Kertokaa, mitä tekisin elämälläni

Itselleni päivä- ja viikkorutiinit. Muuten hajoaisi kotona ollessa varmaan pää.

Tyyliin klo 00 nukkumaan, klo 07 ylös, klo 08 aamutoimet tehtynä, illalla klo 23 iltatouhuille. Söisit joka päivä samaan aikaan ja pitäisin huolen siitä, että kävisin joka päivä jossakin.



Jotain hyödyllistähän elämällä kannattaa tehdä. :) Opiskelut ja alanvaihdot pitää itse tuumata, ei niissä kauheasti kannata muiden ohjeisiin nojautua. Mene vaikka alkuun johonkin hyväntekeväisyystyöhön, sitä varmasti löytyy. Ja sitä kautta voi aueta uusi ammattikin,tai ainakin tapaat uusia ihmisiä. Ehkä niillä on taas jotain kivoja kavereita, jotka haluais tutustua suhun. :)

jos löydät miehen ja silti vaivaa tämä sama kysymys, "mitä teen elämälläni"?

Nimittäin minulla on mies, mutta muuten olen samanlaisessa tyhjiössä kuin sinä. Mietin, täyttäisivätkö lapsetkaan tätä tunnetta.

sisällöksi riitä useimmille. Ne kun kasvavat ja tarvivat yhä vähemmän äitiä siihen arkeen.

Mutta onneksi se, jos ap löytäisi vaikka miehen ja saisi lapsiakin, ei mitenkään estä häntä etsimästä töitä, tai kouluttautumista uudelle alalle tai juuri mitään muutakaan. Nyt hänellä on 2 ongelmaa: yksinäisyys ja lapsettomuus JA ankea työtilanne. Ne kumpikin on varmaan ratkaistava lopulta, mutta itsevalitussa järjestyksessä.

Tiedän miltä se tuntuu, olin itse samassa tilanteessa 90-luvun laman aikaan juuri valmistuttuani. En olisi ikinä uskonut että voin vajota juuri kuvailemaasi mielentilaan. Ja työllistyminen ei kaikilla aloilla todellakaan ole kiinni mistään "palosta", vaan paikkoja ei vaan ole olemassa. Yksi mieleen tuleva mahdollinen ala on toimintaterapia, koulutus on lyhyempi kuin psykologin ja hommia varmaan löytyy. Kevät tulee, hae ihmeessä opiskelemaan. Sun tilanteessa itsetunto voi olla alakantissa ja todellisuus (=se mihin kykenet) valoisampi kuin luuletkaan. Tsemppiä!

jos löydät miehen ja silti vaivaa tämä sama kysymys, "mitä teen elämälläni"?

Nimittäin minulla on mies, mutta muuten olen samanlaisessa tyhjiössä kuin sinä. Mietin, täyttäisivätkö lapsetkaan tätä tunnetta.

Vaikka tiedän kyllä, että itse minun pitäisi löytää elämääni merkitys, ei muiden ihmisten kautta.

Mutta jos mulla olisi mies, voisin sentään tehdä niitä lapsia. Ja monia asioita, joiden tekeminen yksin on yksinkertaisesti vaan todella tylsää (kuten vaikka tuo matkustelu). Eikä mun tarvitsisi turhautua tähän kaikkeen hellyyteen, jota en nyt voi purkaa mihinkään :(

Luotan ainakin siihen, että jos mulla olisi lapsia, en ehtisi kelailemaan tällaista näin paljon. (Muiden) lapsia hoitaessa mulla on kyllä yleensä ollut tunne, että tähän minut on tarkoitettukin (syy siihen, miksen harkitse tästä ammattia on se, etten halua paimentaa lapsia laumoina vaan hoitaa heitä yksilöinä enkä oikein muutenkaan ole semmoista touhukasta pirtsakkaa tarhantätityyppiä). Ja ammattia toisaalta ehdin vaihtaa vaikka viisikymppisenä, mutta lapset täytyisi saada aika pian tai sitten ei ikinä.

Nyt alkaa tulla vahvasti esiin, mitä haluat eniten ja mikä on ykkösprioriteetti. Mies ja perhe.



