Miksi kritiikeissä ei ole ihmetelty Pulkkisen romaanin Vieras täysin epäuskottavaa kieltä

Mä ymmärrän hyvin, että ihmiset valittavat Pulkkisen kirjan uskottavuuden puutetta.



Kirjan ei tarvitse olla uskottava arkitodellisuudelle MUTTA se tarvitsee olla sillä tavalla uskottava, että lukija hyväksyy kirjan mielenmaiseman.



Humoristisen kirjan pitää olla uskottava lajinsa edustajana ja silloin kirjalle on vain eduksi, että se on liioitteleva ja oikealla tavalla korni. Jos ei olisi, se ei olisi uskottava huumoripläjäys.



Pulkkinen edustanee eteeristä, "runollista" kaunotaidekirjallisuutta. HÄnen ongelmansa on, että hän ei ole uskottava tämän lajin edustaja. Marguerite Duras on, ja sellaiseksi Pulkkinen yrittääkin tulla mutta jää B-luokan halpisjäljitelmäksi.



Täällä on jo otettu esiin, että Pulkkisen "runollinen" kieli ei yllä aidon runollisuuden tasolle. Se jää puoliväliin eli pahasti tekotaiteelliseksi. Kun vaikuttavaksi tarkoitettu kieli herättääkin halun nauraa ja ärtymyksen siitä, että miten kirjailija kuvittelee, että tämmöinen huttu menee läpi, kuinka tyhmänä hän oikein vastaanottajaa pitää, niin ollaan epäonnistuttu surkeasti ja teksti on tosiaan epäuskottavaa.



On oikeus moittita tekstiä uskottavuuden puutteesta, eikä jäädä jäykästi kelaamaan, miksi kirjan pitää olla uskottava. Suhteessa omiin pyrkimyksiinsä kirjan pitää olla sitä AINA.



En KÄSITÄ, miten hampaattomasti kriitikot ovat nielleet Pulkkisen uusimman teoksen.



On kriitikkokunnan häpeä, että toimivat huonon kirjan hampaattomana mainosalustana eivätkä hoida hommaansa.



Kritiikiltä menee uskottavuus, kun se tyytyy silittelemään myötäkarvaan aiemmilla kirjoilla kannuksensa ansainnutta tekijää. Kriitikot, hävetkää. Teillä näyttää olevan kiva hyvä siksi -rinki, jossa naiskirjailija saa suitsutusta, koska kuuluu "meihin". Miten tämä eroaa miesten hyvä veli -kerhoista?



Pulkkisen uusin on oikeasti korni ja myötänoloutta herättävä.

Ei helvetti mitä tekotaiteellista kuraa :D :D :D



On pik-kasen ero sillä, mikä on oikeasti runollista ja mikä runollisuutta imitoivaa muka-runollisuutta.



AAARGH, mua hävettää tuon mimmin puolesta!

naiskirjailijaa ei saa sohia, vaan naiskriitikon "tehtävä" on sitouttaa lukijoita kirjoittavaan naiseen, tai vastaava funktio.

kriitikkokunta on pahasti degeneroitunut ryhmä ylipäänsä. Suomi on niin pieni maa, että kaikki tuntevat toisensa. Kun kaverit kirjoittavat kritiikkejä kavereista, niin jälki on mitä on.

Mistäpä noista tietää mikä on lukemisen arvoista?

Mistä löytäisi? En tunne blogejakaan.

pitäisi toimia suht. luotettavina hyvän kirjallisuuden vinkkaajina. Mainos on mainos, jonka kuuluukin myydä vaikka hiekkaa saharaan. Mutta kritiikin pointti pitäisi olla juuri se puolueeton taho, joka kertoo teoksen hyvät ja huonot puolet. Nyt kun kritiikkikään ei enää aidosti arvostele, ei ole mitään mahdollisuutta tietää, mikä on oikeasti hyvää kirjallisuutta. Tietysti kritiikkin on vain kriitikon mielipide mutta nykyään kriitikko ei tuo edes sitä perustellusti esiin, koska pitää varoa, ettei loukkaa esim. omaa tuttuaan tai omaa kirjoituksen opettajaansa tai oman lehden toimittajaa. Kirjallisuusblogit ovat vielä kauheampia, ne ovat niin kilttejä (kiltit opiskelijatytöhän niitä pitävätkin), että ovat aivan kyykyssä jo siitä ilosta, että joku on lähettänyt heille ilmaiseksi kirjan esiteltäväksi ja sitten on vielä päässyt ilmaiseksi kustantajan kesäpäiville. Voi juku! Eihän siinä nyt tohdi ruveta mitään muuta kuin tekemään ilmaista mainosta.

"alttiuteni on hetken ilmaista"

Pulkkinen sanoi eräässä haastattelussa että kirjoittajana hänellä on kaikki "alttiuden variaatiot". Mitä SE tarkoittaa? Alttius, hieno sana, nyt käyttämään sitä, oli sisältöä tai ei?

koska yleisö haluaa lähtökohtaisesti lukea hyviä tarinoita. Sen sijaan tutkimus tutkii ja arvostaa juonen rikkomista, vaikeutettua kieltä ja kaikenlaisia "tuoreita" kikkoja. Hupaisaa on, että suurin osa tutkijoistakin lukee lukiessaan mieluummin hyvää tarinaa kuin äärimmäisen hankalasti kasaan laitettua kokeellista romaania.

