Vaikea perhe-elämä

Jos miehesi kerran saa sinut syttymään, niin mikäs vika tuossa nyt on. Nautitko, saatko orgasmin?

Aika helposti saisit hyväntuulisen miehen itsellesi ja oliko se niin, että hyväntuulisena tekee kotitöitäkin ja hoitaa lapsia?

Minä itse olen halukas nainen ja säälin näitä miehiä, joiden pitää aina puutteessa kerjätä.

Hänen seksuaalisuutensa ja hellyydenkaipuunsa ei ole kuollut. Hän haluaa parisuhteesta muutakin kuin arjen pyörittämistä.

Miksi et pyydä häntä maksamaan sulle silareita?

Jos miehesi kerran saa sinut syttymään, niin mikäs vika tuossa nyt on. Nautitko, saatko orgasmin?

Aika helposti saisit hyväntuulisen miehen itsellesi ja oliko se niin, että hyväntuulisena tekee kotitöitäkin ja hoitaa lapsia?

Minä itse olen halukas nainen ja säälin näitä miehiä, joiden pitää aina puutteessa kerjätä.

Minäkin halukkaana ja hellyydestä pitävänä naisena ymmärrän miestä hyvin.

Hänen seksuaalisuutensa ja hellyydenkaipuunsa ei ole kuollut. Hän haluaa parisuhteesta muutakin kuin arjen pyörittämistä.

jos vaan halaillaan ja sekstaillaan. Mies on vuosien saatossa tullut todella laiskaksi tekemään mitään kotitöitä. Jos esim. olen viikonlopun pois lasten kanssa, kaikki on tasan samalla tavalla tullessamme, vaikka lelut olisivat jääneet lattialle levälleen puhumattakaan mistään imuroinnista. Mies siis tekee vähän enemmän jos on tyytyväinen läheisyyteen ja seksiin, mutta kuitenkin tosi vähän. Lasten kanssa on sitten enemmän iloisena mutta kotityöt on mulla.

ap

luusereita te suostutte katselemaan

Joo, ei ole oikein miestä kohtaan, mutta saako mies olla osallistumatta lasten hoitoon ja perhe-elämään jos ei saa seksiä?? Tuntuu, että mulla on miehenä pikkulapsi, joka mököttää ja kiukuttelee kun ei saa tikkaria... Huoh...

Jos ei saa seksiä, niin mikään ei suju; ei aivan perusasiatkaan. Niinpä saa sääliseksiä kerran viikossa ( joskus 2). Hänelle sekin käy paremmin kuin "puutteessa" eläminen. Mua ei seksi kiinnosta ja halujakin on ehkä kertaan kuukaudessa mutta olen todennut että puutteessa kärvistelevän miehen kanssa en vaan elä. Tyhmää ja typerää ja alistuvaa, mutta toinen vaihtoehto olisi ero

että pystyisinkö vaikka pariin kertaan viikossa ja mies olisi osallistuvampi ja iloisempi... Koko loppuelämän pakkoseksi kuulostaa vaan aika rankalta... Kuitenkin innostun yleensä (en aina) kun hommaan ryhtyy mutta kun ei tee mieli aloittaa! Ovulaation aikaan saattaa itselläkin olla haluja. Jos seksiä on enemmän, tuntuu että mieskin on mun kimpussa vaan enemmän, se ahdistaa. On koko ajan halailemassa ja sivelemässä jne. Mua se ahdistaa, eihän tässä olla mitään teinejä enää joiden pitäisi koko ajan lääppiä vaan kaksi vanhempaa, joiden tärkein tehtävä on hoitaa lapset ja pitää arki rullaamassa. Mä arvostaisin paljon enemmän jos mies laittaisi oma-aloitteisesti ruokaa, se olisi mulle rakkauden osoitus eikä se että tullaan lääppimään ja pussailemaan...

Mä taas just sanoin mun miehelle, että ei kai se kuvittele, että mä pidän kotitöiden tekemistä jonain rakkaudenosoituksina? Että tuskin sekään pitää sitä, että pyyhin pöydän tai kakkapyllyn tai pesen pyykkiä henkilökohtaisena rakkaudenosoituksena häntä kohtaan?

