***MARRASVAAVIT***

Mukava huomata, että marrasmasuja on taas koolla :-) Jatkanpa kirjoittelua marrasmasuihin, vaikka meidän vauva tulikin maailmaan jo lokakuun puolella... Kohta pikkuinen alkaa olla jo 6 viikon ikäinen! Hui, aika menee tosiaan nopeeta...



Masusta kyseltiin... Eipä kyllä voi sanoa, että olisi ikävä mahaa tai koko raskausaikaa... Sen verran huonovointinen olo oli! Ihana kun pahoinvointi loppui synnytykseen... Ja on ainakin minulla vielä masua jäljellä, muistona raskausajasta, joten eipä sitä siksikään ole ikävä. Illalla turvotuksen seurauksena voisi jopa kuvitella olevansa raskaana... No, kaipa se joskus palaa entisiin uomiin tai sinne päin...



Kateellisena luin, että monilla vauvat viihtyy sitterissä! Tämä neiti ei todellakaan viihdy paria minuuttia kauempaa... Sylissä tykkää olla, jos on hereillä... Aluksi nukkui yöllä parisen tuntia kerrallaan, nyt on mennyt jopa 6 tuntia, mutta on alkanut yöllä valvomaan klo 2-4 aikoihin. Nyt on syönyt yöllä tuohon aikaan kerran (seuraavan kerran klo 7-8), mutta sitten ei uni jatkukaan... Onko muilla samoja ongelmia? Muuten ei olisi silleen valittamista, mutta parin tunnin yöllä valvominen ottaa koville! Ainakin pitemmän päälle...



Itse kuvittelin vauva-arkea vieläkin rankemmaksi (kop,kop), mutta ihan kivasti on mennyt. Eniten kaipaan nukkumista, enkä olekaan saanut kunnon yöunia vielä kertaakaan... Jospa ne vielä joskus tulisi. Eikä auta, vaikka mies hoitaisi yöllä syömiset, kun herään joka tapauksessa itsekin kolmen aikaan eikä uni meinaa jatkua millään... Sama oli raskaana. Aika jännä juttu! Mutta rintaruokinnalla mennään ja katotaan, mihin riittää...



Tässäpä viimeisimmät kuulumiset!

poju siis syntyi 22.11 pitkän session jälkeen ja osastotarkkailun jälkeen pääsi viime tiistaina kotiin lomalle ja keskiviikkona ihan kokonaan. kaikki mennyt hyvin, viime yönä ei herännyt ku kerran syömään. tää aamu taas mennyt kukkuessa hänen kanssaan, mahan kanssa ilmeisesti hieman ongelmaa, kipuilua ja äsken kun vaihdon kakkavaipan, huomasin kakan seassa hieman verta. soitin osastollekin varmistaakseni että onko huoleen aihetta mutta sano että seuraile ja jos tulee lisää tms ni sit ota yhteys neuvolaan. kivaa seurailuaa koko ajan. no vihdoin poju rauhottu nukkumaan joten kai mäkin meen pariks tuntii viel unille ja sit neuvolaan 14.30. ihanaa, mies huomenna vapaalla. :)



on se näin yksin nää päivät jokseenkin tylsiä ja mitään ei taho saaha aikaseks. mut sit ku mies tulee kotiin ni on mahotont kyhnäystä ja sit saan aina jotain siivouspuuskia, ehkä siks ku on sit mies pojan kans jos hän herää.



yöt siit menee 1-2 syötöllä, lähinnä vaan pullosta jotta ite jaksan paremmin, päivisin sit annankin eka tissistä ja sit vast pullosta loput. maito on aika niukkaa mut yritän saaha ees jotain tuleen tuolla imetyksellä ja sit pumppailuilla.



mutta eipä sen kummempia.



