Simppeli kysymys kristityille.

Vaikka en kristitty olekaan, vastaan silti, kun ennen oman polkuni löytämistä seurasin kuitenkin kristinuskoa ja lisäksi tästä aiheesta on aiemminkin ollut keskustelua. Eli siis kristinuskon mukaan se, joka on sydämenuskossa, pelastuu. Mitään muuta ei tarvita. Kuitenkin sydämenusko johtaa automaattisesti siihen, että ihminen haluaa elää " hyvin" , seurata Jeesuksen näyttämään tietä. Voinee olla ihan aiheellista kysyä, että uskooko ihminen ihan oikeasti siihen, että Jeesus on ihmisten vapahtaja ja kuollut meidän syntiemme puolesta ja että Jeesus on näyttänyt ihmisille sen tien, jota heidän tulee kulkea, jos hän jatkaa ammatissa, mikä vahingoittaa monia. Olen siis saanut sen käsityksen, että se oikea, todellinen usko synnyttää myös sitten tekoja. Jeesus taisi itsekin sanoa, että usko ilman tekoja on kuollut, eli jos ihminen vain sanoo uskovansa, mutta ei ole valmis elämään siten kuin Jeesus opetti (tai edes yrittämään), hän ei usko tosissaan.



Mutta joo, olen siis tullut itse siihen tulokseen, että pelkkä usko siihen, että Jeesus oli jumalan poika ja kuoli ihmisten syntien vuoksi sovitusuhrina, ei kristinuskonkaan mukaan riitä. On myös haluttava elää niin kuin Jeesus opetti, tärkeimpänä ohjeena varmaankin rakkauden kaksoiskäsky. Ja lisäksi on haluttava noudattaa kymmentä käskyä. Mutta kristittyjen mukaan tämä siis kumpuaa sitten automaattisesti siitä uskosta, eli ihminen joka uskoo oikeasti, haluaa myös elää näin. Eli periaatteessa siksi he ajattelevat, että pelkkä usko riittää ja jos se on oikeaa uskoa, niin sitten sen seuraukset näkyvät tekoina. Esim. siten, että se huumekauppias luopuu " ammatistaan" . Käsittääkseni kristityn tulee tunnustaa tehneensä syntiä ja sitten luopua niistä synneistä parhaansa mukaan voidakseen pelastua.

Niin olen toki tietoinen, etta loydettyaan jonkun uskon ja koettuaan sen oikeaksi, haluaa alkaa sen uskonnon oppien mukaan elamaan. Itse taman olen kokenut palattuani Islamiin :)



Lahinna kyselisin sita, etta mita jos joku ei syysta tai toisesta halua vaihtaa ammattiaan, joka kristinuskon mukaan ei olisi suotava, sanotaan pikkaisen laimeampi esimerkki, vaikka alkoholiravintolan tarjoilija. Onko silti se pelastus taattu vaikkei luopuisi epasuotavasta tai synnista?

monenmamma:

Miksi sitten Kristinuskossa on myos vallalla syntikasitys ja onko synnista rangaistusta? Esimerkiksi, jos olisin parkkiintunut huumekauppias, ja vaikka viela palkkamurhaajakin, ja saisin tiedon kristinuskosta, uskoisin Jeesuksen olleen Jumalan poika, mutta SILTI jatkaisin ammattini harjoittamista, olisiko se mahdollinen yhdistelma?

Eli jos tulisin kristityksi, eiko minun pitaisi muuttaa elamastani mitaan, kaikki olisi silti sallittua?

Omasta kristitysta elamastani muistan, ettei kaikki ole kristityille sallittua, mutta MIKSI EI?

Mitä muuten tarkoitat, että sinun kristityssä elämässäsi kaikki ei ollut sallittua?

Kuten Bombus jo selittikin, niin kyllä varmasti tälle ihmiselle puhuttelua tulee sekä sisältä että ulkoa, jos hän on parkkiintunut huumekauppias tai palkkamurhaaja. Vaikka kukaan ei hänelle sitä henkilökohtaisesti sanoisi, niin kyllä hän tietäisi koko ajan tekevänsä väärin. Jos hän ei tätä ääntä kuuntelisi, niin sitä sanotaan paatumiseksi. Paatunut ihminen taas ei halua enää elää Jumalan tahdon mukaisesti. Hän siis tuomitsee itse itsensä.

monenmamma:

Lahinna kyselisin sita, etta mita jos joku ei syysta tai toisesta halua vaihtaa ammattiaan, joka kristinuskon mukaan ei olisi suotava, sanotaan pikkaisen laimeampi esimerkki, vaikka alkoholiravintolan tarjoilija. Onko silti se pelastus taattu vaikkei luopuisi epasuotavasta tai synnista?

