Rahasta ja säästämisestä....

Miltä ap sinusta tuntuisi, jos siirtäisit sijoituksiin ja/tai pahanpäivän varalle joka palkasta 5 tai 10%? Tuon kun tekee heti kun palkka tulee eli tavallaan maksaa ensin itselleen ja sitten elää loppukuun niillä lopuilla rahoilla mitä on käytettävissä niin kertyy ihan hyvin syrjään rahaa.

hmm, säästöön & rahastoihin menee tällä hetkellä 12% nettotuloista eli säästän kyllä. Mutta vertaan itseäni jatkuvasti muihin; esim. yksi työkaverini ei koskaan osta mitään turhaa; ei edes karkkipussia tai kahvipakettia kalleuden takia. Ja minulla menee turhaankin rahaa; sorrun aleostoksiin ja kirpparilta ostelen kaiken näköistä vaikken välttämättä tarvitse/ löydän paremman kuin mitä minulla jo olisi. Ja täälläkin moni hoitaa lainaa tosi paljon/kk; meillä menee vain 18% nettotuloista eli pystyttäisin lyhentämään paljon nopeamminkin. Toisaalta taas mietin tekemiämme matkoja enkä kadu niitä yhtään; ne ovat olleet ihania kokemuksia koko perheelle. Mutta joku pula-ajanjäänne minussa naputtaa koko ajan ettei asuntolainan kanssa pitäisi matkustaa vaan hoitaa se laina ensin pois.

Taistelen tässä koko ajan itseni kanssa; säästääkö vai ei?

Mun onnellisuus ei tule sisäfileestä, 25 euron juustosta eikä muistakaan kalliista kulutuksesta.

Onko väärin nauttia siitä sisäfileestä?

Mun onnellisuus ei tule sisäfileestä, 25 euron juustosta eikä muistakaan kalliista kulutuksesta.

Onko väärin nauttia siitä sisäfileestä?

tietenkään ole väärin, ihmiset vain nauttivat niin erilaisista asioista, minusta on vain niin helppoa kun ei ole huolta huomisesta. eikä se rahakaan ole mikään autuaaksi tekevä asia.

Meillä suht hyvät tulot mutta ei juurikaan säästöjä. Emme myöskään asu omistusasunnossa, joten ei isoa asuntolainaakaan. Perheessä 4 lasta. kaikilla kalliita harrastuksia, joihin menee paljon rahaa. Tykkäämme myös matkustella ja elää. Haaveilemme nytkin että muuttaisimme vuodeksi ulkomaille, että lapset saisivat elämänkokemusta ja kielitaitoja. Pohdimme esim. ttä jäisimme vuorotteluvapaalle siksi ajaksi.



Itse koen että vain arki, työ, koti ja lapset ei ole koko elämä vaan siitä pitää osata myös nauttia, eikä elää kitsaasti koko elämä ja sitten elää eläkkeellärennommin, kun kukaan ei kuitenkaan koskaan tiedä, koska se aika tulee täyteen ja koska täältä lähdetään.

ja lapset tein samanlaiseen ekaan avioliittoon. Uskomattoman vähällä tultiin toimeen vaikka esim kirpparilta ei koskaan hankittu mitään. Kierrätettiin vaatteita kavereiden kanssa, ostettiin aina alesta jne. Ja maksettiin 13,5 - 16% korolla asuntolainaa. Ja silti meillä oli varaa matkustaa autolla eurooppaa kiertämään kuukausi joka vuosi - tuohon meni käytännössä mun 6kk palkka kokonaisuudessaan.



Nykyinen mies on toisenlaisesta perheestä, rahaa oli aikoinaan paljonkin ja käyttö leväperäistä. ILman kk/vuosibudjettia emme - kohtalaisista tuloista huolimatta - pystyisi säästämään matkoihin tms rahaa. Mies mielellään ostelisi minulle kaikkea kivaa, herkkuja ruokapöytään, hyviä viinejä jne.



Olen opettanut hänelle että edullisestikin voi tehdä gourmetruokaa (ja kalliimmin sitten muutaman kerran vuodessa), viineissä hinta/laatusuhde on nimeä ja hintaa tärkeämpiä ja vaatteita voi ostaa paljon halvemmalla ulkomailta tai alesta. Ja reissussa käydään myös syömässä ravintoloissa, ei Suomessa.



