Miehen tulot nousevat - miten kulut pitäisi nyt jakaa?

Jos miestä ahdistaa, että koti ei ole siisti, imuri löytyy tuolta olkkarin lattialta.

Esimerkiksi vaikka thai- ja musliminaisille siisti koti on aivan kunnia-asia. Jos miehen täytyy osallistua niin se on loukkaus ja osoitus siitä, ettei nainen miehen mielestä osaa huolehtia kodista.

nainen ei ole mikään pikku kotiorja, jonka elämäntehtävänä on miellyttää miestä. Siksi.

Jos miestä ahdistaa, että koti ei ole siisti, imuri löytyy tuolta olkkarin lattialta.

Esimerkiksi vaikka thai- ja musliminaisille siisti koti on aivan kunnia-asia. Jos miehen täytyy osallistua niin se on loukkaus ja osoitus siitä, ettei nainen miehen mielestä osaa huolehtia kodista.

nyt on pakko olla provo :)

Olen mies ja pakko myöntää, että olen tarkka rahasta, mutta samaan hengen vetoon on sanottava, että miehesi ajatusmaailma on vieras, erityisesti lomamatkaan ja kodinkoneisiin liittyen.

Puheeksi otettu tilanne, jos siunaantuu lapsia, olisi mielestäni kanssa hyvä keskustella jossain välissä, joskaan juuri nyt ei välttämättä ole paras rako siihen keskusteluun.

Mielestäni lomamatkan kanssa voisi tehdä siten, että katsot omista lähtökohdistasi kuinka paljon haluat panostaa lomamatkaan ja sen jälkeen mies voi toki halutessaan ottaa kalliimmankin reissun teille, mutta ei sua voi pakottaa maksamaan reissusta enempää kuin katsot itse tarpeelliseksi.

Sama homma kodinkoneiden kanssa.

Mikä ihmeen vika on punalappusissa ruoissa. Ettei miehelläsi ole vaan tarve näyttää ulkoisesti ns "varallisuuttaan" ja haluaa sinut mukaan talkoisiin. Tuolloin voi olla noloa ostaa punalappusia, mitä se ei tosiaankaan ole.

Lainan tarjoamista ei voi pitää hövelinä, eiköhän siinäkin ole yksi tapa alistaa kumppaniaan.

Mitä mieltä olette? Miten tuo loma-asia pitäisi hoitaa?

Mies haluaisi myös mm. lakata ostamasta punalappuisia ruokia ja syödä useammin ulkonakin, mutta minulle ei kuitenkaan halua tarjota mitään, vaikka tietää rahatilanteemme erot.

Mitä tehdä? Tällaisia ongelmia ei ennen ollut kun tulotasot eivät olleet näin suuret. Mies ei vaadi minulta mielestään liikoja: reilua on tasajako. Omasta mielestään hän on jopa höveli, kun kerran tarjoaa minulle "lainaa".

Meillä jako menee niin että kumpikin maksaa vuokrasta ja sähköstä 50%, kummatkin laittaa saman euromäärän yhteiselle tilille josta menee ruoat yms.

Mies on töissä ja koulussa(joka päivä töissä ja pari kertaa viikossa pari tuntia koulussa) ja mä kotona vauvan kanssa.

Mä ostan lähes kaiken vauvalle tarvittavan plus esim jotain sisustukseen liittyvää tarpeellista usein.



Onhan tää surullista mut mies lähinnä vaan loukkaantuu ku ottaa puheeks. Vetoaa sillon bensoihin( miehen auto, mulla ei ole korttia. Miehen kyyditsemänä mennään kerran viikossa-kahessa LÄHELLÄ olevaan isoon kauppaan..ja mies menee oman 4km työmatkan autolla vaikka pääsis helpommin julkisilla. Mutta mä maksan puolet autopaikasta kuitenkin)



huh. kiitos että sain avautua

kaikki laskut menee puoliksi. Ansaitsen 97t vuodessa, mies vain 41t.



Ymmärrän HYVIN ettei tee mieli raataa niska limassa tois(t)en eteen!!

Mites täällä nimimerkille...



