Mikä olisi hyvä rangaistus 10 vuotiaalle. Oli ladannut lemmikistämme kuvia

Pitäähän sitä lapsilla olla mahdollista elää ja olla mukana siellä missä kaveritkin.

Eri asia jos alkaa latailla herutuskuvia tai muuten asiattomia juttuja.

täällä sellainen sääntö että nettiin ei kuvia laiteta. Ei edes lemmikeistä. Hänen "oikeat" kaverit kyllä tietävät millainen lemmikki hänellä on. ap

Miten yleensä itseäsi rankaiset, kun teet virheen?!

Miten yleensä itseäsi rankaiset, kun teet virheen?!

Mitä, jos ihan vain keskustelisit sen lapsesi kanssa, miksi niin teki ja kertaatte, miksi et halua, että kuvia ladataan. Hyvin perustellen.



Lapset yleensä kritisoivat sääntöjä, pyrkivät niitä muuttamaan ja muistavat alle puolet heille annetuista ohjeista.

Omien ja yleensäkin ihmisten kuvien nettiinlaittokiellon ymmärrän (ja niin meillä) mutta lemmikien kuva?! Pelkäätkö zoofiliaa?

Kun on liian tiukka kuri, niin näistä perheistä useimmiten tulevat nämä juomari ja nistit. Irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti rajumpi.

Kerropa yhdestäkin tutkimuksesta, joka pitää rajojen asettamista huonona. Ei tässä ole puhuttu mitään fyysisistä rangaistuksista tai nöyryyttämisestä.

Lapselle rajojen asettaminen saa aikaan turvallisuuden tunnetta ja kun rajat on, riittää voimavarat paljon paremmin muun sosiaalisen kanssakäymisen opetteluun. Rajat on rajat yleensä vain, jos niistä opetellaan pitämään kiinni. Kun rajat ymmärretään, jonkinlaista joustoa on tietenkin mahdollista ajatella sovittujen sääntöjen ja yhteisen ymmärryksen puitteissa.

jälkeenpäin katsomassa, mutta et sen aikana...ko?

katsella mitä lapsesi on tehnyt. Se rikkoo yksityisyyttä ja se on laitonta.

Lapsellakin on oikeus yksityisyyteen

Ap, miten perustelit ja perustelet kieltosi lapsellesi?

Rotu on täällä siis todella harvinainen. Eka yksilö saapui vuoden 2011 suomeen. ap

tyttöjen sivusto.



Pelejä, keskustelupalstat, oma malli jolle kerrytetän mainepisteitä , vaatteita yms

Kun on liian tiukka kuri, niin näistä perheistä useimmiten tulevat nämä juomari ja nistit. Irrottautumisprosessi vanhemmista on yleensä huomattavasti rajumpi.

Kerropa yhdestäkin tutkimuksesta, joka pitää rajojen asettamista huonona. Ei tässä ole puhuttu mitään fyysisistä rangaistuksista tai nöyryyttämisestä. Lapselle rajojen asettaminen saa aikaan turvallisuuden tunnetta ja kun rajat on, riittää voimavarat paljon paremmin muun sosiaalisen kanssakäymisen opetteluun. Rajat on rajat yleensä vain, jos niistä opetellaan pitämään kiinni. Kun rajat ymmärretään, jonkinlaista joustoa on tietenkin mahdollista ajatella sovittujen sääntöjen ja yhteisen ymmärryksen puitteissa.

Rajoja ja sääntöjä ei ole tutkittu viimeaikoina koviinkaan laajamittaisesti ja jos se on tehty kohdistunut lähinnä vanhempien näkökulmaan. Harvoin lapsen ääntä tuodaan kuuluviin heitä koskevissa asiossa.

Toimiva kasvatus on keskusteleva. Määräilevät vanhemmat toimivat aikuisten ehdoilla, eihän sellainen kasvatus ei anna lapselle tilaa kasvaa omaksi yksilökseen, silloin lapsi tekee herkästi vääriä valintoja.

vaikka kälättää sille.

Kuulostat siltä että viiden minuutin kälätyksen kuuntelu saisi ainakin minut itsemurhan partaalle.

ei laiteta kuvia, ja lapsi on tietoisesti tätä sääntöä rikkonut, on toiminnasta tietysti tultava jokin seuraus. Jokainen rikottu sääntö ja sopimus, josta ei tule seurausta, vesittää vanheman auktoriteettia ja sitä kautta myös luottamussuhdetta. - Mielestäni lapsen "rikkomus" ei kuitenkaan ole pahimmasta päästä eikä ilkeässä mielessä tehty, joten seurauskin voi olla sen mukainen, esim. pari päivää nettikieltoa.



