Mikä olisi hyvä rangaistus 10 vuotiaalle. Oli ladannut lemmikistämme kuvia

netin käytön riskejä, mutta jos lapsi on tarpeeksi vanha ja kypsä tekemään tiettyä asiaa, on hänen myös varmasti hyvä ymmärtää siihen kyseiseen asiaan liittyvät säännöt ja sääntöjen tarkoitus. Kyllä 3-vuotiaallekin on hyvä kertoa, että "rokotus annetaan siksi, ettei tule kipeäksi" tai "hampaat pestään joka ilta siksi, ettei niihin tule reikiä". Ei niin, että mennään pistämään piikki taaperon olkapäähän (mikä tuntuu tietysti ikävältä) ja sanotaan, että "tämä nyt vaan laitetaan, ei sinun tarvitse ymmärtää miksi". Lapsen on helpompi ymmärtää maailmaa, aina vähän kerrallaan enemmän, ja aikuisten asettamia rajoja, kun ne perustellaan.



Jos tuntuu, ettei lapsen vielä tarvitse tietää johonkin asiaan liittyvien sääntöjen taustoja, niin voi tietty miettiä, kannattaako lapsen ylipäätään olla tekemissä sellaisen asian kanssa. Ja jos kyse esim. tässä nettikuva-asiassa on puhtaasti esim. vanhemman näkemyksestä/kokemuksesta yksityisyysasioiden rajoista, niin voihan senkin 10-vuotiaalle suoraan sanaistaa lapsen tasoisella kielellä. Omasta mielestäni koskaan ei saisi vain antaa sääntöä "koska minä nyt niin sanon, eikä sinun tarvitsekaan ymmärtää"!

Toistetaanko rajat ja rakkaus teemaa vain siksi, että vanhemmuuden perustaidot, alkeellisetkin sosiaaliset taidot ja periaatteet ovat kadoksissa?



Rajojen asettaminen on vanhempien hallintakeino, joiden kautta vanhemmat pystyvät vaikuttamaan lapsensa käyttäytymiseen ja rajoillahan tarkoitetaan useimmiten sääntöjen asettamista ja niistä kiinnipitämistä.



Rankaisukeskeisellä kasvatuksella on todettu olevan haitallisia vaikutuksia lapsen kehitykseen, rangaistuskeskeisyys kasvattaa uhmaa ja vaikeuttaa vannhemman ja lapsen vuorovaikutusta.



Lapsen sopeutuminen sääntöihin vahvistuu, jos hän saa itse olla mukana päättämässä säännöistä ja niiden rikkomisen seuraamuksista ja se, että on mahdollisuus olla vaikuttamassa, ei tarkoita, että lapsi yksin päättää asioista.

Kun on liian tiukka kuri, niin näistä perheistä useimmiten tulevat nämä juomari ja nistit. Irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti rajumpi.

Kerropa yhdestäkin tutkimuksesta, joka pitää rajojen asettamista huonona. Ei tässä ole puhuttu mitään fyysisistä rangaistuksista tai nöyryyttämisestä.

Lapselle rajojen asettaminen saa aikaan turvallisuuden tunnetta ja kun rajat on, riittää voimavarat paljon paremmin muun sosiaalisen kanssakäymisen opetteluun. Rajat on rajat yleensä vain, jos niistä opetellaan pitämään kiinni. Kun rajat ymmärretään, jonkinlaista joustoa on tietenkin mahdollista ajatella sovittujen sääntöjen ja yhteisen ymmärryksen puitteissa.

Rajat ovat tärkeitä, mutta mielivaltaisisa rajoissa, jotka on asetettu ilman järkeviä prusteluita, ei ole mitään mieltä. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen vaikeampaa hänen on noudattaa sääntöjä, jos ei ymmärrä niiden perusteita.ja juuri tämä on se, joka joskus ajaa liian tiukassa kurissa kasvaneita lapsia suhtautumaan hälläväliä asenteella kaikkiin sääntöihin. Jos tuntuu, että säännöt ovat mielivaltaisia, älyttömiä ja vailla perusteita (vaikka ehkä eivät aikusen mielestä olisikaan), se herättää kapinaa viimeistään murrosiässä.

