Lue keskustelun säännöt.
Voi että on paha mieli! Yritin eilen yllättää miehen kerrankin
05.01.2013 |
tavalla, jota se usein on puhunut toivovansa - et pukeudun seksihepeneisiin ja korkokenkiin ja tulen ja viettelen hänet kun vähiten sitä oottaa.
sain lapset nukkuu tavallista aiemmin, notkuin koneella juoden pari lasillista viiniä ja jostain syystä tuli sellanen rento ja tuhma olo ja päätin kerrankin ilahduttaa sitä, meillä ollu seksielämä vähän maissa. Pukeuduin alemyynneistä ostamaani pitsikorsettiin, stringeihin, sukkanauhoihin ja parhaisiin korkokenkiin mitä mulla on, ja konttasin niin viekoittelevasti kuin osasin miehen luo aikomuksena ottaa suihin - mies oli työhuoneessaan omalla koneellaan,kääntyi, ja nähtyään mut ALKOI NAURAA. Kuulemma näytin niin HASSULTA. Ok en oo enää ihan missin mitoissa enkä näytä siltä ku pornofilmin eukot joita se kyylää, mut silti mielestäni ihan suht ok. Tuli AIVAN KAMALA nöyryytetty ja häväisty olo, aloin vaan itkeä ja juoksi äkkiä veskiin vaihtaa yökkärit ja pesee ne naurettavat hutsumeikit pois. Mies sit oven takana selittelee et sori kulta en mä tarkottanu, ku se vaan NÄYTTI NIIN HUVITTAVALTA.
En tiiä miten naisellinen itsetuntoni toipuu tästä ikinä. Nolottaa hävettää kaduttaa niin ettette usko!!
Kommentit (62)
Luulen, että reaktio oikeasti tuli siitä, kun oli niin yllättävää, ei ollut osannut virittäytyä tunnelmaan. Ei siitä, että sinä olisit oikeasti ollut erityisen huvittava.
Usein ihmiset fantasioivat asioista jotka eivät tosielämässä toimikkaan.
mahtaa olla fiilis, että haluaisi kelata takaisin ja ottaa homman uudestaan...
Jos mies on normaalisti reilu ja ystävällinen, veikkaan että tuo tosiaan oli yllättynyt reaktio eikä mies ehtinyt seksifiilikseen, jossa kuvio olisi ollut tilanteen mukainen.
Älä ihmeessä lopeta aloitteiden tekoa, vaan niele nolous ja juttele miehen kanssa syyttelemättä. Noista tilanteista voi oikeasti tulla käsittelemättöminä pahoja mörköjä.
Jos taasies on niin vittumainen, että teki tuon nolatakseen, tuo tuskin oli eka kerta. Silloin ymmärrän murjotuksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Homma ei ihan mennyt putkeen, mutta mitä siitä. Kaikki me joskus möhlitään (sinä konttasit ja mies nauroi), ei maailma siitä kaadu. Itselleen pitää oppia nauramaan. Ota homma uusiksi joku ilta, mutta älä konttaa :)
mikä on hyvä asia. tuo nauru oli siis hyvä asia, että mies hämmentyi eikä nauttinut, koska en mä ainakaan haluais alistamisesta kiihottuvaa miestä.
Että miehesi luuli sunnolevan liikkeellä huumorimielellä. Eli että tahallasi teet tuollaiset "pornoöverit", johon voisi kuulua lisäksi vaikka "miau"-ääntely tai saksankieliset panokehoitulset. Ei se varmasti (jos ei oo k-pää) halunnut sua nolata. Jos on katuvainen, anna anteeksi äläkä jää rypenään itsesäälissä.
kiihottavaa nähdä että konttaan anellen hänen kullinsa luo. Tai jotain. En tiennyt, että konttaus on kielletty ja varma turn-off.. Miksei av-mammat varoittanu ajoissa, ette oo ikinä sanonu että miestä ei saa vietellä kontaten ja mä oon sentään palstaillu liki 10v?! >:(
ap
On sulla ainakin huumoria ja varmasti olet ihana ja seksikäs nainen! Ymmärrän kyllä tunteesi, siksipä en uskallakkaan itse ikinä yrittää mitään vastaavaa. Peukut sulle kun sinä yritit. Kokeileppa tänään uusiksi, ei kai se olo enää voi mennä nolommaksi. Uusi taktiikka. Vedät samat hepenet päällesi ja menet ovanrakoon nojailemaan. Kysyt mieheltäsi, että no jokos tänään uskaltais lähteä kunnolla naimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies toimi pöljästi, mutta ei se varmaan tarkottanut nauraa mitenkään ivallisesti..
