Subjektiivinen päivähoito-oikeus...

eli on olemassa teoreettinen subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka ei koske esim. lypsykarjatilallisten lapsia, koska hoitajaa ei saa aamulla klo 5.00 - 9.00 ja iltapäivällä 15.00 - 19.00. Sen sijaan jokainen, joka voi viedä lapsensa hoitopaikkaan 6.30 - 17.00 väliseksi ajaksi, saa niin tehdä, koska se on tasa-arvoa.

Sehän tarkoittasii, että jokaisen hoitoa tarvitsevan hoidon tarve pitäisi arvioida ja toimittaa todistuksia.



Sitten ei töissä olevilta tarvittaisiin todistukset koulusta tai sieltä perheneuvolasta, sossusta ja todistuksia lääkäreiltä, psykologeilta.



Kaikki tämä maksaa ja vie melkoisesti työtunteja monessa eri paikassa. Sekä tietenkin tämä tarve pitäisi vielä tarkastaa säännöllisesti eli vuosittain. Eli joka vuosi pitäisi käsitellä kymmeniä tuhansia hakemuksia, toimittaa vielä enemmän todistuksia ja tarvittaisiin tuhansia lääkäri-/psykologi-/sossu-/neuvolakäyntejä vain tämän tarpeen todistamiseksi.



Tästä tulisi helposti useamman miljoonan lisäkulut vuosittain.

Miten ehkäistään masentuneen äidin masennusta, jos siihen vaaditaan jo diagnoosi ja vieläpä vakava sellainen? Ei siis riitä äidin oma arvio, että nyt ei oikein jaksaisi eikä edes neuvolatädin huoli vaan pitää olla oikein diagnoosi.



Silloin on jo liian myöhäistä. Lapset jo kärsivät sairaudesta ja yhteiskunta kalliin hoidon rahoittamisesta. Veikkaan, että subjektiivisen päivähoidon lakkauttamisesta on arvioitu hyvin vähän säästöä, kun otetaan huomioon tämän ehkäisevän "hoidon" vaikutus.



Ihan terveet ja jaksavat tuskin käyttävät tätä palvelua. Johonkin tarpeeseenhan sitä käytetään, eikö niin?

Eiköhän sillä lapsellakin ole oikeus kavereihin. Aika raakaa vaatia ensin masennusdiagnoosi ennen hoitoon pääsyä. Ja tosiaan veikkaan että kalliimmaksi tulisi. Aluksi tietenkin lakkautettaisiin puolet päiväkodeista ja saataisiin paljon työttömiä hoitajia.

ja sen tarkoitus on lapsen hyvinvointi- aina se hyvinvointi ei toteudu kotona. Päiväkodeissa lapsi saa keskimäärin parempaa ravintoa kuin kotona (niin, kuinka huonosti osa ruokkiikaan lapsensa kotona...).



Liaäksi lapsi tarvitsee kokemusta ryhmässä olosta (noin 3-4-vuotiaasta eteenpäin) ja laadukas varhaiskasvatus kehittää lapsen oppimisvalmiuksia ja sosiaalisia taitoja, itsesäätelykykyä jne. Harmi vaan, ettei joka päiväkodissa ole tarjolla laadukasta varhaiskasvatusta. Kaikilla työntekijöillä ei välttämättä ole koulutustaso ja asenne kohdallaan. Pientenkin ryhmässä pitäisi olla ammattitaitoinen lastentarhanopettaja suunnittelemassa pedagogisesta korkeatasoista toimintaa.

Kun näitä säästöjä joka puolelta yritetään saada aikaiseksi, niin miksi ihmeessä tuota oikeutta ei lakkauteta? Ne, jotka päivähoitoa tarvitsisivat, vaikka vanhempi/vanhemmat ovat kotona, voisivat saada "luvan" hoitoon perheneuvolan, sosiaalitoimiston jne kautta. Eli esim. jos vanhempi/vanhemmat vakavasti masentuneita tai lapsi on erityislapsi ja siksi tarvitsee hoitoa.

