Kasteiden määrä romahti 2012
Kasteiden määrä romahti viime vuonna. Syöksy on jyrkkää. Tällä hetkellä enää 75% lapsista kastetaan, kun se vielä pari vuotta sitten oli 80% ja 10 vuotta sitten 90%. Pääkaupunkiseudulla mentäneen pian alle 50% rajan. Vihdoinkin ihmiset ovat ymmärtäneet, että antavat lapsen itse päättää mahdollisesta liittymisestään uskonlahkoihin.
http://www.kotimaa24.fi/blogit/kastettujen-maeaerae-romahtamassa
Kommentit (105)
voimavaroista. Aina ei synnytyksestä väsynyt äiti jaksa kastejuhlan aiheuttamaa työtä. Seurakunnissa järjestetyt Kastepäivät ovat keränneet suosiotaan.
Esim.http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kastepaiva
Näissä on kaikki jo valmiina, tarvitsee vain ilmoittautua ja tulla paikalle.
Minä itse ajattelen niin, että lapsi ei voi päättää kasteestaan sen enempää kuin vaikkapa asuinmaastaan, vaan että se kuuluu vanhemmuuteen kuten muukin lapsen kasvatus. Itse toki toivon, että lapset kastetaan ellei selkeästi kuulu johonkin muuhun uskontokuntaan.
voimavaroista. Aina ei synnytyksestä väsynyt äiti jaksa kastejuhlan aiheuttamaa työtä.
Eipä jätetty ennenvanhaan ristiäisiä pitämättä väsymyksen takia. Eikä niitä ristiäisiä tarvitse heti synnytyksen jälkeen pitää, eiköhän äiti kuin äiti ole kolmen kuukauden jälkeen toipunut. Eiköhän kastamatta jättämiseen hyvä kirkkotäti ole ihan muut syyt. Nykyajan ihminen osaa ajatella enemmän omilla aivoillaan, on tietoa ja tahtoa jättäytyä turhien instituutioiden ulkopuolelle. Ei kuljeta enää niin massan mukana kuin ennen.
voimavaroista. Aina ei synnytyksestä väsynyt äiti jaksa kastejuhlan aiheuttamaa työtä. Seurakunnissa järjestetyt Kastepäivät ovat keränneet suosiotaan.
Esim.<a href="http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kastepaiva" alt="http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kastepaiva">http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kastepaiva</a>
Näissä on kaikki jo valmiina, tarvitsee vain ilmoittautua ja tulla paikalle.Minä itse ajattelen niin, että lapsi ei voi päättää kasteestaan sen enempää kuin vaikkapa asuinmaastaan, vaan että se kuuluu vanhemmuuteen kuten muukin lapsen kasvatus. Itse toki toivon, että lapset kastetaan ellei selkeästi kuulu johonkin muuhun uskontokuntaan.
Mikäli lapsen syntymää juhlistetaan järjestämällä nimiäisjuhlat, ei kyse selvästikään ole kastejärjestelyjen vaatimien voimavarojen puutteesta vaan tietoisesta valinnasta.
Pieni lapsi ei toki päätä uskontoaan/uskonnottomuuttan sen enempää kuin asuinmaataankaan. Joten jos vanhemmat eivät ole uskovaisia, ei uskonnon "pakkosyöttäminen" lapselle tavan vuoksi kuulu
mielestäni sen paremmin vanhemmuuteen kuin lapsen hyvään kasvatukseen yleensäkään.
ei siksi, että ajattelisimme että on väärin opettaa oma maailmankatsomus lapsillle ja liittää heidät sitä edustavaan seurakuntaan, vaan siksi, että meillä ei oikeastaan ole hengellistä maailmankatsomusta, vaikka vanhasta tavasta kirkkoon kuulutaankin. Jos uskoisin siihen mitä kirkko opettaa, niin varmaan olisin halunnut lapset kastaa myös. Mutta kun olen lähinnä agnostikko niin en halua.
Minä itse ajattelen niin, että lapsi ei voi päättää kasteestaan sen enempää kuin vaikkapa asuinmaastaan, vaan että se kuuluu vanhemmuuteen kuten muukin lapsen kasvatus. Itse toki toivon, että lapset kastetaan ellei selkeästi kuulu johonkin muuhun uskontokuntaan.
Eikös jomman kumman vanhemmista pidä kuulua kirkkoon jotta lapsi voitaisiin kastaa? Esim. meillä pian syntyvän esikoisen kastaminen ei taida olla edes mahdollista kun emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Emme kyllä koe lapsenkaan kastamista mitenkään tarpeelliseksi, kunhan ihmettelen.
Minun mielestäni kirkko on jo yhteisönä turvallinen ja tukeva, ja toki haluan, että sekä minä että lapseni pääsevät siitä osallisiksi. Minulla ei henkilökohtaisesti ole kirkosta kuin hyviä ja lämpimiä kokemuksia, ja aivan taatusti kirkko on antanut minun elämääni huomattavasti enemmän kuin ottanut (esim. kirkollisverojen muodossa). Kirkon kaltaisessa instituutiossa ja siihen kuulumisessa onkin kyse muustakin kuin pelkästään siitä, voiko hyväksyä kristinuskon kaikki totuusväittämät.
voimavaroista. Aina ei synnytyksestä väsynyt äiti jaksa kastejuhlan aiheuttamaa työtä. Seurakunnissa järjestetyt Kastepäivät ovat keränneet suosiotaan.