Mun mies toivoisi tuommoista keikistelyä, mutta olen liian ujo, joten jos tuommonen reaktio tulisi, niin varmaan kyllä tuntuisi pahalta.
kun olet kontannut sinne :DDDDDDDDDDDDDDD sitten vielä juossut dramaattisesti pois paikalta itkien. No, ei ehkä mennyt ihan putkeen, mut eiks ton vois ottaa ihan huumorillakin jos mies kuitenkin muuten rakastaa sua:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja näköjään teidän itsetuntokin on kiinni siitä, mitä mies teki, sanoi, ei tehnyt tai ei sanonut.
Ja näköjään teidän itsetuntokin on kiinni siitä, mitä mies teki, sanoi, ei tehnyt tai ei sanonut.
mut kolmen lapsen ja imetysten jälkeen kroppa ei oo enää entisensä, ja seksuaalinen itsetunto on aika heikoilla jos oman miehen kiinnostus on selkeästi vähentynyt.
Ei varmasti kaikilla mutta minulla näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut kolmen lapsen ja imetysten jälkeen kroppa ei oo enää entisensä, ja seksuaalinen itsetunto on aika heikoilla jos oman miehen kiinnostus on selkeästi vähentynyt.
Ei varmasti kaikilla mutta minulla näin.
Mikähän siinä on että naiset eivät tunnu tajuavan että se pikkulapsiaika vie veronsa mieheltäkin? Kyse ei oikeasti kaikilla ole siitä että sille vaimokullalle on tullut raskausarpia ja kroppa on huonossa kunnossa vaan ihan puhtaasti siitä että se pikkulapsiaika on miehillekin stressaavaa aikaa ja se näkyy taas haluttomuutena.
Ihmisiä ne miehetkin on ja väsymys on heilläkin yksi syy haluttomuuteen.
Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Sillä tavoin sen haluttomuuden syy selviää, eikä vaimokullan tarvitse tehdä omia johtopäätöksiään asioista.
Ja jos se oma seksuaalinen itsetunto on kropasta kiinni, niin sittenhän ei tarvitse tehdä muutakuin ottaa itseään niskalenkillä kiinni ja hoitaa se kroppa kuntoon. Yksinkertaista.
mut kolmen lapsen ja imetysten jälkeen kroppa ei oo enää entisensä, ja seksuaalinen itsetunto on aika heikoilla jos oman miehen kiinnostus on selkeästi vähentynyt. Ei varmasti kaikilla mutta minulla näin.
Mikähän siinä on että naiset eivät tunnu tajuavan että se pikkulapsiaika vie veronsa mieheltäkin? Kyse ei oikeasti kaikilla ole siitä että sille vaimokullalle on tullut raskausarpia ja kroppa on huonossa kunnossa vaan ihan puhtaasti siitä että se pikkulapsiaika on miehillekin stressaavaa aikaa ja se näkyy taas haluttomuutena. Ihmisiä ne miehetkin on ja väsymys on heilläkin yksi syy haluttomuuteen. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Sillä tavoin sen haluttomuuden syy selviää, eikä vaimokullan tarvitse tehdä omia johtopäätöksiään asioista. Ja jos se oma seksuaalinen itsetunto on kropasta kiinni, niin sittenhän ei tarvitse tehdä muutakuin ottaa itseään niskalenkillä kiinni ja hoitaa se kroppa kuntoon. Yksinkertaista.
tiesitkö, että esim raskausarville ei vaan voi mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysyin yhtenä iltana mieheltäni, että olisiko kiva jos viettelisin sen seksikkäissä vaatteissa joskus sitten kun vauva on syntynyt (nyt vielä kuukausi jäljellä), niin mies vaan totesi että kahden vuoden päästä sitten ankarien treenien päätteeksi. Jep, sepäs oli kiva kuulla, normaalistikin kun olen aivan normaalipainoinen kohtuullisen kaunis nainen.
mut kolmen lapsen ja imetysten jälkeen kroppa ei oo enää entisensä, ja seksuaalinen itsetunto on aika heikoilla jos oman miehen kiinnostus on selkeästi vähentynyt. Ei varmasti kaikilla mutta minulla näin.