Ei pelkät tiukat säännöt vaan niiden sääntöjen mielekkyys.

Sitäpaitsi, jos lapsi/nuori ymmärtää sääntöjen perusteet, ei niistä joustaminen poikkeustapauksissa kaada kasvatusta. Kun ymmärtää, miksi pitää pitää pipoa pakkasella ulkoillessa, ymmärtää myös, miksi se, että pipo ei ole pakollinen siirrytäessä sisältä suoraan lämpimään autoon, ei kumoa tätä sääntöä.

En muuten minäkään ymmärrä mitä haittaa koiran kuvan lataamisesta voisi olla. En yhtään sen enempää, vaikka olisi harvinainen rotu. Voisitko ap kertoa? Mua oikeesti kiinnostaa.

Rajoja ja sääntöjä ei ole tutkittu viimeaikoina koviinkaan laajamittaisesti ja jos se on tehty kohdistunut lähinnä vanhempien näkökulmaan. Harvoin lapsen ääntä tuodaan kuuluviin heitä koskevissa asiossa.

Lapsilähtöistä kasvatustako tai kasvatus sisältöjä rajoineen ei ole tutkittu laajamittaisesti ja rajojen asettamista? No ehkei tuohon kannata sen enempää edes kommentoida. Suomessakin on joku yliopisto, joissa oppiaineena on kasvatustieteet, lisäksi samoissa on erikseen opettajan koulutus. Molemmilta haaroilta valmistuu vuositasolla kiitettävä määrä tutkimus tietoa.

Rajojen asettamista ei silti ole tutkittu laajamittaisesti. Suomessa aiheeseen on paneuduttu

lähinnä opinnäytetöiden muodossa ja tutkimuksen kohteena ovat olleet pääosin vanhemmat ja heidän näkemyksensä rajojen ja sääntöjen asettamiseen.

Jos tuntuu, ettei lapsen vielä tarvitse tietää johonkin asiaan liittyvien sääntöjen taustoja, niin voi tietty miettiä, kannattaako lapsen ylipäätään olla tekemissä sellaisen asian kanssa. Ja jos kyse esim. tässä nettikuva-asiassa on puhtaasti esim. vanhemman näkemyksestä/kokemuksesta yksityisyysasioiden rajoista, niin voihan senkin 10-vuotiaalle suoraan sanaistaa lapsen tasoisella kielellä. Omasta mielestäni koskaan ei saisi vain antaa sääntöä "koska minä nyt niin sanon, eikä sinun tarvitsekaan ymmärtää"!

Suurin osa säännöistä on perusteltavissa, mutta lapsen elämänkokemuksella löytyy huomattava määrä sääntöjä, joita ei vain pysty perustelemaan. Yhteiskunta rakentuu sääntöihin, jotka on seurausta poliittisista ratkaisuista ja silti niitä on noudatettava. Yhdessä sovitut ja muiden säätämät säännöt on osa elämää. Jos niiden parissa ei kykene elämään, silloin ei ole yhteiskuntakelpoinen.

Esimerkiksi keskieuroopassa on monia perhearvoja koskevia sääntöjä, joita suomalaisen lapsen on hyvin vaikea ymmärtää. Helpoin selitys on, että ne ovat kulttuurillisia, mutta sen avaaminen lapselle voikin olla vaikeampaa, koska kulttuurillinen tausta antaa sekin ihan oikeat perustelutkin, joihin lapsen oma kulttuuri ei välttämättä vastaa.

Kaikkea on hyvä oppia pohtimaan, mutta on myös opittava noudattamaan sellaista, jota ei vielä ole ehditty selvittää. mm. Uuteen kouluun mennessä törmää heti hirveään liutaan sääntöjä, joita on vain noudatettava, vaikka kukaan ei heti ehdi kaikkien perusteluita kertomaan.

