Auttakaa esikoisen äitiä, en tiedä mitä tehdä.

jonka äiti voittaa.

Mä taas sanon, että lapsille pitää opettaa, että näistä tunteista päästään ohi ja vanhemmat auttaa siinä.



Toki uhmaa kannattaa ehkäistä, tärkeintä on ettei itse mene tunteeseen mukaan ja esimerkiksi kiirehtimällä tai äksyilemällä provosoi uhmaa. Pidä lapsi ravittuna, ole itse rauhallinen ja ennakoi tilanteet. Laulu on yhä vinkki!

omassasi ja leikkaatte vaikka useamman siivun. Ja oikeesti halaus ja syli auttaa paljon enemmän kun uskoiskaan, varsinkin kouluikäisillä. Säälin lasta joka kasvaa perheessä missä vanhemmat näkee kaikki asiat vaan mustavalkoisina.

auttanut kyllä mitkään houkuttimet "missä kissa on" tai laulut pukiessa, kokeiltu on :/ tuntuu että lapsi on niin raivon täyttämä sillä hetkellä että ei edes kuule mitä yritän puhua hänelle. Esimerkiksi tänään sai hirveän raivarin kun ei saanut repiä kissaa hännästä (ja juu, en ajatellut antaa kokeilla että kuinka käy kun tarpeeksi kauan repii....), kielsin vaan ja kerroin että kissalle tulee pipi (tietää kyllä mikä pipi on). Raivosi hetken lattialla, mutta kun jatkoin ruuan laittamista normaalisti ja kissakin katosi raapimapuun päälle nukkumaan, lopetti raivoamisen ja meni hakemaan kirjansa jonka kiikutti minulle. Mentiin sitten sohvalle lukemaan sitä kirjaa. ja kaikki oli hyvin kunnes hän palasi omien leikkiensä pariin ja sai tosiaan seuraavan raivarin kun ne palapelin palat eivät menneet kohdalleen..:D



-ap

Lapsi on oman elämänsä sankari, anna sillekin tilaa kehittyä. Ei tule mitään tiettyä ikää jolloin lapsi yhtäkkiä alkaa toimimaan äidin halujen mukaan. Se oppii vähitellen tekemään sille oikeat valinnat, mutta ei niin et se äiti on siinä kokoajan jonain ylijumalana. Lapsi on erillinen persoona joka näkee ja oppii asioita omasta puolestaan.

ja siis tuossa kissaepisodissa pidin lasta ensin sylissä ja selitin tätä "kissaan sattuu" asiaa, mutta homma meni vaan mahdottomammaksi, huusi ja hakkasi ja potki minuakin jolloin sanoin että äitiinkin sattuu kun potkit. Mutta lattialle laskiessa ja yksin raivotessa laantui nopeasti tuo kohtaus:/



-ap

Toisten raivo taas vaan nousee jos yrittää sylittää. Tee siten kun teille sopii, yhtä ja ainoaa oikeaa toimintatapaa ei ole. Pääasia on että olet lähellä jos lapsi tarvitsee.

Kaikki lapset haluaa mennä kauppaan tai ulos! Jos vaan tempaa muksun syliis ja alat repii vaatetta päälle, ni ei mikään ihme et se hermostuu.säkin olisit esim tiskaamassa ja joku alkas repii niit vaatteita sulle päälle, et hermostus yhtään, etkö?

Meillä myös 1,5-vuotias saa välillä raivokohtauksia. Olen itse ottanut sen linjan, että puhun tosi rauhallisesti siinä, ja totean että "nyt sua taitaa se ja se harmittaa, mutta ei tässä ole mitään hätää jnejne." En jätä uhmaa huomioimatta, mutta en myöskään palkitse uhmaamista antamalla itse periksi. Yleensä otan lapsen syliin ja kannan toiseen huoneeseen tekemään jotain muuta jännää, ellei raivoaminen mene muuten ohi. Ja kerran lapsi raivosi väsymystään, kun heräsi päiväunilta liian aikasin. Silloin ei raivokohtausta meinannut mikään lopettaa. Se kesti melkein tunnin, kunnes aloin vain täyttää pyykkikonetta samalla laulaen itsekeksityllä yksinkertaisella sävelellä ja sanoilla jotain hölmöä tarinaa siitä, miten poikaa harmittaa ja miten väsyttää ja miten kaikki vielä helpottaa ja äiti tässä laittaa pyykkejä koneeseen. Ja yhtäkkiä laulun myötä lapsi alkoi leikkiä ja naureskella, hassua! :)

Että lapsi tarvitsee oman tilan rauhoittuakseen, mutta sinun tehtävä on kertoa, että laitan sinut tähän lattialle rauhoittumaan ja kerrot raivon lasntuessa, että ymmärrät hänen harmituksen, mutta sitä/tätä ei saa tehdä ja kissaa oikeasti silitetään näin.



Kasvatus on ennen kaikkea opettamista, ei rankaisuja tai taistelua.

Lasta sylissä niin kauan kunnes rauhoittuu. Näin minä meinaan tehdä jatkossakin jos raivarit alkavat pahentua. Meidän poika nyt tasan 1v ja omaa tahtoa löytyy..