Sanokaa, miten saan pojan tottelemaan!! En jaksa enää ainaista kaaosta :(

jos kuiteski vaan olisi mustasukkaisuutta? saa liian vähä huomiota ?

rankkaa koulun aloitus ????



anna aikaa, hali, kehu, auta, ole läsnä, tee kaksistaan pojan kaa jotain..pelaa vaikka lautapeliä/kortteja tms kivaa



josko se siitä???

On varmasti mustasukkaisuuttakin, mutta poika on aina ollut vaikea. Silloinkin, kun oli vielä ainut lapsi.



Pidän sylissä, kerron kuinka häntä rakastan, tehdään myös asioita kahdestaan (samoin isä), mutta MIKÄÄN ei hänelle riitä. Aina on vailla jotain.



Mikään ns. normaali neuvo ei ole häneen auttanut (säännöllinen rytmi, huomion antaminen,jäähyt, muut rangaistukset, keskustelut...) Tuntuu kuin poika ei pystyisi ajattelemaan toimintaansa yhtään eteenpäin, elää täysin hetkessä. Saattaa katua tekemisiään, mutta samat kuviot toistuvat silti joka ikinen päivä :( Häntä on vahdittava koko ajan.



-ap

Aika useinhan jjuri ekaluokkalaiselle tulee tuollasta käytöstä. Aletaan ymmärtää sitä omaa rajallisuutta, ettei pystytä kaikeken. Ja se sitten kiukuttaa.

Ja jos poika tsemppaa koulussa kovasti ja käyttäytyy hyvin(?)niin sekin voi kotona purkautua noin, kun sa aolla vapaammin.

vosi tutkia testata kesksutella, ehkä ammattiihmisenä osaisi arvioda onko jatkotutkimisen tarvetta

,itä ope sanoo lapsesta ??miten koulussa käyttäytyy

Meidän paikkakunnalla ainakin sieltä saa ajan, vaikka olisi pienempiäkin murheita, ja ammattilaiset auttavat.

Taaperona hakkasi päätään seinään, kun ei osannut puhua. Aina on ollut vaativa ja saanut kiukkukohtauksia. On rikkonut mm. useamman tietokoneen heittämällä niitä erinäisillä esineillä, ensimmäisen kolmevuotiaana. Meillä ei ole hänen kanssaa ollut mitään uhmakkuusikiä, koska on aina uhmakas. Milloin tämä loppuu??...

Neuvolassa oli jopa ujohko ja tekee kiltisti tehtävät.



Koulussa ei aina jaksa keskittyä tehtäviin ja silloin saattaa esim. sotata kirjaa. Muuten ei ole tullut opettajalta erityisempää (huonoa) palautetta. Terveydenhoitajan tarkastuksessa oli kiltti ja ujo, pelkäsi kai, että otan ongelmat esiin. En sitten pojan kuullen kahdannut "nolata" häntä. Arki on kuitenkin tosi rankkaa ollut jo vuosia :(

Omalla lapsellamme dyspraksia, mutta todella paljon samankaltaista käytöstä kuin kuvailit. Dyspraksian lisäksi sanoisin että pojallamme on lisäksi aistiyliherkkyyksiä (esim. syömisongelmat, kovien äänten inho ym.), jonkin verran ADHD:ta ja jopa ADD:ta sekä tuo aggressiivisuus, josta en tiedä mihin se kuuluu.



Meilläkään eivät mitkään normaalit kasvatusmenetelmät ole menneet perille. Tietyt rutiinit on hyvä pysyä samalla, ruokaa ajoissa, tarpeeksi unta jne. Tiedän, tiedän, se yöriekkuminen...:).



Tsemppiä!



Neurologilla mekin käymme vuosittain tilannetta päivittämässä.

neurolle tai toimintaterapeutille. Minä suosisin toimintaterapeuttia ensin, koska sieltä voi saada sitä terapiaa, joka aika usein kuuluu tepsivän. Sitten on sellainen yksityinen uudella maalla ?, jossa käydään harvemmin (onnistuu siis kauempaakin) ja välissä tehdään paljon harjoituksia kotona. En muista nimeä, mutta olen kuullut paljon hyvää siitä paikasta. Mulla on aistiyliherkkä lapsi, jolla myös hahmotusongelmia ja avun saimme toimintaterapiasta ja niistä ohjeista mitä sieltä saimme.

Poika on toisaalta todella ketterä (heittää volttia ja seisoo päällään, kiipeilee yms), mutta sitten ei osaa ajaa pyörällä ilman apurattaita, vaikka on jo koulussa. Voisko liittyä johonkin? Lukemaan opettelu on ollut vaikeaa, mutta nyt on edistystä tullut. Suurin ongelma siinäkin, että luovuttaa asiat, jotka eivät heti suju.



En oo jotenkaan kehdannut ottaa asioita puheeksi kodin ulkopuolella, koska päiväkodissa ja koulussa on mennyt ihan ok. Haluan kyllä auttaa poikaa ja koko perheen jaksamista, mutta sitten taas en halua leimata häntä jotenkin "huonoksi", kuten hän sen kokisi... :/



-ap

Taustalla voi olla jotain aika simppeliäkin, monilla pojilla on heikkouksia esim keskivartalon lihasten hallinnassa ja sen vuoksi eivät jaksa keskittyä mihinkään istumista vaativaan.



Mä halusin kyllä apua, ei kuulosta kyllä ihan tavanomaiselta.



Toinen melko tavallinen levottomuutta lisäävä on yliherkkyys esim lisäaineille tai jollekin ruoka-aineelle. Lapsella voi olla kipua tai hankala olo ja se ilmenee temppuiluna.