Eihän tuossa mikään muuttuisi.

Koska nykysysteemi on SDP:n lempilapsi eli on olemassa teoreettinen subjektiivinen päivähoito-oikeus, joka ei koske esim. lypsykarjatilallisten lapsia, koska hoitajaa ei saa aamulla klo 5.00 - 9.00 ja iltapäivällä 15.00 - 19.00. Sen sijaan jokainen, joka voi viedä lapsensa hoitopaikkaan 6.30 - 17.00 väliseksi ajaksi, saa niin tehdä, koska se on tasa-arvoa.

= tätä varten kepulaiset ajoivat läpi kotihoidon tuen niin että emännät saavat omaa rahaa samalla kun pitävät lapset kotona nukkumassa sängyissään tai yksin pirtin tai navetan lattialla pyörimässä entiseen tapaan.

Miten ehkäistään masentuneen äidin masennusta, jos siihen vaaditaan jo diagnoosi ja vieläpä vakava sellainen? Ei siis riitä äidin oma arvio, että nyt ei oikein jaksaisi eikä edes neuvolatädin huoli vaan pitää olla oikein diagnoosi.

Silloin on jo liian myöhäistä. Lapset jo kärsivät sairaudesta ja yhteiskunta kalliin hoidon rahoittamisesta. Veikkaan, että subjektiivisen päivähoidon lakkauttamisesta on arvioitu hyvin vähän säästöä, kun otetaan huomioon tämän ehkäisevän "hoidon" vaikutus.

Ihan terveet ja jaksavat tuskin käyttävät tätä palvelua. Johonkin tarpeeseenhan sitä käytetään, eikö niin?

Espoossakin on yli kymmenen päiväkodillista lapsia, joiden jompikumpi vanhempi on kotona. Minä tunnen tällaisia vanhempia työkavereissa, naapurustossa, omien lasten pk-ryhmissä, lasten koulukavereiden perheissä monia eikä yhdessäkään ole kysymys mistään hoitotoimenpiteestä vaan pelkästään siitä, että pantataan hoitopaikkaa ja nautitaan saadusta edusta, niin että äiti voi keskittyä vauvaan.

..tule sossuyhteiskunnassa menemään läpi. Lapsia kyllä väkätään ylenmäärin, mutta kun niitä pitäisi myös hoitaa, niin johan eukot parahtaa!

työllistyin muutaman kuukauden työttömyyden jälkeen muutamassa päivässä. Torstaina haastattelu, seuraavana maanantaina alkoi työt. Eipä olisi onnistunut, jollei lapsella olisi ollut hoitopaikkaa valmiina.

pantataan hoitopaikkaa ja nautitaan saadusta edusta, niin että äiti voi keskittyä vauvaan.

Anteeksi, mutta mitä väärää siinä on, että äiti keskittyy vauvaan ja että vanhempi lapsi jatkaa kavereiden ja totutun arjen kanssa? Onhan se esikoinenkin saanut vauvana äidin jakamattoman huomion.

Miten ehkäistään masentuneen äidin masennusta, jos siihen vaaditaan jo diagnoosi ja vieläpä vakava sellainen? Ei siis riitä äidin oma arvio, että nyt ei oikein jaksaisi eikä edes neuvolatädin huoli vaan pitää olla oikein diagnoosi.

Silloin on jo liian myöhäistä. Lapset jo kärsivät sairaudesta ja yhteiskunta kalliin hoidon rahoittamisesta. Veikkaan, että subjektiivisen päivähoidon lakkauttamisesta on arvioitu hyvin vähän säästöä, kun otetaan huomioon tämän ehkäisevän "hoidon" vaikutus.

Ihan terveet ja jaksavat tuskin käyttävät tätä palvelua. Johonkin tarpeeseenhan sitä käytetään, eikö niin?