Mikähän siinä on että naiset eivät tunnu tajuavan että se pikkulapsiaika vie veronsa mieheltäkin? Kyse ei oikeasti kaikilla ole siitä että sille vaimokullalle on tullut raskausarpia ja kroppa on huonossa kunnossa vaan ihan puhtaasti siitä että se pikkulapsiaika on miehillekin stressaavaa aikaa ja se näkyy taas haluttomuutena. Ihmisiä ne miehetkin on ja väsymys on heilläkin yksi syy haluttomuuteen. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa. Sillä tavoin sen haluttomuuden syy selviää, eikä vaimokullan tarvitse tehdä omia johtopäätöksiään asioista. Ja jos se oma seksuaalinen itsetunto on kropasta kiinni, niin sittenhän ei tarvitse tehdä muutakuin ottaa itseään niskalenkillä kiinni ja hoitaa se kroppa kuntoon. Yksinkertaista.
jotka kaiketi kuuluvat (tyhmien vastaustensa perusteella ainakin!) siihen joukkoon onnekkaita, joille ei ihotyypin perusteella tule raskausarpia, ei suonikohjuja, ja raskauskilotkin lähtee varmaan vaan prin kk:n imetyksellä.
Tajuatteko te edes, että naiset on ihan eriarvoisessa asemassa esim noiden em asioiden suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja hyvä itsetunto näkyy kilometrien päähän.
Itse korjautin suonikohjuja, mutta eivät ne liittyneet itsetuntooni. Jokaisella on kehossaan asioita, jotka ovat edulllisia, ja sitten vähemän edullisia. Kun näkee vähän vaivaa ja on huoliteltu ja rohkeasti itsensä, väitän että käytännössä kuka vaan voi olla hyvän näköinen. Ei ehkä klassisen kaunis tai timmi, mutta hyvän ja houkuttelevan näköinen. Eikä sellainen aneleva "kelpaanko näin vai miten minun pitää muuttua" houkutteleva...
Ei ne raskausarvet loista hämärässä ja romanttisessa valossa, ja jos niitä ei itse ajattele, on varmaan muutakin nähtävää ja ajateltavaa?
Mä luulen kans, että miehesi hämmästyksestä reagoi noin, ei ollut tarkoitus ulkonäöollesi tai edes sulle nauraa. Rohkea tyttö olet, uusiksi vaan, paremmalla onnella!
rakkaudella, Meri
jotka kaiketi kuuluvat (tyhmien vastaustensa perusteella ainakin!) siihen joukkoon onnekkaita, joille ei ihotyypin perusteella tule raskausarpia, ei suonikohjuja, ja raskauskilotkin lähtee varmaan vaan prin kk:n imetyksellä.
Tajuatteko te edes, että naiset on ihan eriarvoisessa asemassa esim noiden em asioiden suhteen?
No vastataan sinulle ja sille aiemmallekin että:
Esikoista odottaessa paisuin 30kg joista kroppaan jäi 20kg ja raskausarpia löytyy mahasta (ja mahassa niitä on PALJON), reisistä, käsistä ja rinnoista. NOista kiloista pääsin eroon kovalla työllä, imettämisestä ei ollut mitään apua.
Toisen raskauden aikana paisuin 20kg ja synnytyksen jälkeen kiloja jäi 10. Noista pääsin eroon myöskin vain kovalla työllä.
Toki jos olette niitä naisia jotka jäävät vain murehtimaan niitä kiloja niin olette eriarvoisessa asemassa, mutta väitän siltikin että kropan kuntoon saaminen on yksinkertaista. Asioille kun pitää tehdä oikeasti jotain, eikä vain voivotella että voivoi kun näitä kiloja nyt on kertynyt.
Raskausarville ei voi mitään, mutta en minä annan niiden haitata elämääni. Kroppa näyttää muuten hyvältä, niin miksi häiriintyisin enää noista. Tuonkin asian kanssa te voitte tehdä joko sen että hyväksytte asian tai sitten voitte jäädä sinne sohvannurkkaan mussuttamaan. Kolmas vaihtoehto on että menette plastiikkakirurgille ja poistatatte ne arvet. TAi otatte suihkurusketuksen tai vaikka tatuoinnin niiden päälle. On oikeasti asioita joita voi tehdä, mutta voivottelu ei sitä teidän itsetuntoanne paranne, luultavasti ymmärrätte sen.