Rajojen asettamista ei silti ole tutkittu laajamittaisesti. Suomessa aiheeseen on paneuduttu

lähinnä opinnäytetöiden muodossa ja tutkimuksen kohteena ovat olleet pääosin vanhemmat ja heidän näkemyksensä rajojen ja sääntöjen asettamiseen.

ja katso vaikka yhdestä opinnäytetyöstä lähdeluettelo. Siinä sinulle tutkimusta ja nimenomaan lapsilähtöisesti.

Jos tuntuu, ettei lapsen vielä tarvitse tietää johonkin asiaan liittyvien sääntöjen taustoja, niin voi tietty miettiä, kannattaako lapsen ylipäätään olla tekemissä sellaisen asian kanssa. Ja jos kyse esim. tässä nettikuva-asiassa on puhtaasti esim. vanhemman näkemyksestä/kokemuksesta yksityisyysasioiden rajoista, niin voihan senkin 10-vuotiaalle suoraan sanaistaa lapsen tasoisella kielellä. Omasta mielestäni koskaan ei saisi vain antaa sääntöä "koska minä nyt niin sanon, eikä sinun tarvitsekaan ymmärtää"!

Suurin osa säännöistä on perusteltavissa, mutta lapsen elämänkokemuksella löytyy huomattava määrä sääntöjä, joita ei vain pysty perustelemaan. Yhteiskunta rakentuu sääntöihin, jotka on seurausta poliittisista ratkaisuista ja silti niitä on noudatettava. Yhdessä sovitut ja muiden säätämät säännöt on osa elämää. Jos niiden parissa ei kykene elämään, silloin ei ole yhteiskuntakelpoinen.

Esimerkiksi keskieuroopassa on monia perhearvoja koskevia sääntöjä, joita suomalaisen lapsen on hyvin vaikea ymmärtää. Helpoin selitys on, että ne ovat kulttuurillisia, mutta sen avaaminen lapselle voikin olla vaikeampaa, koska kulttuurillinen tausta antaa sekin ihan oikeat perustelutkin, joihin lapsen oma kulttuuri ei välttämättä vastaa.

Kaikkea on hyvä oppia pohtimaan, mutta on myös opittava noudattamaan sellaista, jota ei vielä ole ehditty selvittää. mm. Uuteen kouluun mennessä törmää heti hirveään liutaan sääntöjä, joita on vain noudatettava, vaikka kukaan ei heti ehdi kaikkien perusteluita kertomaan.

Kulttuuri on pelkkää roskaa. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä mieltä muut ihmiset on. Jos sitä ei ole laissa kielletty niin sitä saa tehdä.

Montaa asiaa mikä on laissa kiellettykkin kannattaa tehdä. Jos ihmiset alistuu kaikkiin lakeihin niin valtaapitävät aslitavat heidät täysin. Suomessakin on monta lakia ja määräystä jota ei yleisesti noudateta. Hyvä niin. Muuten valtio kehittäisi vaan lisää tyhmiä lakeja ja määräyksiä

netin käytön riskejä, mutta jos lapsi on tarpeeksi vanha ja kypsä tekemään tiettyä asiaa, on hänen myös varmasti hyvä ymmärtää siihen kyseiseen asiaan liittyvät säännöt ja sääntöjen tarkoitus. Kyllä 3-vuotiaallekin on hyvä kertoa, että "rokotus annetaan siksi, ettei tule kipeäksi" tai "hampaat pestään joka ilta siksi, ettei niihin tule reikiä". Ei niin, että mennään pistämään piikki taaperon olkapäähän (mikä tuntuu tietysti ikävältä) ja sanotaan, että "tämä nyt vaan laitetaan, ei sinun tarvitse ymmärtää miksi". Lapsen on helpompi ymmärtää maailmaa, aina vähän kerrallaan enemmän, ja aikuisten asettamia rajoja, kun ne perustellaan.