Joka tapauksessa tästä seuraa, että kirjailijan on päätettävä, kirjoittaako yleisölle ja ottaa rennosti ja luottaa omaan vaistoonsa siitä mikä toimii vai kirjoittaako tutkijoille ja kriitikoille ja kirjoitta mitä kuvittelee rajoja rikkovaksi ja kokeelliseksi ja "tuoreeksi" kieleksi. Molemmilla tavoilla voi onnistua, mutta hyvin harvoin onnistuu molemmissa yhtä aikaa, etenkään jos jo kirjoittaessa yrittää kosiskella molempia yleisöjä yhtä aikaa. Munakasta ei saa rikkomatta munia, päätös jompaan kumaan suuntaan on tehtävä. Pulkkinen on selvästi yrittänyt olla jotain itseään enemmän ja juuri siksi epäonnistuu surkeasti viimeisimmässä kirjassaan. Se on kompromissi yleisön kosiskelun ja kielellisten kokeilujen välillä mutta ne kokeilut eivät todellakaan yllä sille tasolle, että ne olisivat aidosti tuoreita.



Toi tutkijoiden luoma harha siitä, että kirjan pitää olla kaikkea muuta kuin "pelkkä" hyvin kirjoitettu tarina on tosi onneton juttu kaikkien kannalta. Siitä seuraa, että kirjailijat eivät luota itseensä ja taspainoilu sen kanssa että pystyisi tekemään sekä yleisöä että tutkijoita kiinnostavaa kirjallisuutta, käy mahdottomaksi. Sitten tulee näitä Pulkkisen kirjan kaltaisia mahalaskuja. Jotenkin pitäisi vain uskaltaa luottaa siihen, että vähempikin riittää, vaikka sellaisesta ei sitten tutkimusartikkeleita tehtäisikään.

kirjailijoille TUNTUU käyvän myös niin, että kun on päässyt julkkikseksi ja saa juosta kaikenmaailman pippaloissa ja palkintojuhlissa ja kuunnella kehuja, niin siitä tulee tärkeämpää kuin kirjoittamisesta. Ja sen vuoksi kirjojen laatu laskee, koska ne onkin lopulta kirjoitettu vain jotta voi jatkaa sitä julkkishommaa.

sana toistuu kirjassa usein. Ilmeisesti se tarkoittaa, että syömishäiriöinen tilaa kakkua ja naimisissa oleva pappi panee tuntematonta. Hurjaa!

kirjailijoille TUNTUU käyvän myös niin, että kun on päässyt julkkikseksi ja saa juosta kaikenmaailman pippaloissa ja palkintojuhlissa ja kuunnella kehuja, niin siitä tulee tärkeämpää kuin kirjoittamisesta. Ja sen vuoksi kirjojen laatu laskee, koska ne onkin lopulta kirjoitettu vain jotta voi jatkaa sitä julkkishommaa.

siihen, miten hän tulee koko ajan ylimielisemmäksi ja uskoo, että tallukoille kelpaa ihan mikä tahansa kyhäelmä. Ja mikäs on lukijaa potkiessa naamalle, kun kritiikki silittelöö ja naama mahtuu edelleen MeNaisten kanteen. Pulkkisen kirjailijan uralle vanheneminen ja lihominen olisivat isompi ongelma kuin huonon kirjan kirjoittaminen! Nythän se on nähty sitä paitsi. KUn vyötärö on kuosissa niin väliä sillä vaikka kirjallinen tuotos ei :D

Myös tästä uudesta. Mutta samaa mieltä niistä lapsen päiväkirjamerkinnöistä! Tosi noloa luettavaa... Vaikka huono suomi johtui lapsen maahanmuuttajuudesta, ei-lapsenomaisuus johtui siitä ihmeellisestä käsitteillä leikkimisestä joka on kyllä aikuisen ajattelua, ei lapsen. Vain yhden asian mainitakseni...

siihen, miten hän tulee koko ajan ylimielisemmäksi ja uskoo, että tallukoille kelpaa ihan mikä tahansa kyhäelmä. Ja mikäs on lukijaa potkiessa naamalle, kun kritiikki silittelöö ja naama mahtuu edelleen MeNaisten kanteen. Pulkkisen kirjailijan uralle vanheneminen ja lihominen olisivat isompi ongelma kuin huonon kirjan kirjoittaminen! Nythän se on nähty sitä paitsi. KUn vyötärö on kuosissa niin väliä sillä vaikka kirjallinen tuotos ei :D

usko että kirjailijat ihan tietoisesti näin tekisi, mutta onhan se monen muunkin kohdalla nähty ja julkimot ovat itsekin sanoneet, että se julkisuus ja jatkuvat kehut vain nousee sillä tavalla päähän, että siitä tulee jo riippuvaiseksi, mikä on ihan inhimillistä. Olen vain joidenkin kirjailijoidenkin kohdalla miettinyt, että ovatkohan he itse miettineet asiaa tältä kantilta, jos käy niin että menestyksen myötä kirjoista tuleekin huonompia- pitäisikö pitää vaikka taukoa siellä lehtien kansissa pyörimisestä.