-neitoperhonen ja poju 16pv

Jospa minäkin kertoisin jotain kuulumisia ja eka synnytyskertomusta. Meidän pikku-neiti syntyi 25.11. rv:lla 41+6. Edellisenä päivänä olimme ya-kontrollissa ja olin ihan varma, että seuraavaankin kontrolliin vielä mennään. Kuinkas ollakkaan, sitten seuraavana yönä heräsin 00.30 supistukseen. Ajattelin, että käännän kylkeä ja jatkan unia. No, suppareita alkoikin sitten ilmestyä 5-7min välein. Kun ne oli kestäneet 1.5h uskalsin herättää miehen. Sairaalaan lähdettiinkin sitten melkein heti, kun supistukset tihenivät kolmeen minuuttiin ja alkoivat olemaan jo melkoisen ärhäköitä.

Onneksi ajomatka sairaalaan ei ole kuin n.15min, mutta silloin yöllä se taisi mennä nopeammin. Hyvä, ettei ollut pitkä matka, koska autossa istuminen oli aika tuskallista. Sairaalassa olin sitten eka käyrillä. Kätilön kokeillessa kohdunssuuta, totesi sen olevan jo liki 6cm auki(päivällä oli ollut kontrollissa 4cm)! Eli suoraan saliin vaan.

Aluksi hengittelin ilokaasua. Joka on kyllä mielestäni ylimainostettua. Ei sillä saanut päätään sekaisin vaikka kuinka imutteli!=) Eli eipä juuri auttanut suppareihin. Akvarakkuloita kokeilin, laittaminen tuntui kyllä tosi inhottavalta. Kuin olisi viisi ampiaista tuikannut samaan kohtaan. Eipä ne juuri sitten auttaneet.

Pyysin jotain vahvempaa. Ja kätilö ehdotteli epiduraalia. Lääkäri tuli katsomaan. Totesi tutkittuaan, että mitään epiduraalia ei ehditä antamaan. Ajattelin siinä vaiheessa, että ei kait tämä nyt luomuna sitten mene!! Mutta lääkäri päätti , että spinaali varmasti ehtii ja puhkoi kalvot ja jäin odottelemaan anestesialääkäriä, jonka tuleminen kesti jonkin aikaa.

Kun sitten sen spinaalin sain, niin siitä aukeni taivas! Kävi mielessä, että nytkö ne supparit sit loppuivat. Mies ei meinannut uskoa silmiään, kun vilkaisi tietokoneen käyrää, supistuskäyrä näytti 27 ja olin jo 6 ollut niin kivulias.=)

Mua alkoi sopivasti ponnistuttaa, juuri aamu seitsemältä, kun kätilöillä oli vuoronvaihto!=) 7.10 alkoi aktiivinen ponnistusvaihe, joka sitten kesti 50min. Mutta sen tuloksena syntyi suloinen tummatukkainen tyttö, jolla pituutta 50,5cm, painoa 3690kg ja pipo 35.5cm. Loppujen lopuksi tyttö tuli niin vauhdilla, että kätilö ehti kyllä puuduttaa välilihan mutta ei leikata. Repeämä tuli, asteeltaan liki III. Tyttö jäi isin hoiviin, kun mut kärrättin leikkuriin selkäydinpuudutettavaksi ja paikattavaksi. Onneksi eivät voineet nukuttaa, kun olin juonut mehua siinä aamulla.

Synnytys kesti siis kaiken kaikkiaan 7h 20min, eli melkoisen nopeaa toimintaa ensisynnyttäjälle. Toipunut olen todella hyvin. sairaalassakin ihmettelivät, että miten pystyin istumaan jo toisena päivänä synnytyksestä.=) Mulle sattui todella ihanat kätilöt! Ponnistusvaiheessa oli auttamassa reilu parikymppinen aivan loistava kätilö! Mies sanoi myöhemmin, että tunnelma oli kuin Suomi-Ruotsi MM-lätkäottelussa, kun kun valmentaja tsemppaa joukkuettaan.=) Mies oli todella suureksi avuksi synnytyksessä. Ja molemmille jäi hyvä fiilis!