Alkoholiravintolan tarjoilijaa en koe mitenkään syntisenä elämänä. Luultavasti kuitenkin juuri uskoon tullut tarjoilija haluaa luopua ammatistaan, koska yleensä se merkitsee hänelle muutakin kuin vain alkoholin tarjoilua. Oikeastaan joku pidempään uskossa ollut voi vaikka valita tarjoilijan ammatin itselleen, koska hänelle se ei merkitse samaa kuin vastauskoontulleelle tarjoilijalle.

Ei alkoholin nauttiminen ole mikään synti sinänsä, ainakaan omasta mielestäni. Olen Bombuksen kanssa samoilla linjoilla, että uskon löydettyään haluaa elää uskonsa mukaisesti. Ja toisaalta, emme me ole täällä tuomitsemassa kanssakristittyjä vaan jätämme sen homman ihan muihin käsiin. Itse en näe, että mikään yksittäinen teko tai tekemättä jättäminen sinänsä tekisi ihmisestä syntisen. En edes omalla kohdallani oikein osaa kuvitella yksittäistä tekoa, joka johtaisi minut pois uskosta. Tai siis sellaista tekoa, johon itselläni olisi vaara sortua. Tietenkin vaikkapa kunnioitan avioliittoamme enkä haluaisi siihen pettämällä säröä, mutta luulen, että ihan samalla tavalla ajattelevat muutkin parisuhteissa elävät uskosta riippumatta.

sanotaan jotenkin ettei saastutettaisi pyhän hengen temppeliä ja sehän tarkoittaa kun on saanut Pyhän Hengen itseensä, silloin hän on sen temppeli.

uskovainen alkoholintarjoilija ei anna mielestäni oikeaa kuvaa uskovaisesta, kuinka voit antaa alkoholia jos itse olet uskossa?silloin olet itse tekemässä myös syntiä kun olet auttamassa lähimmäisesi syntiin.

vaikka raamatun aikana käytettiin viiniä, silloin ruokajuomana, en kuitenkaan kehoita ketään käyttämään sitä,itse tuomitsen kaiken alkoholin.

mitä joku " juoppo" kohtaa Jeesuksen Vapahtajanaan, ja silti jatkaa juomista, kun Jeesus antaa voiman sen lopettamiseen jos itse haluaa, mutta jos ei halua, hän ei kirkasta mielestäni Jeesusta. Eräs tuttavani käytti alkoholia paljon, hän kohtasi Jeesuksen ja silläkertaa hänelle ei enää maistunut alkoholi ja tupakkakin väistyi pikkuhiljaa,kun hän itse myös halusi.

Mutta näitä pitää jokaisen itse miettiä jos kertoo että on uskossa ja silti ottaa alkoholia, niin mitähän se lähimmäinen hänestä ajattelee??

minusta hän ei ole kunnolla uskossa ja raamattuhan sanoo että taivaaseen ei pääse mitää syntiä ja vääryyttä, ja näyttääkö tää uskovainen silloin värinsä, ei, vaan kulkee kahta tietä.

tuhve:

Mitä muuten tarkoitat, että sinun kristityssä elämässäsi kaikki ei ollut sallittua?

Tarkoitin sitä, että esimerkiksi ruokakaupassa työssä ollut nainen koki syntiseksi olla ruokakaupassa työssä, koska joutui myymään asiakkaille alkoholia, mitä ei olisi halunnut tehdä. Hänen miehensä joutui alkoholiliikkeestä ostamaan alkoholia johonkin työasiaan liittyvään juttuun, ei siis juotavaksi. Hän kuitenkin koki sen huonoksi lähetystyöksi, että hänet tunnettuna pappina nähdään tulevan ulos viinakaupasta. Hän usein pohti, että pitäisikö näille sivustakatselijoille selittää, että miksi sinne viinakauppaan meni.

Ja sen kirkon mukaan esim alkoholipaikan tarjoilijan ammatti oli kovinkin epäsopiva ja syntinen työ.

Ymmärsiköhän kukaan pointtiani tässä kyselyn takana..

