Lue keskustelun säännöt.
Mies eristäytyy muusta perheestä, on koko ajan kärttyinen ja lähes ainoa lähestymistapa
05.01.2013 |
on nykyään negatiivissävytteinen ja komenteleva.
Hän ei tunnu jaksavan / sietävän lainkaan ns.normaalia lapsiperheen arkea; esim lasten leikit olohuoneessa häiritsevat (tulee sotkua).
Olen aka neuvoton. Olen koittanut keskustella aiheesta, mutta mies vetäytyy omiin oloihinsa. Saattaa koko illan katsoa yksin huoneessa telkkaria, ei siis ota muhun tai lapsiin mitään kontaktia.
Elää omaa elämää meidän perheemme sisällä. Minä teen lasten kanssa asioita, hän tekee yksin.
Kommentit (61)
viestejänne, mutta tosiaan joku sairaus voi olla taustalla. Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa tuollaista jopa masennuksen kaltaista uupumusta ja muita oireistoa. Googlettakaapa jos vaikka osuis monet oireet miehiinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan sama täällä. Epäilin ensin masennusta mutta nyt olen kallistunut toiseen rakastumisen puoleen. Itse en halua olla se k**ipää joka rikkoo perheen.
Välillä mietin että mies haluaa väsyttää minut tekemään ratkaisu. Tehkööt ihan itse!
Odotan enää soittoa tai sähköpostia jossa kerrotaan toisesta naisesta.
:(
miettinyt joskus, mutta ei ole apuja hakenut masennukseen.
Alkaa vain syödä energiaa meidän perheestä tämä kuvio.
Ap
Mies on ollut vuoden työttömänä. On turhautunut ja varmaan masentunutkin. Mutta enhän mä voi mitenkään toista lääkäriin väkisin viedä enkä työpaikkaa taikoa. Nyt on selkeästi vähentänyt hakemusten laittamisia "koska ei sitä työpaikkaa kuitenkaan mistään saa".
Neuvoton olen.
Kuullostaa niin tutulle... lapset vaan sotkee ja häiritsee... ei tahdo oikeastaan jutella tms.
Minä kans menen ja teen lasten kanssa , hän ei :(
Entäpä teidän seksielämä.... kuihtunut on ainakin meillä... nyyh...
Saati sitten että olisi jonkulainen parisuhde, mitäpä olet ajatellut tehdä? Minä kanssa neuvoton. Kaikki vaan neuvovat eroamaan - en kuitenkaan haluaisi heittää näin pitkää parisuhdetta kankkulankaivoon tosta vaan, terapeutille ei lähde koska ei näe mitään ongelmaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies istuu koneella päivät pitkät. Joskus iltaisin jaksaa katsoa mun kanssa leffaa tms.
Seksielämä on nyt paremmalla tolalla. Sitä jopa on siis. Joskus on ollut pitkiäkin aikoja ettei ole minkäänlaista kontaktia toiseen.
En minäkään haluaisi erota. Rakastan miestä kyllä, mutta olen myös neuvoton. Mitä tässä tekisi, mies ei lähde mukaan tapahtumiin/kuljeta esikoista harrastukseen tai muutenkaan ole aktiivinen. Kuitenkin minä voin itsekseni käydä, että katsoo lasten perään vielä ja ruokkii ja huolehtii, jos olen poissa, mutta minun ollessa kotona ei tosiaankaan ole edes kiinnostunut mistään lapsiin liittyvästä.
Mies ei halua mihinkään parisuhdeterapiaan. Enkä minäkään usko, että se tähän auttaisi vaan se, että mies saisi jotain aktiviteettiä päiviinsä. Koska kyllä tuollainen pitkä toimettomuus varmaan passivoittaa, jos on luonteeltaankin sellainen, että pitäisi olla jotain tekemistä.
Mutta todellakin mitä tässä tehdään, jos pitkään jatkuu?
4
Hmm... kauanko on kauan ???
Meillä alkoi tälläinen käytös kesällä. Oli alkusyksystä vielä eristäytyneempi, sitten taas muutaman kerran puuhaili meidän kanssa juttuja ja sitten taas oli ihan omissa oloissaan. Nyt tosiaan huolehtii lapset jos en ole paikalla.
Niin mä en todellakaan tiedä kaunko tätä pitäisi jaksaa. Vielä vuosi, kaksi vai kymmenen? En tiedä. Olen neuvoton edelleen.
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu, onneksi tyoterveyden kautta tuli ilmi aikuisiän diabetes.
Lääkitys nyt kohdallaan ja saatiin mies/isä "takaisin":)
Ilmankos ei kotona kiinnostanut mikään,edes se seksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse käyn töissä, mies ei. Käytti hyväkseen tuli, kun ensin tuhlasi omat korvauksensa aina häipymällä. Hänellä oma asunto vuokralla, jonka sossu maksaa, koska ei asutaan yhdessä.
Sain tietää, että mies halusikin olla kanssani vain silloin, kun omat rahat loppu. Sossun rahat tuhlasi parissa päivässä baareihin ja muutamaan vakipanoonsa.
