Onko säästäväisen ja hoikan ihmisen elämä todella ankeaa?

se on vain palstaläskien luulottelua, jotenkinhan niiden on seliteltävä että haluavat olla lihavia

Ei ihme että laihat ihmiset on usein ikäviä ihmisiä, ärtyneitä ja epäkohteliaita, vetävät vaan tupakkaa posket lommolla.

olla paremminkin hyväntuulinen, kohtelias ja ystävällinen - enkä todellakaan koske tupakkaan - onhan mulla kaunis vartalo ja hyvä kunto ja itseluottamus. Itse olen huomannut, että tuolla marketeissa märisevät ihmiset on yleensä niitä pullukoita, jotka hermostuu kun kunto pettää työntäessään ostoskärryjä ruuhkassa. Eikä mun tarvitse yhtään vahtia mitä syön, pysyn luonnostaan hoikkana, ei mulla ole mitään tarvetta ahmia hirvittäviä määriä epäterveellistä ruokaa. En saa siitä mitään tyydytystä enkä edes kykene sellaiseen.

Meillä ei lasketa vessapapereita eikä muutakaan mutta koska lapset syövät koulussa ja minä töissä yhden aterian, satasella viikko pärjää. Joka päivä on kuitenkin aamupala, välipala, päivällinen ja iltapala ja kahvia aina kun tekee mieli. Meillä säästetään lähinnä perustarvikkeissa joista löytyy halvempi merkitön tuote. Tupakkaankin riittää rahat :) Sumeilematta sitten törsätään lomalla.

Kaikki tarvikkeet on laitettu euromäärä paljonko per viikko saa mennä mitäkin, jos loppuu esim. vessapaperi kesken niin sitten pestään vedellä ja pyyhitään perspyyhkeeseen. Maitoa saa ostaa vaan vitosella viikossa, jos loppuu niin juodaan vettä. Meillä juodaan rasvatonta maitoa, ja aina haetaan lisää jos loppuu, kulutus vaihtelee.

Ei tietenkään sellaine laiha ihminen olekaan kärttyisä joka saa syödä lihomatta mitä haluaa, senhän jo sanoin aloituksessa että sellaisiakin on olemassa. Mutta näitä ruokiensa vahtioita riittää, kuten joku mainitsi että joku työkaveri oli sanonut että haluaisi maustaa jugurttinsa hunajalla mutta ei voi kun sitten on ruokavalio pilalla.

Myönnän että en pystyisi tuollaiseen elämään mitenkään, ja olen lihava ja köyhä. Herkuttelen ja tuhlaan rahaa. Haluaisin toki olla laiha ja säästeliäs, niin että rahaa säästyisi. Mutta mietin sitä, että miten elämästä voi nauttia jos se on kokoajan tuollaista stressaavaa kyttäystä joka murusta ja sentistä. Jos on totuttanut itsensä syömään puolikkaan näkkileipää aamupalaksi ja käyttämään rahaa vain halvimpiin peruselintarvikkeisiin, niin miten onnistuu sitten vaikka lomareissulla tuhlaamaan ja syömään hyvin? Eikö aivot raksuta että kuinka monta kaloria tässäkin on, ja tuolla rahalla saisi niin ja niin monta makaronipussia lidlistä?

ap

joten voin hyvin mielin syödä mitä tekee mieli.

Köyhäily olisi kyllä kamalaa. Tiedostin sen jo hyvin nuorena ja tein kaikki päätökseni ammatinvalinnasta lähtien niin, etten joutuisi köyhänä elämään ja tuuriakin on tietty ollut mukana. kaikenlaisia vastoinkäymisiä elämässä on ollut, onneksi ei kuitenkaan taloudellisia.

Vastaan tuohon miltä tuntuu olla hoikka. Olen nyt jotain 25 kg ylipainoinen.

Kun olin hoikka, olin energisempi, oli mukavaa kun saattoi 'sujahtaa' paikasta toiseen kevyesti, mukavaa kun alerekeistä löytyi aina vaatteita, varsinkin kun koko oli S.

Nyt olen saanut painoa hieman laskemaan ja olo on alkanut olla energisempi kuin silloin pahimpien 'läskivuosieni' aikana. Olen alkanut janoamaan energisyyttä lisää. Muistan jopa ajan jolloin paastosin. Ajatus kulki kirkkaana kuin salama.



Kyllä vain mielelläni olisin taas hoikka, ja aion ollakin. Hoikkuus on normitila, ei lihavuus. Enkä koskaan hoikkana ollut ärynyt tai ikävä ihminen, päinvastoin. Eipäs nyt sorruta ylistämään läskiyttä, se on epätervettä. Ja tiedän oikein hyvin omakohtaisena kokemuksena.

Mitä laihat syö telkkarin ääressä tai lukiessa? Porkkanoita? Pari pähkinää?

Meillä ei lasketa vessapapereita eikä muutakaan mutta koska lapset syövät koulussa ja minä töissä yhden aterian, satasella viikko pärjää. Joka päivä on kuitenkin aamupala, välipala, päivällinen ja iltapala ja kahvia aina kun tekee mieli. Meillä säästetään lähinnä perustarvikkeissa joista löytyy halvempi merkitön tuote. Tupakkaankin riittää rahat :) Sumeilematta sitten törsätään lomalla.

ja leipää jossa päällä kevyesti kasviksia, juustoa ja levitettä.

Mitä laihat syö telkkarin ääressä tai lukiessa? Porkkanoita? Pari pähkinää?