Tässä yhteydessä on kuitenkin tietysti käytävä myös keskustelu lapsen kanssa: ymmärtääkö hän, mistä seuraus tuli (ei ehkä teko itsessään, vaan se, että hän teolla petti netinkäyttöön liittyvän luottamuksen ja rikkoi tahallaan sovittua sääntöä). Voitte keskustella myös muuten vastuullisesta netin käytöstä ja siitä, miksi esim. henkilökohtaisten kuvien lataaminen nettiin on vaarallista tai vähintään riskialtista ja siksi kiellettyä ja miksi on tärkeää, että vanhemmat voivat luottaa sovittuihin sääntöihin.



Lopulta on kuitenkin myös tärkeä tässä yhteydessä kuulla lasta, joka ei enää ole aivan taapero: onko hänen mielestään sovitussa säännössä jotain kohtuutonta ja epäreilua? Äiti voi myös mennä itseensä ja pohtia, onko kuvien lataus KOKONAISUUDESSAAN tarpeellista kieltää, vai voisiko sääntöjä hieman lieventää. - Itse en ymmärrä, miten lemmikin (harvinaisenkaan) kuvan lataaminen nettiin voisi olla mitenkään haitallista. Kuka sitä kuvaa voisi väärinkäyttää ja miten? Lasten ja nuorten on toki pysyttävä perheen asettamissa säännöissä, mutta VANHEMMAN ON MYÖS KYETTÄVÄ PERUSTELEMAAN SÄÄNNÖN TARPEELLISUUS, se miksi näin on hyvä olla. Netti on nykyaikana tärkeä (sosiaalisenkin) viestinnän kanava, ja lapsesi tulee vaihtamaan siellä myös kuvallista inforaatiota. Eikö ole hyvä opettaa, mitä voi ja kannattaa nettiin ladata ja mitä ei, sen sijaan että kieltää kaikenlaisen lataamisen?

Kun lapset ovat eläneet vuosia hirmuvaltiaan alistuksessa, niin taatusti alkavat kokeilemaan rajojaan tai sitten valikoivat puolisokseen samanlaisen tyrannin ja elävät koko elämänsä toisen vallassa ja säännöillä.

ja kuvien laittaminen nettiin tehdään yhdessä vanhemman kanssa. Näin me tiedämme, mitä sinne on ladattu ja tarvitteassa ennakkosensuroimme.



Jos meillä lapsi mokaa jotain, hän uskaltaa kertoa sen, koska meillä ei rangaista virheistä. Ap:n lapsi tuskin uskaltaa sanoa, että meni vahingossa pelottavalle sivulle tms. googletettuaan "mirri". Juuri kieltojen kautta kasvatetut lapset oppivat keksimään kaikenlaisia kiertoteitä tehdä se, minkä kaikki muut voivat tehdä luvalla ja valvotusti.

Rajoja ja sääntöjä ei ole tutkittu viimeaikoina koviinkaan laajamittaisesti ja jos se on tehty kohdistunut lähinnä vanhempien näkökulmaan. Harvoin lapsen ääntä tuodaan kuuluviin heitä koskevissa asiossa.

Lapsilähtöistä kasvatustako tai kasvatus sisältöjä rajoineen ei ole tutkittu laajamittaisesti ja rajojen asettamista? No ehkei tuohon kannata sen enempää edes kommentoida. Suomessakin on joku yliopisto, joissa oppiaineena on kasvatustieteet, lisäksi samoissa on erikseen opettajan koulutus. Molemmilta haaroilta valmistuu vuositasolla kiitettävä määrä tutkimus tietoa.

Liian tiukilla ja älyttömillä säännöillä päädytään yleensä siihen, että lapsi alkaa jossain vaiheessa pistämään tosissaan kampoihin ja kun muut lapset kokeilevat rajojaan syömällä liikaa karkkia, niin tiukkisten lapset kokeilevat juoda liikaa alkoholia tai huumeita. Näitä on niin nähty.

Kun on liian löysä "hällävälikuri" niin näistä perheistä useimmiten tulevat nämä juomarit ja nistit..

että 10v laittaa lemmikkinsä kuvia nettiin? laittavathan aikuisetkin vaikkapa huutonettiin kuvia tavaroistaan.

Kun lapset ovat eläneet vuosia hirmuvaltiaan alistuksessa, niin taatusti alkavat kokeilemaan rajojaan tai sitten valikoivat puolisokseen samanlaisen tyrannin ja elävät koko elämänsä toisen vallassa ja säännöillä.

tyrannin vaihtoehto kasvattaa pellossa?