Nyt luulee, etten tiedä asioista mitään, mutta sain kaiken selville ja nyt riitti!
Itse syyllisti minua kaikesta. Minä masennuin, kun mies ei tuntunut huomaavan minua ollenkaan, ei katsonut silmiin, ei tehnyt mitään hyväkseni.
No syy selvisi, hyvää jatkoa hänelle!
Ap:n kirjoitus oli kuin mun suusta syksyllä ennen kuin paljastu miehen salarakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oireileeko diabetes miehellä tuolla tavoin? Miksi? Omituisia oireita, mikä ne sitten aiheuttaa?
Pystyn hädintuskin sietämään elämääni, ja olo tuntuu helpoimmalta kun olen mahdollisimman kaukana elämästäni, eli makaan sängyssä katsomassa yksin telkkaria. Jos joudun olemaan ihmisten kanssa, en sano mitään ellei ole pakko (mikä on iso muutos, olen ollut aiemmin hyvin ulospäinsuuntautunut ihminen). En myöskään pysty uskottavasti hymyilemään. Lapsille hymyilen tekohymyä ja halaan usein, koska se on edelleen helppoa. Puhua en jaksaisi, enkä nähdä miestä tai lapsia.
Olen masentunut, joskaan ei ole diagnoosia kun en tiedä mitä se auttaisi että menisin lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on nykyään negatiivissävytteinen ja komenteleva.
Hän ei tunnu jaksavan / sietävän lainkaan ns.normaalia lapsiperheen arkea; esim lasten leikit olohuoneessa häiritsevat (tulee sotkua).Olen aka neuvoton. Olen koittanut keskustella aiheesta, mutta mies vetäytyy omiin oloihinsa. Saattaa koko illan katsoa yksin huoneessa telkkaria, ei siis ota muhun tai lapsiin mitään kontaktia.
Elää omaa elämää meidän perheemme sisällä. Minä teen lasten kanssa asioita, hän tekee yksin.
kirjoittama :(
pahalta tuntuu , kun luen tuon :(
meillä täysin sama tilanne, ollut jo useamman vuoden
enää en jaksa tehdä asialle yhtään mitään, annan miehen elää haluamallaan tavalla.
kärsin itse, lapsi on jo tottunut.
kaipaan niin aikuisen ihmisen läheisyyttä, tukea, keskustelua...kaikkee normaali suhteeseen kuuluvaa.
en siis osaa auttaa sinua ap. olen itsekin voimaton ja neuvoton
josko joku psytyisi auttamaan meitä ???
Ap:n kirjoitus oli kuin mun suusta syksyllä ennen kuin paljastu miehen salarakas.
tätä mäkin oon epäillyt, mut en saa kiinni...
on nykyään negatiivissävytteinen ja komenteleva.
Hän ei tunnu jaksavan / sietävän lainkaan ns.normaalia lapsiperheen arkea; esim lasten leikit olohuoneessa häiritsevat (tulee sotkua).Olen aka neuvoton. Olen koittanut keskustella aiheesta, mutta mies vetäytyy omiin oloihinsa. Saattaa koko illan katsoa yksin huoneessa telkkaria, ei siis ota muhun tai lapsiin mitään kontaktia.
Elää omaa elämää meidän perheemme sisällä. Minä teen lasten kanssa asioita, hän tekee yksin.
kirjoittama :(
pahalta tuntuu , kun luen tuon :(meillä täysin sama tilanne, ollut jo useamman vuoden
enää en jaksa tehdä asialle yhtään mitään, annan miehen elää haluamallaan tavalla.kärsin itse, lapsi on jo tottunut.
kaipaan niin aikuisen ihmisen läheisyyttä, tukea, keskustelua...kaikkee normaali suhteeseen kuuluvaa.
en siis osaa auttaa sinua ap. olen itsekin voimaton ja neuvoton
josko joku psytyisi auttamaan meitä ???
Mitenkäpä olisi jos auttaisitte ihan itse itseänne? Miestänne ette voi muuttaa tai hänen puolestaan mitään tehdä, mutta omasta ja lasten onnellisuudesta olette vastuussa vain te itse. Että hopihopi toimeen siellä, ennen kuin pilaatte paitsi omanne, myös lastenne elämät. Kauhistuttavaa elämäntuhalusta tollanen vätystely! Hävetkää!
on nykyään negatiivissävytteinen ja komenteleva.
Hän ei tunnu jaksavan / sietävän lainkaan ns.normaalia lapsiperheen arkea; esim lasten leikit olohuoneessa häiritsevat (tulee sotkua).Olen aka neuvoton. Olen koittanut keskustella aiheesta, mutta mies vetäytyy omiin oloihinsa. Saattaa koko illan katsoa yksin huoneessa telkkaria, ei siis ota muhun tai lapsiin mitään kontaktia.
