Kuuluuko teidän mielestänne miesten auttaa kotiäitiä kotitöissä?

TÖISSÄKÄYVÄLLE KUULU KOTIHOMMAT. ÄMMÄIN HOMMIA!

Asioista pitää sopia aviopuolison kanssa! Ei tarvitse näin riidellä, odottaa liikoja tai arvailla.



Minusta vain urpo käyttäytyy, kuten aviomiehesi. Häneltä siis puuttuu huomaivaisuus ja tietty "liehittely" tai kohteliaisuus sinua kohtaan. Jos nyt jostakin kohtuudesta kysyt, niin kohtuullista olisi, että hän ottaisi osaa ainakin nyt lapsien iltarutiineihin ja veisi heitä ulos, harrastuksiin jne. Muista, että suurin osa työssäkävistä äideistä tekee myös kaikki ne, mitä sinäkin teet, mutta sinä olet kotona sen lisäksi. Eli työssäkäyvien äitien rasitus ehkä kovempi vielä. Ei heidänkään miehet välttämättä osallistu.

Määrä riippuu sitten ihan tilanteesta, esim. millaiset lapset (kovin sairaat ja huonouniset rasittavat enemmän), millainen työ miehellä, vanhempien tila (psyykinen ja fyysinen terveys jne), kotitöiden määrä ja laatu...



Minusta ei siis ole mitään yleipätevää ohjetta miten paljon kunkin pitää tehdä kotitöitä jotta olisi oikeudenmukaista, vaan se on ihan tapauskohtaista. joskus tasajako on reilua, joskus ei.

Mun mielestä näin:



- Kotiäiti tekee arkisin sen kahdeksan tunnin sisällä kun mies on töissä, kaikki kotityöt.



- Lasten kanssa illalla on molemmat, erityisesti isä, koska ei ole ollenkaan nähnyt lapsiaan päivän aikana.



- Viikonloppuisin molemmat osallistuvat ja tekevät kotona tasapuolisesti. Myös mies siis tekee kotitöistä ainakin osan ja on myös lasten kanssa siinä missä äitikin.



- Viikonloppuisin vuorotellaan aamut, milloin toinen saa nukkua pidempään ja toinen nousee lasten kanssa. Jos äidillä on erityisen paljon valvomista viikolla, hän saa viikonloppuna nukkua univelkoja pois myös päikkäreillä.

eikä ole oikein. Jotkut ihmiset ilmeisesti pitävät kotitöistä tai eivät koe niitä rasittaviksi, ja tekevät ilolla kaiken. Se heille suotakoon. Mutta huomattava osa ihmisistä rasittuu siitä, että elämä on pelkkää pyyhkimistä, tiskaamista, kuivaamista, pyykkäämistä jne. Joten, vaikka toinen kävisi töissä niin on kohtuullista että hänkin tekee osan kotitöistä.

Lapsen kanssa oleminen, hoivaaminen on sitten eri asia. Luulisi, että työssäkäyvä haluaa olla lapsensa kanssa illat (minä ainakin halusin, kun mies oli kotona). Ja viikonloppuaamut olisi kohtuullista puolittaa, ts. toinen nukkuu la-aamuna, toinen su-aamuna. Minkä ihmeen mies sanoo syyksi, että nämä eivät hänelle käy (jos kotityöasiat jättää pois)?

Itse olen hyvin väsynyt tällä hetkellä. Mies töissä, ja minä olen kotona 2 vuotiaan lapsen kanssa, ja toinen on tuloillaan.

Minä teen kaikki kotityöt, pyykinpesut ja myös ruonlaitto on minun vastuullani. Myös lapsen hoidosta vastaan pääasiassa minä.

Mies ei auta juurikaan. Töistä tullessaan heittäytyy sohvalle tai menee tietokoneelle. Iltaisin minä hoidan lapsen kylvetyksen, hampaanpesut ja nukkumaanlaiton. Viikonloppuisin mies nukkuu niin pitkään kuin nukuttaa, ja minä herään lapsen kanssa aikaisemmin.

Onko tämä teistä reilua? Kuuluisiko miehen auttaa minua enemmän?

Olen tällä hetkellä hyvin väsynyt, ja stressaantunut koska kotona on paljon tekemättömiä töitä, ja raskauskin väsyttää.

