Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa esikoisen äitiä, en tiedä mitä tehdä.
06.01.2013 |
Esikoinen on 1v5kk ja on nyt reilu pari viikkoa saanut ihan järkyttäviä raivareita. Saa raivarit aina jos joku ei mene niinkuin hän haluaa (ei saa palapelin paloja paikalleen, otan luvattoman tavaran pois, vien pois kielletystä paikasta tai kiellän jotain muuta). Heittäytyy selkä kaarella lattialle, itkee "raivoitkua" ja potkii ja huitoo. Pukemisesta on tullut samanlaista taistelua joka kerta, heti kun pitäisi edes housut tms laittaa, vetää selän kaarelle ja venkoilee ja alkaa huutaa. tuntuu että päivät on pelkkää raivoamista.
Onko tämä vaan joku ohimenevä vaihe taas vaihteeksi vai onko tämä jo jotain alkavaa uhmaa? Neuvola kun sanoi että uhma alkaa vasta 2vuotiaana aikaisintaan.
Lapsella ei kuitenkaan selvästi mitään varsinaista hätää ole, jos jätän hänet huomioimatta ja yksin raivoamaan lattialle, raivoaa ehkä puoli minuuttia ja hiljenee, kurkkaa että näenkö hänen raivoamistaan. Jos en katsokkaan häneen päin vaan puuhailen omiani, saattaa kitistä hetken mutta lopettaa senkin pian. Jos kuitenkin näkee että näen hänen raivoamisensa, aloittaa uudelleen tuon shown.
Mitä noissa tilanteissa edes pitää tehdä? Antaa vaan raivota yksin lattialla? En tiedä yhtän miten pitäisi toimia :(
Kommentit (31)
Kyllä sitä jo aikaisemminkin alkaa uhma pukkaamaan :)
Anna vain raivota :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta yli 2v:na. Vois siis sanoa, että neuvola ei ihan ole ajan tasalla. Anna lapsen raivota, mutta tee tarvittavat hommat siitä huolimatta. Eli puet lapsen, otat pois kielletystä paikasta jne. Kyllä se siitä ohi menee, kun lapsi huomaa ettei uhmaaminen tehoa eikä sillä saa tahtoaan läpi.
Muksu kokeilee mitä raivoamisella saa, oisko joskus vahingossa saanut jonkun iilin läpi tuolleen.
Siitä se alkaa, lapsen kasvattaminen..
Teinin uhmaan tarvitaan jo enemmän hermoja :-/
odotellessa, kun lapsen voimat ja sanavarasto tästä vielä kehittyvät;)
Mutta hyvä tietää etten ole ollut ihan tauno, kun olen antanut lapsen vaan karjua yksin lattialla. vaikka olen yrittänyt tyynesti jatkaa omia askareitani, on taka-alalla kuitenkin jyskyttänyt koko ajan ajatus että tunteeko lapsi nyt itsensä "hylätyksi" tai jotain.. Mutta toisessa vaakakupissa on painanut juuri tuo että raivoaminen on loppunut tosi nopeasti kun en ole kiinnittänyt siihen huomiota. Ehkä tässä ollaan oikeilla jäljillä siis:)
-ap
Lapsi peilaa tunteitaan myös aikuisen kautta eli voit auttaa raivon tunteiden kanssa pysymällä itse rauhallisena. Pukiessa kerro mitä puetaan ja vaikka laula siinä itseksesi. Leikkiessä lapsen hermostuessa yritä jatkaa leikkiä vaikka näyttämällä mihin palapelin pala menee jne.
Älä lohduta raivoa, näytä esimerkilläsi toimintamallia. Jos lapsi raivostuu yksin leikkiessään anna raivota rauhassa, saatavilla kannattaa tietenkin olla. Pysy johdonmukaisena eli älä muuta esimerkiksi kieltoa raivostumisen seurauksena. Pyri kertomaan tapahtumia etukäteen ja noudata tuttuja rutiineja.
Kehu aina kun onnistuu tai aiemmin hankala tilanne helpottuu. Ja viimesenä, asiat helpottuvat puhekyvyn ja kommunikaation myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'Esiuhmasta' puhutaan. Johtuu osittain siitä että lapsi ei osaa vielä puhua ja ilmaista tunteitaan, helpottaa osin kun oppii puhumaan. Sun pitää tuottaa n e sanat kun lapsi ei vielä osaa'sua harmittaa!', pitää sylissä ja antaa rimpuilla.
Pukemisesta esim selviää laulamalla, keksi oma laulu pulemisesta tai laula jotain mikä lasta miellyttää.
pääsette helpommalla seuraavat 15 vuotta.