Ehkä pohtisin, voisiko mies löytyä jostain harrastuksesta tai näistä toiminnoista, mitä täällä on ehdotettu. Olisiko vaikka SPR:n ensiapuryhmissä paljon miehiä, joilla on elämänarvot kohdillaan?

Tee tukallesi jotain ( värjääja leikkuuta nuorekkaaksi, osta nuorekkaat ja värikkäät vaatteet, ota ripsienpidennykset, etsi vanha ystävä ja lähtekää baariin ! Pidät hauskaa ja kuvittele olevasi nuori. Sanoit olevaa ujo ? Pari paukkua, niin kyllä minäkin alan puhumaan kaikille ;) ei ne miehet kotiovellekkaa itestää tule.. Työllä ei niinkää väliä, sinulla vielä yli 30v työaikaa jäljellä. Mutta lapsi..

Itselleni päivä- ja viikkorutiinit. Muuten hajoaisi kotona ollessa varmaan pää.

Tyyliin klo 00 nukkumaan, klo 07 ylös, klo 08 aamutoimet tehtynä, illalla klo 23 iltatouhuille. Söisit joka päivä samaan aikaan ja pitäisin huolen siitä, että kävisin joka päivä jossakin.

Jotain hyödyllistähän elämällä kannattaa tehdä. :) Opiskelut ja alanvaihdot pitää itse tuumata, ei niissä kauheasti kannata muiden ohjeisiin nojautua. Mene vaikka alkuun johonkin hyväntekeväisyystyöhön, sitä varmasti löytyy. Ja sitä kautta voi aueta uusi ammattikin,tai ainakin tapaat uusia ihmisiä. Ehkä niillä on taas jotain kivoja kavereita, jotka haluais tutustua suhun. :)

Tämmöistä olen suunnitellutkin, nyt vaan pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa yöllinen palstailu.

Ajattelin hankkia salikortin ja alkaa käydä siellä tai jossain jumpassa melkein joka päivä, jos onnistuisin koukuttumaan liikuntaan, niin tulisi lähdettyä kotoa johonkin, tai edes siksi ettei mene rahat hukkaan. Jos ei muuta, niin ainakin kunto kasvaisi (tässä palstaillessa se vaan rapistuu, kuten aivotkin). Musta tuntuu, että reipas liikunta tekisi mielenterveydelle ihan hyvää.

Mietin myös, että tekisin päiväohjelman niin että menisin lukemaan pääsykokeisiin joka päivä kirjastoon eväiden kanssa. Jos alkaisikin tuntua ihan tyhmälle idealle hakea sinne psykaan, niin ainakin saisin jotain virikettä aivoilleni.

Noita vapaaehtoishommia voisin myös katsella.

Olis varmaan aika pääasia päästä nyt alkuun täältä kotoa pois ja opetella taas nukkumaan ja heräilemään ihmisten aikoihin.

Pätkätöissä aina välillä niin kauan, että väsyn ("tarvittaessa töihin kutsuttavista" työntekijöistä imetään kaikki irti). Ongelma ei ratkea, vaikka saisinkin töitä: mielekkyyden tunne puuttuu ja alan hakea taas jotain uutta.



Mies on. Lapsia harkitsen vielä.

Ainakin minä sain viime syksynä aloittamastani saliharrastuksesta ja jumpista päiviini täytettä ja aika nopeasti alkaa näkyä myös tuloksia! Se innostaa jatkamaan.

Tee tukallesi jotain ( värjääja leikkuuta nuorekkaaksi, osta nuorekkaat ja värikkäät vaatteet, ota ripsienpidennykset, etsi vanha ystävä ja lähtekää baariin ! Pidät hauskaa ja kuvittele olevasi nuori. Sanoit olevaa ujo ? Pari paukkua, niin kyllä minäkin alan puhumaan kaikille ;) ei ne miehet kotiovellekkaa itestää tule.. Työllä ei niinkää väliä, sinulla vielä yli 30v työaikaa jäljellä. Mutta lapsi..