Vai olenko vain laiska valittaja?

eikä ole oikein. Jotkut ihmiset ilmeisesti pitävät kotitöistä tai eivät koe niitä rasittaviksi, ja tekevät ilolla kaiken. Se heille suotakoon. Mutta huomattava osa ihmisistä rasittuu siitä, että elämä on pelkkää pyyhkimistä, tiskaamista, kuivaamista, pyykkäämistä jne. Joten, vaikka toinen kävisi töissä niin on kohtuullista että hänkin tekee osan kotitöistä. Lapsen kanssa oleminen, hoivaaminen on sitten eri asia. Luulisi, että työssäkäyvä haluaa olla lapsensa kanssa illat (minä ainakin halusin, kun mies oli kotona). Ja viikonloppuaamut olisi kohtuullista puolittaa, ts. toinen nukkuu la-aamuna, toinen su-aamuna. Minkä ihmeen mies sanoo syyksi, että nämä eivät hänelle käy (jos kotityöasiat jättää pois)?

Itse olen hyvin väsynyt tällä hetkellä. Mies töissä, ja minä olen kotona 2 vuotiaan lapsen kanssa, ja toinen on tuloillaan. Minä teen kaikki kotityöt, pyykinpesut ja myös ruonlaitto on minun vastuullani. Myös lapsen hoidosta vastaan pääasiassa minä. Mies ei auta juurikaan. Töistä tullessaan heittäytyy sohvalle tai menee tietokoneelle. Iltaisin minä hoidan lapsen kylvetyksen, hampaanpesut ja nukkumaanlaiton. Viikonloppuisin mies nukkuu niin pitkään kuin nukuttaa, ja minä herään lapsen kanssa aikaisemmin. Onko tämä teistä reilua? Kuuluisiko miehen auttaa minua enemmän? Olen tällä hetkellä hyvin väsynyt, ja stressaantunut koska kotona on paljon tekemättömiä töitä, ja raskauskin väsyttää. Vai olenko vain laiska valittaja?

"Mutta huomattava osa ihmisistä rasittuu siitä, että elämä on pelkkää pyyhkimistä, tiskaamista, kuivaamista, pyykkäämistä jne. Joten, vaikka toinen kävisi töissä niin on kohtuullista että hänkin tekee osan kotitöistä"

No meetkö sä tekemään osan miehen töistä työpaikalle, koska kyllä huomattava osa ihmisistä siellä töissäkin rasittuu tehtävistä, joita siellä tehdään päivästä toiseen ja vuodesta toiseen???

Minusta se kahdeksan tuntia, kun toinen on töissä, riittää valtavan nyvin pitämään kodin siistinä, pyykit pestynä ja ruuat valmiina. Ja taukojakin on paljon enemmän kuin töissä! On se tylsää joskus joo, mutta kyllä on joskus raskasta käydä töissäkin ja elättää koko perhe. Viikonloppuna voi kotitöitä tehdä tasapuolisesti.

Sitä en kyllä tajua, ellei mies halua olla ollenkaan lasten kanssa. Se ei ole mikään työtehtävä, jossa työnjakoa pitäisi edes miettiä.

Kohta meille syntyy toinen lapsi ja esikoinen on juuri 2-vuotias. Minun vastuullani on nyt huolehtia lapsesta miehen työssäolon ajan, eli noin 9h työmatkoineen. Iltaisin ja vkonloppuisin kumpikin vanhemmista saa hieman omaa aikaa, ollaan perheenä ja ollaan kahdestaan lapsen kanssa. Kotityöt hoidamme yhdessä. Minä huolehdin arkipäivisin aamiaisesta, lounaasta ja välipalasta, mies iltaruuasta ja iltapalasta.



Vkonloppuisin teen myös usein lounasta sillä aikaa kun mies ulkoilee lapsen kanssa. Mies hoitaa tällä hetkellä kaupassa käynnin, imuroi ja tyhjentää astianpesukonetta. minä hoidan pyykit ja siivoilen mitä jaksan.



En ikinä jaksaisi tehdä kaikkia kotitöitä! Onneksi mieheni haluaa (tietenkin) viettää aikaansa lasten kanssa. Koti on yhteinen, joten siitä huolehditaan yhdessä! Lapset auttavat vanhempiaan kotitöissä, eivät miehet! Älä ole miehesi äiti!!!

miksi miehet eivät osaa oma-aloitteisesti osallistua kodin- ja lastenhoitoon, vaikka se emäntä on siellä kotona!?!?