Mä just kaipaan nimenomaan sitä, että mut huomioidaan naisena, en tahdo olla mikään äitsykkä vaan, vaan NAINEN.

mies tässäkin huushollissa. Ei osallistu kotitöihin, ei hoida lapsia jne. Ei ole laiska, mutta hänellä on henkisesti raskas ja kuormittava työ. Odottaa kuitenkin minulta hellyyttä, mieluiten joka päivä, mutta minimissään muutaman kerran viikossa. Jos ei "irtoa", muuttuu käsittämättömän itsekkääksi ja äkäiseksi. Huutaa lapsille, kiukuttelee minulle kaikesta mahdollisesta, paiskoo ovia jne. Tämä on on ollut aina solmukohta liitossamme, että miehen mielestä seksiä pitäisi olla joka päivä. Tuossa toisessa ketjussa jonkun mies uhkaili, kun seksiä ei ollut ollut synnytyksen jälkeen kahdeksaan kuukauteen. Meillä on seksiä ollut aina loppuun saakka (jokainen synnytys käynnistynytkin sillä) ja heti aloitettu säännöllinen seksielämä n. pari viikkoa synnytyksen jälkeen, kun mies ei ole kestänyt kauempaa eikä suu- tai käsihoito ole hänelle enää riittänyt. Onneksi olen toipunut nopeasti eikä ole ollut repeämiä tms., mutta kivuliasta se on alkuunsa ollut ja jotenkin paha mieli jäänyt noista muistoista, kun toinen on painostanut väkisin. Nykytilanne on, etten enää pidä oikeuksistani kiinni vaan meillä on sitä miehen kaipaamaa hellyyttä lähes aina, kun hän haluaa, eli paljon. Loppujen lopuksi alan siihen ihan mielelläni mukaan, kun vastikkeeksi saan katsella hyväntuulista miestä, joka kohtelee hyvin minua ja lapsia ja on muutenkin sitten hellä ja huomaavainen. Ei paha kauppa ollenkaan ja onhan seksi itsellekin mukavaa ja tärkeä osa elämää. Toisaalta salaa mielessäni tunnen, että olen ajan myötä monessa asiassa alistunut enkä edes ystävilleni myönnä, millainen perhe-elämä meillä on.

Kuulostaa ihan kamalalta. OIkeasti. Ja mä olen itse ollut aina meillä se, joka on aika nopeasti synnytyksen jälkeen halunnut alkaa petipuuhiin ja mies vähän himmaillut. Mutta niin sen pitää tietenkin mennä, että naisen tahtiin. Ja naisella sitten se vastuu, että ei nyt mitään puolta vuotta odotuta, jos ei siihen ole ihan oikeaa syytä.

Annan kyllä panna, mutten jaksa olla kauhean aktiivinen kun ei haluta. Ei haluta, koska olo on kuin kodinhoitajalla ja äidillä ja orjalla. En saa hellyyttä, huomiota, halauksia ja suuteluita. En saa apua missään kotijutuissa. On halut mennyt oman ajan ja voimien mukana...

Annan jottei sen tarvi lähteä muualta hakemaan.

tyhmä ja alistuvaa. Naisena, jonka halut eivät ole kuolleet vaikka lapsia on, on aika kamala ajatus että jos puolisoa lakkaa seksi kiinnostamasta niin pakottaa toisenkin pakkoselibattiin.

Minusta se, että harrastaa seksiä toisen kanssa vaikka itseä ei niin nappaisikaan, on toisen tarpeiden huomioon ottamista, välittämistä ja voi olla rakastamaistakin.

Miksi seksiä pitäisi olla sen vähemmn haluavan tahtiin? Toinen saisi aina kun haluaisi, ja toinen kärsisi koko ajan puutetta. Reilua?

[ Jos ei saa seksiä, niin mikään ei suju; ei aivan perusasiatkaan. Niinpä saa sääliseksiä kerran viikossa ( joskus 2). Hänelle sekin käy paremmin kuin "puutteessa" eläminen. Mua ei seksi kiinnosta ja halujakin on ehkä kertaan kuukaudessa mutta olen todennut että puutteessa kärvistelevän miehen kanssa en vaan elä. Tyhmää ja typerää ja alistuvaa, mutta toinen vaihtoehto olisi ero

kunnes tajusin, etten ikinä voi haluta miestäni niin paljon että hän olisi tyytyväinen. Joten jätin hänet, näin hänellä on mahdollisuus etsiä nainen, jolta saa seksiä enemmän. Ja minä muuten löysin miehen, jonka kanssa kemiat kohtaa ihan eri tavalla ja olenkin eron jälkeisinä parina vuotena harrastanut seksiä enemmän kuin eroa edeltävinä kymmenenä vuotena yhteensä.

Oikein ahdistaa lukea, millaisissa liitoissa useat elävät!



Miksei asioista voi sopia miehen kanssa? Ihan normaalisti siis, keskustellaan, mitä tarpeita sekä toiveita on molemmilla mukavan ja tyydyttävän, jopa onnellisen elämän saamiseksi.

Aito tasa-arvo on vain harhaa. Luulenpa että joka suhteessa jompi kumpi on niskan päällä eli pääsee sanelemaan miten tehdään. Vahvempi ottaaa vahvemman roolin ja kiltimpi alistuu.

