Rakastan toista lastani enemmän kuin toista!

En voi käsittää kuinka voisin rakastaa jotain noista vähemmän kuin toista. Jokainen heistä on minulle rakas enkä voi ketään valita yli muiden.

Täällä tämä tunneköyhä wt-porukka nyt vain on niin hölmöä sakkia, että kuvittelevat rakastavansa toista lasta enemmän jos se toinen on vaikka sairas, ja sitä kohtaan tuntee sairauden vuoksi enemmän suojeluntarvetta.

Aivan kuin se merkitsisi sitä, että "rakastaa" enemmän. :D

Kyllähän meillä suomalaisilla on isoja ongelmia tunteiden käsittelyssä jo ihan sota-ajan läheisyyden vuoksi. Mutta kuka silti tosissaan arvottaa lapsiaan oman rakkautensa perusteella? :D Wt-keskustelujen huippu on nyt saavutettu.

Todistin kesällä vastaavaa keskustelua lähikapakan terassilla. Siellä pari alkkisnaista haukkuivat lapsiaan, niitä mustia lampaita. Oli aika inhaa kuunneltavaa, ja vieläkin puistattaa miettiä, kuinka ilkeitä nuo naiset olivat. Pahoja ihmisiä löytyy ja paljon.

..mietipä mistä oloista nuo wt-naiset olivat?

Jospa heitä oli kohdeltu kuin Eerikaa, niin on kai selvää, että heidän tunneälynsä on häiriintynyt. Tällaisia keskustelunaloituksia voi pitää merkkinä siitä, että vaikeista tunnehäiriöistä kärsivien ihmisten ei pitäisi hankkia lapsia.

Sirpa Hämeenlinnasta?



Niin, ei se Sirpakaan itseään pahana pidä.

ehket vaan pidä hänestä niin paljon kuin sisaruksestaan? ehkä tää josta pidät enemmän antaa sulle enemmän, iloa tai jotain muuta. ei se silti tarkoita, eikä saisi tarkoittaa, että rakastaisit vähemmän tätä joka ei sulle niin paljon anna mielihyvää.



Välittämistä on erilaista, voi välittää jostakuta koska tämä on miellyttävä ja mukava ja voi välittää toisesta koska tämä käy sääliksi jne. mutta rakkaus on aina rakkautta, se on aina samaa ja sillä ei ole mitään määrää, se vain on.



Tää sun pitäisi saada molempien lastesi ymmärtämään, että vaikka he ovat erilaisia, niin rakastat molempia. ja ymmärtää tää itsekin.



voisi auttaa jos yrität tutustua tähän lapseesi josta et pidä yhtä paljon kuin toisesta, yritä itse kasvaa ihmisenä ja ymmärtää erilaisia ihmisiä, omaa lastasikin joka nyt vaan on persoonaltaan erilainen kuin sisaruksensa. mieti lapsen hyviä puolia ja älä pelkää ettei hän pärjää vaikka olisi hiljainen. sano hänelle että rakastat, ja voit myöntää ettet aina ymmärrä häntä mutta että haluaisit oppia ymmämrtämään miten hän näkee maailman ja muut ihmiset ja voitte yhdessä miettiä mitä hyviä asioita erilaisesta näkökulmasta voi olla.

aloittaja ehkä ilmaisi itseään jyrkästi sanoessaan, että rakastaa enemmän toista. Ehkä muotoilu olisi voinut olla rakastan erilailla tai että toista lasta on helpompi rakastaa tms.



Monella meillä on varmasti erilasia tunteita eri lapsiamme kohtaan, ja jo sekin voi tuntua vaikealta.



t. se tunneköyhä wt, joka suojelee esikoistaan

Mutta se, että määrittelee tunteet siten, että toista rakastaa vähemmän, kertoo kyllä paljon ihan omasta tunneskaalastaan.



Rakastan molempia lapsiani paljon mutta en välttämättä aivan samalla tavalla. Ovat eri ikäisiä, joten tarpeet ovat erilaiset. Pienempää kohtaan on suojelunhalua, isompaa kohtaan sellaista haikeutta, kun on jo noin iso ja halua jotenkin hyvittää pienemmän saama suojelu. En silti missään nimessä määrittelisi, että rakastan pienempää enemmän, kun suojelen enemmän tai isompaa enemmän, kun on tarvetta yrittää häntäkin paapoa. Molempia rakastan ja paljon. Mutta minulla on heihin kumpaankin erilainen suhde, joka tulee muuttumaan, kun lapset tästä kasvavat lisää. Se on normaalia.