Siis mitä esim synnistä seuraa kristinuskossa? Jatkuvasta synninteosta? Miksi kristityt miettivät mikä on syntistä, jos armokuolema kuitenkin on se pelastus, ja mistään ei mitään rangaistusta tule? Olen tällä palstalla usean eri linjan kristityn kirjoituksia lukenut, ja kovin eri linjaa on syntikäsityksissä, mutta miksi ylipäänsä syntiä pohtia?

Olenkohan aivan liian epäselvä kirjoituksissani..;)

Mielestäni tämä on aika vaikea aihe selittää - välillä itselleenkin :) Monenmamma, luulen, että ymmärsin pointtisi ainakin joiltakin osin.



Eräs seurakuntamme saarnaajista sanoi kerran mielestäni hyvin tästä aiheesta: Synti ei erota meitä Kristuksesta, vaan epäusko. Synti puolestaan johdattaa meitä epäuskoon.



Jos ihminen on todella tuntenut sydämessään Kristuksen kärsimisen osallisuutta ja Hänen ylösnousemisensa riemua, hän ei enää halua vahingoittaa ja pahoittaa Kristuksen mieltä enempää tekemällä lisää syntiä. Jos hän kuitenkin tekee omasta halustaan lisää syntiä, herää kysymys, heikkeneekö tämän Kristuksen kärsimyksen muisto hänen mielessään? Vai onko hän sitä koskaan oikein tuntenutkaan? Kaikki neuvot ja käskyt mitä Raamatussa on, on annettu siksi, että ne varjelisivat ja suojelisivat meitä. Ei suinkaan siksi, että niitä noudattamalla voisimme jotain voittaa. Jos teen tietentahtoen syntiä, on vaarassa, että uskon voimat hiipuvat ja sammuvat.



Minun mielestäni huumekauppias on kyllä selvästi synnintekijä, mutta tarjoilija tai ruokakaupan myyjä ei! Eihän myyjä ole vastuussa siitä, mitä asiakas ostaa, tai mitä hänen pomonsa on laittanut tarjolle.



Äh, tää on hirveän vaikea aihe selittää. En nyt tiedä, saiko tästä kukaan mitään irti. Yritin kuitenkin sanoa, että kristinuskon mukaan PELASTUKSEMME riippuu vain ja ainoastaan Kristuksen sovintotyössä. Kuuluuko neuvot ja käskyt sitten ollenkaan kristityn elämään? Kuuluvat, mutta vain siinä mielessä, että niistä on hyötyä tässä maailmassa. Mitään emme voi niitä noudattamalla tai noudattamatta jättämisellä ansaita ikuisuudessa.

Jotta ihminen tietäisi tekevänsä väärin (=syntiä), tarvitaan säännöt/laki. Jumalan laki meille on annettu Raamatussa ja niiden rikkominen on synti. Synnin palkkioksi Raamattu mainitsee kuoleman. Tämä voidaan käsittää myös vähän " syvemmäksi" kuin fyysinen kuolema ja itse se toinen tapa tuntuu vähän enemmän kohdalleen osuvalta. Raamattuhan sanoo, että palkkio uskosta on ikuinen elämä Jumalan luona. Joten synnin palkka, kuolema, tarkoittaa, ettei se elämä jatku Jumalan luona, vaan jossain muualla. Tästäkin " jatkopaikasta" on monia tulkintoja, en edes rupea miettimään niitä...



Esimerkkisi huumekauppias/palkkamurhaajan (varmasti vaihteleva ammatti) tilanteesta... Jos sinä rikollisena ammattimiehenä saisit tiedon ja uskoisit, sinulta voisi Raamatun luvun myötä tulla ammatin vaihto eteen. Kun ihminen uskoo, hänelle tulee sisäinen halu ottaa selville, mikä on oikein ja mikä väärin ja myös toimia sen mukaan. Huumekauppiaita on kääntynyt uskoon ja he ovat sanoneet, että kaupittelu loppui, vaikka siitä ongelmia seurasi, koska he eivät vain enää pitäneet oikeana myydä tappavaa ainetta. Palkkamurhaajakin näkee Raamatusta selvästi, ettei murhaaminen ole oikein.