Mulla on aivan mahtavan ihana mies, joka ei edes oleta, että tekisin kotona ollessa KAIKEN! Mun tehtävä on hoitaa lapsia, ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen. Sit kun mies kotiutuu töistä niin periaatteessa myös mun "työpäivä" loppuu ja lopun päivää hoidamme molemmat kodin ja lapset, kumminkin niin, että molemmat saa myös tasapuolisesti omaa aikaa. Lapset ovat 2v ja 1,5kk.



Tuollainen mies, joka ei osallistu kodin- ja lastenhoitoon on itsekäs!! :(



Et ole laiska valittaja! Miehesi vain on itsekäs, joka ei välitä muista kuin itsestään. Harmiksesi en keksi miten sen saisit muutettua. Toki voit aloittaa laikkoilun, eli et tee mitään muuta kuin sen mikä liittyy sinuun ja lapseen, kaikki mikä liittyy mieheesi jätät tekemättä. Eiköhän hän jossain vaiheessa huomaa kun hänelle on tarjolla mm. vain likaisia vaatteita...

Kumpi oli hoitovapaalla. Toki se joka oli kotona, teki enemmän.



Oletuksena oli et kumpikin teki kotona just oman jaksamisensa ja omatunnon mukaan. Joku toinen päivä jaksoin enemmän joskus vähemmän ja silloin toinen osallistui enemmän. Ja näin tää homma toimii paremmin myös sen jälkeen ku kumpikaan ei ole enää kotona! Se ikäänkuin automatisoituu tällei.. Suosittelen :)



MUTTA: teettte just niinku teille sopii ja molemmat jaksaa ja on tyytyväisiä. Muita älkää kuunnelko!

En kyllä tajua, ellei ehdi kotia pitää siistinä ja pyörittää koneen, pari pyykkejä sen kahdeksan tunnin aikana kun mies on töissä. Eikö olisi kivempaa olla enemmän yhdessä illalla eikä niin, että sitten alkaa se yhteinen työvuoro kotitöiden parissa kun mies tulee kotiin?



Ja minä olen siis vankka tasa-arvon kannattaja. Kun molemmat käyvät töissä, molemmat tekevät yhtälailla kotitöitä! Mutta jos se mies jo tekee KAHDEKSAN TUNNIN TYÖPÄIVÄN, niin ei minusta tarvitse sitten koko iltaa käyttää kotitöihin, jotka nainen ehtii mainiosti tehdä päivän aikanakin. Lasten ja koko perheen kanssa kyllä pitäisi olla jos on ollenkaan hyvä isä, mutta se ei olekaan kotityö. Ja viikonloppuna kaikki kodin "velvollisuudet" tasan.



Minusta tasa-arvo ei tarkoita sitä, että mies tekee kaiken tai ihan älyttömän paljon enemmän kuin nainen. Kyllä työkin omat mehunsa vie, jos olette ikinä sellaista tehneet.



56

eikä ole oikein. Jotkut ihmiset ilmeisesti pitävät kotitöistä tai eivät koe niitä rasittaviksi, ja tekevät ilolla kaiken. Se heille suotakoon. Mutta huomattava osa ihmisistä rasittuu siitä, että elämä on pelkkää pyyhkimistä, tiskaamista, kuivaamista, pyykkäämistä jne. Joten, vaikka toinen kävisi töissä niin on kohtuullista että hänkin tekee osan kotitöistä. Lapsen kanssa oleminen, hoivaaminen on sitten eri asia. Luulisi, että työssäkäyvä haluaa olla lapsensa kanssa illat (minä ainakin halusin, kun mies oli kotona). Ja viikonloppuaamut olisi kohtuullista puolittaa, ts. toinen nukkuu la-aamuna, toinen su-aamuna. Minkä ihmeen mies sanoo syyksi, että nämä eivät hänelle käy (jos kotityöasiat jättää pois)?