Nyt ollaan sitten opeteltu kotona oloa ja hyvin on mennyt. Yöllä herätään kerran syömään ja sit tankataan sellanen 1.5h. Maitoa ei vaan meinaa itsellä riittää. Pumppaillu olen, että hieman näkee mitä sieltä tulee ja antaa sitten pullosta. Neidille onneksi kelpaa, sekä pullo että rinta, ilman rintakumia ja rintakumin kanssa. Tuttiakin lussuttaa lohtuna. Kaiken kaikkiaan oikein tyytyväinen vauva!

Huomenna olisi sitten neuvola. Saa nähdä paljonko on paino noussut, kun terkalla ei ollut vaakaa mukana kun kävi kotikäynnillä.

Mutta lakkaan nyt viemästä palstatilaa! Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille!=)



Miisa ja pikku-neiti 1vko 6pvä

Ja lohduttaakin kun muilla samoja ogelmia.



Synnytys kertomusta en jaksa runoilla. Mutta senverran kerron että nopea oli eli 3h 55min, ja kyllä muuten sattui kun ei puudutuksia kerinnyt ja kun oli niin nopea niin ei ollut paljon taukoja supistuksissa.. ponnistusvaihekin oli 5min ja yhtä ponnistusta koko aika.



Mahaa ei ole ikävä, kun on näin paljon mukavampi olo, saa juosta tuon esikoisen perässä hengästymättä :-) eikä närästä, jne



Tyttö tosiaan syntyi ja on ollut tyytyväinen ekan 3vk ja sitten alkoi vatta vaivat. Ollaan annettu rela tippoja ja cuplatonia mitkä vähän helpottaa. Nyt viihtyy pelkästään sylissä, yön nukkuu hyvin mikäli saa olla mun vieressä, tyttö on kipsissä mikä on myös osa syy itkuihin.. hänellä oli lonkat poissa paikoiltaan niin asian korjaamiseksi ollaan oltu eka kk valjaissa ja nyt kipsissä. Lisämaitoa on annettu nyt 3pv.. siihen saakka riitti mulla maidot hyvin.. johtuneeko ressistä vai mistä kun yhtäkkiä tuntuu tyrehtyvän :-(



Mitenkäs muilla sisarukset reagoineet uuteen tulokkaaseen? Meillä tykkää siskosta kovasti vaikka sisko itkeekin paljon ja esikoinen vaatii nyt paljon huomiota, imetyksen aikaan koittaa tehdä pahojaan kuten laittaa hellan levyt päälle jne



-k ja tyllerö 5vk

Täällä on näköjään uus pino! Joku päivä johonkin pinoon jo kirjottelin, mutta kerrataas tähänkin...



Poju syntyi 24.11. tasan viikon yliaikaisena melkein 16h äherryksen jälkeen, synnytys oli käynnistetty kun lapsivesi meni 2 vrk aiemmin mutta supistuksia ei kuulunu. Kotiin päästiin 3 vrk iässä. Mitat oli siis 3995g 53cm ja 36cm.



Meillä on alkanu loistavasti vauva-arki! Poika on kiltti, esimerkiksi märkää vaippaa ei kitise ikinä vaikka sinapit ois pöksyissä tuntikausia. Nälkää ilmaistaan hiljaisella ähinällä, varsinaista itkua kuullaan vain kylvyssä ja silloin jos ilmavaivat kipristää mahaa. Ilmavaivat on helpottanu huolellisella röyhtäyttämisellä, Cuplatonit autto alkuun mutta sittemmin pahensivat tilannetta ja jätettiin ne pois. Yöt meillä nukutaan kivasti, syöttöjä on 1-2. Terkkarin kotikäynnillä paino oli nousussa 4400g ja pipokin kasvanu 2cm, joten valkoinen voimajuoma tekee ihmeitä!



