Miksi kritiikeissä ei ole ihmetelty Pulkkisen romaanin Vieras täysin epäuskottavaa kieltä
etenkin lapseen liittyen, lapsen tuottamana? Olen ihmetellyt. Onhan arvostelijoilla usein perhettä ja elämänkokemusta muutenkin.
Kommentit (107)
Henry Rothin Vaikkapa unta, joissa lapsen kieli on juurikin samanlaista tajunnanvirtaa.
Somalitytön teksteistä mietin, että tekeekö somalit tyypillisesti sen tyyppisiä kirjoitusvirheitä.
siinä kirjassa kasvanut Suomessa?
Olen noin sivulla 60 ja teki jo mieleni jättää kesken.
Enemmän osasi sanoa 17-vuotias A-L Härkönen, jonka Häräntappoaseen päähenkilön vittua pantiin jauhelihaksi :)
kummasti av:lla arvostetaan enemmän wt-juntin kieltä.
varmaan on ollakin olla "akateeminen", vedota yo-opiskelijoihin, joilla ei vielä liiempiä kokemuksia elämästä, vain melko kaavamaista ajattelua puettuna monimutkaisiin lauseisiin. niiden takana pelkkä tyhjyys kun tarkemmin lukee. epäaitoa ja epäkiintoisaa.
En ole lukenut hänen kirjojaan. Voidaanko verrata Paolo Coelhon tapaan?
että kukaan keskustelijoista ei pysty luonnehtimaan Vieraan kieltä muuten kuin kutsumalla sitä epäuskottavaksi lapsen päiväkirjamerkinnöissä. Millä laila se on epäuskottavaa? Millainen lapsi, minkä ikäinen, mitä hän kirjoittaa? Millaista kirjan kieli on muuten? Edes yksi konkreettinen yksityiskohta tekisi kritiikin uskottavammaksi.
Tässä ketjussa on ainakin kaksi, jotka eivät ole lukeneet Pulkkisen Vierasta, tuo yksi joka on selannut jotakin kirjaa (ehkä Pulkkisen?) kirjakaupassa ja minä.
mun mielestä on monia asioita joita ei kirjailijana kannata kokeilla. Esim. lapsettoman kirjoittaa lapsista kovin syvällistä juttua. Itse en yleensä viitsi lukea vakavaa kirjallisuutta jossa mies kirjoittaa naisena tai nainen miehenä, viihteessä tietysti menee. Poikkeuksena ainakin Michael Cunningham, joka tosin on itse homo :). Samoin en lähtisi nuorena kirjailijana kuvaamaan vanhuutta vanhuksen näkökulmasta.
varmaan on ollakin olla "akateeminen", vedota yo-opiskelijoihin, joilla ei vielä liiempiä kokemuksia elämästä, vain melko kaavamaista ajattelua puettuna monimutkaisiin lauseisiin. niiden takana pelkkä tyhjyys kun tarkemmin lukee. epäaitoa ja epäkiintoisaa.
alle 30 v akateemisiin naisiin joilla on valtavan suuret kuvitelmat itsestään ja omasta henkisestä kypsyydestään, sekä illuusio siitä että juuri he ajattelevat ja kokevat maailman "ihan eri tavalla kuin kaikki muut". Kuuluu siis juuri tuohon ikään. Omassa tuttavapiirissäni pulkkisfanit ovat naisia jotka lukevat proosaa todella vähän ja liioittelevat omaa kypsyyttään, eräskin hokee olevansa "väärään aikakauteen syntynyt vanha sielu". Herttaisen tyttömäistä.
aihe oli ajankohtainen, luin sen samaan aikaan kun Abu-Hannan mielipide julkaistiin.