Koulutusta on nyt kestänyt 17 vuotta ja aika hyvin menee:) Miehestä on kehittynyt erittäin kustannustehokas... Mitään ei tosin säästetä hamaan tulevaisuuteen (talo olkoon säästöpossuna) vaan lyhyemmän tähtäimen haaveisiin. Siihen matkustamiseen, moottoripyörään tms.



Emme siis pihtaa arjessakaan vaan pyrimme järkevään rahankäyttöön.

Elän säästeliäästi ja välillä pistän tuulemaan oikein kunnolla. Nostan säästötililtä vaikka 1/4 osan rahoista ja ostan kaikkea kivaa, jotta jaksan taas elää säästeliäämmin. Ts. palkitsen itseni osalla rahoista :D

Meillä suht hyvät tulot mutta ei juurikaan säästöjä. Emme myöskään asu omistusasunnossa, joten ei isoa asuntolainaakaan. Perheessä 4 lasta. kaikilla kalliita harrastuksia, joihin menee paljon rahaa. Tykkäämme myös matkustella ja elää. Haaveilemme nytkin että muuttaisimme vuodeksi ulkomaille, että lapset saisivat elämänkokemusta ja kielitaitoja. Pohdimme esim. ttä jäisimme vuorotteluvapaalle siksi ajaksi. Itse koen että vain arki, työ, koti ja lapset ei ole koko elämä vaan siitä pitää osata myös nauttia, eikä elää kitsaasti koko elämä ja sitten elää eläkkeellärennommin, kun kukaan ei kuitenkaan koskaan tiedä, koska se aika tulee täyteen ja koska täältä lähdetään.

no meillä kyllä asuntolaina, mutta muuten samoilla linjoilla. En voi käsittää sitä jatkuvaa penninvenytystä koko vuoden, että pääsee Kanarialle kerran vuodessa syömään omia eväitä..

mistään ei saa nauttia ja tukka pitää värjätä itse ja syödä samaa nakkisoppaa päivätolkulla, jotta SÄÄSTETÄÄN.

Minun mummillani oli aikoinaan kaksi tätiä ilman jälkikasvua ja heidän elämäntehtävä oli säästäminen. Toinen peri toisen ja toisen kuoltua kaukaiset sukulaiset saivat osansa ja verottaja hieroi karvaisia käsiään.

Ekan parin työvuoden jälkeen ei enää niin halunnutkaan ostaa kaikkea näkemäänsä kotiin, mitä muka oli ollut niin monta vuotta vailla (opiskelijan tuloilla). Ja siihen 10 vuotta lisää, niin tekee mieli työntää tavaraa ovesta ulos eikä missään nimessä haalia lisää.

Siinä sitä sitten alkaa tilikin karttua samalla :)

ja kaikesta kivasta mitä rahalla saa. Lainaa lyhennetään hitaasti, ei ole tarvetta saada sitä äkkiä pois. Säästössä on aina sen verran että saa uudet kodinkoneet tarvittaessa tai pääsee matkoille. Muita säästöjä ei kerätä vaikka ollaan hyvätuloisia.



Meillä on vain tämä yksi elämä ja se voi loppua vaikka huomenna, joten nautitaan nyt kun voidaan. Syödään ulkona, käydään tapahtumissa, matkustetaan, pukeudutaan kivasti, hemmotellaan itseämme. Miksi ei?

Kulutan siis harkiten.

Esimerkiksi vaateostoksilla mietin oikeasti, tarvitsenko kyseistä vaatetta. Jos tarvitsen, niin voin sijoittaa siihen enemmänkin. Nytkin käytössä kaksi mekkoa, hinnaltaan noin 100-150 e, jotka ovat olleet ahkerassa käytössä ja kohta kolmatta vuotta.



Ostin myös uuden auton, kun vanha oli jatkuvasti hajalla. Auton ostoa harkitsin tarkkaan, millä hinnalla ostan millaisen ja millä varusteilla.



Toisaalta taas saan joka kuukausi säästöön rahaa, pakollisista menoista riippuen eri summia. Jos olemme lähdössä matkalla, niin saatan sitä ennen elää muutaman kuukauden niukasti, jotta sitten reissussa ollessa ei tarvitse pihistellä.