Elää omaa elämää meidän perheemme sisällä. Minä teen lasten kanssa asioita, hän tekee yksin.
kirjoittama :(
pahalta tuntuu , kun luen tuon :(meillä täysin sama tilanne, ollut jo useamman vuoden
enää en jaksa tehdä asialle yhtään mitään, annan miehen elää haluamallaan tavalla.kärsin itse, lapsi on jo tottunut.
kaipaan niin aikuisen ihmisen läheisyyttä, tukea, keskustelua...kaikkee normaali suhteeseen kuuluvaa.
en siis osaa auttaa sinua ap. olen itsekin voimaton ja neuvoton
josko joku psytyisi auttamaan meitä ???
Mitenkäpä olisi jos auttaisitte ihan itse itseänne? Miestänne ette voi muuttaa tai hänen puolestaan mitään tehdä, mutta omasta ja lasten onnellisuudesta olette vastuussa vain te itse. Että hopihopi toimeen siellä, ennen kuin pilaatte paitsi omanne, myös lastenne elämät. Kauhistuttavaa elämäntuhalusta tollanen vätystely! Hävetkää!
Näin miehenä jolla on vähän taipumusta koneelle eristäytymiseen ja äksyilyyn, tätä tapahtuu silloin kun elämässä ei muutoin mene kovin hyvin ja tekee mieli paeta arkea nettiin. Tunnistan myös äksyilyn kodin siisteydestä ja järjestyksestä.
Paras lääke itselläni on viikon (tai ainakin neljä päivää) reissu ulkomaille uuteen kiinnostavaan ympäristöön, pääsee irti mediapöhnästä ja tulee tehtyä oikeiden ihmisten kanssa kaikkea mielenkiintoista. Tuollaisen jälkeen näkee asiat ihan eri perspektiivistä, on kunnolla energiaa tarttua ongelmiin. Auttaa myös että saa käytyä liikkumassa (siis ei mitään kevyttä hölkkäilyä tai pikku-polskahdusta kerran kuussa, vaan ainakin pari-kolme kertaa viikossa kunnolla hiki pintaan, joku taistelulaji esim.) tai tehtyä jotain uran/harrastuksen/elämänhallinan kannalta oleellista projektia kunnolla eteenpäin. Joku hyvä harrastus aikusten seurassa voisi auttaa niin että tulee säännöllisesti tehtyä jotain mielekästä ja onnistunutta niin ettei nettielämä/tv-pöhnä tunnut jatkuvasti mielekkäämmältä.
Olen todennut, että mies ei ole oikeasti ollut koskaan kiinnostunut mun jutuista ja ehkä joskus vaan esittänyt, että saisi seksiä.
Nyt kun seksihalut miestäni kohtaan ovat nollassa, niin ei hänen tarvitse enää esittää mitään vaan voi rauhassa olla omissa oloissaan.
Ei mies jaksa lastenkaan juttuja, koska ovat tyttöjä. Akkojen jutut ei vaan kiinnosta. Ei mene katsomaan tyttöjen harrastuksiakaan mielellään kun siellä on enimmäkseen äitejä joiden juttuja ei jaksa kuunnella.
Arvostan kyllä rehellisyyttä, mutta olishan se kiva jos oman miehen kanssa olis samalla aaltopituudella.
Meillä on ollut monta vuotta samanlaista, ollaan kumpikin oltu aivan puhki lasten valvottamisesta, rihumisesta jne ja mies on aina vetäytynyt tietokoneensa ääreen ja tiuskinut sanottavansa. Lopulta asiat ovat alkaneet palata takaisin raiteilleen MUTTA se on vaatinut kovasti töitä. Olemme järjestäneet aikaa toisillemme, vietimme yötä kylpylässä isoäidin hoitaessa lapsia. Nyt mietin varata ylläriksi meille teatteri-illan ja yön toisessa kaupungissa, lapset viedään matkalla mummolaan yökylään. Meille ratkaiseva tekijä miehen läsnäoloon on se, että huomioin myös häntä eikä aina vaan lapsia. Vaikka olen päivän jälkeen ihan puhki, vietämme aikaa iltaisin ihan vaan vierekkäin/sylikkäin pötkötellen ja jutellen niitä näitä. Välillä se johtaa pidemmälle, välillä vaan käydään nukkumaan, pääasia, että ollaan läsnä toistemme elmässä ja kuunnellaan mitä toisella on sanottavaa tai mikä mieltä painaa. Vaikka edelleen on huonojakin hetkiä, alan olla positiivisilla mielin meidän suhteen kanssa, ajattelin jopa tilata Kaalimadon yhteisiin hetkiin seuralaiseksi... ;) Meiltä ei kummaltakaan ole rakkaus loppunut, se on vaan ollut haudattuna kaiken tämän pikkulapsiperhe-elämän arjen alle. Toivottavasti teillä muillakin tapahtuu muutosta toivomaanne suuntaan! Muistakaa, että mitään ei tapahdu itsestään. Ottakaa aikaa parisuhteellenne, vaikkei se helppoa olisikaan. Onneksi ne lapset kasvavat nopeasti, vaikka niin rakkaita ja rasittavia ovatkin. :)