Ei tuo nyt ihan oikialta kuulosta minustakaan, lapsi mielestäni viimeistään muuttaa tilanteen siten,että enemmän tienaava maksaa enemmän kulujakin

kaikki laskut menee puoliksi. Ansaitsen 97t vuodessa, mies vain 41t. Ymmärrän HYVIN ettei tee mieli raataa niska limassa tois(t)en eteen!!

raadan niska limassa perheeni eteen, johon lasken kuuluvaksi itseni lisäksi miehen ja lapset. Mun mielestä on mukavaa matkustaa perheen kanssa jonnekin lomalla. Loma maksetaan rahalla, jonka olen tienannut. Tai on mukavaa ostaa perheelle uusi auto. Tienaan enemmän kuin mieheni, meillä kaikki on yhteistä.

joten kyllähän tuo olisi aika outoa meillä. Koko perhe siitä hyötyy, jos toinen saa palkankorotuksen tai bonarit.



Musta oli ihan hirvee tilanne, kun serkkuni kävi ja pyysi meiltä lainaa 2000 euroa, että hän pääsee perheensä kanssa lomareissulle ja vähän muutakin.



Vaimo kun oli siellä päättänyt, että hän ottaa tuosta nyt NYKin matkan kaikille ja kaikki lähtee. Joo, heillä ei todellakaan yhteiset rahat. On vaimon rahat ja miehen rahat onkin sitten perheen omaisuutta.



Lainattiinhan me ja hän sitten makseli niitä takaisin. Ikinä ei saanut kellekään puhua. Vaikka ihmeteltiin, että miten vitussa voi noin elää ja uutta lastakin tehdä maailmaan. Ihan sairasta!



Perhe on yhteinen juttu!

kaikki laskut menee puoliksi. Ansaitsen 97t vuodessa, mies vain 41t. Ymmärrän HYVIN ettei tee mieli raataa niska limassa tois(t)en eteen!!

raadan niska limassa perheeni eteen, johon lasken kuuluvaksi itseni lisäksi miehen ja lapset. Mun mielestä on mukavaa matkustaa perheen kanssa jonnekin lomalla. Loma maksetaan rahalla, jonka olen tienannut. Tai on mukavaa ostaa perheelle uusi auto. Tienaan enemmän kuin mieheni, meillä kaikki on yhteistä.

Minä tienaan reilusti enemmän kuin mies ja kaikki on yhteistä. Erilliset tilit meillä kylläkin on (okei, ollaa oltu liian laiskoja avataksemme yhteisen) mutta kummallakin on tunnuksen toisen tilille.

Eipä tulisi mieleen, että tässä alettaisiin jakaa joka ainoaa laskua ja menoa. Perhe on yksikkö.

Sinun, minun, meidän.

Meillä on myöskin mieheni kanssa "tasajako" liittyen kuluihin, vaikka mieheni tienaa reilut 5000 eur/kk, kun taas itse tienaan noin 2500 eur/kk. Hän haluaa ostella kalliita kodinkoneita joskus impulssiostoksinakin sekä ostaa kalliita ruokia ja jaamme kulut puoliksi. Tällä hetkellä olen lisäksi vanhempainvapaalla, joten itse saan vain Kelan vanhempainrahaa, joten alan olla itse aika tiukilla taloudellisesti, vaikka mies tienaa hyvin.



Aihe kirvoittaa aika usein riitojakin, kun en mm. saanut ostaa uutta kännykkää rikkoutuneen tilalle (edes osamaksulla), vaan joudun käyttämään hänen vanhaa puhelintaan. Sain myös haukut, kun ostin vauvalle n. 50 eurolla vaatteita joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, sillä olen tällä hetkellä hänelle velkaa ruokaostoksista (!) melkein 2000 euroa. Ymmärrän tosiaan ap:tä erittäin hyvin...

kattelis kauaa

Että kun joutuu itse maksamaan kulunsa niin toinen on idiootti?

Raha on vain rahaa. Se on numeroita. Se on paperia ja metallia. Sillä on joku arvo, mutta se ei saa olla itseisarvo. Se on VAIN rahaa. Jos se menee parisuhteen edelle, niin ollaan jo metsässä. Puhun siis terveistä, rakastavista ja tasa-arvoisista parisuhteista, enkä niistä parikymppinen-nai-yhdeksänkymppisen -suhteista.

Me emme ole koskaan tapelleet rahasta. Emme koskaan. Ainoa asia mistä olemme rahaan liittyen puhuneet, on että sitä voisi joskus säästääkin. Ei sitä rahaa hautaan saa mukaan, ja kuka tahansa voi kuolla koska tahansa. Me ainakin haluamme elää.

Noh, eihän AP:n kaltaista tilanneta voikaan käsittää, jos omat arvot ovat täysin päinvastaiset.

