Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa, miten saan pojan tottelemaan!! En jaksa enää ainaista kaaosta :(
06.01.2013 |
Tässä vähän pojan 7v arkea:
- hermostuu milloin mistäkin
- jatkuvasti tyytymätön, vailla kaikkea
- kiusaa pikkusisaruksiaan koko ajan, ellei ole jotain hänelle mielenkiintoista tekemistä
- kun silmä välttää, penkoo kaappeja niin kotona kuin vaikka mummon luona, eikä pysty vastustamaan kiusausta, vaan ottaa herkkuja ilman lupaa (saattaa lopulta löytyä tyhjä keksipaketti vaan kaapista)
- kerjää herkkuja joka päivä (meillä niitä harvoin ja teen terveellistä ruokaa....mutta)
-poika syö todella valikoivasti, yleensä pelkkää lisuketta (riisi, makaroni, peruna)
- riekkuu illalla puolille öin, vaikka olisi laitettu sänkyyn kahdeksalta ja on päivällä väsynyt
- huutaa, heittelee tavaroita, kiroilee ja saa tällaisia raivareita useitä joka päivä
- hermostuu, jos ei heti anneta jotain mitä pyytää tai ymmärretä, mitä hän yrittää selittää
-läksyjä ei halua aloittaa (on niin paljon kuulemma), sitten kun aloittaa, tekee minuutin ja leikkii viisi, sitten sama jatkuu...
-saa ohjata koko ajan niin läksynteossa kuin vaikkapa iltatoimissa
jne.
-silloin kun on hyvällä päällä, on oikein kultainen ja rakastettava, harvoin vaan näin...
-muuten älykäs poika
Ollaan miehen kanssa aivan uupuneita :(
Sisarusten kanssa ei ole ollenkaan näitä ongelmia!
Onko kellään muulla tällaista lasta ja mikä tällaiseen käytökseen on tepsinyt?
Kommentit (25)
Pelkää terveydenhoitajan, opettajan tms. nuhteita.-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on, etten halua leimata tai nolata poikaa, mutta en myöskään jaksa hänen käytöstään.
Tuskinpa mun kannattaa menne minnekään keskustelemaan, kun teidänkin monien asenne tuntuu olevan mun syyttely. Tehän olette niin täydellisiä, että ette koskaan sorru ylilyönteihin tai edes korota ääntänne, vaikka lapsi rikkoisi koko talon!
-ap
Ja voisinpa samalla kaapata niitä kauhallisen itsellenikin. Meillä on nimittäin hyvin samanlaiselta kuulostava poika, vaikka onkin nyt jo vuotta vanhempi. Kivana pikanttina lisänä vielä se, että jos ei saa tahtoaan läpi, alkaa itkemään sydäntä särkevästi. Koulussa pojalla menee keskiverrosti, eikä opettajala ole ollut koskaan mitään valittamista.
Meidänkin perhe on sitten varmaan valmista kauraa lastensuojun toimenpiteille, koska kyllä meilläkin riidellään. Hui kauhea, joskus huudetaankin lapsille. Ja kaiken huipuksi, tämä äiti on joskus aivan lopen uupunut tähän kasvattajan tehtäväänsä.
Ehkä ap:n kuitenkin pitäisi uskaltaa puhua siellä koulussa terveydenhoitajalle näistä ongelmista. Niin minä tein, vaikka ensi reaktio siis terkalta ja opelta olikin, että eihän täällä koulussa ole mitään ongelmia. Kun kuulivat, miten poika kotona reagoi, saimme kuitenkin lähetteen perhekeskukseen. Sitä en tiedä, mitä siellä sitten tapahtuu, kun ei olla vielä sinne päästy. Jos on yhtä hidas prosessi kuin tähänkin asti, niin ehkä sitten joskus ensi lukuvuonna.
Minulle oli kuitenkin tärkeintä päästä puhumaan ongelmasta jonkun ulkopuolisen kanssa, joka ei kauhistellut, vaan kuunteli ja kommentoi ratkaisukeskeisesti. (Joo, tuli ammattitermi, vaikken alalla olekaan.) Hae siis rohekasti oikeata apua, ennen kuin olet ihan loppu. Täällä on suurin osa kuin kanoja lattiakanalassa. Jos jostain pikkasen verta näkyy, niin se nokitaan hengiltä.
Ja voisinpa samalla kaapata niitä kauhallisen itsellenikin. Meillä on nimittäin hyvin samanlaiselta kuulostava poika, vaikka onkin nyt jo vuotta vanhempi. Kivana pikanttina lisänä vielä se, että jos ei saa tahtoaan läpi, alkaa itkemään sydäntä särkevästi. Koulussa pojalla menee keskiverrosti, eikä opettajala ole ollut koskaan mitään valittamista.
Meidänkin perhe on sitten varmaan valmista kauraa lastensuojun toimenpiteille, koska kyllä meilläkin riidellään. Hui kauhea, joskus huudetaankin lapsille. Ja kaiken huipuksi, tämä äiti on joskus aivan lopen uupunut tähän kasvattajan tehtäväänsä.
Ehkä ap:n kuitenkin pitäisi uskaltaa puhua siellä koulussa terveydenhoitajalle näistä ongelmista. Niin minä tein, vaikka ensi reaktio siis terkalta ja opelta olikin, että eihän täällä koulussa ole mitään ongelmia. Kun kuulivat, miten poika kotona reagoi, saimme kuitenkin lähetteen perhekeskukseen. Sitä en tiedä, mitä siellä sitten tapahtuu, kun ei olla vielä sinne päästy. Jos on yhtä hidas prosessi kuin tähänkin asti, niin ehkä sitten joskus ensi lukuvuonna.
Minulle oli kuitenkin tärkeintä päästä puhumaan ongelmasta jonkun ulkopuolisen kanssa, joka ei kauhistellut, vaan kuunteli ja kommentoi ratkaisukeskeisesti. (Joo, tuli ammattitermi, vaikken alalla olekaan.) Hae siis rohekasti oikeata apua, ennen kuin olet ihan loppu. Täällä on suurin osa kuin kanoja lattiakanalassa. Jos jostain pikkasen verta näkyy, niin se nokitaan hengiltä.
Ja samoin sulle voimia jaksamiseen! Onneksi teillä tuntuu asiat edistyneen, kun olet rohjennut hakea apua :)
Olen itse terveydenhuoltoalalla, joten sekin varmasti nostaa kynnystäni hakea apua. Pitäisihän sitä itse pärjätä... Mutta joo...kai se on lähestyttävä koulun terkkaria jossain vaiheessa, niin ettei poika tiedä mitään.
-ap
-ap