Subjektiivinen päivähoito-oikeus...

Näki aina kotipihasta että siellä ne kaverit leikki. Ehkä se johti sit siitä et meidän lapset ei joudu hoidossa ikinä kovin pitkiä päiviä ja/tai monena päivänä viikossa olee.



Edelleen: KAIKKIEN TILANTEET EIVÄT OLE SAMANLAISIA!



PS ei tuntunut YHTÄÄN pahalta viedä riemusta kiljuva lapsi se pari kertaa viikossa hoitoon ;)

Lapset kotihoidossa kun vauva/taapero kotona. Kivaa oli! Oli ihanaa saada "tutustua uudestaan" niihin vanhempiinkin lapsiin kun olivat olleet pari vuotta päiväkodissa kun minä töissä. Kotonaolo oli ihanaa aikaa ja itse suosittelisin sitä vaikka alkuun pelkäisinkin omaa jaksamistani.



Lisäksi meillä ei olisi ollut rahaa pitää isompia lapsa tarhassa äitiydloman ja hoitovapaan ajan.

siis iänikuista lässytystä siitä, kuinka on täysin mahdoton ajatuskin hoitaa itse omat lapsensa, kuinka 99% virikehoidattajista on oikeasti masentuneita tai sitä ja tätä ja tuota. EHkä sitä kannattaa sitten jättää lapset tekemättä, ainakin liian pienellä ikäerolla, jos ottaa niin koville. Ja subjektiivinen päivähoito-oikeus pitää ehdottomasti poistaa.

Ihmettele, jos tekee lapsia enemmän kuin jaksaa hoitaa?

Mikä hitto se saa lisääntymään, mutta ei nussimisvaiheessa muisteta että tekeleensä pitäisi myös hoitaa.

Jos veisin lapset hoitoon.

Ap ei taida itse hoidattaa lapsia kun ei ymmärrä että kahdella lapsella se maksaa silti 500 kuussa vaikka olisi kotona vauvan kanssa jos on tuloja.

BUUHUU teidän jatkuvaan poraamiseen asiasta.

kokonaiskustannus on monikertainen siihen teidän maksamaan 500:een verrattuna. JA ne paikat ovat poissa niiltä, joilla olisi oikeasti tarvetta hoitopaikkoihin.

enpä antaisi synninpäästöä niillekään, jotka kysyvät lapsilta, haluavatko he hoitoon vai ei.

Nimittäin ensiksikin, ihminen joko tietoisesti tai tiedostamattaan esittää kysymyksen siinä muodossa, että motivoi vastaajaa haluamaansa suuntaan. Moniko äiti, joka haluaa päästä helpommalla, rohkaisee vanhempaa, että eikö olekin KIVA kun tarhassa on niitä kavereita, eikä tarvii olla vain äidin ja vauvan kanssa kun se on niin TYLSÄÄ kun EI VOI TEHDÄ MITÄÄN.

Ja toiseksi, lapset ovat herkkiä vaistoamaan vanhempiensa asenteet ja vastaavat siksi mielellään niin kuin arvelevat vanhempien odottavan ja toivovan.

Mielestäni vanhemmilla lapsilla on oikeus vanhempiinsa ja nuorempiin sisaruksiinsa ja päin vastoin. Ainakin meillä on kiireettömiä aamuja ja kotoaoloa aina arvostettu. Vaikka hoitoon on mielellään menty, kotona ollessa ei sinne ole kukaan ikinä itkenyt. Jos on ollut kaverin puutetta, silloin on järkätty kavereita käymään tai ollaan käyty kavereilla tai tavattu heitä jossakin.

Normaalisti eläen pystyy kyllä parin muksun virikkeistymisen hoitamaan, kun rohkeasti vaan yrittää.

Mukavuudenhalu Lyö yli elämän realiteettien. Sitten oloneuvosäitikavereiden kesken voidaan kilpaa perustella, kuinka meidän laps ainakin "kaipaa" päiväkotiin. Ihan omantunnon (minkä?) hiljentämiseksi.