Oikein ahdistaa lukea, millaisissa liitoissa useat elävät! Miksei asioista voi sopia miehen kanssa? Ihan normaalisti siis, keskustellaan, mitä tarpeita sekä toiveita on molemmilla mukavan ja tyydyttävän, jopa onnellisen elämän saamiseksi.

ja ihmisetkin muuttuvat. Nuorempana olin halukkaampi ja innokkaampi ja miehen kunniaksi täytyy sanoa että on hän edelleenkin mielestäni tosi hyvä seksissä, osaa siis todella käsitellä naista niin että orgasmi on taattu. Kuulostaa varmaan monen mielestä täydelliseltä mutta...



Kyllä mua hiertää että ne asiat joissa eniten kaipaisin tukea ja huomioimista, jäävät vajaiksi. Mä kokisin että mies on toimiva osa perhettämme, jos hän oma-aloitteisesti tarttuisi enemmän toimeen, veisi lapsia pihalle, laittaisi ruokaa, siivoaisi, kävisi kaupassa ja keksisi lasten kanssa kivaa puuhaa. Kyllä hän jonkin verran tekee näitä asioita, mutta minä olen aina se organisoija, aina. Minä huolehdin lasten päivärytmistä ja joudun käskemään miestä, että laitatkos ruoan vai vietkö lapset ulos, kumpikos käy kaupassa jne. Se kyllästyttää ja ärsyttää ja aiheuttaa sen etten arvosta miestä. Olin lasten kans tuossa joululomalla reissussa usean päivän, mies töissä. Tullessani jouduin tyhjäämään ensi töikseni jääkaapista pilaantuneita ruokia ja leipälaatikosta monta pussia homeisia leivänloppuja. Mies ei ollut huomannut mitään...



Ei hän ollut tuollainen kun seurustelimme, vaan kokkaili kämpässään ja oli opiskelujen/töiden suhteen aika rento. Nykyään hän on työnarkomaani, joka ajattelee että hänen päätehtävänsä on tuoda rahaa taloon. Työ tuntuu olevan tärkein asia hänen elämässään. En olisi perhettä perustanut jos nämä puolet olisi aikaisemmin paljastuneet. Mies on siis muuttunut ja minä kyllä myös. Seksi on nykyään minulle täysin toisarvoinen sivuseikka. No, en ajatellut eroa ottaa, ainakaan tässä vaiheessa... Kuitenkin mulle on tärkeää että lasten perhe pysyy koossa.



No, loppukevennyksenä: Tämän aloituksen innoittamana annoin sitten sitä seksiä. :) Oli itsestäkin kivaa ja mies on varmaan huomenna iloisella päällä. :)

ja ihmisetkin muuttuvat. Nuorempana olin halukkaampi ja innokkaampi ja miehen kunniaksi täytyy sanoa että on hän edelleenkin mielestäni tosi hyvä seksissä, osaa siis todella käsitellä naista niin että orgasmi on taattu. Kuulostaa varmaan monen mielestä täydelliseltä mutta...

Kyllä mua hiertää että ne asiat joissa eniten kaipaisin tukea ja huomioimista, jäävät vajaiksi. Mä kokisin että mies on toimiva osa perhettämme, jos hän oma-aloitteisesti tarttuisi enemmän toimeen, veisi lapsia pihalle, laittaisi ruokaa, siivoaisi, kävisi kaupassa ja keksisi lasten kanssa kivaa puuhaa. Kyllä hän jonkin verran tekee näitä asioita, mutta minä olen aina se organisoija, aina. Minä huolehdin lasten päivärytmistä ja joudun käskemään miestä, että laitatkos ruoan vai vietkö lapset ulos, kumpikos käy kaupassa jne. Se kyllästyttää ja ärsyttää ja aiheuttaa sen etten arvosta miestä. Olin lasten kans tuossa joululomalla reissussa usean päivän, mies töissä. Tullessani jouduin tyhjäämään ensi töikseni jääkaapista pilaantuneita ruokia ja leipälaatikosta monta pussia homeisia leivänloppuja. Mies ei ollut huomannut mitään...

Ei hän ollut tuollainen kun seurustelimme, vaan kokkaili kämpässään ja oli opiskelujen/töiden suhteen aika rento. Nykyään hän on työnarkomaani, joka ajattelee että hänen päätehtävänsä on tuoda rahaa taloon. Työ tuntuu olevan tärkein asia hänen elämässään. En olisi perhettä perustanut jos nämä puolet olisi aikaisemmin paljastuneet. Mies on siis muuttunut ja minä kyllä myös. Seksi on nykyään minulle täysin toisarvoinen sivuseikka. No, en ajatellut eroa ottaa, ainakaan tässä vaiheessa... Kuitenkin mulle on tärkeää että lasten perhe pysyy koossa.