Eihän kyse ole mistään huonommuudesta tai häpeästä. Jos on ongelma, niin se korjataan. Jos lapsella olisi huono näkö, niin hommaisitko silmälasit?

ei siis kunnon itku, että tulisi kyyneleitä,mutta itku ilman kyyneliä noin 2-4 vuotiaana.

Onko tunteen hallitsemisen ongelmia?



Olisikohan asperger-piirteitä? meidän pojassa on noita. Ollaan saatu kyllä käytös kuriin. Eli poikamme ei ole niin paha, vähän kuin teidän poika, mutta "mini-koossa" noilta ominaisuuksiltaan. Onko tuntoherkkyyttä? Ruoka saattaa tuntua, ei maistua huonolta.



Tsempiä!

Meillä juuri melkein samanlaista. Itse olen kanssa aivan uupunut. Uudet asiat tuottavat tuskaa. Koulu sujuu suht hyvin ja melkein osaa jo lukea. On hyvin arka ja jokseenkin hieman epäsosiaalinen. Meille ope kehoitti pyytääapua perheneuvolasta jos sielta saataisiin apua. Varmasti aikaa tarvitaan hiukan enemmän. Kyllä kaikista selvitään voimia teille

Se ei leimaa poikaasi. Tuskin lapsi kokee ammattilaisten kanssa juttelua kamalaksi, jos itse suhtaudut siihen rennosti.

Nykyään on ihan tavallista hakea apua, vaikka ei olisi mitään suuremmin viallakaan. Ota vaan kaikki irti tarjolla olevista palveluista. :)

poika on syntynyt joulukuussa ja vaikka eskarin ope väitti, että voi ihan hyvin aloittaa koulun syntymävuoden mukaan, niin ei ollut koulukypsä. Epäiltiin jo vaikka mitä keskittymis- luki- ym. vaikeuksia kun ekaluokka oli yhtä taistelua, mutta erityisope ei löytänyt mitään tiettyä juttua kuitenkaan. Eli pojalta vaadittiin tavallaan liikaa koko ajan, kun olisi pitänyt pysyä isompien mukana koulutehtävissä, jotka eivät yhtään kiinnostaneet vielä ja kotona oli sitten väsynyt ja kiukkuinen. Luokan kertauksen jälkeen koulunkäynti on ollut hänelle helppoa ja hyvin pienellä vaivalla saa hyviä numeroita, aikaa jää muuhunkin kuin läksyistä tappeluun. Tästä on jo monta vuotta aikaa, ja hyvä menestys on jatkunut. Teidän kohdalla etenisin kyllä samaan tapaan: ensin selvityttäisin onko jotain erityisvaikeuksia ja vaatisin kuntoutusta. Ja jos on loppuvuodesta syntynyt niin luokan kertaustakin kannattaa harkita.

Kovasti on makean perään ja muutenkin hiilihydraattipitoisten ruokien. Hedelmät, liha, kala, vihannekset ei maistu. Tosin pienempänä tykkäsi kovasti esim. lohesta ja silloin saattoi syödä sitä ison annoksen, mutta ei muuta. Syö siis mieluiten yhtä ruoka-ainetta aterialla. Toki kotonakin (kuten koulussa) maistetaan kaikkea, mutta pakottamaan en ala.



Itkee aika harvoin. Silloin, kun itkee, on kyllä kyyneleitä, aina ollut. Itkee vaan silloin, jos on satuttanut itsensä tai vienyt riidan niin äärimmilleen, että olen toimittamassa häntä lastenkotiin (pakkaan reppua) tms, kun omatkin hermot menee. Tätä ei nyt sentään päivittäin tapahdu.



Poika toisaalta tukeutuu kamalasti minuun ja toisaalta uhmaa. Pelkää aina, että kerron hänen ilkeilyistään muille. Vaikea tilanne siksi. Poika on kaikesta huolimatta tosi rakas.



-ap

Toisaalta hänen käytöksensä ei ole pahentunut koulun aloittamisen jälkeen, vaan oli jo aiemmin tällainen. Koko ajan on odotettu, jospa kohta helpottaa ja siinä odotuksessa nämä vuodet ovat kuluneet.



Tykkää mennä kouluun, on kavereita siellä. Parasta antia toki iltapäiväkerho ja pokemon-korttien vaihtelu ;) Matikka sujuu, lukeminen ja kirjoittaminen ovat edistyneet viime aikoina huomattavasti ja muutenkin menee käsitykseni mukaan ihan ok koulussa.



Tsemppiä muillekin "haastavan" lapsen vanhemmille!

Itkee vaan silloin, jos on satuttanut itsensä tai vienyt riidan niin äärimmilleen, että olen toimittamassa häntä lastenkotiin (pakkaan reppua) tms, kun omatkin hermot menee. Tätä ei nyt sentään päivittäin tapahdu.

Poika toisaalta tukeutuu kamalasti minuun ja toisaalta uhmaa. Pelkää aina, että kerron hänen ilkeilyistään muille. Vaikea tilanne siksi. Poika on kaikesta huolimatta tosi rakas.

-ap

uhkailla toimittamisella lastenkotiin!

Hae apua, kun sinulta itseltäsi tuntuu olevan keinot hukassa.

:O



-ap

Ai, te muut ette KOSKAAN riitele lasten kanssa?!:O

-ap

Käsken lapsia tai ojennan, mutta en alennu riitelemään tai huutamaan.

Tai sellaisella uhannut, miksi niin tekisin?



Miksi lapsesi pelkää että kerrot muille hänen kiukutteluistaan? Nolaat siis lapsesi vai?