, mutta omaa elämää eläen. Etsi vaikka joku kiva rakastaja(tar) itsellesi, anna miehen liuhuta miten tykkää.
tommosia suomalaiset parisuhteet on. Sä haluaisit vähän romantiikkaa ja jotain spesiaalia, miehesi haluaa että kotihommat toimii ja samalla ripauksen vapautta.
Teillä ei ole muuta ongelmaa kuin tuo, plus tietty se, että miehesi ei ota eroa kovin suurena juttuna. Se lienee huomionarvoisin asia. Hänellä on ehkä toinen nainen? Tai hän panee muuten vaan halki Suomen?
Onko teillä mitään seksielämää? Eikö miestäsi haittaa ero muuten kuin käytännön järjestelyjen kannalta? Miksi haluaisit itse jäädä tuollaiseen suhteeseen?
Eikö rakkautesi kuole tuollaiseen mieheen?
Jos olisin sinä, todennäköisesti alkaisin elää omaa elämääni miehen rinnalla. Jos löytyisi joku kiva sivusuhde, niin antaisin mennä. Ja kertoisin miehelle. Enkä antaisi miehelle seksipalveluja enää, ellei itselläni sattuisi huvittamaan.
Mitä miehesi sanoisi sellaisesta?
voi tietty olla toinen nainenkin, mutta ei myönnä enkä usko koska yleensä tiedän aina missä menee eikä mies koskaan jätä vastaamatta puhelimeen jos soitan hänelle.
seksiä on pari kertaa viikossa säännöllisesti. se on hyvää ja parisuhteessamme varmaan parasta molempien mielestä.
mies ei oikeastaan halunnut keskustella eron vaikutuksista muuten kuin että käytännön tasolla on helpompaa asua yhdessä. sanoi, että ei pysty riidan keskellä ajattelemaan, mitä menettäisi jos eroaisimme. tai no taisi sanoa, että olis varmaan aika yksinäistä.
kysyit, miksi itse haluaisin jäädä tähän suhteeseen. tunnustan, että ihailen enemmän ydin- kuin eroperheitä enkä haluaisi luovuttaa liian helpolla. ilman tätä yhtä ongelmaa hän on minulle riittävän hyvä puoliso.kaikkea en voi kai saada, minäkään?
toisaalta tämä sama touhu on jatkunut jo 12 vuotta, tuskin tämä tästä mihinkään muuttuu. välillä mietin, miltä tuntuisi olla naimisissa sellaisen miehen kanssa, joka sanoisi rakastavansa minua. pelkkä ajatuskin on itkettävän kaunis. mies kuitenkin sanoo että tykkää minusta, mutta ei tiedä mitä rakastaminen on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä mietin, rakastanko häntä itsekään vai olenko vain läheisriippuvainen. seksiä harrastan hänen kanssaan tietty vain silloin kun sitä itse haluan.
ap
Eikö rakkautesi kuole tuollaiseen mieheen?
Jos olisin sinä, todennäköisesti alkaisin elää omaa elämääni miehen rinnalla. Jos löytyisi joku kiva sivusuhde, niin antaisin mennä. Ja kertoisin miehelle. Enkä antaisi miehelle seksipalveluja enää, ellei itselläni sattuisi huvittamaan.
Mitä miehesi sanoisi sellaisesta?
kun suhtautuu lapsiinsakin noin kylmästi ja välinpitämättömästi. Lapsiparat! Asiahan ei kyllä eroamalla parane.
Ehkä hän on myös kaapissa oleva homo, ja sysää vastuun valinnoistaan sinulle, väittää sinun pakottaneen naimisiin, vaikka on itse ollut niin raukka, ettei ole uskaltanut valita sellaista elämää kuin haluaisi elää?
Homo tai ei, miksi ihmeessä mies aikanaan halusi perustaa perheen kanssasi? Onko tämä aina ollut vain sinun juttusi? Miehesi on kyllä todellinen lapanen, kun on suostunut juttuun, jos ei ole itse halunnut? Vai yrittääkö nyt vain pakoilla vastuuta ja viettää mukavaa elämää, kun sinä siihen suostut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies loukkaa sua tahallaan ja kertomastasi päätellen hänellä on sivusuhde, miten muuten hän voisi olla noin täydellisen välinpitämätön? Tai sitten on kyse jostain isosta henkisestä ongelmasta. Välittääkö hän aidosti lapsistaan? Entä vanhemmistaan? Ystävistään?
En jakaisi elämääni ihmisen kanssa, joka ei jaa omaansa minun kanssani. Enkä todellakaan sellaisen kanssa, joka "pitää" minusta ja jonka on "helpompaa" olla minun kanssani kuin yksin. En ikinä.