Lapsi on turhautunut koska ei pysty tekemään sitä mitä haluaisi, puhumattakaan että pystyisi sanallisesti kommunikoimaan kaikista asioista.
Sillä on välineet, mutta ei vielä hienosäätöä käyttää niitä. Lapsi ei käsitä käsitettä luvaton. Siihen ei ole valmiiksi ohjelmoitu mitään. Mielummin anna lapsen tehdä itse havaintoja kaikesta, sen sijaan että kieltäisit. Järkeä saa käyttää tämän toteuttamisessa.
Käännä lapsen huomio muuhun, kysymällä jotakin esim " missä on kissa, auto tms" kun se hermostuu tai pitää siirtyä toiminnasta nopeasti johonkin muuhun,mitä enemmän puhut, lyhyillä selvillä lauseilla, sitä nopeammin lapsi oppii puhumaan. Lapsi oppii kaiken matkimalla, jos leikkaat leipää, haluaa lapsikin leikata. Eli lapsi ei mitenkään käsitä miten eri säännöt voi olla sille ja sulle. Älä turhaan hämmennä lasta. Sinulla on tässä ainutlaatuinen kerta elämässä auttaa lasta säilyttämään innostunut asenne uuden oppimiseen, ja siihen että elämä on kivaa. Jos kasvatus tavoite on itsenäinen ja omatoiminen lapsi, go for it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna periksi. Älä neuvottele. Älä mene uhmaan mukaan. Ole vahva. Pysy vahvana. Pysy vahvana. Pysy vahvana.
Siinä omat ohjeeni sinulle pikku-uhmiksen äiti. Älä anna mitään periksi kiukuttelulla, älä kertaakaan, vaikka kuinka olisi helppoa.
Lasten kanssa asioista voidaan neuvotella ja sopia sitten myöhemmin, ei lapsen ollessa 1-3- vuotias..
t. neljän äiti ja neljä kertaa uhmikset koettu
Se vedättää sua miten tahtoo.
Mutta älä suutu sille äläkä raivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te kuulostatte suurinpiirtein siltä kun tsemppaisitte ap:ta sotaan. Vähän hirvittää jo..:D
T. esikoista odottava rv 22+4
vie sen huomio muuhun, auta sitä keksimään tapa hallita tunteitaan. Eihän tässä olla kasvattamassa robottia, vaan ihmistä joka osaa ongelmatilanteissa keksiä uusia tapoja selvittää pulma. Kiipeät vuorta, ja meinaat pudota, eikö olis hyvä et joku huutas sulle mitä pitää tehdä, mistä ottaa kiinni sen sijaan et se jatkas matkaa, tai arvelis sun joteskin klaaraavan tilanteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi kiljuu selkä kaarella ei se enää ota vastaan noita: "missä on kissa?"
Lapsi kokee uusia tunteita ja oppii hallitsemaan niitä vähitellen. Antakaa lapsien riehua, ei kaikkea pidä ja kuulu analysoida.
Kyllä lapsi saa olla hämmentynyt ja lapsen kehitykseen kuuluu että lapsi sanoo: anna pupu ja kun annat niin sanoo ettei halua sitä vaan auton ja kun annat auton niin alkaa itku kun pupu onkin pois.
Elämä kuule ei ole kivaa. Siihen kuuluu pettymyksiä ja se on kovaa. En sano että lapsen elämä on kovaa vaan sinun loppulauseesi on niin naiivi etten usko että olet mitään elämää maistanutkaan.
Mutta lapsi saa raivota, siinä ei ole mitään väärää. Se menee ohi ja sitten on ihana tulla äidin syliin joka odotti lähellä. Sitä se elämä on.
pääsette helpommalla seuraavat 15 vuotta.
Lapsi on turhautunut koska ei pysty tekemään sitä mitä haluaisi, puhumattakaan että pystyisi sanallisesti kommunikoimaan kaikista asioista.
Sillä on välineet, mutta ei vielä hienosäätöä käyttää niitä. Lapsi ei käsitä käsitettä luvaton. Siihen ei ole valmiiksi ohjelmoitu mitään. Mielummin anna lapsen tehdä itse havaintoja kaikesta, sen sijaan että kieltäisit. Järkeä saa käyttää tämän toteuttamisessa.