Lapsen rajojen on oltava johdonmukaisia. Se, mitä saa tehdä on sallittu, mutta rajoista poikkeamisesta on aina syytä olla jotain seurausta johdonmukaisesti. Mitä nopeampaa saa vastakaikua, sen tehokkaampaa se on. Eli välitön kielto saattaa yksistään riittää suurimpaan osaan, jos lapsi uskoo, ellei siitä ole sovittu jotain seuraamuksia. Kun on seuraamuksia, niitä on syytä tulla, pääasia on, että tulee seuraamus.

että 10v laittaa lemmikkinsä kuvia nettiin? laittavathan aikuisetkin vaikkapa huutonettiin kuvia tavaroistaan.

Tarvitseeko siitä olla lapsen ymmärtämää haittaa? Haitta voi olla vanhempien halu, ettei kuvia ylipäätään päädy nettiin tai muu yksityisyyteen liittyvä ratkaisu. Ei lapsen tarvitse ymmärtää aikuisten maailmaa, osa säännöistä koskee täysin aikuisten maailmaa ja lapsen on hyvä ymmärtää, että pikkuhiljaa oppii enemmän.

EIVÄT SULJE TOISIAAN POIS!



Kyllä suurin osa pedagogisesta tutkimuksesta ja teoriasta tukee sitä suositusta, että aikuiset asettavat lapselle rajat ja raamit ja tämä luo lapselle turvallisuuden tunteen, jonka puitteissa hänen on hyvä löytää omat rajansa. Perheyhteisössä tulee olla sopimuksia ja sääntöjä, ja niiden rikkomisesta tulee seurauksia. Näin lapsi kasvaa myös ymärtämään laajempien sosiaalisten yhteisöjen, kuten koulun, työpaikan tai yhteiskunnan toiminnan lainalaisuudet.

Kasvattajien asettamien rajojen tulee kuitenkin olla joustavia: tiedostava kasvattaja huomioi lapsen ikä- ja psykososiaalisen kehitystason ja annetut rajat ja vapaus suhteutetaan niihin. Tärkeää on muistaa, että rajojen asettaminenkin voi olla keskustelevaa. Lapsen kanssa voi ja tuleekin keskustella kodin säännöistä, seurauksista ja sopimuksista: mikä hänestä on kohtuullista ja miksi (lapsen on hyvä oppia, että hänen mielipidettään ja ääntään kuunnellaan, mutta hän voi vaikuttaa vain omalta osaltaan ja hänen täytyy myös oppia perustelemaan näkemyksensä, jotta ne voidaan huomioida). Viime kädessä vanhemmat ovat kuitenkin kypsempiä ja pätevämpiä asettaaan lopulliset säännöt. Näistäkin tietysti keskustellaan lapsen kanssa, eli ne perustellaan ja sanaistetaan lapselle, jottei hän koe, että säännöt ovat mielivaltaisia.



Keskusteleva kasvatus ei siis ole sama asia kuin rajaton kasvatus.

Kun lapset ovat eläneet vuosia hirmuvaltiaan alistuksessa, niin taatusti alkavat kokeilemaan rajojaan tai sitten valikoivat puolisokseen samanlaisen tyrannin ja elävät koko elämänsä toisen vallassa ja säännöillä.

tyrannin vaihtoehto kasvattaa pellossa? Lapsen rajojen on oltava johdonmukaisia. Se, mitä saa tehdä on sallittu, mutta rajoista poikkeamisesta on aina syytä olla jotain seurausta johdonmukaisesti. Mitä nopeampaa saa vastakaikua, sen tehokkaampaa se on. Eli välitön kielto saattaa yksistään riittää suurimpaan osaan, jos lapsi uskoo, ellei siitä ole sovittu jotain seuraamuksia. Kun on seuraamuksia, niitä on syytä tulla, pääasia on, että tulee seuraamus.

lapsi/nuori ensinnäkin ymmärtää miksi raja on asetettu. Kapinahenki syntyy siitä jos on olemassa sellainen raja jota ei ymmrää ja sen rajan ylittämisestä tulee kohtuuton rangaistus. Ap:n tapauksessa ylimalkainen kielto "mitään kuvia ei laiteta nettiin" on lapsen mielestä vaikeasti ymmärrettävä ja sietämätön kun sitä ei ole järkevästi perusteltu. Jos tälläisestä tulee vielä rangaistus niin se ei lisää lapsen luottamusta vanhempaan vaan päinvastoin.

Ap, oletko selkeästi keskustellut lapsesi kanssa että miksi et halua lemmikistä, tosin harvinaisesta, kuvia nettiin? Pelkäätkö että se varastetaan, tulee haastattelupyyntöjä vai mitä?