On tämä niin ihanaa =) Tiiän että meillä on vauva siitä helpoimmasta päästä, joten toivottelen jaksamista väsyneille ja nautitaan kaikki meitin marrasnyyteistä!! =) Nämä on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä, nyt jo huomaa ison eron kun kattoo synnärillä otettuja valokuvia...



Kitty ja poju 2 vk

Meillä sitten meni vähän pitemmän kaavan mukaan tuo sairaalassa olo.

Poika syntyi 26.11. kiireellisellä sektiolla.

Vedet meni 25pvä ja synnytyksessä nousi kuume, tulehdusarvot alkoi nousemaan, eiku antibioottia siis.

Poika oli tehohoidossa " keskoskaapissa" 5ensimmäistä vuorokauttaan.

Paino " pienellä" oli 5160g, eli ei ihan mikään pieni tapaus, vaatekoko 60cm ;)



Yöt nukkuu hyvin (lukuunottamatta ensimmäistä kotiyötä) ja syö ainakin tällä hetkellä mukavasti aikataulun kanssa ;) suunnilleen kolmen-neljän tunnin välein.



mutta, meillä on talo täynnä vieraita kohta puoliin.. HUOH!!



joten eiköhän palailla asiaan myöhemmin



10kaks ja poju 12vrk

Meille syntyi poika 23.11 klo 11.53. Kokoa jössikällä oli 3950g ja 51 cm. Sektioon meni, kun ei ottanut syntyäkseen ja kättärillä ei perätiloja käynnistellä.



vauva sai heti 10 pistettä. Todella potrakka ja pirteä kaveri. Heti synnyttyään silmät oli sepposellaan auki ja ensitöikseen känki kätensä ulos kapalosta ja tarttui minua nenästä =) Seurasi jo ekana päivänä silmillään sormea, jota liikutettiin metrin päässä. Samoin nosti päätään kun oli mahallaan hoitopöydällä. Lääkärit tulivat muilta osastoilta ihmettelemään tätä " ihme-poikaa" . Tänään neuvolssa terkka meinas kaatua pyllylleen, kun poika kääntyi, nyt siis 13 vrk, mahaltaan selälleen pöydällä. Ollaan kyllä itsekin todella ihmeissämme tästä vauvasta. Yksi lääkäri nauroikin laitoksella, että meillä on varmaan vauva vaihtunut, kun miltään vastasyntyneeltä ei tämä kaveri vaikuta.



Maitoa heruu. Vauva syö innokkaasti ja hyvällä otteella. Syöttövälit ovat noin 1-4 tuntia. Öisin heräillään ähinällä syömään 3-4 tunnin välein. Poika nukkuu vanhempiensa välissä ja nukahtaa tissille syötyään. Syöttöihin menee noin 30 minuuttia. Kaikki on mennyt niin hienosti, etten meinaa itsekään uskoa tätä todeksi. Olin valmistautunut kuukausien nukkumattomuuteen ja muuhun asiaan normaalisti kuuluvaan. Meillä kävi siis onni tämän Onnemme kanssa =)



Sektiosta olen parantunut hyvin. Johtuu varmaankin siitä, että olen liikkunut paljon. Aloitin liikkumisen jo leikkauspäivän illalla nousemalla ylös sängystä. Sairaalassa ei oltu kuin 3 vrk. Pari ekaa päivää leikkauksen jälkeen oli tuskaa, kivut olivat hirveät, mutta nopeasti olo alkoi helpottaa. Kipuihini vaikutti se, että puudute loppui kesken leikkauksen. Tunto alkoi tulla takaisin siinä vaiheessa, kun isä ja poika poistuivat salista. Tällöin kohtuani vielä " siivottiin" , joten kipu oli kyllä hirveä.



Ulkoiltu ollaan paljon, vauvaa sai viedä ulos heti kotiuduttuamme, koska oli ylittänyt syntymäpainonsa.



Kiva kuulla muidenkin marraskuisten kuulumisia! Kaikille univelkaisille voimia!!!!



Noema ja Onni-poika 13 vrk