Mm. auto- ja opintolainat pyrin maksamaan mahdollisimman nopeasti pois, kuitenkin niin, ettei tarvinnut syödä kaurapuuroa.



Ehkä se vain on se kultainen keskitie, ja se tarkoittaa eri ihmisillä erilaista kulutusta. Toinen ei ikinä ostaisi cappuccinoa kahvilassa, kun taas toiselle se on se arjen must juttu.

Ruokaan en panosta kovin paljoa. Ruoka on jotain, josta lähtee nälkä, se voi olla halpaakin. En tykkää matkustella. Elän säästäväisesti. Vaihdan auton vähintään 2,5 vuoden välein ja panostan uusimpaan tekniikkaan. Mutta mulla on säästössä aika paljon.

Kyllähän säästämiseen on ihan eri mahdollisuudet eri elämänvaiheissa. Jos vaikka perheessä on joku hoitovapaalla, niin en yhtään ihmettele, jos säästöjä ei kerry tai jopa säästöjä kulutetaan. Sitten kun taas perheessä on stabiili tilanne, niin on tosiaan näitä ihmisiä, jotka on pihejä ja näitä, jotka elävät kädestä suuhun.



Itse olen vakaasti sitä mieltä, että syrjään pitäisi saada oli tulot sitten isot tai pienet 5-10% nettotuloista. Ensin kannattaa säästää se 2-3kk nettotulojen suuruinen puskuri ja sen jälkeen loput kertyvät eurot kannattaa sijoittaa.



Miltä ap sinusta tuntuisi, jos siirtäisit sijoituksiin ja/tai pahanpäivän varalle joka palkasta 5 tai 10%? Tuon kun tekee heti kun palkka tulee eli tavallaan maksaa ensin itselleen ja sitten elää loppukuun niillä lopuilla rahoilla mitä on käytettävissä niin kertyy ihan hyvin syrjään rahaa.



Itsellä tavoite on hurjassa 20 prosentissa, koska en ole ihan varma, että miten terveyteni kestää töitäni pitkässä juoksussa. Sitten jos on rahaa, niin helpottaa se elämää, jos on pääomatuloja, jos palkkatuloja ei enää olekaan.

Astma. En siedä yhtään homeisia työpaikkoja.

ettei ehditä kuluttaa. Meillä on neljä pientä lasta ja molemmilla haastava työ, joten saadaan juuri ja juuri hankittua se ihan välttämättömin. Loppu jää säästöön.



Minusta kyllä laina on hyvä maksaa suht ripeästi pois, nythän se lyhenee hyvin, kun korot ovat alhaalla.



Me emme kumpikaan saa koskaan mitään perintöjä, joten sikälikin ollaan ihan omien tienestien ja säästöjen varassa. Lapsille haluaisin vähän mukavamman alun omaan elämäänsä.

tuhlailen tai siis tarvitsen ne vaatteet ihan töihin, älennusmyynneissä kesällä ja talvella. Ostan kerralla ison kasan vaatteita, joilla päjrään syksyn-talven ja kevään-kesän. Nytkin tilasin yhden artistin kokoelmacd:n verkkokaupasta 1,95 eurolla kun löysin sen puoleen hintaan ja kun löysin vielä alennuskoodin niin ei maksanut juuri mitään.



Itsellämme on tosi reilusti säästössä, olemma maksaneet velan talosta pois ripeää eli siinä mielessä olen samoilla linjoilla kanssasi, että mieluummin nopsaan pois ja elää ne vuodet vähän tiukemmin, kuin jatkuva velka vuosikymmeniä. Nyt on ihanaa kun jää säästöön rahaa joka kk n. 2000-2500 kun ei sitä velkaa ole. En tosin saa kiksejä materiasta, mutta välillä kiva kun voi ostaa mitä haluaa kun haluaa (no, Ferraria ei sentään =))).

olen tottunut jo lapsuudenkodissani säästäväisyyteen kun rahaa ei ollut, vielä nyt omassa elämässäni vaikka varaa olisikin en halua kuluttaa turhaan kun en arvosta materiaa ja matkustelemista, aivan turha mulle on sanoa että elämä on kituuttamista ja ei ole elämisen arvoista jos ei paasaa rahaa kaksin käsin menemään niin että aina on tili tyhjä.



Mun onnellisuus ei tule sisäfileestä, 25 euron juustosta eikä muistakaan kalliista kulutuksesta.