Itse olen hyvin väsynyt tällä hetkellä. Mies töissä, ja minä olen kotona 2 vuotiaan lapsen kanssa, ja toinen on tuloillaan. Minä teen kaikki kotityöt, pyykinpesut ja myös ruonlaitto on minun vastuullani. Myös lapsen hoidosta vastaan pääasiassa minä. Mies ei auta juurikaan. Töistä tullessaan heittäytyy sohvalle tai menee tietokoneelle. Iltaisin minä hoidan lapsen kylvetyksen, hampaanpesut ja nukkumaanlaiton. Viikonloppuisin mies nukkuu niin pitkään kuin nukuttaa, ja minä herään lapsen kanssa aikaisemmin. Onko tämä teistä reilua? Kuuluisiko miehen auttaa minua enemmän? Olen tällä hetkellä hyvin väsynyt, ja stressaantunut koska kotona on paljon tekemättömiä töitä, ja raskauskin väsyttää. Vai olenko vain laiska valittaja?

"Mutta huomattava osa ihmisistä rasittuu siitä, että elämä on pelkkää pyyhkimistä, tiskaamista, kuivaamista, pyykkäämistä jne. Joten, vaikka toinen kävisi töissä niin on kohtuullista että hänkin tekee osan kotitöistä"

No meetkö sä tekemään osan miehen töistä työpaikalle, koska kyllä huomattava osa ihmisistä siellä töissäkin rasittuu tehtävistä, joita siellä tehdään päivästä toiseen ja vuodesta toiseen???

Minusta se kahdeksan tuntia, kun toinen on töissä, riittää valtavan nyvin pitämään kodin siistinä, pyykit pestynä ja ruuat valmiina. Ja taukojakin on paljon enemmän kuin töissä! On se tylsää joskus joo, mutta kyllä on joskus raskasta käydä töissäkin ja elättää koko perhe. Viikonloppuna voi kotitöitä tehdä tasapuolisesti.

Sitä en kyllä tajua, ellei mies halua olla ollenkaan lasten kanssa. Se ei ole mikään työtehtävä, jossa työnjakoa pitäisi edes miettiä.

Älä höpötä. Mut Joo, vaikka työssäkäyvä olisi sinkku niin kyllä hänen täytyy kotitöitä tehdä, et typerä toi sun perustelu! Jokainen joutuu tekee kotitöitä, ei pitäis olla mikään uutinen.

Ja oon sitä mieltä et jos äitillä viikon aikana paljon univelkaa niin asia molemmat v-loppuaamut ainakin joka toinen viikko!

eikä ole oikein. Jotkut ihmiset ilmeisesti pitävät kotitöistä tai eivät koe niitä rasittaviksi, ja tekevät ilolla kaiken. Se heille suotakoon. Mutta huomattava osa ihmisistä rasittuu siitä, että elämä on pelkkää pyyhkimistä, tiskaamista, kuivaamista, pyykkäämistä jne. Joten, vaikka toinen kävisi töissä niin on kohtuullista että hänkin tekee osan kotitöistä. Lapsen kanssa oleminen, hoivaaminen on sitten eri asia. Luulisi, että työssäkäyvä haluaa olla lapsensa kanssa illat (minä ainakin halusin, kun mies oli kotona). Ja viikonloppuaamut olisi kohtuullista puolittaa, ts. toinen nukkuu la-aamuna, toinen su-aamuna. Minkä ihmeen mies sanoo syyksi, että nämä eivät hänelle käy (jos kotityöasiat jättää pois)?

Itse olen hyvin väsynyt tällä hetkellä. Mies töissä, ja minä olen kotona 2 vuotiaan lapsen kanssa, ja toinen on tuloillaan. Minä teen kaikki kotityöt, pyykinpesut ja myös ruonlaitto on minun vastuullani. Myös lapsen hoidosta vastaan pääasiassa minä. Mies ei auta juurikaan. Töistä tullessaan heittäytyy sohvalle tai menee tietokoneelle. Iltaisin minä hoidan lapsen kylvetyksen, hampaanpesut ja nukkumaanlaiton. Viikonloppuisin mies nukkuu niin pitkään kuin nukuttaa, ja minä herään lapsen kanssa aikaisemmin. Onko tämä teistä reilua? Kuuluisiko miehen auttaa minua enemmän? Olen tällä hetkellä hyvin väsynyt, ja stressaantunut koska kotona on paljon tekemättömiä töitä, ja raskauskin väsyttää. Vai olenko vain laiska valittaja?