Mä olen jo nyt ilman ripsienpidennyksiäkin etenkin meikattuna sen näköinen, ettei yleensä kukaan usko että olen 30. Siis oikeasti parikymppiset luulee mua ikäisekseen tai että olen jotain max. 24. Sit kun niille selviää, miten vanha oikesti olen, ne järkyttyy ja lähtee pois.

Ongelma vaan on se, että mulla ei nuorenakaan ollut baareissa oikein hauskaa. En esim. tanssimisesta ole pitänyt oikein ikinä. Oon melkein yhtä ujo kännissä kuin selvänä, paitsi jossain vaiheessa mulle vaan tulee huono olo ja alan yrjötä, ei viehättävää. Nyt aikuisena vielä lisä-ällötyksenä vähäisestäkin juomisesta seuraavat järkyttävät krapulat. :P

Kyllähän sieltä miehiä joskus löytää, mutta valitettavasti harvoin mulla on heidän kanssaan yhtään mitään yhteistä. Ne ystävät, jotka ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia baarista löytämiensä miesten kanssa, ovat itsekin olleet bilettäjätyyppiä.

Nyt alkaa tulla vahvasti esiin, mitä haluat eniten ja mikä on ykkösprioriteetti. Mies ja perhe.

Ehkä pohtisin, voisiko mies löytyä jostain harrastuksesta tai näistä toiminnoista, mitä täällä on ehdotettu. Olisiko vaikka SPR:n ensiapuryhmissä paljon miehiä, joilla on elämänarvot kohdillaan?

Oon kyllä tuota ensiapukoulutusta miettinyt muutenkin :)

SPR:llä oon joskus ollutkin lipaskerääjänä, se oli ihan kivaa vapaaehtoistyötä, kun näki ihmisten anteliaisuuden ja yleensä kaikki suhtautuivat niin positiivisesti.

Lohduttavaa kuulla, etten ole ainoa johon tämmöinen elämäntilanne vaikuttaa näin.



Yritän nyt mennä nukkumaan, jos huomenna pääsisin johonkin järkevään aikaan sängystä ylös ja onnistuisin vähän aktivoitumaan :)

Olet kai jo herännyt? :)



Niin ja tietenkin menet harrastuksiin/toimintaan oman kiinnostuksen perusteella. Kiinnostus on tärkeintä ja se saa olemuksesi väreilemään kiinnostavasti myös muille. Ei kannattaisi mennä mihinkään ryhmään esittämään vain siksi, että siellä on miehiä ;) Mutta tämän jo tiesitkin.



Hyvä, kun muistit jonkin sinua aiemmin kiinnostaneen jutun, siitä on hyvä lähteä uuteen alkuun.

Kysy vaikka, voisko kirkko lainata sulle yhden huoneen. Sinne yksinkertainen kahvitus leivän, voin, yksinkertaisen juuston tai makkaran kera. Pyydä kävijöitä tuomaan kahvia, leipä, voi tai pulla tms eli vähän niinkuin nyyttärit. Voivat leipoa itse. Purkki, jonne jokainen saa maksaa jonkun rovon mielensä mukaan kahvista tai olla maksamatta, jos ei todellakaan ole mitään.



Kokoa siis jotain porukkaa paikkakunnaltasi, joilla ei mitään tekemistä pitkin päivää. Soita paikkakunnan diakonissalle. Mutta sano, että ei ole mitään uskonnollista toimintaa laisinkaan, vain näitä tämmöisiä porukoita.

Kirjoitit, että sinulla on masennustaustaa. Haittaisiko sinua, jos miehellä on taipumusta masennukseen?

hilaan itseni aamulla töihin ja minulla on lapsi. Muuten elämä tyhjää.

hilaan itseni aamulla töihin ja minulla on lapsi. Muuten elämä tyhjää.

tunteistaan, omaa selkeästi analyyttista ajattelua :) Etsi nyt ensiksi jokin harrastus, vaikka lavatanssit. Siellä käy mukavia ja fiksuja miehiä. Vapaudu hetkeksi pakkomielteistä. Saat sen mitä etsit täten. Sinulla on sentän hvyinkin 10v aikaa perustaa perhe.

Sitten näet, jaksaako se kiinnostaa.