Minun neuvoni siis on, että eroa. Ongelmanne ovat suuria, pärjäät paremmin yksinhuoltajana ja lapsenne säästyvät kieroutuneelta miehen mallilta.
Minäkin ap mietin, että oletkohan läheisriippuvainen. Sinulla ei taida oikein olla omaa elämää. Miehesi ei todellakaan ole sitoutunut perheeseen. Tai oikeastaan vaikuttaa siltä, että olette molemmat kuviossa mukavuudenhalusta. Kohtaatteko henkisesti toisenne, muutenkin kuin sängyssä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisinaan mieheni kyllä viettä lasten kanssa aikaa, mutta heitäkään kohtaan ei ikinä positiivisia tunteitaan näytä.
omaa aikaa minulla on niin paljon kuin haluan. kun olen pois kotoa, mies ottaa vastuuta ihan eri tavalla.
olen meistä se vahvempi, mies melko kiltti eikä osaa tehdä isoja päätöksiä yksin. ehdotin aikoinaan kihlautumista, toiseksi vaihtoehdoksi annoin eron. hän valitsi kihlat. kun halusin lapsia, hän ei kertaakaan ilmaissut, ettei itse niitä halunnut. on tosiaan aika luuseri ollut. kunpa olisin tiennyt hänen todelliset ajatuksensa.
kiitos kun jaksatte kirjoitella.. olisipa joku kenelle kehtaisin puhua mutta en viitsi kiusata kavereita tai sukulaisia.
ap
Ei hän kai täydellisen välinpitämätön ole, sanoi tänään että on vastuuntuntoinen = suorittaa ilman tunteita kai. lapsuudenkotinsa on täysin tunteeton, mies tiedostaa tämän mutta ei mene psykoterapiaan vaikka on myöntänyt että hyötyisi siitä varmasti.
eroa mietin vuosi vuodelta enemmän.. tarvisin siihen kai jonkun ulkopuolisenkin tukea. että uskaltaisin. harmittaa, kun pidän yksinhuoltajana olemista itselleni niin häpeällisenä vaihtoehtona. tuntuu, että en ikinä kertoisi kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hän näemmä haluaisi jatkaa samaa järjestelyä eronkin jälkeen. Tuo puhuu tosiaankin sen puolesta, että miehelle sinussa tärkeää ovat lähinnä tarjoamasi palvelut - ei rakkaus, tunneyhteys, henkinen kumppanuus ja sen sellainen.
Itse en suostuisi tuollaiseen järjestelyyn, vaan kertoisin haluavani eron ja eri osoitteet. Ihmettelen, jos mies vielä senkään jälkeen ei halua lasten huoltajuutta. Mutta jos tosiaan näin on, niin lapsille lienee aika sama, asutteko tuon miehen luona vai keskenänne. Elatusmaksujahan mies joutuu maksamaan, on hänellä huoltajuus tai ei.
Olisin uskoakseni valmis tinkimään elintasostani aika paljonkin päästäkseni eroon tuollaisesta kuviosta. Mutta tiedän olevan sellaisiakin naisia joita tuollainen orjuus ei niin haittaisi, enkä pysty arvioimaan millainen juuri sinä olet. Loppujen lopuksi sinun täytyy löytää vastaus tuohon kysymykseen itse.
Miehesi vain puhuu. Todennäköisesti hänen suhteensa lapsiin paranisi eron myötä entisestään, kun hänen olisi pakko ottaa vastuuta. Nyt vain sanoo tuollaista, kun pelkää, että käytännöllisen vaimon mukaavuuspalvelut loppuvat eroon.
Vitsi mikä vastuuton limanuljaska! Kysy aaveelta pitäisikö meidän erota, ohhoi! Itsellään ei tietenkään ole mielipidettä. Suututtaa sun puolesta, ap.
Pakko sanoa: JSSAP! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minulla omaa elämää ihan riittävästi, työtä, harrastus ja ystäviä + läheiset välit sisaruksiini. mutta heille en halua näistä asioista puhua.
olen ehkä liikaa lapsissa kiinni, kun tuntuu että olen heidän ainut vastuullinen ja emotionaalisesti läsnä oleva vanhempi. lapset on mulle tärkeitä.
kysyit, kohtaammeko toisemme henkisesti. en tiedä?! tavallaan kyllä, joistakin asioista saatamme keskustella tuntikaudet. mutta ei tunneasioista.. niistä puhuminen on helpompaa naisten kanssa :)
ap, kiitollisena ajatuksistanne
Minäkin ap mietin, että oletkohan läheisriippuvainen. Sinulla ei taida oikein olla omaa elämää. Miehesi ei todellakaan ole sitoutunut perheeseen. Tai oikeastaan vaikuttaa siltä, että olette molemmat kuviossa mukavuudenhalusta. Kohtaatteko henkisesti toisenne, muutenkin kuin sängyssä?
