Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
mies käski kysyä täältä, jatkanko avioliittoamme?
12.01.2013 |
12 v yhdessä, ikää molemmilla n. 40, 3 kouluikäistä lasta. molemmilla töitä (miehellä enemmän + tienaa enemmän), ei taloushuolia. teen enemmän kotitöitä ja otan enemmän vastuuta, koska työni ei ole niin vastuullinen.
näistä olemme samaa mieltä: arki sujuu hyvin, puolison kanssa on mukava viettää aikaa yhdessä, seksiä on riittävästi.
no, erimielisyyksiä: koen, että mies on perheessä ulkopuolinen. koska teen vähemmän töitä, ehdin olla lasten kanssa enemmän. mies on aikalailla passiivinen kaikessa yhteisessä, mutta tekee kiltisti mitä tahansa kun pyydän tai käsken. minulla on ns. perheen langat käsissä.
kun mies haluaa esim. matkustaa lomallaan, hän tekisi sen mieluiten kavereidensa kanssa. välillä olen jopa mustasukkainen hänen kavereilleen.
kertaakaan suhteemme aikana mieheni ei ole pyytämättä järjestänyt meille lomamatkaa, vaan minä järjestelen aina kaiken. tulee kyllä kiltisti mukaan ja osallistuu lomalla, mutta myöntää että häntä ei oikeasti kiinnosta sellaiset lomat, missä mukana on vaimo ja lapset.
viime kesänä hän vei minut pyynnöstäni kolmeksi päiväksi mökkilomalle. kuulemma minun pitäisi tyytyä siihen, että meillä on kerran vuodessa jotain kahdenkeskistä tekemistä.
tämä on minulle vaikea hyväksyä. pieni ongelma, mutta iso siksi, kun mieheni kuitenkin aika usein puuhailee kavereidensa kanssa milloin mitäkin. on sanonut, että vaimoa ei sellaisille reissuille vie, vaan hänelle riittää yhteiseksi ajaksi kanssani kotona vietetty arki.ei siis kaipaa muuta.
minulla on toisinaan hyväksikäytetty olo. en kutsuisi parisuhteeksi tällaista suhdetta, missä ei tehdä (miehen aloitteesta) mitään kahdenkeskistä kodin ulkopuolella. itse olen järjestänyt kahdenkeskistä ohjelmaa niin paljon vuosien varrella, että en aio järjestää enää.
tänään sanoin muuttavani pois. mieheni ei tätä estä, mutta teki selväksi että hän ei halua 50% huoltajuutta vaan minun tulee ottaa 100%. kuulemma hänellä on helpompaa, että jäämme asumaan hänen kanssaan. luulen, että hän haluaa asua kanssani juurikin vain tästä syystä.
mitä tekisit jos olisit minä? olen toisinaan melko onneton, saatan ikävöidä miestäni vaikka hän olisi samassa talossa. harmittaa todella paljon että hänellä ei ole halua viettää elämäänsä minun kanssani arkea enempää.
Kommentit (50)
Nyt av kiinni ja hoitamaan sitä sun aviolittoas!!
En lukenut kuin sun otsikon, kun tajusin míkä sun mieheäs pännii. Sä vietät AIVAN LIIAN kauan aikaa netissä ja av:llä!! Sitähän se sun mieheskin sano, että kysypä kuule sieltä... sieltähän se oikea vastaus aina tulee.
Jos mun mies sanois noin mulle, se olis Tosi Paha nettiriippuvuuden osoitus...!!
Rullasin alaspäin ja aika monessa ehdín näkeen ap, ap... yhtäkään vastausta enkä edes sun vastausta lukenut. Mee nyt hemmetti vieköön pelastaan sun suhdetta!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies nyt nukkuu tossa vieressä, keskustelimme asioista ennen hänen nukahtamistaan. en tiedä, miten voisin pelastaa tämän suhteen yksin.
joo surffailen kyllä netissä päivittäin, mutta ehdin paljon muutakin kyllä touhuamaan :) mieskin lukee tätä palstaa ja lukee tämän ketjun huomenna.siksi vitsaili, että kysy av:lta.
ap
Nyt av kiinni ja hoitamaan sitä sun aviolittoas!!
En lukenut kuin sun otsikon, kun tajusin míkä sun mieheäs pännii. Sä vietät AIVAN LIIAN kauan aikaa netissä ja av:llä!! Sitähän se sun mieheskin sano, että kysypä kuule sieltä... sieltähän se oikea vastaus aina tulee.
Jos mun mies sanois noin mulle, se olis Tosi Paha nettiriippuvuuden osoitus...!!
Rullasin alaspäin ja aika monessa ehdín näkeen ap, ap... yhtäkään vastausta enkä edes sun vastausta lukenut. Mee nyt hemmetti vieköön pelastaan sun suhdetta!!!!
omia lomia, omia ystäviä joiden kanssa lähteä reisuun? Mitäpä jos kokeilumielessä ilmoittaisit miehelle että nyt onkin sinun vuorosi ja että olet varannut loman x paikkaan ystäväsi/ystäviesi kanssa, tai vaikka yksin. Miten uskoisit miehen suhtautuvan.