Meillä maksaa se kellä on rahaa. Jos minulla on rahaa, minä maksan sen. Jos hankinta on järkevä, se ostetaan. Jos ei ole kamalan järkevä, mutta tärkeä toiselle, ja rahaa on, niin se hankitaan. Ei se sen ongelmallisempaa ole. Eikä siitä tarvitse sen suurempaa asiaa tehdä. Eri asia tietysti jos rahaa ei ole ja se on tiukalla. Ei tämä meidän perheen systeemi toimisikaan sellaisilla ihmisillä jotka tuhlaavat kaiken heti.

Joku jo aiemminkin kertoi systeemistä, joka toimii tässä tilanteessa: yhteiset menot maksetaan tulojen suhteessa. Eli kun mies tienaa 10 kertaa sen verran kuin minä, hän maksaa menoista 10 kertaa yhtä paljon kuin minä.



Näin kummallekin jää myös sitä omaa rahaa tulojen suhteessa, eli miehelle 10 kertaa enemmän kuin minulle. Sillä hän voi ostaa ja harrastaa ihan mitä haluaa.



Yhteisien menojen rahoittaminen tällä tavoin on myöskin sekä kätevää että reilua. Jos mies ehdottaa esim. lomamatkaa, jonka hinnaksi tulisi 11 000 euroa, lasken että minulle se tulisi maksamaan tonnin, ja todennäköisesti ilmoitan ettei minulla ole siihen varaa. Sitten saatamme päättää sijoittaa lomaan esim. 5500,- josta minun osuuteni on tuo 500,-. Jos mies vaatisi maksamaan kaiken puoliksi, sanoisin tuohonkin lomaehdotukseen ettei minulla ole varaa. Silloin voisimme laittaa lomaan ainoastaan 1000 euroa, koska kun kerran kummallakin on omat rahat, ei toinen voi yksipuolisesti sanella miten niitä rahoja käytetään, ja minulla ei edelleenkään olisi enempään varaa. Ja minä kuitenkin olen aikuisena ihmisenä sataprosenttisesti itse määräysvaltainen omista rahoistani. Miehen kannalta taas ei olisi hyvä, että hän ei pääsisi koskaan yhteiselle lomalle joka maksaa yli tonnin, koska hänellä olisi paljon enempäänkin sekä varaa että halua, ja yksinään häntä ei kiinnosta lähteä lomailemaan.



Tulojen suhteessa maksaminen "kirpaisee" kumpaakin tasapuolisesti, ja siksi yhteisiä kulutuspäätöksiä on helppo tehdä vaikka tulotasoissa olisi paljonkin eroa.



Jos ap miehesi ei tätä millään ymmärrä, niin laske minkä verran vähemmän hän tekee kotitöitä ja ala laskuttaa häneltä siitä osuudesta, jonka teet itse enemmän. Jos mies haluaa lapsen, mutta ei pysty tasapuolisesti hoitamaan puolta raskaudesta, imetyksestä ja vauvan hoidosta, maksakoon niiltä osin sinulle vuokraa kohdustasi ja palkkaa hoivapalveluistasi. Elintasoasi et tietenkään voi nostaa miehesi palkan mukaan, jos joudut maksamaan puolet ja omat tulosi eivät ole nousseet. Näillä spekseillä jos eläisitte, mies voisi jo sanoakin sen olevan "reilua".



Tällä hetkellä elät alistetussa suhteessa, ja kehotan sinua vakavasti harkitsemaan kannattaako suhdetta jatkaa ja varsinkaan tehdä siihen lapsia, jos mies ei keskustelunkaan jälkeen ymmärrä olevansa kohtuuton.

Meillä tehdään näin: miehellä ja minulla on omat tilit, lisäksi meillä on yhteinen tili johon kummallakin on käyttöoikeus. Kumpikin laittaa yhteiselle tilille joka kuukausi 70% tuloistaan.

Yhteistililtä maksetaan asuntolainan lyhennys, ruuat, bensat, yms talousmenot ja kodin tavarat sekä esimerkiksi yhteiset matkat. Omilla tileillä olevan rahan saa käyttää miten tahtoo - vaikkapa omiin harrastusmenoihin.

Tällä hetkellä olemme molemmat työssä, miehellä on suurempi palkka joten häneltä menee yhteiselle tilille myös suurempi summa rahaa kuukausittain. Pian jään äitiysvapaalle ja myöhemmin ehkä hoitovapaalle - silloin minun tulojani ovat äitiys/vanhempainraha tai kotihoidon tuki ja lapsilisä. Silloin minun 70 prosenttiani on paljon pienempi kuin miehen, mutta niin on omaan käyttöön jäävä osuutenikin. Mielestämme tämä on reilu systemi.