Joku kysyi esimerkkiä tästä 7-vuotiaan somalitytön päiväkirjasta, otin satunnaisen s. 73: "Rakas pävakija! Maria ja äiti sano et mä saan mena kirrko kylan jos halun. sit ku ne rukooa. Voiko siellä leiki? Mä aikon leiki Jeesus kansa jos saa lupa leiki. Anton anton anton MIKS 8 v. ei voi mennä naimiset. MÄ HALUN OLLA JO ISO MUT EN PAKSU en VANHA, en RINNTA nin ku IKÄNAINEN."
naiskirjailijaa ei saa sohia, vaan naiskriitikon "tehtävä" on sitouttaa lukijoita kirjoittavaan naiseen, tai vastaava funktio.
oli jotenkin koominen Hesarin kritiikki viimeisestä kirjastaan, jossa kriitikko oikein väkisin pusersi itsestään tykkäämistä, vaikka kritiikin pinnan alta kuulsi sellainen vähän hämmentynyt pettymys. Mutta naiskirjailija on nyt muutenkin pyhä lehmä, jota naiskriitikko ei ideologisista syistä noki.
sinun pilkahduksesi ovat tuskin huomattavia, olet aikaoikku, muiden tahdosta riippumaton
Voitteko kertoa mitä ylläoleva sitaatti tarkoittaa? Olen ehkä tyhmä sitten mutta en tosiaankaan ymmärrä.
vaikka olen akateeminenkin :D Meni täysin ohi nämä "runolliset" kohdat.
sinun pilkahduksesi ovat tuskin huomattavia, olet aikaoikku, muiden tahdosta riippumaton
Voitteko kertoa mitä ylläoleva sitaatti tarkoittaa? Olen ehkä tyhmä sitten mutta en tosiaankaan ymmärrä.
Muutenkin kuulostivat nuo runokohdat sellaiselta ajatuksenjuoksulta, missä ei ole mitään järkeä. Tekosyvällistä.
oikean runouden kanssa, tekosyvällinen on osuva sana. Huh tämä kirja jää kyllä lukematta. En voi uskoa noita sitaatteja vaikka ne omin silmin näen. Tätäkö myydään niin paljon? Miksi?
Miksi? Koska sitä mainostetaan. Montako kirjaa viime vuodelta muistat?
Tätäkö myydään niin paljon? Miksi?
Tulee vähän sellainen keisarilla ei ole vaatteita-fiilis. Lapsellista ja tekosyvällistä tekstiä.
ajatuksenvirtaa? Vaiko lapsen kirjoitusta? minkä ikäisen lapsen? Tämä on todella todella nolo sitaatti. :(
"Rakas päiväkija!!! Isä anta mun saada joululahja!!! MarIA kysy saaks anta mulle joululahja äiti sano et mun pitä saada ja vietä joulu. Koulussa Muhammad ei vietä eika Abdullah ne mene leiki pihak ku meilä HOOSIANNA. MUT MÄ SAAN. TOIVON JOULU LAHJAKSI: KORVIKSET AUTUUta OHO!! AUTUU melko sama kun AUTO!! BUSSI MELKE sama ku pussi ESIM. MUOVI, KARKIPUSSI HELLO KITTY PENAALI KAIKI NÄMÄ SAA H&M Nyt repun löysi kirjoitus mä ei kerro siit se paha mieli Mä juokse tai mee piilo me leiki välkäl nii ja mä oli paras kuka ei löytä mut vaik kello soi"
näiden lieventävien asianhaarojen vuoksi paskan saa myydä hyvänä?
Suomessa on paljon lahjakkaita naiskirjailijoita kaikissa genreissä. Se, että Pulkkisen kirjat saisivat ansaitsemiaan objektiivisia arvioita, ei ole keneltäkään pois, paitsi tietysti tuolta surkealta diletantilta itseltään. Nuoret naisetkin osaavat tätä johtotähteään ostaa, vaikka kritiikki ei sitä kieli ruskeana suitsuttaisikaan. Toki ymmärrän, että kriitikoistakin suuri osa on nuoria naisia... mutta mikäs siinä. se antaa sitten mieskriitikoille yhtäläiset oikeuden kritiikittä suitsuttaa omia idoleitaan. Jotenkin vaan siitä aina tulee sanomista. Mutta nuorta naista täytyy aina kohdella silkkihansikkain? Mä en kirjallisuuden kuluttajana pidä tosta asenteesta.