Vastaan tuohon miltä tuntuu olla hoikka. Olen nyt jotain 25 kg ylipainoinen.

Kun olin hoikka, olin energisempi, oli mukavaa kun saattoi 'sujahtaa' paikasta toiseen kevyesti, mukavaa kun alerekeistä löytyi aina vaatteita, varsinkin kun koko oli S.

Nyt olen saanut painoa hieman laskemaan ja olo on alkanut olla energisempi kuin silloin pahimpien 'läskivuosieni' aikana. Olen alkanut janoamaan energisyyttä lisää. Muistan jopa ajan jolloin paastosin. Ajatus kulki kirkkaana kuin salama.

Kyllä vain mielelläni olisin taas hoikka, ja aion ollakin. Hoikkuus on normitila, ei lihavuus. Enkä koskaan hoikkana ollut ärynyt tai ikävä ihminen, päinvastoin. Eipäs nyt sorruta ylistämään läskiyttä, se on epätervettä. Ja tiedän oikein hyvin omakohtaisena kokemuksena.

Mitenkään ylistämään läskeyttä, kyllä läskikin voi olla luonteeltaan kuin itse piru. Ei läskinä oleminen olekaan kivaa, ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Mutta yleensä läski osaa nauttia joskus elämästä tai edes ruuasta.

Yleensä ne kaikista ikävimmät ihmiset nyt on sattuneet olemaan laihoja joiden voin hyvin kuvitella laskevan kaiken, niin suupalat kuin vessapaperin palatkin, niin takakireitä kuin olla ja voi, ja yleensä hermostuksissaan polttavat paljon.

Kysymys olikin näiden ihmisten henkisestä tilasta jotka kontrolloivat jokaisen asian viimeisen tappiin asti, että pystyykö sellainen ihminen koskaan nauttimaan elämästä. Pitäisihän ne säästetyt eurotkin joskus johonkin käyttää, talo voi olla velaton ja pankkitilillä rahaa kun kuolee, mutta onko elämä jäänyt elämättä pihistelyn takia? Kukaan kun ei omaisuuttaan saa täältä mukaansa kun viimeinen lähtö tulee. Kivahan se on jos lapsille jää jotain perintöä, mutta jos on lapsetkin opettanut säästäväisiksi, ei hekään uskalla käyttää perintöään mihinkään kivaan ja elämää helpottavaan.

ap

Mun elämä ainakin on ihan kivaa.



Mut mun ei tarttekaan laskea mitään vessanpaperikiintiöitä, koska säästäväisyyteni ilmenee järkevyytenä vähän isommissa asioissa, ettei nyt sairaalloiseen pihiyteen tarvitse langeta selvitäkseen. Esim. siinä, että perheen lapsiluku mitoitetaan tulotason mukaan niin että elämästä selviää semmoisella inhimillisellä perussäästäväisyydellä. Yleensä näillä supersäästäjillä on aika isot perheet (tai ainakin isommat kuin mihin rahat oikeasti riittäisivät), mut se on heidän valintansa. Tai sitten törkeät asuntolainat tms. Itte arvostan enemmän sitä, että on varaa oikeasti täysipainoiseen ruokaan (mm. täysjyvää, paljon sekä monipuolisesti kasviksia ja hedelmiä), vaikka rahaa menisikin vähän enemmän, sen verran, että mun pienillä tuloilla ei tähän tyyliin ruokittaisi mitään kahdeksaa lasta ikinä. Surkuttaisi syöttää kasvaville lapsille ruokaa, joka koostuisi 80% perunasta tai valkoisista vehnäjauhoista.



Jos se, että säilyy normaalipainoisena, vaatii et ei ikinä muka saa syödä vatsaansa täyteen tai että pitäisi kireänä kytätä joka suupalaa, niin sitten on ruokavaliossa kyllä perustavalla tavalla jotain todella pahasti pielessä tai häikkää kilpirauhasessa tai joku muu harvinainen aineenvaihduntasairaus.



Mulla ainakin toimii näissä sellainen itsesäätely. Jos olen vaikka ollut lomalla ja mässännyt ja tuhlaillut, niin ei sen loman jälkeen niin tee mielikään tuhlailla ja mässäillä, vaan jotenkin itsestään tulee vedettyä vähän niukemmalla linjalla sen enempää miettimättä tai itseään pakottamatta. Jotenkin kuin itsestään mulla se tili ja paino aina palaa balanssiin, vaikka välillä tulee kituuteltua (jos on vaikka joku niin mielenkiintoinen projekti kesken, ettei kiinnosta sen enempää herkutella kuin shoppaillakaan) ja välillä taas sorruttua yltäkylläisyyteen.



Jos nyt joku päivä huomaisin tuhlaavani kaikki rahani ja painon nousseen ylipainon puolelle, niin pysähtyisin kyllä miettimään, mikä mun elämässäni on niin pielessä, että joudun kahmimaan nautintoa siitä ylenmääräisestä syömisestä ja ostamisesta. Voin hyvin kuvitella, että tämmöiseen tilanteeseen voisin vaikka päätyä jos vauva olisi todella vaativa eikä antaisi ollenkaan omaa aikaa tai edes mahdollisuutta nukkua riittävästi, niin että ainoa siinä elämäntilanteessa mahdollinen "pakotie" ja piristys olisi sitten se syöminen tai vaikka nettishoppailu (se kun onnistuu väsyneen vajavaisella keskittymiskyvylläkin siinä kotona vauva kainalossa). Äärimmäisen väsyneenä harva pystyy esim. lukemisesta tai lenkkeilystä kauheasti nauttimaan.