Käännä lapsen huomio muuhun, kysymällä jotakin esim " missä on kissa, auto tms" kun se hermostuu tai pitää siirtyä toiminnasta nopeasti johonkin muuhun,mitä enemmän puhut, lyhyillä selvillä lauseilla, sitä nopeammin lapsi oppii puhumaan. Lapsi oppii kaiken matkimalla, jos leikkaat leipää, haluaa lapsikin leikata. Eli lapsi ei mitenkään käsitä miten eri säännöt voi olla sille ja sulle. Älä turhaan hämmennä lasta. Sinulla on tässä ainutlaatuinen kerta elämässä auttaa lasta säilyttämään innostunut asenne uuden oppimiseen, ja siihen että elämä on kivaa. Jos kasvatus tavoite on itsenäinen ja omatoiminen lapsi, go for it.
"lapsi ei käsitä käsitettä luvaton" Just joo, siinäpä saattaakin olla se ongelman juuri, jos vanhemmat ovat tuota mieltä.
Et varmaankaan ole äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te kuulostatte suurinpiirtein siltä kun tsemppaisitte ap:ta sotaan. Vähän hirvittää jo..:D
T. esikoista odottava rv 22+4
lastenkasvatus nimittäin.
Ikinä ei olis tullu mieleen huudattaa ketään ihmistä pientä tai isoa, mistään syystä. Aikuisen homma on näyttää miten toimitaan pulmatilanteissa, ja pitää huoli siitä et lapsi ei ole nälkäinen eikä yliväsynyt kun se turhautuu. Mun lapset on saaneet tehdä eksperimenttejä päivät pitkät, ja olen pitänyt mielessä ne rajoitteet mitkä sillä on iästä johtuen selvitä mistäkin tilanteesta. Lapset ei opi alle kouluikäisenä niinkään sanallisista opastuksista, vaan toistamalla, matkimalla, mitä muut tekee. Älkää ihmeessä jättäkö lasta yksin, jos tiedätte mitä pitäs tehdä.
te kuulostatte suurinpiirtein siltä kun tsemppaisitte ap:ta sotaan. Vähän hirvittää jo..:D
T. esikoista odottava rv 22+4
Äidin tehtävä on sotia, joskus jopa lapsen tahtoa vastaan.. Tulet huomaamaan =)
ja sitten oli anoppi kerran kylassa kun poika sai 'kohtauksen'. sanoin etta antaa hanen nyt vaan olla ja raivota raivonsa (siihen ei ollut mitaan ihmeellista syyta). anoppi sitten: 'but he only needs a hug!". ei siina ois hug mitaan auttanut...
pääsette helpommalla seuraavat 15 vuotta.
Lapsi on turhautunut koska ei pysty tekemään sitä mitä haluaisi, puhumattakaan että pystyisi sanallisesti kommunikoimaan kaikista asioista.
Sillä on välineet, mutta ei vielä hienosäätöä käyttää niitä. Lapsi ei käsitä käsitettä luvaton. Siihen ei ole valmiiksi ohjelmoitu mitään. Mielummin anna lapsen tehdä itse havaintoja kaikesta, sen sijaan että kieltäisit. Järkeä saa käyttää tämän toteuttamisessa.
Käännä lapsen huomio muuhun, kysymällä jotakin esim " missä on kissa, auto tms" kun se hermostuu tai pitää siirtyä toiminnasta nopeasti johonkin muuhun,mitä enemmän puhut, lyhyillä selvillä lauseilla, sitä nopeammin lapsi oppii puhumaan. Lapsi oppii kaiken matkimalla, jos leikkaat leipää, haluaa lapsikin leikata. Eli lapsi ei mitenkään käsitä miten eri säännöt voi olla sille ja sulle. Älä turhaan hämmennä lasta. Sinulla on tässä ainutlaatuinen kerta elämässä auttaa lasta säilyttämään innostunut asenne uuden oppimiseen, ja siihen että elämä on kivaa. Jos kasvatus tavoite on itsenäinen ja omatoiminen lapsi, go for it.
leipää. Koska lapsen pitää saada tehdä sitä mitä haluaa ja silloin kun haluaa. Enpä taida hankkia Wahlgrenin kirjaa, poikkeaa näköjään liikaa meikän kasvatusmetodeista.
Mikä teille on oikeesti tärkeintä? Ei ihme että ihmiset eroaa, jos ette edes pysty ymmärtämään pientä lasta vaan pidätte sitä jotenkin lujatahtoisena veneenne keinuttajana. Lapset haluaa olla hyväksyttyjä ja pidettyjä, ei niillä ole mitään tarvetta kiusata toista,( jollei se ole sitä äidiltään oppinut).
Alue: Aihe vapaa
Annat raivota ja olet kuin et huomaisikaan.
Neljä kirjainta: u h m a