Kun ihminen kääntyy Kristityksi, hänen tulee lopettaa ne syntiset tavat, mitkä hän tietää synniksi. Sitä mukaa kun tieto lisääntyy, elämästä jää pois muutkin syntiset tavat. Ne vain haluaa jättää pois. Olen tämän itsekin kokenut. Kyllähän syntiä tulee jatkuvasti tehtyä tavalla tai toisella, mutta pyrkimys on aina tekemään asiat oikein. Kun on väärin tehnyt, voi aina pyytää anteeksi ja katuva saakin aina anteeksi. Jeesus sanoi aikansa suurelle syntiselle, että " syntisi on anteeksi annettu, mene, äläkä enää syntiä tee" . Selkeä kehoitus synninteon lopettamiseen anteeksiannon jälkeen, eikö totta?



Miksi jotkut asiat ovat kiellettyjä? Se on täysin Isän suojelunhalua. Jumala tietää, miten heikkoja me olemme ja tietää, mitkä asiat meitä rikkovat. Siksi hän on antanut hyvin yksinkertaiset ohjeet siitä, mitä asioita tulee varoa, jotta meidän elämämme olisi onnellista. Ihan samoin kuin me neuvomme lapsiamme, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Siksihän me sen teemme, että lapsemme pysyisivät turvassa ja olisivat onnellisia.

Todellakin pelastuksen saa täysin Jumalan armosta, riippumatta siitä mitä tekee tai jättää tekemättä. Silloin kun uskoo ja turvautuu Jeesukseen.

Itse ajattelen, että teot eivät merkitse pelastuksen kannalta tuon taivaallista. MUTTA toisten ihmisten ja itsemme takia on erittäin paljon merkitystä sillä mitä me teemme tai jätämme tekemättä.













mitä joku " juoppo" kohtaa Jeesuksen Vapahtajanaan, ja silti jatkaa juomista, kun Jeesus antaa voiman sen lopettamiseen jos itse haluaa, mutta jos ei halua, hän ei kirkasta mielestäni Jeesusta. Eräs tuttavani käytti alkoholia paljon, hän kohtasi Jeesuksen ja silläkertaa hänelle ei enää maistunut alkoholi ja tupakkakin väistyi pikkuhiljaa,kun hän itse myös halusi.

Mutta näitä pitää jokaisen itse miettiä jos kertoo että on uskossa ja silti ottaa alkoholia, niin mitähän se lähimmäinen hänestä ajattelee??

minusta hän ei ole kunnolla uskossa ja raamattuhan sanoo että taivaaseen ei pääse mitää syntiä ja vääryyttä, ja näyttääkö tää uskovainen silloin värinsä, ei, vaan kulkee kahta tietä.

[/quote]

no tuohon sanoisin, että ei se ihan niin simppeliä ole. On paljon alkoholisteja, jotka uskosta huolimatta joutuvat verissä päin taistelemaan viinan himoa vastaan. Ja kyllä he ovat ihan samalla tavalla uskovia, vaikka lankeavatkin. Itse asiassa, ehkä he ovat jopa " parempia" uskossaan. He todellakin tietävät tarvitsevansa Jumalan armoa ja Kristusta. He eivät yritä omin voimin taivaaseen, sillä he totisesti tietävät että pelastus tulee vain armosta, ilman omia tekoja, pelkästään Kristuksen tähden.

tuittupää:

Todellakin pelastuksen saa täysin Jumalan armosta, riippumatta siitä mitä tekee tai jättää tekemättä. Silloin kun uskoo ja turvautuu Jeesukseen.

Itse ajattelen, että teot eivät merkitse pelastuksen kannalta tuon taivaallista. MUTTA toisten ihmisten ja itsemme takia on erittäin paljon merkitystä sillä mitä me teemme tai jätämme tekemättä.

mitä joku " juoppo" kohtaa Jeesuksen Vapahtajanaan, ja silti jatkaa juomista, kun Jeesus antaa voiman sen lopettamiseen jos itse haluaa, mutta jos ei halua, hän ei kirkasta mielestäni Jeesusta. Eräs tuttavani käytti alkoholia paljon, hän kohtasi Jeesuksen ja silläkertaa hänelle ei enää maistunut alkoholi ja tupakkakin väistyi pikkuhiljaa,kun hän itse myös halusi.