Suosittelen joka tapauksessa perheneuvontaa/pariterapiaa tms. ette ilmeisesti ole ihan samalla aaltopituudella.
sitä juuri toivonkin, että lapset voisivat myöhemmin kiittää mua oikeista ratkaisuista. näen työssäni paljon eroperheiden lapsia eivätkä he kovinkaan usein voi hyvin :(
olet kyllä vahva nainen, olisinpa minäkin.
ap
on mulla omia lomia, niitä harrastankin pari kertaa vuodessa. mieheni mielestä hyvä puoli parisuhteessamme on juuri tämä että molemmilla on omat menot ja kaverit.mutta mielestäni tämä ei ole _parisuhde_ vaan ...mikälie?
mä niin haluaisin jotain kahdenkeskistä pois kotoa -tekemistä, esim. yö kylpylässä yllätyksenä tekisi minut onnelliseksi. tuntuu, että mieheni ei halua vaivautua vuokseni, vaikka tietää hyvin tarkasti, mitä minä haluaisin.hän syyttää,että olen liian vaativa.
jos varaisin kylpyläreissun itse, mieheni tykkäisi kyllä lähteä mukaan. olen sen tyyppisiä reissuja järjestänytkin, ulkomaanmatkoja myös muutaman kerran vuosien varrella.
saisinkohan mä ton miehen jonnekki terapeutille.. pitääpä aamulla kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla että miehesi vaan puhuu noin kylmästi, koska ei usko että olet oikeasti lähdössä tai ei pysty sisäistämään mitä arki sitten olisi. Mutta jos lähtisit oikeasti, ääni kellossa voisi muuttua.
Mies loukkaa sua tahallaan ja kertomastasi päätellen hänellä on sivusuhde, miten muuten hän voisi olla noin täydellisen välinpitämätön? Tai sitten on kyse jostain isosta henkisestä ongelmasta. Välittääkö hän aidosti lapsistaan? Entä vanhemmistaan? Ystävistään?
En jakaisi elämääni ihmisen kanssa, joka ei jaa omaansa minun kanssani. Enkä todellakaan sellaisen kanssa, joka "pitää" minusta ja jonka on "helpompaa" olla minun kanssani kuin yksin. En ikinä.
Minun neuvoni siis on, että eroa. Ongelmanne ovat suuria, pärjäät paremmin yksinhuoltajana ja lapsenne säästyvät kieroutuneelta miehen mallilta.
psykiatrit/psykologit/terapeutit eivät saa potilaalleen antaa ohjeita , että " eroa", mutta nää mammat täällä neuvoo aina eroamaan. Toivottavasti AP ei ota näitä kovin tosissaan, vaan ymmärtää itse harkita elämäänsä tosi tarkkaan. Mä luulen, että neuvojat jotka heti sanovat, että eroa nyt hyvä ihminen, ovat melko keskenkasvuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä mies ei siis sanonut rakastavansa sinua kun menitte naimisiin. Osunko oikeaan jos arvaan, että taustalla on uskonnollinen vakaumus, ja tiesit, että ryhtymällä seksiin saat hänet kansasi naimisiin, koska vaihtoehtona olisi valtava syyllisyys? Kuvittelitko tuolloin, että hän ajan myötä "oppisi rakastamaan" sinua? Ja ennen kaikkea: ymmärrätkö nyt, että viime kädessä itse teit virheen halutessasi niin kipeästi naimisiin miehen kanssa joka ei sinua rakastanut? Mutta minulla on sinulle hyviä uutisia: sinun ei tarvitse kärsiä virheestäsi loppuelämääsi, vaan sinullakin on mahdollisuus kokea miltä tuntuu kun joku haluaa olla kanssasi rakkaudesta. Puolisosi kanssa et tule sitä kokeman koskaan, joten jos sitä haluat, sinun on kyettävä tekemään kipeitäkin ratkaisuja, jotka kuitenkin lopulta tarjoavat sinulle mahdollisuuden onneen. P.S. FYI: Mies voi vastata puhelimeen rakastajattaren vieressä maaten.
kun viimeisinkin lapsi muuttaa pois kotoa. Lähdetkö sinä sitten vai mitä te teette kahdestaan?
Alue: Aihe vapaa
jos vastaukseni oli tyly ;)
Olen itse ollut yh neljä vuotta, olin naimisissa kaksikymmentä vuotta miehen kanssa, jolla oli epävarma talous, alkoholiongelma ja lopulta toinen nainen oli viimeinen niitti minulle.
Teini-ikäinen poika on minulla. Hän jo ymmärsi täysin eron syyt ja näki ja kuulikin yhtä ja toista. Pari vuotta meni ennen kuin hän hyväksyi asian. Lapsen parasta pitää ajatella, mutta lapsen takia uhrautuminen ei ole hyväksi. Minulle juuri ero oli lapsen parasta ja sitten toisaalta se, että vaikka nykyään seurustelenkin, elän miehen kanssa etäsuhteessa ja vierailen miehen luona, teini jo lukiolainen nyt.
Ja ydinperhesuvusta tulen. Kieltämättä tämä on ollut vaikea asia. Mutta se on kasvattanut minut hyvin itsenäiseksi. Ja vielä se, että taloudellisesti hyppäsin todella tuntemattomaan, koska olen silpputyötä tekevä pienipalkkainen. Mutta silti olen selvinnyt.
Keskustele rohkeasti ystäviesi kanssa, se ainakin auttaa.
Tsemppiä ja rohkeutta sinulle ap! Uskalla elää omannäköistä elämää. Näin minä olen tehnyt ja nyt minulla on miesystävä, jonka kanssa on hyvä olla.
t. 16