Jos tuntuu, ettei lapsen vielä tarvitse tietää johonkin asiaan liittyvien sääntöjen taustoja, niin voi tietty miettiä, kannattaako lapsen ylipäätään olla tekemissä sellaisen asian kanssa. Ja jos kyse esim. tässä nettikuva-asiassa on puhtaasti esim. vanhemman näkemyksestä/kokemuksesta yksityisyysasioiden rajoista, niin voihan senkin 10-vuotiaalle suoraan sanaistaa lapsen tasoisella kielellä. Omasta mielestäni koskaan ei saisi vain antaa sääntöä "koska minä nyt niin sanon, eikä sinun tarvitsekaan ymmärtää"!

Lapsi tekee mitä sille sanotaan. Vain se että vanhempi nyt näin päättää on tarpeeksi. Mitään muuta syytä ei tarvita

Rajojen asettamista ei silti ole tutkittu laajamittaisesti. Suomessa aiheeseen on paneuduttu lähinnä opinnäytetöiden muodossa ja tutkimuksen kohteena ovat olleet pääosin vanhemmat ja heidän näkemyksensä rajojen ja sääntöjen asettamiseen.

ja katso vaikka yhdestä opinnäytetyöstä lähdeluettelo. Siinä sinulle tutkimusta ja nimenomaan lapsilähtöisesti.

Eli perustuu tekijän mutu tuntumaa, hänen suullaan puhumiseen. Googlen avulla löytyi myös, kuuntele, kunnioita ja pysähdy. Mutta mielummin minä puhun omalla suullani, kuin googlen.

Järkihän kasvatuksesta puuttuukin, mutta onneksi on google.

Eli perustuu tekijän mutu tuntumaa, hänen suullaan puhumiseen. Googlen avulla löytyi myös, kuuntele, kunnioita ja pysähdy. Mutta mielummin minä puhun omalla suullani, kuin googlen.

Järkihän kasvatuksesta puuttuukin, mutta onneksi on google.

vaikka et itse jaksa googlata. Harvemmin opinnäytetyön lähteeksi kelpuutetaan hyvää arvosanaa varten toisia opinnäytetöitä. Tottakai netissä voi olla mitä vaan tietoa, mutta jos katsot, että opinnäytetyö on saanut yliopistolla hyvän arvosanan, yleensä pohjana on muu kuin nettitieto.

Täällä keskustelua on turha käydä lähdeviittauksin, mutta kun sitä peräänkuulutat, voit hakea sitä niinkin helposti kuin kerroin. Kun väitteesi oli, että tutkimusta ei löydy, helppo tapa on hakea opinnäytetyön lähdeluettelo. Jos sen sijaan haluat mutuilla, älä peräänkuuluta tutkimusta, jota on, vaan keskustellaan tällä samalla tasolla, joka näyttää sittenkin riittävän sinulle.

Abstrakti sääntö ja sen rikkominen otetaan järjettömänä henkilökohtaisena loukkauksena ja rangaistus on sitten tekoon liittyen yhtä abstrakti ja kohtuuttoman kova. Näistä räimittiin aiemmin remmillä perseelle ja kuviteltiin, että sillä saa auktoriteetin takaisin. Niin, niin.



Nää on niin nähtyjä. Muistuttaisin, että liian ankara kasvatus johtaa vain ulkokultaiseen käytökseen missä rangaistuksen pelossa käyttäydytään niin kuin käyttäydytään ja aletaan valehdella ja peitellä jälkiä, ettei jäisi kiinni. Ja kun liian ankaria rangaistuksia aikansa on, ei niistäkään enää välitetä, vaan käytös muuttuu hyvinkin rajattomaksi.



Siitä kuitenkin ap:lle kunniaa, että ilmeisesti et ole suuna päänä vihaisena mennyt määräämään jotain kohtuutonta rangaistusta, josta et sitten pysty yhtään joustamaan. Sen sinusta näkee jo suoraan.



Meillä ei noin naurettavaa sääntöä ole, mutta jos olisi ja sitä olisi rikottu, käytäisiin keskustelu, että nettiin ei saa pistää kuvia, koska niistä voi tunnistaa kuka kuvan on laittanut, eikä se ole Gosun kaltaisessa paikassa toivottavaa. Ja kerrattaisiin sekin, että nimeä, osoitetta, puhelinnumeroa, jne. ei kerrota ja että harvinaisen koiran kuvan laittaminen on vähän sama asia. Sitte joku symbolinen rangaistus esim. yksi ilta konekieltoa.