Mutta näitä pitää jokaisen itse miettiä jos kertoo että on uskossa ja silti ottaa alkoholia, niin mitähän se lähimmäinen hänestä ajattelee??

minusta hän ei ole kunnolla uskossa ja raamattuhan sanoo että taivaaseen ei pääse mitää syntiä ja vääryyttä, ja näyttääkö tää uskovainen silloin värinsä, ei, vaan kulkee kahta tietä.

no tuohon sanoisin, että ei se ihan niin simppeliä ole. On paljon alkoholisteja, jotka uskosta huolimatta joutuvat verissä päin taistelemaan viinan himoa vastaan. Ja kyllä he ovat ihan samalla tavalla uskovia, vaikka lankeavatkin. Itse asiassa, ehkä he ovat jopa " parempia" uskossaan. He todellakin tietävät tarvitsevansa Jumalan armoa ja Kristusta. He eivät yritä omin voimin taivaaseen, sillä he totisesti tietävät että pelastus tulee vain armosta, ilman omia tekoja, pelkästään Kristuksen tähden.

Eipä oikein onnistu tämä lainausten laitto. Siis tuo kappale, joka alkaa " mitä joku juoppo...." pitäisi olla lainausta joltakulta (en muista kuka) edelliseltä

Alkoholi on sellainen aihe, että Suomessa siihen on erittäin kaksinaismoralistinen asenne. Tunnen esimerkiksi perheen, jotka asuessaan Suomen ulkopuolella, ovat saattaneet juoda viiniä tai olutta ruokajuomana tai muuten joskus vähän, mutta muutettuaan Suomeen ovat ryhtyneet absolutisteiksi. Alkoholi ei siis ole yksikäsitteisesti kielletty Raamatussa, mutta sen seuraukset ovat sellaiset, että niitä kannattaa varoa. Jos ei pysty itse käsittelemään asiallisesti alkoholia, niin silloin on parasta pysyä kaukana alkoholista.

Nuorena tyttönä menin Hartwallille töihin ja siellä tuijottelin kaljapullon pohjia. Tämä oli silloin, kun olin täyttänyt 18 vuotta. En ollut tullut ajatelleeksi, että nekin pullotetaan limpsatehtaalla. Aluksi tuli hassu olo, koska siihen aikaan olin itse absolutisti ja liikuin muiden aboslutistien kanssa. Sitten ajattelin, että olin rukoillut kesätyöpaikkani puolesta ja rukoilen edelleen ja en saanut mitenkään huonoa omaatuntoa, joten olin sen kesän siellä töissä. Epäkäytännöllisyyteni takia minulle tuli ihan muut nurheet kuin miettiä, että pesen ja pullotan kaljapulloja:)

Olin kerran KRS:n järjestämällä risteilyllä. Ennen ruokailua Hannu Nyman sanoi, että nyt kun menemme syömään, kukaan ei tuijottele toisten ruokajuomia, vaan itsekukin valitsee sen ruokajuoman mitä haluaa. Tällä hän tarkoitti, että joillekin viini tai olut on ruokajuoma ja ne, jotka kokevat sen pahana, eivät saa tuomita niitä, jotka alkoholia juovat. Sillä risteilyllä ei ollut yhtään känniläistä tai itseään humalaan juonutta henkilöä. Näille henkilöille riitti se vähäinen alkoholi, minkä he ruoan mukana halusivat juoda.

Alkoholi on hyvin henkilökohtainen asia erityisesti sen takia, että täytyy itse tietää, miten sitä osaa käsitellä. Jos on vaaraa alkoholismista, niin silloin on varmasti parasta pysyä absolutistina, mutta jos osaa käyttää alkoholia viisaasti, niin se on sen ihmisen oma asia. Toisaalta jos läheisellä ihmisellä on alkoholiongelma, niin silloin ei kohtuukäyttäjänkään kannata elvistellä viinilasin kanssa, koska tälle ongelmaiselle voi jo haju olla kompastuskivi siihen, että hän lankeaa juomiseen.

monenmamma:

Tarkoitin sitä, että esimerkiksi ruokakaupassa työssä ollut nainen koki syntiseksi olla ruokakaupassa työssä, koska joutui myymään asiakkaille alkoholia, mitä ei olisi halunnut tehdä. Hänen miehensä joutui alkoholiliikkeestä ostamaan alkoholia johonkin työasiaan liittyvään juttuun, ei siis juotavaksi. Hän kuitenkin koki sen huonoksi lähetystyöksi, että hänet tunnettuna pappina nähdään tulevan ulos viinakaupasta. Hän usein pohti, että pitäisikö näille sivustakatselijoille selittää, että miksi sinne viinakauppaan meni.

Ja sen kirkon mukaan esim alkoholipaikan tarjoilijan ammatti oli kovinkin epäsopiva ja syntinen työ.