Osaisiko joku selittää, miksi lapsenlapselleni ei saa pukea vaaleanpunaista?

ohjata lapsen mieltymyksiä sukupuolen mukaan sillä, että hänelle aletaan jo pienestä ujuttaa esim. sukupuolensa stereotypian mukaisia leluja, vaatevärejä jne. Tämä ei tarkoita, ettei lasta saisi tunnistaa oman sukupuolensa edustajaksi, vaan enemmänkin sitä että lapsi itse saisi sitten ihan aidosti ilman "aivopesua" valita mistä tykkää.

Meillä harrastetaan jossain määrin tuollaista ideologiaa, mutta ei mitenkään kovin määrätietoisesti. Pääsyy miksi meiltä ei ole lapsilta löytynyt vaaleanpunaisia ja -sinisiä vaatteita on että en itse pidä pastelliväreistä. Mutta kyllä minä oikeastaan vähän vierastankin semmoista että kovin korostetusti tytöstä vaikka puettaisiin "pikkuprinsessaa".

Enemmän kuin pukeutumisessa meillä sukupuolineutraalius toteutuu leluissa ja leikeissä, varomme aika tarkkaan itse ohjaamasta esim. tyttöä nukkien ja poikaa autojen pariin. Jos he itse silti valitsevat perinteiset leikit ja roolit, se on tottakai täysin ok, mutta emme halua itse olla ohjaamassa niihin vaan lapsi saa omien taipumusten mukaan valita.

Harmaan ja valkoisen kanssa pinkki sopii tosi hyvin.



Vauva-aika on niin lyhyt, sääli tuhlata se pukemalla lapsi johonkin ankeaan harmaaseen ja ruskeaan.



En ymmärrä näitä "sukupuolineutraaleja" äitejä, ovat ihan pihalla. Toivottavasti omaksi miniäkseni ei koskaan tule moista fanaatikkoa.

Minä toisaalta käsitä sitä, miksi anopin on ihan pakko tuoda meidän pienelle poikavauvalle pelkästään poikavaatteita. Että miksi joka vaatteessa pitää olla vaaleansinistä, autoja tms? Itse kun menen lastenvaatekauppaan, niin siellähän on varsinkin vauvoille vaikka kuinka kivoja, värikkäitä vaatteita jotka menisivät kummallekin. Jostain syystä hänen on sieltä valittava aina se selkeä poikavaate. Kyllä me ne vaatteet otetaan ja käytetään, ei se ole niin vakavaa, mutta en vain käsitä sitä ajatusmaailmaa.

Meillä ei tytöllä ole vaaleanpunaista koska minä INHOAN sitä väriä yli kaiken. Oikeasti se on ällöttävä väri.



Itse kyllä enemmän ihmettelen sukulaisten ja puolituttujen pakonomaista tarvetta ostaa lapsille vaatteita. Minä ainakin haluan pukea lapseni sellaisiin vaatteisiin kuin MINÄ haluan, eikä kuten joku mumminkaimankummi haluaa. Meillä ei muuten tytöllä ole mitään rimpsuja ja röyhelöitäkään eikä pojalla ole monstereita ja muita öttiäisiä, vaan vaatteet ovat melkolailla sellaisia että niiden kanssa voi mennä paikkaan kuin paikkaan.

Anopin on ollut vaikein ymmärtää tuota että en halua että ostaa lapsille vaatteita.. Tytölle hän oli ostanut sellaisen vaaleanpunaisen rimpsuyökötyksen miltei heti kun kuuli että tyttö syntyi.. Huoh.

en osta pojan lapsille ikinä vaatteita. Miniälle ei kelpaa niistä mikään.



Joskus tänne kirjoitinkin, kun vein heidän esikoiselleen aivan upean pikku potkupuvun lahjaksi pian syntymän jälkeen. Miniä totesi: "No tää ei nyt ole ihan meidän *****:n tyyliä". Eli siis vastasyntyneen vauvan tyyliä.

Miehellä on ennestään kaksi tyttöä. Olisimme molemmat halunneet pojan.



Emme halua vauvalle pinkkiä. Hän sitäpaitsi näyttääkin pojalta, ja sitä on sanonut moni, se ei ole meidän keksintömme.

koska musta, tumman sininen ja muut synkeät värit on rumia pienillä lapsilla. Tämä on vain minun mielipiteeni. Ehkä miniäsi pitää vaaleanpunaista rumana värinä.

sillä ei pidä ketään söpöä lasta kiusata.

Jännä, että nämä "sukupuolineutraalit äidit" pukevat tyttärensä ns. perinteisiin poikaväreihin. Perinteisestihän poikavärit ja poikuus on normi, johon tytötkin voivat kurkottaa. Tyttöys on poikkeus, alempiarvoista tästä normaliudesta, poikuudesta.

Sääli, että tyttövärejä vihataan noin paljon. Varsinkin naiset/äidit. Isät varmaan mieluusti näkisivät tyttärensä hempeissä "tyttöväreissä".