Lapsihan tässä kuitenkin on kyseessä ja ihan syystä lapsilla ei ole rikosoikeudellisia seuraamuksia, kun tekevät rikoksen. Lapset eivät aina ymmärrä tai muista oikean ja väärän eroa ja teko oli hyvin vähäinen! Siksi ei todellakaan mitään viikon konekieltoja!



Oma äitini on kanssa tuollainen ammattiloukkaantuja joka ottaa kaikki lasten tekemiset henkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan. Pidän välimme mahdollisimman etäisenä. Pilasin jo koko lapsuuteni niissä säännöissä ja loukkaantumisissa ja suhteettomissa rangaistuksissa. Aikuisikääni en niillä pilaa.

Rajojen asettamista ei silti ole tutkittu laajamittaisesti. Suomessa aiheeseen on paneuduttu lähinnä opinnäytetöiden muodossa ja tutkimuksen kohteena ovat olleet pääosin vanhemmat ja heidän näkemyksensä rajojen ja sääntöjen asettamiseen.

ja katso vaikka yhdestä opinnäytetyöstä lähdeluettelo. Siinä sinulle tutkimusta ja nimenomaan lapsilähtöisesti.

En ole sanonut, että asiaa ei ole tutkittu lainkaan vaan että sitä ei ole tutkittu riittävän laajasti lapsilähtöisesti vaan PÄÄOSIN vanhemman.

Jos asia ei ole laissa niin sitä ei tarvitse noudattaa

Suurin osa säännöistä on perusteltavissa, mutta lapsen elämänkokemuksella löytyy huomattava määrä sääntöjä, joita ei vain pysty perustelemaan. Yhteiskunta rakentuu sääntöihin, jotka on seurausta poliittisista ratkaisuista ja silti niitä on noudatettava. Yhdessä sovitut ja muiden säätämät säännöt on osa elämää. Jos niiden parissa ei kykene elämään, silloin ei ole yhteiskuntakelpoinen.

Esimerkiksi keskieuroopassa on monia perhearvoja koskevia sääntöjä, joita suomalaisen lapsen on hyvin vaikea ymmärtää. Helpoin selitys on, että ne ovat kulttuurillisia, mutta sen avaaminen lapselle voikin olla vaikeampaa, koska kulttuurillinen tausta antaa sekin ihan oikeat perustelutkin, joihin lapsen oma kulttuuri ei välttämättä vastaa.

Kaikkea on hyvä oppia pohtimaan, mutta on myös opittava noudattamaan sellaista, jota ei vielä ole ehditty selvittää. mm. Uuteen kouluun mennessä törmää heti hirveään liutaan sääntöjä, joita on vain noudatettava, vaikka kukaan ei heti ehdi kaikkien perusteluita kertomaan.

Kulttuuri on pelkkää roskaa. Sillä ei ole mitään merkitystä mitä mieltä muut ihmiset on. Jos sitä ei ole laissa kielletty niin sitä saa tehdä.

Montaa asiaa mikä on laissa kiellettykkin kannattaa tehdä. Jos ihmiset alistuu kaikkiin lakeihin niin valtaapitävät aslitavat heidät täysin. Suomessakin on monta lakia ja määräystä jota ei yleisesti noudateta. Hyvä niin. Muuten valtio kehittäisi vaan lisää tyhmiä lakeja ja määräyksiä

Opetetaan lapselle, että sääntöjä ei tarvitse noudattaa, jos niitä ei ole kirjoitettu lakiin, eikä kukaan perustele.

Juu, kyseenalaistamaan oppiminen on kuitenkin eri asia kuin yhteiskuntaa vastaan kasvatettu lapsi. Kulttuuri on eri asia kuin laki, mutta kulttuurilliset säännöt opettavat lasta yhteiskuntaan. Esim. Suomessa voi olla ihan hyvä osata, että hattua ei pidetä päässä ruokapöydässä. Kun menee meren yli, auttaa vähän eteenpäin, kun ymmärtää vähän enemmänkin sivistyksellisiä sääntöjä, kuten miten pukeudutaan black tie tai jopa white tie tilaisuuksiin.

