Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa kun läheinen ihminen kieltää jälkeenpäin sanoneensa tiettyjä asioita
04.01.2013 |
Esim. kesällä mainitsi veljeni avovaimosta että harvinaisen fiksun tuntuinen nuori nainen, ainakin verrattuna veljeni entiseen. Totesin että no siihen naiseen verrattuna kuka tahansa on fiksun tuntuinen.
No eilen tämä ihminen kuuli veljeni ja avovaimon erosta, haukkui avovaimon lyttyyn ja muistutin häntä kuinka hän sanoi vielä kesällä kuinka mukava nainen on. KIELSI IKINÄ SANONEENSA MITÄÄN SELLAISTA, vaahtosi kuinka hänellä on kuudes aisti ihmisten tuntemuksessa. Kun kerran vielä sanoin että kyllähän sanoit niin tämä ihminen tuohtui ja huusi minulle että ei ole ikinä sanonut mitään sellaista.
Miten tuollaiseen voi reagoida? Olla reagoimatta mitenkään?
Ja voi kun kyse olisi vain tuosta vaan joka asia josta keskustellaan niin tuntuu menevän aina noin ja loppuvierailun ajan on erittäin väkinäinen tunnelma. Tekis mieli lopettaa yhteydenpito kokonaan.
Kommentit (6)
ottaa kun kerta toisensa jälkeen mulle tuohdutaan siitä että minä vääristelen asioita ja laitan sanoja toisten suuhun vaikka asia ei niin ole. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumpaa paskanjauhajaa kukin haluaa uskoa.
mulle ei olis tullut mieleenkään sanoa siitä aiemmasta sanomisesta, mitä järkeä?
Oli kesällä mukava, enää ei ole, so?
no joo, mielipide vaimosta on vaan muuttunut. muista että sillon joskus kesällä, luultavasti vain vähän aikaa, on pitänyt ko. henkilöstä.
Se ei oikeesti välttämättä muista ett on sanonut pitävänsä hänestä!
Mutta oon samaa mieltä kyllä siinä, että tollanen unohtelu on joskus rasittavaa. Mulla jää melkein jokainen keskusteluni mieleen (siis ei nyt tietty kaikki, lähinnä ystävieni yms. kanssa käydyt) ja aina saan olla muistuttamassa kaveria että joo, mä tiedän, puhuttiin tosta jo 3vuotta sitten.
Vähä aikaa kaveri innossaan kerto että "siis oon aina halunnu hakee tähän kouluun ja laitoin nyt paperit menee, minnekään muualle en oo koskaa ajatellu meneväni, tää on mun unelma ollu lapsesta saakka!!!!", ja sit naurattaa kun aattelen, että vielä vuos sitten se kertoi kuinka aikoo sitten tulevaisuudessa hakea yhteen toiseen kouluun ihan eri alalle.. Mutt en koskaan sano tälläsiä ääneen, koska en haluu aiheuttaa ärtymystä tai mitään muutakaan :)
Ihmisen mieli pyrkii muistamaan sen hetkisiä ajatuksia tukevia aikaisempia ajatuksia ja kokemuksia, ei sen vastaisia.
Esim. Henkilö vaihtaa työpaikkaa ja kehuu että on niin ihana työpaikka, entinen olikin aivan kauhea paikka. Hän muistaa tätä käsitystä tukevat muistot, ei sitä että 5 vuotta sitten joulun aikaan töissä olikin aivan mukavaa. Mielen voima on suuri: nehatiivisesti ajatteleva näkee ympärillään vain negatiivisuuttaan tukevia asioita, positiivinen positiivisia. En lähtisi tekemään asiasta numeroa ja muistuttamaan joka kerran, että muistatkos, sanoit silloin toista. Muistuttelija tässä joutuu ikävään valoon ja saa piikittelijän maineen.
Alue: Aihe vapaa
Mun äiti ainakin on semmoinen, ettei oikeasti kun muuttaa mielipidettään, ikinä muistakaan olleensa joskus eri mieltä.
En ymmärrä miksi tuollaisesta täytyy lämpöä ottaa? MInä en ikinä yrittäisi tuollaista ihmistä saada väkisin tunnustamaan sanoneensa jotain asioita. Mitä sillä on väliä onko sanonut vai ei? Minä vaan äitini tapauksessa hiljaa itsekseni hymyilen ajatellessani kuinka on ääni kellossa muuttunut taas, mutta en kommentoi mitään.