Lue keskustelun säännöt.
Tekikö isäni tosiaankin minusta perinnöttömän?
31.12.2012 |
Isälläni on lapsia useiden naisten kanssa (5 lasta kolmen naisen kanssa) ja viimeisimmän lapsen äidin kanssa ovat naimisissa. Lapsi on jo teini-ikäinen, eli ovat olleet yhdessä pidempään. Nyt isäni soitti ja kertoi, että ovat tehneet vaimonsa kanssa keskinäisen testamentin, koska olivat ajatelleet, että meillä muilla lapsilla on kuitenkin äidit, jotka pitävät meistä huolta ja me heidät perimme. Olin aivan sanaton puhelusta, enkä osannut sanoa, kuin aha ja vai niin.
Siis onko nyt tosiaan niin, että isä teki meistä muista lapsistaan perinnöttömiä? Juu, ja tiedän, että lakiosa kuuluu aina, mutta miten nämä asiat oikeasti menevät? Kertokaa joku, joka asiaa paremmin ymmärtää. Isän vaimo on häntä selvästi nuorempi ja oletettavaa on, että isä aikanaan lähtee ensin.
En todellakaan elä perintöjä odotellen, mutta olen todella hämmentynyt tilanteesta, koska itse tulkitsen asian nyt niin, että isä käytännössä teki meistä muista lapsistaan perinnöttömiä. Vaikka testamenttia alettaisiin käytännössä toteuttaa vaikkapa 30 vuoden kuluttua, niin kyllä minua loukkaa aika paljon se ajatus, että isä nostaa kuopuksensa aivan erilaiseen asemaan, kuin muut lapsensa.
Hirveän vaikea on myöskään ymmärtää syitä, miksi hän tähän ratkaisuun päätyi, koska me kaikki muut lapset olemme ihan tavallisia ihmisiä eli ei mitään narkkari-linnakundi-hirviöitä, joista voisikin ymmärtää, ettei isä halua perintöään sellaisten tuhlaavan. Isäni entisistä puolisoista eli meidän muiden lasten äideistä ei myöskään yksikään ole mikään sikarikas, vaan ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, joilla omistusasunnon lisäksi ei suurempia omaisuuksia ole kertynyt. Isän nykyinen vaimo käsittääkseni myös ihan normaalilla tulotasolla.
Osaako joku teistä selittää, mikä tässä voisi olla taustalla, koska en tosiaankaan tässä mielentilassa voi asiaa isältäni kysyä. Pelkkä ajatuskin itkettää. Toivon, että joku teistä osaisi selittää asian minulle parhain päin, koska kyllähän isäni vaimoineen on ollut ihan vakavissaan, kun ovat juristin avustuksella moiset paperit tehneet.
Kommentit (45)
41/45
|
31.12.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Entäpä jos isäsi yksinkertaisesti ajatteli turvata vaimolleen kodin vanhvemmin kuin mitä laki muutoin sallii?
Lakiosan saatte joka tapauksessa ja vaimo loput. Meillä isä teki noin ihan "ainoan vaimonsa" eli äitimme kanssa. Äiti sai käytännössä kaiken ja me lapset maksoimme verot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi perusteella sinä, isäsi ja kaikki äidit vaikuttavat tasapainoisilta. Siksi ajattelen, että isäsi ajattelemattomuuttaan ajatteli turvata nykyisen rakkaimpansa elämän, jos isästä aika jättää paljon aiemmin. Ajatteli, että uudelta vaimolta menee kaikki, jos mies satttuu kuolemaan, kun kerran lapsiakin on jo 5. Ajattelee, että te lapset pärjäätte jo omillanne. Ymmärrän kyllä että loukkaa. Mutta ehkä isä ei tajunnut, kuinka se voi teitä loukata. Isäsi puolesta puhuu se, että hän avoimesti jo etukäteen halusi ITSE asian kertoa sinulle. Vaihtoehtona olisi se, että kuulisit asiasta vasta isäsi kuoltua, ja silloin olisit varmaan loukkaantunut.
Mutta ehkä voisit rauhallisesti ja ystävällisesti kysyä asiasta isältäsi. Tai ihan rauhallisella äänellä kertoa, miltä sinusta tuntui.
Mutta ehkä voisit rauhallisesti ja ystävällisesti kysyä asiasta isältäsi. Tai ihan rauhallisella äänellä kertoa, miltä sinusta tuntui.
en taida nyt olla siinä mielentilassa, jossa voin puhua isälleni rauhallisesti yhtään mitään. Oikeastihan perinnönjaon aika on tod.näk. vuosikymmenten päässä, joten mitäpä sitä nyt murehtimaan. En vaan mitenkään pääse tämän oman loukkantumiseni yli.
Mieleen nousee vaan ne sadat kerrat, kun isä lapsena tiuski minulle, miten paljon joutuu maksamaan elatusmaksuja. Äitini erosi isästäni kun olin 13. Ja miten sitten helpottaa, kun ei minusta enää tarvitse huolehtia. Olin kuitenkin lapsena varsin kiltti ja vaivaton, että en osaa kolmen lapsen äitinä nähdä itseäni ihan mahdottomana tapauksena.
Ja ei tämä yhteydenpito nytkään mitään suurta riemua ole ollut. Olen aina kutsunut isäni vaimoineen ja kaikki uudet sisarukset meidän perheen juhliin, mutta yleensä isällä on jotain muuta. Lasteni synttäreillä on käynyt kerran, vaikka onhan kolmella lapsella ollut jo aika monta juhlaa. Isällä on aina jotain tärkeämpää :-(
Ehkä minun ei tarvitsekkaan ihmetellä tuota testamentiasiaa niin kauheasti. Ehkä en vaan merkitse isälle niin kauhean paljon ja tämä on ihan luonnollinen jatkumo siihen tarinaan. Silti tuntuu pahalta, tosi pahalta.
ap
Tavallaan ymmärrettävää, mutta voi olla oikeudenmukaistakin. Lähinnähän isäsi haluaa turvata nykyisen "nuoren" perheensä pärjäämisen, jota te vanhemmat lapset ette enään tarvitse.
Isäsi uusi perhe ja se pieni lapsi saattaisi hänen kuoltuaan muutoin joutua taloudellisiin vaikeuksiin.
Ole ymmärtäväinen ja unohda ylpeys näissä asioissa.
Lakiosanhan saat toki.
PS. Itselläkin pakko ymmärtää, että ihmiset haluavat suojata heikommassa tilanteessa olevia ja se on aivan oikein.