Moni sukupuolineutraaleista äideistä tuskin pukee tyttövauvojaan vaaleansiniseenkään. Sitten jos koet sinisen ja beigen "poikaväreiksi" niin sinun sinulla on outo käsitys väreistä:=0

Itse olen pukenut vauvat siniseen, punaiseen, keltaiseen, vihreään, ruskeaan jne. Mikään näistä ei minusta ole poika- tai tyttöväri. Lisäksi en pidä pinkkiä tai mustaakaan yms sukupuolisidonnaisena värinä. Itse koen että vain nuo "vauvanvaaleanpunaiset" ja "vauvanvaaleansiniset" koetaan sukupuolisidonnaisiksi vauvoilla.

kasvatuksella on isokin rooli sukupuoli-identiteetin muodostumisessa.



Mulla on tyttö ja poika ja ne on olleet kiinnostuneita ihan erilaisista asioista jo taaperosta alkaen. Poika päristelee omenaakin ja leikkii että se on auto.





Voi myös olla että miniä haluaa että lapsen sopivan omiin vaatteisiin tai sisustukseen. Älä naura, tällaistakin on!



Kun lapsi on 4 v ja ilmaisee omaa tahtoa niin pääset kyllä kaikella todennäköisyydellä ostamaan vaaleanpunaista. Ellei sitten lapsi ole ihan harmaaksi alistettu...

Esikoinen on ruskeasilmäinen ja pigmentiltään vahvempi kellertävämpi ihoinen. Lisäksi hän tykkäsi voimakkaista väreistä. Hänelle ostin mielelläni oranssia, punaista ja vihreätä. Ja kyseessä oli poika.



Toinen lapsi oli sitten sinisilmäinen ja pigmentiltään myös vahvempi, mutta ei enää niin kellertävä. Hän on persoonana rauhallisempi. Tälle lapselle ostin tiettyjä sävyisiä liloja ja turkoosia. Kyseessä tyttö.



Kolmas lapsi oli sitten sinisilmäinen ja vaaleapigmenttinen. Hänelle ostin enemmän sinistä ja vihreää, mutta ei hirveän voimakkaina väreinä. Lisäksi joukossa myös vaaleanpunaista. Kyseessä myös tyttö.



Nykyään lapset valitsevat itse seuraavasti (kouluikäisiä):

- Poika tykkää punaisesta, vihreästä, sinisestä, sekä taitetusta oransista ja muista voimakkaista puhtaista väreistä

- Tyttö tykkää mustan lisäksi ja sinisestä/lilasta ja vihreästä hitusen taitettuna

- Nuorin tyttö ei tykkää mustasta, mutta sininen - erityisesti vedensininen ja kirkas vaaleanvihreä ovat hänen suosikkejaan, kuten myös aavistusten neonväriin taitettu arikoosi/lohenvärinen



Eli meillä jokainen lapsi on puettu hitusen eri väreihin ja jokainen tykkää erilaisista väreistä. Vaaleanpunaista löytyy edelleen jonkin verran nuorimmalta tytöltä ja pinkkiä vastaavasti kahdelta vanhemmalta lapselta. Erityisesti poika on tykännyt pinkeistä boxereista ja luistinten nauhoista;)

kasvatuksella on isokin rooli sukupuoli-identiteetin muodostumisessa.

Mulla on tyttö ja poika ja ne on olleet kiinnostuneita ihan erilaisista asioista jo taaperosta alkaen. Poika päristelee omenaakin ja leikkii että se on auto.

Voi myös olla että miniä haluaa että lapsen sopivan omiin vaatteisiin tai sisustukseen. Älä naura, tällaistakin on!

Kun lapsi on 4 v ja ilmaisee omaa tahtoa niin pääset kyllä kaikella todennäköisyydellä ostamaan vaaleanpunaista. Ellei sitten lapsi ole ihan harmaaksi alistettu...

Oikeasti ei tiedetä paljonko kasvatuksella on merkitystä sukupuoli-identiteetin muodostumisessa. Sukupuoli-identiteetti on myös eri asia kuin seksuaalinen identiteetti.

Sinä osaat hienosti omalla 1tytön ja 1pojan kokemuksellasi lytätä näkemyksen, jota ei asiantuntijatkaan ole pystyneet toteennäyttämään ja josta tuskin lienee yhtä ainoaa oikeaa totuutta.

Ihana ap ei petä koskaan keskustelun tasossa...

Harmaan ja valkoisen kanssa pinkki sopii tosi hyvin.

Vauva-aika on niin lyhyt, sääli tuhlata se pukemalla lapsi johonkin ankeaan harmaaseen ja ruskeaan.

En ymmärrä näitä "sukupuolineutraaleja" äitejä, ovat ihan pihalla. Toivottavasti omaksi miniäkseni ei koskaan tule moista fanaatikkoa.

Meillä lapset kyllä tunnistavat vaaleanpunaisen ja pinkin eron. Tosin harmaaseen ehkä sopii paremmin se vaaleanpunainen ja pinkki sopii vahvemman värin seuraksi. Perusperiaatteella että "samanvahvuiset" värit sopivat yhteen (siis murretut murrettujen kanssa, pastellivärit pastellivärien kanssa ja puhtaat puhtaiden värien kanssa).

mielestäni kyse on miniäsi "hömpötyksestä" ja tarpeesta saada kontrolloida. Ja usko pois, tämä tulee jatkumaan kaikissa lasta koskevissa asioissa niin kauan kuin lapsi itse osaa tehdä asialle stopin ja lyöttäytyä äitiänsä vastaan. Toivottavasti miniä tajuaa sitten antaa lapselle tilaa.