Ei omia tunteitaan saa tukahduttaa, mutta siinä erittelyssä on muistettava, että jokaiseen lapseen on erilainen suhde eikä se silti määritä rakkauden määrää. Jos todella kokee rakastavansa toista vähemmän, on oikeasti ongelmia ja niitä pitäisi ratkoa ihan ammattiauttajan kanssa.

kumpa tämä ketju olisi lähtenyt tähän suuntaan alun perinkin.

Mutta se, että määrittelee tunteet siten, että toista rakastaa vähemmän, kertoo kyllä paljon ihan omasta tunneskaalastaan.

Rakastan molempia lapsiani paljon mutta en välttämättä aivan samalla tavalla. Ovat eri ikäisiä, joten tarpeet ovat erilaiset. Pienempää kohtaan on suojelunhalua, isompaa kohtaan sellaista haikeutta, kun on jo noin iso ja halua jotenkin hyvittää pienemmän saama suojelu. En silti missään nimessä määrittelisi, että rakastan pienempää enemmän, kun suojelen enemmän tai isompaa enemmän, kun on tarvetta yrittää häntäkin paapoa. Molempia rakastan ja paljon. Mutta minulla on heihin kumpaankin erilainen suhde, joka tulee muuttumaan, kun lapset tästä kasvavat lisää. Se on normaalia.

Ei omia tunteitaan saa tukahduttaa, mutta siinä erittelyssä on muistettava, että jokaiseen lapseen on erilainen suhde eikä se silti määritä rakkauden määrää. Jos todella kokee rakastavansa toista vähemmän, on oikeasti ongelmia ja niitä pitäisi ratkoa ihan ammattiauttajan kanssa.

mutta pojat kyllä tuottaa enemmän ylpeyttä ja iloa, kuin tyttö.

aloittaja ehkä ilmaisi itseään jyrkästi sanoessaan, että rakastaa enemmän toista. Ehkä muotoilu olisi voinut olla rakastan erilailla tai että toista lasta on helpompi rakastaa tms. Monella meillä on varmasti erilasia tunteita eri lapsiamme kohtaan, ja jo sekin voi tuntua vaikealta. t. se tunneköyhä wt, joka suojelee esikoistaan

...kaveria, jonka kanssa jutella siitä, miten rakastat toista lasta vähemmän kuin toista? Kyynel!

Minä ainakin näkisin, että näppiksen siellä puolella on sellainen ihminen, joka ei ole kovin sivistynyt saati pohtinut omaa persoonaansa kovin syvällisesti, eikä siis näin ollen oikein tajua itseään ja tunteitaan. Sellainen ihminen vain on wt minulle. Ei se ole mikään turha kortti tässä kohtaa.

kumpa tämä ketju olisi lähtenyt tähän suuntaan alun perinkin.

Mutta se, että määrittelee tunteet siten, että toista rakastaa vähemmän, kertoo kyllä paljon ihan omasta tunneskaalastaan. Rakastan molempia lapsiani paljon mutta en välttämättä aivan samalla tavalla. Ovat eri ikäisiä, joten tarpeet ovat erilaiset. Pienempää kohtaan on suojelunhalua, isompaa kohtaan sellaista haikeutta, kun on jo noin iso ja halua jotenkin hyvittää pienemmän saama suojelu. En silti missään nimessä määrittelisi, että rakastan pienempää enemmän, kun suojelen enemmän tai isompaa enemmän, kun on tarvetta yrittää häntäkin paapoa. Molempia rakastan ja paljon. Mutta minulla on heihin kumpaankin erilainen suhde, joka tulee muuttumaan, kun lapset tästä kasvavat lisää. Se on normaalia. Ei omia tunteitaan saa tukahduttaa, mutta siinä erittelyssä on muistettava, että jokaiseen lapseen on erilainen suhde eikä se silti määritä rakkauden määrää. Jos todella kokee rakastavansa toista vähemmän, on oikeasti ongelmia ja niitä pitäisi ratkoa ihan ammattiauttajan kanssa.

tässä sanotaan kauniisti, että ap on yksinkertainen ihminen. Noissa aiemmissa se sanottiin kärjekkäämmin, asia on sama.