En koe itseäni typeräksi noiden asioiden suhteen vaan realistiksi. Itseasiassa tuo "olemme eriarvoisessa asemassa" on korvaani vain selittelyä ja huonoa sellaista.
Ja hyvä itsetunto näkyy kilometrien päähän.
Itse korjautin suonikohjuja, mutta eivät ne liittyneet itsetuntooni. Jokaisella on kehossaan asioita, jotka ovat edulllisia, ja sitten vähemän edullisia. Kun näkee vähän vaivaa ja on huoliteltu ja rohkeasti itsensä, väitän että käytännössä kuka vaan voi olla hyvän näköinen. Ei ehkä klassisen kaunis tai timmi, mutta hyvän ja houkuttelevan näköinen. Eikä sellainen aneleva "kelpaanko näin vai miten minun pitää muuttua" houkutteleva...
Ei ne raskausarvet loista hämärässä ja romanttisessa valossa, ja jos niitä ei itse ajattele, on varmaan muutakin nähtävää ja ajateltavaa?
Ja onhan noita babydoll yöpukuja ja muita vastaavia seksikaupat (ja itseasiassa perus henkkamaukkakin) pullollaan jos ei halua niitä arpia paljastaa.
jotka kaiketi kuuluvat (tyhmien vastaustensa perusteella ainakin!) siihen joukkoon onnekkaita, joille ei ihotyypin perusteella tule raskausarpia, ei suonikohjuja, ja raskauskilotkin lähtee varmaan vaan prin kk:n imetyksellä. Tajuatteko te edes, että naiset on ihan eriarvoisessa asemassa esim noiden em asioiden suhteen?
No vastataan sinulle ja sille aiemmallekin että: Esikoista odottaessa paisuin 30kg joista kroppaan jäi 20kg ja raskausarpia löytyy mahasta (ja mahassa niitä on PALJON), reisistä, käsistä ja rinnoista. NOista kiloista pääsin eroon kovalla työllä, imettämisestä ei ollut mitään apua. Toisen raskauden aikana paisuin 20kg ja synnytyksen jälkeen kiloja jäi 10. Noista pääsin eroon myöskin vain kovalla työllä. Toki jos olette niitä naisia jotka jäävät vain murehtimaan niitä kiloja niin olette eriarvoisessa asemassa, mutta väitän siltikin että kropan kuntoon saaminen on yksinkertaista. Asioille kun pitää tehdä oikeasti jotain, eikä vain voivotella että voivoi kun näitä kiloja nyt on kertynyt. Raskausarville ei voi mitään, mutta en minä annan niiden haitata elämääni. Kroppa näyttää muuten hyvältä, niin miksi häiriintyisin enää noista. Tuonkin asian kanssa te voitte tehdä joko sen että hyväksytte asian tai sitten voitte jäädä sinne sohvannurkkaan mussuttamaan. Kolmas vaihtoehto on että menette plastiikkakirurgille ja poistatatte ne arvet. TAi otatte suihkurusketuksen tai vaikka tatuoinnin niiden päälle. On oikeasti asioita joita voi tehdä, mutta voivottelu ei sitä teidän itsetuntoanne paranne, luultavasti ymmärrätte sen. En koe itseäni typeräksi noiden asioiden suhteen vaan realistiksi. Itseasiassa tuo "olemme eriarvoisessa asemassa" on korvaani vain selittelyä ja huonoa sellaista.
(nimenkin saat jos et muuten usko) sanoi suoraan, ettei raskausarville voi tehdä mitään. Mistä sait päähäsi, että ne vaan "leikataan pois"? Ei ole kuule mahdollista tässä elämässä. Jos sulla on joku yks tai kaks, juu laita vaan tatska päälle. Mut mites kun on lähes koko kroppa ku seepralla?
Ei edes tunne oloaan mukavaksi. Korkkarit jalassa kontatessa ja sutturameikki jää piiloon kun konttaa. Eihän mies edes näe mitään.
Mitä hittoa, tuohan oli aivan loistavaa! Olisit vain suhtautunut nauruun olankohtautuksella ja jatkanut siitä mihin jäitkin. Jos mies olisi kieltäytynyt niin sitten vain arvokkaasti kontaten takaisin.
Hyvistä nauruista saa vielä paremman meiningin, ei se niin vakavaa ole. ;)