Aloittaja, keskustele miehesi kanssa miten hän kokee teidän parisuhteenne/perheenne, oletteko yksikkö vai kaksi erillistä osaa jotka kumpikin vastaavat vain omasta taloudellisesta hyvinvoinnistaan.

Itse tienaan tällä hetkellä n. tonnin enemmän kuin mieheni. Suhteen alkuaikoina minä olin se vähemmän tienaava. Kulut puoliksi on meillä ollut peruslähtökohtana, mutta siitä on kuitenkin joustettu puolin ja toisin. Esim. kun olin lasten kanssa kotona niin mies maksoi suurimman osan ruuista. Ja nyt kun minulla on parempi rahatilanne, niin minä maksan isommat ostokset (esim. uusi televisio, lomamatka).



AP:n kuvaama tilanne ei toimi. Täällä aiemmin ehdotettu %-systeemi voisi olla teille sopiva, jos vapaaehtoista joustoa ei löydy.

niin ikävä tilanne, mutta toisaalta onni, että tämä rahaan suhtautuminen tuli esiin ennen kuin teillä on lapsia. Voihan olla, että mies ei vaan tajua (eli toivoa on), toisaalta voi olla, että mies on kieroutuneen saita (jolloin hyvä, että asia selvisi ennen lapsia).



Eli: sinuna sanoisin niin kuin asia on, että et aio osallistua uusien kodinkoneiden hankintaan etkä lähteä matkalle, koska sinulla ei ole siihen varaa. Piste. Sama suhtautuminen kaikkeen. Katso sitten miten tilanne kehittyy.



Asumiskulujen ja yhteisten laskujen maksamisen puoliksi ymmärrän tuossa vaiheessa seurustelua, vaikka olisi eri tulotasotkin, mutta silloin niiden asumiskulujen täytyy olla tietenkin sellaiset, että pienituloinen niistä selviää.



Muuten isojen tuloerojen tilanteessa on ehdottomasti reiluinta, että kumpikin maksaa yhteisistä menoista tulojen suhteessa, eli tietty %-osuus tuloista yhteiseen kassaan. Elintasostä sovitaan tietty yhdessä.



En usko, että sellainen suhde pitemmän päälle toimii, missä on erilaiset elintasot. Mutta ehkä teillä sinun palkkatasosi nousee jossain vaiheessa eli tämä on väliaikainen tilanne?

Meillä on myöskin mieheni kanssa "tasajako" liittyen kuluihin, vaikka mieheni tienaa reilut 5000 eur/kk, kun taas itse tienaan noin 2500 eur/kk. Hän haluaa ostella kalliita kodinkoneita joskus impulssiostoksinakin sekä ostaa kalliita ruokia ja jaamme kulut puoliksi. Tällä hetkellä olen lisäksi vanhempainvapaalla, joten itse saan vain Kelan vanhempainrahaa, joten alan olla itse aika tiukilla taloudellisesti, vaikka mies tienaa hyvin.

Aihe kirvoittaa aika usein riitojakin, kun en mm. saanut ostaa uutta kännykkää rikkoutuneen tilalle (edes osamaksulla), vaan joudun käyttämään hänen vanhaa puhelintaan. Sain myös haukut, kun ostin vauvalle n. 50 eurolla vaatteita joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, sillä olen tällä hetkellä hänelle velkaa ruokaostoksista (!) melkein 2000 euroa. Ymmärrän tosiaan ap:tä erittäin hyvin...

Meillä on miehen kanssa periaate, että suurin piirtein saman verran tehdään ajallisesti perheen eteen töitä. Tähän kuuluu lastenhoito, opiskelu, työssä käyminen ja kotityöt. Kaikki raha mikä tulee, on yhteistä ja se käytetään jokaisen perheenjäsenemme hyväksi tasapuolisesti.

Tällä hetkellä minä olen opiskelija ja miehen palkalla elätetään vielä kolme lastakin. Ikinä en ole kuullut valituksen sanaa miehen suusta, en vaikka hän on joutunut luopumaan yhteisestä kaverimatkasta tmv. rahan puutteen vuoksi. Osat on olleet myös toisin päin.

Ap, en tiedä, mutta minusta parisuhteesi kuulostaa hyvin vinoutuneelta ja miehesi suoraan sanottuna tyhmältä. Miten hän voi olettaa sinulla olevan varaa hänen elämäntyyliinsä paljon pienemmillä tuloilla? Toisekseen, miten jollekin jota rakastaa melkein yhtä paljon kuin itseään, haluaisi antaa yhtään vähemmän itselleen? Sinuna miettisin ihan tosissani onko hän se ihminen, jonka kanssa haluat vanheta ja ottaa kaikki elämän paskat niskaan tietäen, että vieressä on joku johon voi luottaa ja joka auttaa.