"Mutta huomattava osa ihmisistä rasittuu siitä, että elämä on pelkkää pyyhkimistä, tiskaamista, kuivaamista, pyykkäämistä jne. Joten, vaikka toinen kävisi töissä niin on kohtuullista että hänkin tekee osan kotitöistä" No meetkö sä tekemään osan miehen töistä työpaikalle, koska kyllä huomattava osa ihmisistä siellä töissäkin rasittuu tehtävistä, joita siellä tehdään päivästä toiseen ja vuodesta toiseen??? Minusta se kahdeksan tuntia, kun toinen on töissä, riittää valtavan nyvin pitämään kodin siistinä, pyykit pestynä ja ruuat valmiina. Ja taukojakin on paljon enemmän kuin töissä! On se tylsää joskus joo, mutta kyllä on joskus raskasta käydä töissäkin ja elättää koko perhe. Viikonloppuna voi kotitöitä tehdä tasapuolisesti. Sitä en kyllä tajua, ellei mies halua olla ollenkaan lasten kanssa. Se ei ole mikään työtehtävä, jossa työnjakoa pitäisi edes miettiä.

Älä höpötä. Mut Joo, vaikka työssäkäyvä olisi sinkku niin kyllä hänen täytyy kotitöitä tehdä, et typerä toi sun perustelu! Jokainen joutuu tekee kotitöitä, ei pitäis olla mikään uutinen. Ja oon sitä mieltä et jos äitillä viikon aikana paljon univelkaa niin asia molemmat v-loppuaamut ainakin joka toinen viikko!

Mutta kun ei ole työssäkäyvä sinkku, vaan elää parisuhteessa, jossa toinen on kotona ja toinen töissä kantaen palkan kotiin ja elättää koko perhettä. Parisuhteessa on tapa jakaa hommia ja jos ne jaetaan tasapuolisesti ja reilusti, niitä on suurin piirtein yhtä paljon molemmilla. Toisella on työtä 8h/päivässä ja toisella sama aika kotona lasta hoitaen ja kotitöitä tehden -> Tadaa, enemmän yhteistä vapaa-aikaa ja mukavaa yhdessäoloa iltaisin. Eikä tietenkään niin, että mies on joku avuton palveltava ääliö tässäkään tapauksessa. Kyllä mieskin eväänsä saa liikauttaa, vaikka nainen tekisi päivän aikana suurimman osan kotitöistä - olla mukana perheen tekemisissä ja lasten hoidossa.

Univelasta olen samaa mieltä, että ne pitää saada kuitattua viikonlopun aikana. Tosin sitä voi kertyä miehellekin, jos herää yöllä vauvan itkuun siinä missä äitikin.

56, 62

Minua ei yleensä tarvitse auttaa kotitöissä, mikä siis tarkoittaisi, että mieheni ojentaisi minulle viikattavia pyykkejä tai siirtelisi huonekaluja pois edestä sitä mukaa kun imuroin.



Sen sijaan teemme molemmat omat osuutemme, ihan niinkuin ketkä tahansa aikuiset ihmiset. Mieskin osaa tarvittaessa siivota ihan omatoimisesti. Olisi erikoista jos ei osaisi tai kykenisi, kun kuitenkin asui yksin melkein kymmenen vuotta ennen kuin tapasimme. Silloin hänellä meni sitä paitsi enemmän aikaa töihin ja opiskeluun kuin nykyään.

Minusta myös kotiäidin pitää saada välillä omaa aikaa. Miehen kuuluu osallistua kodinhoitoon ja lastenhoitoon, mutta minkä verran, siitä voidaan olla eri mieltä....

Meillä mies auttaa viikolla sen verran kun ehtii ja jaksaa, mutta viikonloppuna tietenkin auttelee ihan tasavertaisena vanhempana. (no ei nyt aivan). toimistotyöläisenä hänen kuuluu mielestäni saada urheilla, että pysyy kunnossa. Minä juoksentelen milloin rattaiden kanssa tuolla tiellä tai lumitöitä tehdessä, milloin kuntopyörän satulassa, viikonloppuna käyn hölkkäämässä kun mies hoitaa lapsia.

Meillä miehellä on enemmän omaa aikaa, mutta silti tämä toimii hyvin, koska mies kuitenkin on lasten kanssa illalla jos vaikka teen jotain kotihommia. Jos haluan niin pääsen ilman lapsiakin menemään.