Espoossakin on yli kymmenen päiväkodillista lapsia, joiden jompikumpi vanhempi on kotona. Minä tunnen tällaisia vanhempia työkavereissa, naapurustossa, omien lasten pk-ryhmissä, lasten koulukavereiden perheissä monia eikä yhdessäkään ole kysymys mistään hoitotoimenpiteestä vaan pelkästään siitä, että pantataan hoitopaikkaa ja nautitaan saadusta edusta, niin että äiti voi keskittyä vauvaan.

ole parempi olla siellä hoitopaikassa edes päivät kun äiti ja isä eivät hänen kanssaan halua olla? Saa ainakin vähän positiivista huomiota päivisin ja koulussa sitten opettajilta myös.

Miten ehkäistään masentuneen äidin masennusta, jos siihen vaaditaan jo diagnoosi ja vieläpä vakava sellainen? Ei siis riitä äidin oma arvio, että nyt ei oikein jaksaisi eikä edes neuvolatädin huoli vaan pitää olla oikein diagnoosi.

Silloin on jo liian myöhäistä. Lapset jo kärsivät sairaudesta ja yhteiskunta kalliin hoidon rahoittamisesta. Veikkaan, että subjektiivisen päivähoidon lakkauttamisesta on arvioitu hyvin vähän säästöä, kun otetaan huomioon tämän ehkäisevän "hoidon" vaikutus.

Ihan terveet ja jaksavat tuskin käyttävät tätä palvelua. Johonkin tarpeeseenhan sitä käytetään, eikö niin?

Espoossakin on yli kymmenen päiväkodillista lapsia, joiden jompikumpi vanhempi on kotona. Minä tunnen tällaisia vanhempia työkavereissa, naapurustossa, omien lasten pk-ryhmissä, lasten koulukavereiden perheissä monia eikä yhdessäkään ole kysymys mistään hoitotoimenpiteestä vaan pelkästään siitä, että pantataan hoitopaikkaa ja nautitaan saadusta edusta, niin että äiti voi keskittyä vauvaan.

Toisella hyvätuloinen mies ja kaksi vanhempaa lasta 4v ja 3v jatkoivat päiväkodissa, kun pienin syntyi. Kaunis koti, harrastuksia vanhemmilla jne. Perheen äiti vain on kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta esikoisen jälkeen ja varautui - aivan oikein - myös kuopuksen jälkeiseen aikaan. Pari kuukautta elettiin kiiltokuvaelämää ja sitten romahti. Kertoiko naapureille, ystäville, suvulle, päiväkodin henkilökunnalle? Ei. Minä koko laajasta ystäväpiiristä sain kuulla asiasta pari kuukautta myöhemmin, kun oli jo hoito ja lääkitys ja tilanne hiljalleen paranemassa. Enkä ollut edes mikään bestis.

Voit luulla tietäväsi naapureiden ja lasten koulukavereiden perheiden tilanteet mutta tosiasiassa et tiedä. Ne rikkaat ja onnellisen näköisetkin voivat sairastua. Eivätkä he tule ensimmäisenä kertomaan sitä sinulle. Osa ei ehkä sairastu - ja syynä voi olla tämä ennaltaehkäisevä toimenpide. Kannattaako? Eiköhän. Se, että yksi tai kaksi kymmenestä käyttää sitä väärin, ei tee systeemiä tarpeettomaksi tai epäreiluksi. Niinhän käytetään kaikkia tukitoimia- jopa toimeentulotukeakin.

Miten ehkäistään masentuneen äidin masennusta, jos siihen vaaditaan jo diagnoosi ja vieläpä vakava sellainen? Ei siis riitä äidin oma arvio, että nyt ei oikein jaksaisi eikä edes neuvolatädin huoli vaan pitää olla oikein diagnoosi. Silloin on jo liian myöhäistä. Lapset jo kärsivät sairaudesta ja yhteiskunta kalliin hoidon rahoittamisesta. Veikkaan, että subjektiivisen päivähoidon lakkauttamisesta on arvioitu hyvin vähän säästöä, kun otetaan huomioon tämän ehkäisevän "hoidon" vaikutus. Ihan terveet ja jaksavat tuskin käyttävät tätä palvelua. Johonkin tarpeeseenhan sitä käytetään, eikö niin?