Esim.<a href="http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kastepaiva" alt="http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kastepaiva">http://www.vantaanseurakunnat.fi/fi/kastepaiva</a>
Näissä on kaikki jo valmiina, tarvitsee vain ilmoittautua ja tulla paikalle.Minä itse ajattelen niin, että lapsi ei voi päättää kasteestaan sen enempää kuin vaikkapa asuinmaastaan, vaan että se kuuluu vanhemmuuteen kuten muukin lapsen kasvatus. Itse toki toivon, että lapset kastetaan ellei selkeästi kuulu johonkin muuhun uskontokuntaan.
eikö se ole henkilökohtainen asia ihmisen ja Jumalan välillä? Millä ns. kasvatuksellisella oikeudella vanhemmilla on oikeus päättää uskontoon liittymisestä lapsen ollessa vauva???
Jos taas uskonnolla tarkoitetaan vaan nimijäsenyyttä ja maksumiestä kirkolle niin onko silloinkaan vanhemmilla oikeus päättää toisen mistään mitään ymmärrättömän puolesta?
Raamatun periatteet kyllä kuulu vanhempien opettaa mutta juuri se onkin tainnut jäädä niin monelta tekemättä!
Niin ne jäävät historiaan yksi kerrallaan: pyhäkoulut, kinkerit ja kasteet. Ripari sinnittelee, kun sen päälle teini saa lahjoja ja rahaa.
Niin ne jäävät historiaan yksi kerrallaan: pyhäkoulut, kinkerit ja kasteet. Ripari sinnittelee, kun sen päälle teini saa lahjoja ja rahaa.
ja riparinkin merkitys siirtymäriittinä aikuisuuteen tullee tulevaisuudessa laskemaan huomattavasti, jos 15 v. kuluttua Helsingissä vain puolet ikäluokasta käy sen. Protuleiriä ennustaisin nousevaksi trendiksi nimiäisten tavoin.
keskeinen syy oli se, että ei ollut kummeja. "Kaikki" ovat jo eronneet kirkosta. Mies myös vastusti uskonnollisuutta muutenkin, mutta olisi varmaan taipunut ristiäisiin, jos kummit olisi löytyneet. Itse olisin halunnut ristiäiset, koska nimiäisistä puuttuu rituaalit, jotka tekee siitä juhlan. Tuntui vähän höhlältä pukeutua ei mitään varten. Toisaalta se oli sitten ihan mukava ja rento kahvittelutilaisuus sukulaisten kesken.
Tätä nykyä minä olen ainoa meidän perheessä, joka enää kuuluu kirkkoon. Erotettiin lapset kirkosta, jotta saadaan ne et-tunnille koulussa. Uskonnon opetus on täällä päin vähän hihhulia, minäkään en sitä halua.
Kirkkoon liittyjien määrä kasvoi
Kirkkoon liittyi vuonna 2012 yhteensä 14 639 uutta jäsentä. Liittyneiden määrä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ja se ylitti edellisvuoden ennätyksen, joka oli 13 623.
Seurakunnat kastoivat 44 408 lasta vuonna 2012. Edellisvuonna kastettuja lapsia oli 46 723. Kirkon jäseniä kuoli 41 734, kun vuonna 2011 kirkon jäsenistä kuoli 42 794.
"Kirkon jäsenyydestä näyttää tulleen entistä tietoisempi ratkaisu. Erityisesti nuoret aikuiset tekevät tietoisia ratkaisuja, he ovat aktiivisimpia eroajia ja liittyjiä," Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo toteaa.
Neljälle viidestä kirkon jäsenestä diakoniatyö on tärkeimpiä syitä kuulua kirkkoon. Tämä käy ilmi Gallup Ecclesiastica 2011 -tutkimuksesta.
"Ihmiset arvostavat kirkon tekemää diakoniatyötä, sitä että kirkko auttaa vaikeuksissa olevia ihmisiä ja puolustaa köyhiä ja syrjäytyneitä," Keskitalo sanoo.
Tiedot ovat väestörekisterikeskuksen ennakkotietoja 30.12.2012. Mukana ei ole vuoden viimeisen päivän tietoja. Luvut vahvistetaan helmikuussa.
Kirkkoon liittyjien määrä kasvoi
Kirkkoon liittyi vuonna 2012 yhteensä 14 639 uutta jäsentä. Liittyneiden määrä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ja se ylitti edellisvuoden ennätyksen, joka oli 13 623.
Kirkosta erosi yli 40 000 jäsentä, joten tappiolle jäivät silti selvästi.
Kirkkoon liittyjien määrä kasvoi
Kirkkoon liittyi vuonna 2012 yhteensä 14 639 uutta jäsentä. Liittyneiden määrä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ja se ylitti edellisvuoden ennätyksen, joka oli 13 623.