Voihan haarukan ja veitsenkin laittaa väärin päin ja vaikka juoda viini vesilasista. Ympäristö yleensä ratkaisee, mutta jos sääntöjä ei halua noudattaa, voi vaikka mennä hienoimmalle illalliselle ja hämmästyttää ulkopuoliset yhteiskuntasosiaalisilla taidoillaan.

Huh. Älä ihmettele jos ei enää parin vuoden päästä viihdy yhtään kotona.



Rakkaus ja ylpeys lemmikistäkin on niin helvetinmoinen rikos.



Voi apua....!



Mitä jos tekisin vielä myöhässä uudenvuoden lupauksen, että yrität edes olla inhimillinen, jotenkin kohtuullinen!

En ole sanonut, että asiaa ei ole tutkittu lainkaan vaan että sitä ei ole tutkittu riittävän laajasti lapsilähtöisesti vaan PÄÄOSIN vanhemman.

Lapsilähtöinen kasvatus on kasvatustieteissä jo melko vanha teema.

Riittävän laaja voi tietenkin tarkoittaa, että koko tiedekunnan tutkimusresurssit ei ole riittävästi suunnattu, jos kaikkea tutkimusta ei tehdä lapsilähtöisesti. Toisaalta voi kysyä, minkä takia pitäisi aikuiskasvatuksen tutkimuksen lähtökohtana olla lapsilähtöisyys.

opettajat on tyhmiä, jos antavat huonoja arvosanoja, kun ei sisäistä matikan sääntöjä. Äidinkielikin on ihan turha aine, ei niitä sääntöjä ole lakiin kirjoitettu.



On aivan väärin rangaista, lasta jos ei, osaa perustella minkä takia, pilkun paikka on siinä missä se on. Tai miks ei kirjoteta millonvaan mitenvaan. Tekstarityyli sopisi hyvin äikän aineeseen ja kaikki säännöstä poikkeamathan ovat vain rikkautta. Miksi rangaista heikolla arvosanalla?

opettajat on tyhmiä, jos antavat huonoja arvosanoja, kun ei sisäistä matikan sääntöjä. Äidinkielikin on ihan turha aine, ei niitä sääntöjä ole lakiin kirjoitettu.

On aivan väärin rangaista, lasta jos ei, osaa perustella minkä takia, pilkun paikka on siinä missä se on. Tai miks ei kirjoteta millonvaan mitenvaan. Tekstarityyli sopisi hyvin äikän aineeseen ja kaikki säännöstä poikkeamathan ovat vain rikkautta. Miksi rangaista heikolla arvosanalla?

Ensinnäkin kaikille kielioppisäännöille on perustelu miksi asia on niin ja niiden rikkominen voi johtaa siihen, että tekstin merkitys muuttuu.

Arvosana ei myöskään ole rangaistus huonosta osaamisesta, vaan se vain ilmaisee osaamisen tason. Arvosana olisi rangaistus, jos yhdestä pilkkuvirheestä arvosanaksi tulisi 5 eikä se 10- mikä on oikea mitta yhdelle pienelle virheelle. Mitä sitten tehtäisiin kun virheitä olisi kaksi, annettaisiin suoraan arvosana 4? Mitäs sitten tehtäisiin, kun virheitä olisikin 5, eikä arvosanaa voi enää laskea?

Siksi ei pidä olla liian ankara, koska äkkiä ollaan siinä tilanteessa, että rangaistus on kohtuuton eikä sitä voi enää lisätä. Miksi kukaan edes yrittäisi, kun kahdella virheellä tulee kuitenkin suoraan 4, niin on todellakin ihan sama edes yrittää.

Lapsilähtöisyys onkin jostain 90-luvulta ja rangaistuslähtöisyys taitaa olla 1900-luvun alkua, mutta kaupankäynninkulttuuri taitaa olla lähimpänä tätä aikaa.