" harmittaa, kun pidän yksinhuoltajana olemista itselleni niin häpeällisenä vaihtoehtona. tuntuu, että en ikinä kertoisi kenellekään.
[/quote]
tämä ap kertoo sinusta jo aika paljon.
Ei pidä syyttää peiliä, jos naama on vino.
kyllä hän sen myöntääkin, että elämä hankaloituisi eron myötä.
miten tää jotenkin selkiytyy itselläkin tän kirjoittelun myötä.. kiitos...
ap
Miehesi vain puhuu. Todennäköisesti hänen suhteensa lapsiin paranisi eron myötä entisestään, kun hänen olisi pakko ottaa vastuuta. Nyt vain sanoo tuollaista, kun pelkää, että käytännöllisen vaimon mukaavuuspalvelut loppuvat eroon.
Vitsi mikä vastuuton limanuljaska! Kysy aaveelta pitäisikö meidän erota, ohhoi! Itsellään ei tietenkään ole mielipidettä. Suututtaa sun puolesta, ap.
Pakko sanoa: JSSAP! :)
sun isoin jarru taitaa olla häpeän tunne mahdollisesta epäonnistumisesta. Samalla se rajoittaa sun elämää hemmetisti. Yritä voittaa itsesti ja puhua noista ongelmista jonkun ystäväsi kanssa. On ihan pöllöä, että pidät tuollaista kuvaa itseästäsi haavoittumattomana pystyssä.
Sä tarvitset apua, mahdollisuuksia ja ulkopuolisten näkemystä. Niitä sä voit saada vain lähipiiriltäsi. Yksikään avioliitto ei varmasti selviä ilman kriisejä. Älä haudo tota juttua enempää, vaan tee jotain konkreettista.
Ihan perus parisuhdeterapia saattaisi olla teille massiiviseksi avuksi.
juu kyllä minä tavallaan tiedän ja olen nähnytkin, että yksinhuoltajuudessa ei ole mitään "hävettävää", mutta on se vaikeaa silti kuvitella omalle kohdalle. enkä ole vielä varma, olisiko ero lapsille hyvä vai huono juttu. haluan miettiä tämän huolella enkä kostaa miehelle hänen ilkeyksiään. lasten etu tämän varmaan lopulta ratkaisee.
tulemme molemmat suvuista, joissa on vain ydinperheitä... eronneita kavereita on kyllä, ja olen nähnyt että he pärjäävät kyllä hienosti ja jotkut saavat eron kautta uuden paremman elämän. mutta eivät kaikki...
ap
" harmittaa, kun pidän yksinhuoltajana olemista itselleni niin häpeällisenä vaihtoehtona. tuntuu, että en ikinä kertoisi kenellekään.
tämä ap kertoo sinusta jo aika paljon.
Ei pidä syyttää peiliä, jos naama on vino.
jos vastaukseni oli tyly ;)
Olen itse ollut yh neljä vuotta, olin naimisissa kaksikymmentä vuotta miehen kanssa, jolla oli epävarma talous, alkoholiongelma ja lopulta toinen nainen oli viimeinen niitti minulle.
Teini-ikäinen poika on minulla. Hän jo ymmärsi täysin eron syyt ja näki ja kuulikin yhtä ja toista. Pari vuotta meni ennen kuin hän hyväksyi asian. Lapsen parasta pitää ajatella, mutta lapsen takia uhrautuminen ei ole hyväksi. Minulle juuri ero oli lapsen parasta ja sitten toisaalta se, että vaikka nykyään seurustelenkin, elän miehen kanssa etäsuhteessa ja vierailen miehen luona, teini jo lukiolainen nyt.
Ja ydinperhesuvusta tulen. Kieltämättä tämä on ollut vaikea asia. Mutta se on kasvattanut minut hyvin itsenäiseksi. Ja vielä se, että taloudellisesti hyppäsin todella tuntemattomaan, koska olen silpputyötä tekevä pienipalkkainen. Mutta silti olen selvinnyt.
Keskustele rohkeasti ystäviesi kanssa, se ainakin auttaa.
Tsemppiä ja rohkeutta sinulle ap! Uskalla elää omannäköistä elämää. Näin minä olen tehnyt ja nyt minulla on miesystävä, jonka kanssa on hyvä olla.
t. 16
Alue: Aihe vapaa
Ihanko tosissaan naimisissa olevalla miehellä ei saa olla enää mitään omaa elämää? Missä todellisuudessa matkan kavereiden kanssa on törkeää ja keskenkasvuista käytöstä? Ei hyvää päivää sentään.. Ja ei, en ole mies.