Ja joo, minulla on leikki-ikäinen (tyttö) ja vauva (poika) ja tiedostan oman vaatemakuni hyvinkin ja ostan sen mukaisesti lapsilleni vaatteita. Koskaan en ole kuitenkaan kieltänyt ketään tuomasta makunsa mukaisia/pyytänyt juuri tiettyä vaatetta lahjaksi. Toisista vaatelahjoista olen oikeasti tykännyt, toiset taas sellaisia, että itse en valitsisi, mutta pidän niitäkin lapsen päällä. Leluja molemmat saavat kiinnostuksen mukaan (vauva nyt ei vielä osaa valita) ja itse asiassa esikoista ehkä hieman opetinkin kiinnostumaan mm. legoista muiden lelujen ohella. Myös junarataa/autojuttuja hänellä on, mutta vauvanhoitovietti on nyt kova! Eli hyvin tyttömäinen on perusluonteeltaan. Tämä minulle ok ja hän saikin BabyBjornin joulupukilta, mutta lisäksi sai myös legoja ja junarataan lisää osia, koska rakentelu kehittää erilaisia taitoja kuin vauvan hoitaminen ja lapsi kyllä tykkää niistäkin, kun vain yhdessä tehdään.



Plaah, tätä nykypäivän trendiyttä olla niin sukupuolineutraali..

Sinulla kuulostaisi olevan todella hyvin kehittynyt värien taju, ja vaikuttaa siltä että se on periytynyt lapsillesikin!



Ihanaa, että joku on osannut nähdä lastensa persoonalliset piirteet ja valita niihin sopivia värejä. Sen sijaan että tyttö ahdettaisiin automaattisesti pinkkiin ja poika siniseen, sopivatpa nuo värit heille tai eivät.

muuhun kuin vaaleanpunaiseen, koska en siitä väristä tykkää, mutta toki jos joku osti jtoain vaaleanpunaista, niin saatoin sitäkin vaatetta pitää, ainakin silloin kun nähtiin ko. tyyppiä. Lisäksi minua jotenkin ärsytti se tapa, että tyttövauvat pitäisi aina pukea vaaleanpunaisiin, jo pienestä pitäen ikään kuin opetettiin tytöt pikkuprinsessoiksi. Itse olen ollut poikatyttö ja ärsytti se, että kaikista tytöistä pitäisi tulla pikkuprinsessoja.



Mutta missään ei kannata lyödä yli, jos saa lahjaksi vaaleanpunaista tai lapsi itse isompana siihen väriin tykästyy, ja tahtoo olla pikkuprinsessa, niin se toki suotakoon. Meidän tyttö ei koskaan elänyt vaaleanpunaista kautta, mutta leikki sujuvasti pikkuautoilla prinsessakruunu päässä ja helmet kaulassa =)

Jännä, että nämä "sukupuolineutraalit äidit" pukevat tyttärensä ns. perinteisiin poikaväreihin. Perinteisestihän poikavärit ja poikuus on normi, johon tytötkin voivat kurkottaa. Tyttöys on poikkeus, alempiarvoista tästä normaliudesta, poikuudesta. Sääli, että tyttövärejä vihataan noin paljon. Varsinkin naiset/äidit. Isät varmaan mieluusti näkisivät tyttärensä hempeissä "tyttöväreissä".

ja olin tosi onnellinen, kun tytön sain, mutta en vaan koskaan ole tykännyt vaaleanpunaisesta tai muutenkaan kovin rimpusisita, prinsessamaisista tms. vaatteista. Onneksi tytöt saa pukeutua niin kuin tahtoo, joko vaaleanpunaiseen tai ihan poikamaisesti, pojilla ei (ainakaan vielä) vastaavaa mahdollisutta ole.

Miksi kaikki tyttömäinen on pannassa?



Miksei kukaan koskaan kiroa että ei helvetti taas sitä tummansinistä?!



Siitäkö tulee tasa-arvoa että kaikki tyttöjen jutut lytätään?



Miksi autoilla leikkivä harmaaseen puettu tyttö on edistyksellinen, nukkea lykkivä vaaleanpunaiseen puettu tyttö taantumuksellinen? Ja poika... Noh, ihan vaan outo..

mutta sun ei auta kuin kunnioittaa. Et siis osta mitä hän ei halua, sillä hänen on vauva.



Samoin tommonen sukupuolineutraalisuus on outoa, mutta sallittaneen se niille. Meillä ainakin kasvaa tyttöjä, jotka saavat olla lempiväreissään oli se sit vaaleanpunainen tai sininen. Vasta kolmannella tytölläni alkoi vaaleanpunainen vauvalla vähän jo kyllästyttää. Ihmisiä on monenlaisia. Kaikki eivät siis tuollaisia ole, mutta kyllä hänkin aikanaan oppii