..onko kaikki eukot ja lapset sellaisen diangoosin omaavia, että eivät selviä elämsät ilman päivähoitoa?? Aina vedetään tämä kortti, kun puhutaa laiskoista, lapsen kiintymisteorioihin ja kehitykseen perehtymättömien ns. oikeuksista. Laiska mikä laiska! Sitä nämä muijat ovat. Olisipa se laisuus siirtynyt sinne vällyjenkin alle, että tämä älyttömyys loppuisi. Ei pitäisi jaksaa vääntää tänne elätettävioä lisää, jos niitä ei itse jaksa elättää ja hoitaa.

Siis lapsella oikeus vanhempiinsa ja tällä "oikeudella" sitä nimenomaan karsitaan.Jos lapsi on päiväkodissa 10tuntia per pvä niin ei siinä kauheesti jää aikaa omiin vanhempiin.Samoin sisarussuhteet?Eikö sillä isommallakin ole oikeus tutustua siskoonsa/veljeensä?Varsinkin loma-ajat pitäsi jokaisen oikeudesta nauttivan pitää omat lasensa kotona ja antaa aikaa jokaiselle

Just silloin kun perheeseen tulee uusi vauva, olisi pienelle lapselle tärkeää saada viettää aikaa äidin ja vauvan kanssa yhdessä, koska etenkin alle nelivuotiaalle lapselle uuden sisaruksen tulo perheeseen heikentää psyykkistä hyvinvointia, tästä on olemassa tutkimustulokset. Uuden sisaruksen lisäksi jos lapsi viettää täysiä, pitkiä hoitopäiviä hoidossa, heikentää se entisestään lapsen hyvinvointia.



Olisi siis hyvä, että vanhempi sisarus voisi olla mahdollisimman paljon kotona perheensä kanssa, etenkin jos nän on alle 4-vuotias ja ehkä käydä kerhoissa tai korkeintaan puolipäiväisessä hoidossa tai tehdä lyhennettyä päivähoitoviikkoa (esim. 3 päivää viikossa puoli päivää).

..tule sossuyhteiskunnassa menemään läpi. Lapsia kyllä väkätään ylenmäärin, mutta kun niitä pitäisi myös hoitaa, niin johan eukot parahtaa!

Tehkää sen verran, kun jaksatte hoitaa. Kyllä nussia jaksetaan ja mukeloitten tekijöitä täällä taivaankannen alla riittää. Siihen se sitten jääkin.

Autoa et saa ajaa, jos et ole kykeenvä toimimaan liikenteessä, mutta lisääntyä saa jokainen, jolla pelit ja vehkeet toimii. En kannata hitlerismiä, mutta kannatan sitä, että ihmiset alkaisivat miettiä myös yläpäällään.

Ette te mitään veronmaksajia tee. Ei tuollaisilla geenistöillä tulla veronmaksajiksi vaan eläteiksi.

Miten ehkäistään masentuneen äidin masennusta, jos siihen vaaditaan jo diagnoosi ja vieläpä vakava sellainen? Ei siis riitä äidin oma arvio, että nyt ei oikein jaksaisi eikä edes neuvolatädin huoli vaan pitää olla oikein diagnoosi.

Silloin on jo liian myöhäistä. Lapset jo kärsivät sairaudesta ja yhteiskunta kalliin hoidon rahoittamisesta. Veikkaan, että subjektiivisen päivähoidon lakkauttamisesta on arvioitu hyvin vähän säästöä, kun otetaan huomioon tämän ehkäisevän "hoidon" vaikutus.

Ihan terveet ja jaksavat tuskin käyttävät tätä palvelua. Johonkin tarpeeseenhan sitä käytetään, eikö niin?