Jos miestä ahdistaa, että koti ei ole siisti, imuri löytyy tuolta olkkarin lattialta.

Esimerkiksi vaikka thai- ja musliminaisille siisti koti on aivan kunnia-asia. Jos miehen täytyy osallistua niin se on loukkaus ja osoitus siitä, ettei nainen miehen mielestä osaa huolehtia kodista.

naisille on itsestäänselvyys, että mies hoitaa perheen elatuksen täysin... Sinä haluat rusinat pullasta, eli naisen, joka maksaa kaikista kuluista 50% ja tekee kotityöt 100%. Mä haluan kanssa sellaisen vaimon!

naiset käyvät töissä. Ihan Arabimaissakin

tosin vasta seurusteluvaiheessa. Tyttöystävän mielestä pojan rahat ovat yhteisiä, hänellä ei ole tuloja. Kuulemma rakkaus on sitä, että kaikki jaetaan. Jostain kumman syystä sen töissäkäyvän pitää kustantaa opiskelijan elämä. Miksi ihmeessä? Eikö suomalainen nainen kykene itse menemään töihin opiskelujen ohella, jos se miehiltäkin onnistuu?

tekee työtä paremman yhteisen tulevaisuuden eteen, voitko muka olla niin tyhmä ettet tajua sitä? Onko sitten ok, että kun nainen on opiskellut ja tienaa hyvin, ja sun rekkamiespoikasi jääkin sairauseläkkeelle peräpukamien takia, sun poikas olisi lähes rahaton ja eukko vaan porskuttais luksuslomilla?

kuin tyttöystävä. Olen varmasti tyhmä kun en ymmärrä, miksi tyttöystävä ei voisi mennä töihin, jos kerran kaipaa rahaa. Miksi miehen tulee maksaa matkat Lontooseen jne. vain siksi, että nainen ei suostu tekemään "paskaduunia"?

Toivottavasti poika ei ole lähtenyt äitiinsä. Minusta tämä pojastaan vouhottaja selittää koko ajan ketjuun asiaa jolla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen aloituksen kanssa. Alkuperäisessä aloituksessa on maksettu yhdessä ja ap on töissä. Ongelma on se että ap;n mies haluaa että kaikki maksetaan puoleksi mutta ei tyydy siihen elintasoon mitä ap kykenee maksamaan ja on tähän asti maksanutkin. Eli tämä pojasta vouhottaja voisi avata omille asioilleen uuden ketjun jossa vaahtoaisi omista asioistaan...

Molemmissa nainen haluaa, että mies maksaa. Molemmissa nainen kokee, että hänen ei tarvitse maksaa, koska toinen tienaa paremmin.

Mietipä vähän: ap olettaa, että miehen rahat ovat häntä varten. Siksi mies ei saisi itse niitä käyttää,

Ap on ahne!

Eihän ole. Aloittajan mies haluaa käyttää rahaa uuteen rojuun ja kalliisiin matkoihin ja vaatii myös aloittajaa käyttämään omia rahojaan näihin hankintoihin YHTÄ PALJON. Eli mies, joka tahtoo uusia leluja, yrittää maksattaa niistä puolet aloittajalla, jonka mielestä nämä uudet lelut ovat aivan tarpeettomia. Tosi reilua!!

Pian jään äitiysvapaalle ja myöhemmin ehkä hoitovapaalle - silloin minun tulojani ovat äitiys/vanhempainraha tai kotihoidon tuki ja lapsilisä. Silloin minun 70 prosenttiani on paljon pienempi kuin miehen, mutta niin on omaan käyttöön jäävä osuutenikin. Mielestämme tämä on reilu systemi.

En ymmärrä mitä reilua on siinä, että sinun omaan käyttöösi jäävä raha pienenee huomattavasti suhteessa mieheen vain siksi, että sinä äitinä jäät kotiin hoitamaan teidän _yhteistä_ lastanne. En alkuunkaan käsitä tätä. Sen vielä voin ymmärtää, että näin toimittaisiin hoitovapaan suhteen JOS isä olisi ehdottomasti sitä mieltä, että lapsi tulisi laittaa vanhempainvapaiden jälkeen hoitoon kun taas äiti itse haluaa jäädä kotiin hoitovapaalle.