Kirkosta erosi yli 40 000 jäsentä, joten tappiolle jäivät silti selvästi.
joten ei mennyt tappiolle.
Kirkkoon liittyjien määrä kasvoi
Kirkkoon liittyi vuonna 2012 yhteensä 14 639 uutta jäsentä. Liittyneiden määrä oli suurempi kuin koskaan aikaisemmin, ja se ylitti edellisvuoden ennätyksen, joka oli 13 623.
Kirkosta erosi yli 40 000 jäsentä, joten tappiolle jäivät silti selvästi.
joten ei mennyt tappiolle.
Taisit unohtaa kuolleet laskuista. Nopeesti päässälaskettuna tuli kuin tulikin siis yli 20 000 tappiota jäsenmäärässä.
... paitsi vuonna 2010 Räsäsen törkeyksien jälkeen erosi 2%-yks. Yksi %-yksikkö suomalaisista on noin 54000. Huomioon pitää ottaa kuolleiden, syntyneiden, liittyneiden ja eronneiden lisäksi myös maahanmuutto ja maastamuutto. Pelkkiä eromisia oli nyt 41000.
Pienokainen on keväällä tulossa eikä häntä todellakaan tulla kastamaan, koska en keksi yhtään syytä miksi kastaisin lapseni kirkon jäseneksi, pelkkä niin on ennenkin tehty ei riitä minulle perusteeksi. Lapselle järjestetään nimeämisjuhlat.
Olemme juurikin vantaalaisia ja kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon. Olemme perineisistä suomalaisista tapauskovaisista perheistä ja eronneet ev.lut. kirkosta aikuisella iällä. Kun lapsemme syntyi, pohdimme lapsemme kastamisasiaa. Päädyimme että lapsemme kastettaisiin ja myöhemmässä vaiheessa hän voisi itse päättää kuuluuko kirkkoon vai ei. Tiedät tietysti kuinka siinä kävi,kun asiaa tiedustelimme vantaan seurakunnasta. Vaikka olisimme olleet valmiita toimituksesta maksamaan, ei moinen tullut kuuloonkaan. Meillä pidettiin siksi nimiäisjuhlat, seremoniamestari vapaa-ajattelijoilta. Kuka mielestäsi hävisi?
No ei tietenkään kukaan. Lapsi siinä oli se suurin voittaja.
(Minusta on muuten aika erikoista, että lapsia hankkivat ihmiset eivät tiedä etukäteen, milloin lapsen voi kastaa seurakunnan jäseneksi ja milloin ei.)
mitä olen huomannut, niin suurin syy kirkosta eroamiseen ei todellakaan ole mikän älyllinen syy, asioiden pohtiminen tms, vaan se, että on talous on muutenkin kuralla, niin ei oikein olisi varaa maksaa tota kirkollisveroa. Varmaan niitäkin on, jotka eroaa kirkosta sen vuoksi, että eivät usko aatteeseen, eivät hyväksy sitä, mutta eiköhän suurin osa eroa siksi, että saa enemmän käyttörahaa itselleen, kun ei tarvi maksaa kirkollisveroa.
En tiedä mistä olet tietosi saanut, mutta:
"Kirkon tutkimuskeskuksen julkistaman Kati Niemelän tutkimuksen mukaan kirkosta eroamisen syyt ovat moninaisia: valtaosan mielestä kirkon kannanotot ovat liian ahdasmielisiä, mutta osan mielestä toisaalta liian suvaitsevaisia. Myös taloudelliset tekijät ja henkilökohtaiset pettymykset kirkon työntekijöihin mainitaan eroamisen syinä. Osa kokee eronneensa kirkosta, mutta ei Jumalasta. Osalle merkittävin syy eroamiseen on se, että ei usko kirkon opetukseen. Eroakirkosta.fi-palvelu kertoo tiedotteessaan saamansa palautteen perusteella tärkeimmiksi eroamissyiksi ateismin, agnostisuuden tai vähäisen uskon, kirkollisverojen välttämisen ja eroamisen helppouden." http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkosta_eroaminen_Suomessa#Kirkosta_eroam…
Eli taloudelliset syyt eivät ole se suurin syy, vaan ehkä noin toiseksi, kolmanneksi tai neljänneksi suurin syy.
Miksi liittäisin lapseni kirkon jäseneksi ilman hänen omaa tahtoaan? Enhän liitä lastani poliittiseen puolueeseen tai urheiluseuraankaan ilman lapsen omaa tahtoa. Kyllä lapsi aikanaan osaa itse päättää mitä harrastaa ja mihin uskoo.
Ainakin omassa tuttavapiirissäni (lähinnä korkeasti koulutettuja helsinkiläisiä) kirkkoon kuuluminen alkaa olla jo pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Samoin nimiäiset vaikuttavat syrjäyttäneen kastejuhlat, joten en yhtään ihmettele kastettujen määrän romahtamista.
Itse pidän tätä kehitystä positiivisena. Olimme mieheni kanssa yksimielisiä siitä, että omaa poikaamme ei kasteta. Turhaa liittää lasta uskontoon, jos uskontoa ei kuitenkaan aiota perheessä aktiivisesti harjoittaa (vrt. ns. tapakristityt).