Espoossakin on yli kymmenen päiväkodillista lapsia, joiden jompikumpi vanhempi on kotona. Minä tunnen tällaisia vanhempia työkavereissa, naapurustossa, omien lasten pk-ryhmissä, lasten koulukavereiden perheissä monia eikä yhdessäkään ole kysymys mistään hoitotoimenpiteestä vaan pelkästään siitä, että pantataan hoitopaikkaa ja nautitaan saadusta edusta, niin että äiti voi keskittyä vauvaan.

Toisella hyvätuloinen mies ja kaksi vanhempaa lasta 4v ja 3v jatkoivat päiväkodissa, kun pienin syntyi. Kaunis koti, harrastuksia vanhemmilla jne. Perheen äiti vain on kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta esikoisen jälkeen ja varautui - aivan oikein - myös kuopuksen jälkeiseen aikaan. Pari kuukautta elettiin kiiltokuvaelämää ja sitten romahti. Kertoiko naapureille, ystäville, suvulle, päiväkodin henkilökunnalle? Ei. Minä koko laajasta ystäväpiiristä sain kuulla asiasta pari kuukautta myöhemmin, kun oli jo hoito ja lääkitys ja tilanne hiljalleen paranemassa. Enkä ollut edes mikään bestis.

Voit luulla tietäväsi naapureiden ja lasten koulukavereiden perheiden tilanteet mutta tosiasiassa et tiedä. Ne rikkaat ja onnellisen näköisetkin voivat sairastua. Eivätkä he tule ensimmäisenä kertomaan sitä sinulle. Osa ei ehkä sairastu - ja syynä voi olla tämä ennaltaehkäisevä toimenpide. Kannattaako? Eiköhän. Se, että yksi tai kaksi kymmenestä käyttää sitä väärin, ei tee systeemiä tarpeettomaksi tai epäreiluksi. Niinhän käytetään kaikkia tukitoimia- jopa toimeentulotukeakin.

MInäkin käytin subjektiivista päivähoito-oikeutta, kun isomman (4v) puheterapeutti ja toimintaterapeutti asiaa suosittelivat. Lapsi oli ollut jo poissa päiväkodista ja kun tuli takaisin, sain hoitohenkilökunnalta epäilyjä ja vähättelyä. Ei kuulemma huomaa mitenkään, ja minkä niminen terapeutti suositteli jne. Päätin silloin, etten ole tilivelvollinen kenellekään asiasta kertomaan ja parin lapsen kaverin vanhempi heitteli vihjailuja ja yksi hoitajista jaksoi kertoa, miten itse piti omaa lastaan kotona, kunnes oli 3v eikä ymmärrä meitä nykyäitejä. KUmman sitkeästi elää käsitys, että lapsesta tai äidistä pitää näkyä, että jotain on pielessä.

Toimin nykyään toisin, ja jos kuopukselle tulee tarvetta puheterapiaan/toimintaterapiaan, en varmasti kerro siitä kenellekään - en edes päiväkodin henkilökunnalle. Ammattitaidottomat ihmiset päivittelevät ääneen kenen tahansa kuullen lapsen taitoja eivätkä omaa minkäänlaista hienotunteisuutta. Ihan sama kuinka hieno kasvattaja muuten olisi,mutta jos noin pahasti pielessä on ihan normaali empatiakyky, niin ei kovin hyvin suju!

Olen numero 10 kanssa samaa mieltä. Kyllä tätä systeemiä käyttää hyväksi erittäin moni laiska ihminen, joka haluaa vain omaa aikaa. Ja sitä saa, kun vie lapsen/lapset päivähoitoon. Itse voi sitten luuhata päivät kaupoilla, salilla, elokuvissa jne.



Moni työssäkäyvä joutuu kuskaamaan lapsiaan eri päiväkoteihin aamuisin, koska samaan ei mahdu. Työttömien perheiden lapset kyllä mahtuvat yhteen ja samaan päiväkotiin, jottei tarvitse viedä moneen eri paikkaan. Todella tasa-arvoista.

Pitäisikö tätäkin vähän pohtia.