Ehkä eniten vaikuttaa miehen asenne ja parisuhteen yhteishenki kuin itse tekemiset tai tekemättä jättämiset. Kun minulla on tunne, että toinen välittää ja rakastaa, niin en kaipaa niin paljon apua, vaan haluan antaa miehellekin vapaata. Tällä hetkellä lapset ovat melko helpooja ja meillä onnkotona leppoisaa, he molemmat nukkuvat päikkärit,njolloin saa olla ihan rauhassa.

Mun vinkkejä jaksamiseen ovat:

-Käy ihmisten ilmoilla, perhekerhoissa, asukaspuistoissa, vauvamuskarissa jne.

-hanki kotiäitikaveri konka kanssa voisi vaikka jakaa arkea välillä, leipoa yhdessä tms. Yhteisöllisyyttä!

-kun lapset nukkuu, nuku itsekin, tai tee jotain mistä saat iloa. Älä tuhlaa arvokasta hetkeäsi kotitöihin, ellei se ole sitten se elämäsi tärkein asia.

Pudota siisteysvaatimuksia kodin suhteen tai tilaa siivooja kerran pari kuussa auttelemaan!

-ota omaa aikaa, käy jossain vaikka lapsettoman ystäväsi kanssa, älkääkä puhuko pelkästään lapsista.

-urheilu, terveellinen ravinto ja vitamiinilisät auttavat jaksamaan ja myös torjumaan flunssia.

Niin esikoine tarvitsee isäänsä enemmän kuin koskaan! Antaako mies huomiota lapselle, vai keskittyykö vain omaan rentoutumiseensa töistä tultuaan?

Asiantuntijat ovat usein suositelleet että heti töistä tultua pitäisi antaa lapselle kaikki huomionsa, esim15-30 min, jonka jälkeen voi sitten rentoutua. Puhuppa miehelle tästä ja kokeikaa.

Tottakai miehen kuuluu jotain tehdä viikollakin, (vähintään siivota omat jälkensä) ja viikonloppuna tietysti tasa-arvoisesti naisen kanssa!

Ihan älytöntä että kotiäidin kuuluisi hoitaa lapset ja siinä samassa toisella kädellä pitää koti tiptop kunnossa ja laittaa ruokakin miehelle valmiiksi... Hienoa jos joku siihen pystyy, mä en!

Jollain auttaa jollain ei.

Esim. jos mies on kovin kunnianhimoinen töissä ja haluaa pitkälle, niin minä soisin hänelle levon kotitöistä. Lapsien kasvatuksesta en.

Kyllä meillä ainakin iltaisin riittää töitä ihan molemmille täällä kotona, vaikka toinen olisikin kotiäitinä tai -isänä.



Vaikuttaa kyllä siltä, että työ vie itsessään jo kaikki mehut miehestäsi. Mutta jotenkin teidän pitäisi jakaa sitä vastuuta iltaisin. Sinä et voi päivän aikana pestä etukäteen hampaita tai tehdä muita iltatoimia. Joitain juttuja toki voit, kun olette kotona. Mutta paljon jää siis siihen iltaan yhteisesti tehtäväksi.

Mies ei tee mitään itsestään. Hänelle pitää sanoa ihan joka päivä, että tee tämä ja tee tuo. Olet ominut itsellesi lapsenhoidon kokonaan. Miehestä tuntuu, että hän ei edes osaa tehdä mitään. Mihin väliin hän nyt yhtäkkiä itsensä edes tunkisi?



Olet kotiäiti sen aikaa, kun mies on töissä. Kun mies tulee töistä, hän syötyään/huilattuaan on lapsen kanssa loppuillan. Näin sinä saat hetken vapaa-aikaa kotitöiden tekemisen ohella. Mies hoitakoon lapsen iltaleikit, pesun ja nukuttamisen. Miksi olet vienyt mieheltä lapsen? Oma vikasi. Nyt se kostautuu.

Miksi sun työpäiväs pitäisi kestää 24/7?



Annat sille vartin levon töiden jälkeen ja sitten passitat hommiin, jos ei muuta niin olemaan ihan oman lapsensa kanssa!

pitikö se toinen lapsi laittaa alulle, jos et ole tyytyväinen isän osuuteen yhdenkään lapsen kanssa?