Yritin etsiä kirjasta blogiarvioita, mutta ei niissäkään mielestäni uskallettu arvioida tätä teosta.

Ite löysin ainoastaan kaksi blogiarviota, joissa on EDES VÄHÄN uskallettu kritisoida pulkkisen vierasta:

http://opuscolo-kirjastakirjaan.blogspot.fi/2012/10/itseltaan-kadotetut…

http://viivasuoriasanoja.blogspot.fi/2012/11/vieras-2012.html

Kaikissa muissa oli pelkkiä kehuja pelkästään

"Lukiessa minulla oli jonkin verran vaikeuksia henkilöiden uskottavuuden kanssa. --Yasminan kielellinen kiinnostus oli toinen ärtymyskohtani. Päiväkirjamerkinnät eivät millään asettuneet maahanmuuttajien kanssa työskennelleenä suuhuni vaan lähinnä harmistuin yksityiskohdista. Mietin, olikohan joku tarkistanut nämä osiot vai miten kirjailija oli selvitellyt lapsen puhetapaa. "



Juuri näin!

"Samoin välillä viittaukset seksiin, penikseen tms. oli verhottu kummallisten kielikuvien taakse, kuten tämä lause, jolla on kaikki edellytykset jäädä historiaan nakkipaperin lailla: "Voisin sanoa että nytkin Tuntemattoman ulottuvainen täsmällisyys sorvaa minua aavesärkynä äskeisen tapaamisemme jäljiltä." Suomennos: päähenkilö oli juuri harrastanut seksiä ja nyt miehen penis, eli ulottuvainen täsmällisyys yhä tuntui aavesärkynä jalkovälissä. "



Minäkin muistan tämän :DDD jossain toisessa blogikirjoituksessa väitettiin, että Pulkkinen olisi päässyt pikkusievästä hienostelusta. Tällainen kuvailu taas toi akateemisen, elämättömän elämän taas näkyviin.



Enemmän osasi sanoa 17-vuotias A-L Härkönen, jonka Häräntappoaseen päähenkilön vittua pantiin jauhelihaksi :)

kieleen kohdistuva kritiikki on aiheellista ja perusteltua.



Siitä en pidä, että Pulkkista arvostellaan henkilönä ja hänen julkisuuskuvaansa ja jopa vyötärönympärystä heitetään mukaan aiheettomasti.

kieleen kohdistuva kritiikki on aiheellista ja perusteltua.

Siitä en pidä, että Pulkkista arvostellaan henkilönä ja hänen julkisuuskuvaansa ja jopa vyötärönympärystä heitetään mukaan aiheettomasti.

se ettet ymmärrä metaforista kieltä, on oma ongelmasi. Kukaan ei ole konkreettisen pulkkisen konkreettisesta vyötäröstä puhunut mitään. Jossain puhuttiin vertauskuvallisesti siitä, miten ulkonäkö korreloi mediahuomion kanssa ja siinä jää kirjan laatukin sivuun. Opettelehan ensin syvälukemaan, ajatuspoliisina voit toimia vasta sitten.

mun mielestä on monia asioita joita ei kirjailijana kannata kokeilla. Esim. lapsettoman kirjoittaa lapsista kovin syvällistä juttua.

Tämä kirjoittaja tuskin on edes lukenut mainitsemaansa teosta vaan nimenomaan sen arvosteluja.

Miksi kukaan ei arvostele Fifty shades-kirjan onnetonta tyyliä ja kieltä. Vittu.

"Lukiessa minulla oli jonkin verran vaikeuksia henkilöiden uskottavuuden kanssa. --Yasminan kielellinen kiinnostus oli toinen ärtymyskohtani. Päiväkirjamerkinnät eivät millään asettuneet maahanmuuttajien kanssa työskennelleenä suuhuni vaan lähinnä harmistuin yksityiskohdista. Mietin, olikohan joku tarkistanut nämä osiot vai miten kirjailija oli selvitellyt lapsen puhetapaa. " Juuri näin!

Voi vain hämmästellä miksei kustannustoimittaja ole sanonut kirjoittajalle: kukaan lapsi ei kirjoita tälläistä päiväkirjakrääsää.

"ujo muna" tai muu käsittämätön, lapsekas muotoilu. Kun peniksestä ei uskalleta puhua aikuisella tasolla.

"Voisin sanoa että nytkin Tuntemattoman ulottuvainen täsmällisyys sorvaa minua aavesärkynä äskeisen tapaamisemme jäljiltä." Suomennos: päähenkilö oli juuri harrastanut seksiä ja nyt miehen penis, eli ulottuvainen täsmällisyys yhä tuntui aavesärkynä jalkovälissä.