No, loppukevennyksenä: Tämän aloituksen innoittamana annoin sitten sitä seksiä. :) Oli itsestäkin kivaa ja mies on varmaan huomenna iloisella päällä. :)

koskaan puhuneet asiasta? Ihan jos suoraan sanoisit, että halut palaisi, kun saisi omaa aikaa, löytäis taas oman itsensä, eikä joutuisi olemaan koko ajan vain äiti. Sänkyhommat vaan ei suju, jos on äiti rooli päällä.

Joo, ei ole oikein miestä kohtaan, mutta saako mies olla osallistumatta lasten hoitoon ja perhe-elämään jos ei saa seksiä?? Tuntuu, että mulla on miehenä pikkulapsi, joka mököttää ja kiukuttelee kun ei saa tikkaria... Huoh...

Jos ei saa seksiä, niin mikään ei suju; ei aivan perusasiatkaan. Niinpä saa sääliseksiä kerran viikossa ( joskus 2). Hänelle sekin käy paremmin kuin "puutteessa" eläminen. Mua ei seksi kiinnosta ja halujakin on ehkä kertaan kuukaudessa mutta olen todennut että puutteessa kärvistelevän miehen kanssa en vaan elä. Tyhmää ja typerää ja alistuvaa, mutta toinen vaihtoehto olisi ero

koskaan puhuneet asiasta? Ihan jos suoraan sanoisit, että halut palaisi, kun saisi omaa aikaa, löytäis taas oman itsensä, eikä joutuisi olemaan koko ajan vain äiti. Sänkyhommat vaan ei suju, jos on äiti rooli päällä.

ja sanoi, että ei voi tarpeillensa mitään, että ärtymys ja paha olo vaan kasvaa mitä kauemmin on ilman seksiä ja läheisyyttä. Mun mies siis tykkäisi pussaillakin jne. En tiedä palaisiko halut vaikka mies päällään seisoisi. Tuntuu että se osa musta on kuollut, en katsele miehiä enää sillä silmällä. Lasten tullessa menin jotenkin "äiti-moodiin" ja se siitä. Omaa aikaakin mulla on kun mies joskus vie niitä mummulaan tai ovat mun vanhemmilla hoidossa.

Joo, ei ole oikein miestä kohtaan, mutta saako mies olla osallistumatta lasten hoitoon ja perhe-elämään jos ei saa seksiä?? Tuntuu, että mulla on miehenä pikkulapsi, joka mököttää ja kiukuttelee kun ei saa tikkaria... Huoh...

Jos ei saa seksiä, niin mikään ei suju; ei aivan perusasiatkaan. Niinpä saa sääliseksiä kerran viikossa ( joskus 2). Hänelle sekin käy paremmin kuin "puutteessa" eläminen. Mua ei seksi kiinnosta ja halujakin on ehkä kertaan kuukaudessa mutta olen todennut että puutteessa kärvistelevän miehen kanssa en vaan elä. Tyhmää ja typerää ja alistuvaa, mutta toinen vaihtoehto olisi ero

että pystyisinkö vaikka pariin kertaan viikossa ja mies olisi osallistuvampi ja iloisempi... Koko loppuelämän pakkoseksi kuulostaa vaan aika rankalta... Kuitenkin innostun yleensä (en aina) kun hommaan ryhtyy mutta kun ei tee mieli aloittaa! Ovulaation aikaan saattaa itselläkin olla haluja. Jos seksiä on enemmän, tuntuu että mieskin on mun kimpussa vaan enemmän, se ahdistaa. On koko ajan halailemassa ja sivelemässä jne. Mua se ahdistaa, eihän tässä olla mitään teinejä enää joiden pitäisi koko ajan lääppiä vaan kaksi vanhempaa, joiden tärkein tehtävä on hoitaa lapset ja pitää arki rullaamassa. Mä arvostaisin paljon enemmän jos mies laittaisi oma-aloitteisesti ruokaa, se olisi mulle rakkauden osoitus eikä se että tullaan lääppimään ja pussailemaan...

Mulla juuri samanlainen mies. Ainoa vaan, että haukkuu mua lisänä seksittömänä välinä huoraksi, laudaksi jne. Ja sitten ei yhtään ymmärrä, että seksiä hänen kanssaan tekee mieli vielä vähemmän. meillä kolme pientä lasta, joista yksi vielä erittäin työllistävä erityislapsi. Olen aivan kuoleman väsynyt ja sitten vielä nää haukut, jotka vie itsetunnonkin kokonaan. Ja halia tai muutakaan läheisyyttä en tietenkään saa koskaan.