- Sovi kaverin kanssa viikoittaiset jumppatreffit, niin tulee helpommin mentyä.

- Ala pitää kokkausblogia (sinne voit kuvata sitä kasvipalstaakin sitten), juttele muiden bloggaajien kanssa ja sovi tapaamisia.

- Mene jollekin aikuislinjalle opiskelemaan mitä vain, mikä kiinnostaa edes vähän -> tapaat miehiä, ja tauoilla on helppo tutustua. Voit sisällyttää opinnot sitten psykologin tutkintoosi vaikka ylimääräisenä sivuaineena.

- Laita aamulla herätyskello soimaan ja lähde suoraan ulos, voit syödä aamiaisen vaikka uimahallin kahvilassa uintilenkin jälkeen.

- Auta kavereitasi lastenhoidossa. ;)

Mieti asioita, joita voisit tehdä muiden ihmisten hyväksi! Auta ja ilahduta kavereita ja perheenjäseniäsi ja tuntemattomia! Ihan tietoisesti mieti tapoja, joilla voit tuoda iloa muille ihmisille, ja toteuta ne! Sillä tavalla levität hyvää mieltä ja tunnet, että olemassaolollasi on edes jotain väliä jollekulle. :) Ja tämän voi ethdä siinä sivussa, kun rakennat omaa elämääsi paremmaksi.

Ala kerätä kasaan aivan lähipaikkakuntasi syrjäytyneitä ja työttömiä yms porukkaa JA JÄRJESTÄYDYTTE JOLLAKIN TAVOIN löysästi ja epävirallisesti. Ehkäpä voitte lopulta yhdessä vaikuttaakin jotenkin, vaikka ette ole todellakaan mikään poliittinen puolue. Varokaa ja välttäkää puoluepolitiikkaa.



Mutta välttäkää puhumasta kaikesta mielenterveyteen liittyvistä asioista, vaikka mt-ongelmat saattavatkin luurata monen tommoisen elämässä ihan nurkan takana. Mutta kokeilkaa te semmoista, että eliminoitte kaiken semmoisen paskan elämästänne (siis ihan vaikka joukossanne olisi semmoisia, jotka ovat jollakin tavoin dignotisoitu mt-ongelmaisiksi). Keskitytte uusajatteluun ja uuden luomiseen ja kaikkeen, mikä saa ihmiset iloisiksi, hyväntuulisiksi, tuntemaan mielihyvää, ei syyllistetä ketään yhtään mihkään ja ei todellakaan sorruta mihinkään tommoiseen märehtimiseen. Ei ole ihan helppoa! Välttäkää siis kaikke tota nykypäivien mt-hömppää ja suunnatkaa energianne semmoiseen MIKÄ ON TODELLAKIN TERVETTÄ. Katsokaa, että työttömät ja syrjäytyneet eivät jää yksin ja sairastu niihin mt-ongelmiin. TEETTE TÄMMÖISELLÄ UPEAN JA SUUREN JUTUN SUOMALAISELLE YHTEISKUNNALLE. JA TEISTÄ OTTAA SITTEN MALLIA JOKU TOINEN PORUKKA TÄÄLLÄ. KIRJOITTAKAA NETTIIN TOIMINNASTA TAI PITÄKÄÄ EDES PORUKKANNE PÄIVÄKIRJAA ja luokaa yhteyksiä muiden paikkakuntien vastaaviin porukoihin.



Jos haluatte oppia porukalla jotakin uutta, niin yrittäkää saada sinne joku vaikka opettamaan teitä vaikka ihan ilmaiseksi. Kyllä voi onnistua, koska semmoista on nyt ilmassa, että vaikka mitä asioita tehdään ilman, että koko ajan ajatellaan rahallista voittoa ja sitä, että suuret kolikot kilahtavat arkkuun. Tehdään, koska on kiva tehdä ja tärkeä ylläpitää täälläkin kotinurkilla ihmiselämän kannalta tärkeitä taitoja. (Nuo yllä mainitut "käsityötaidot" kunniaan, vaikka niillä ei pystyisikään ryhtymään joksikin yksityisyrittäjäksi.)