Kukaan ei tosin kommentoinut sitä, että haluaako se itkevä isosisko/-veli päiväkotiin, kun tajuaa vanhempien jäävän kotiin vauvan kanssa? Kysyttekö heiltä? Eikö se tunnu yhtään pahalta jättää toinen päiväksi sinne ja painella itse kotiin? Eikö se lapsikin osaisi nauttia pidempään nukkumisesta ja rauhallisesta, tavallisesta arjesta, jos siihen on mahdollisuus?

Itse en pysty pitämään omiani yhtään turhaa hoitopäivää hoidossa. Itse nautin vapaapäivistä ja uskon lapsenkin osaavan niistä nauttia, vaikka onkin pieni ja kehittymätön vielä. Ja haluan olla heidän,isoimmasta pienimpään, kanssa, jos en ole töissä. Mietin paljon sitä, että lapsi on ensin päiväkodissa, sitten eskari, koulua 9 vuotta ja siihen ammattiin opiskelu päälle. Melkoiset ovat vaatimukset, jos yhtään armoa ei anneta.

Eipä kysellyt 3-4 -vuotias koskaan päästä päiväkotiinsa, josta juurikin hoitopaikkatakuulla oli reilun vuoden poissa. Nyt kuitenkin viihtyy, mutta ikinä ei vapaapäivänä sinne halua mennä.

Mun on vaikea uskoa, että äiti tai isä vie vanhemmat lapset hoitoon vauvan ollessa kotihoidossa ilman oikeaa syytä. Voisiko olla niin et kotona on vaikeaa, ei pärjätä tai jaksetakaan sitä lapsimäärää mikä on hankittu tai lapsi tarvitsee tukea kielen/sosiaalisen kehityksen turvaamiseksi?

minua lähinnä huvittaa tämä keskustelun taso. Siis ihmiset heittää omia oletuksiaan, joilla ei oikeasti ole mitään tutkimus/tieteellistä pohjaa.

Tutkittuja tosiasioita on mm se, että lapsi ei tarvitse sosiaalista kehittymistä varten lainkaan päiväkotia tai isoa ryhmää. tutkimusten mukaan, näissä laumissa kasvaneilla lapsilla on huonommat sosiaaliset taidot kuin pienessä parin hengen ryhmässä kasvaneilla (esim perhepäivähoito tai kotihoito). Ryhmässä lasten agressiivisuus mm muotoutuu yhdeksi selviämiskeinoksi, eikä parilla ryhmän aikuisella ole minkäänlaista mahdollisuutta olla mukana ohjaamassa jokaista sosiaalista tilannetta niin että voisivat opettaa lapsille ne oikeat toimintamallit.

ja mitä tulee kielenkehitykseen niin päiväkoti voi olla myös haitallinen. tutkimusten mukaan lasta kuntouttaa enemmän se kotiaikuinen, jolla on aikaa ja mahdollisuuksia vastata hänelle ja lapselle jää tilaa tehdä kysymyksiä. Tutkimusten mukaan päiväkodeissä isojen ryhmien vuoksi aikuisten vuorovaikutus lasten kanssa on aika yksisuuntaista eli käskyjen ja ohjeiden antamista. Siellä lapsi ei silloin myöskään voi saada jutella miksi jotain asioita tehdään jne eli se ei todellakaan tue kielillistä kehitystä yhtään sen paremmin kuin kotona oleminen.

ja ottakaapa mammat lukemistoonne seuraavaksi joku keltikangas-järvisen opus josta löytyy siis ihan sitä tutkittua tietoa siitä mikä olisi parasta lapsen kehityksen kannalta...

5-vuotias kävi pk:ssa 11 puolikasta päivää kuukaudessa, kun olin vauvan kanssa kotona. Ja tuttuja kavereita oli kaikki muut päivät ikävä, vaikka mitä puuhaa olisin keksinyt.



Mukavasti meillä meni vauvan ja isosiskon kanssa, mutta ei täällä ole puistoissa kuin taaperoita, seurakunnan kerhot ovat reilun tunnin kerran viikossa - ei siinä ajassa ehdi ryhmääntyä kuten ei kerran viikossa olevissa harrastuksissakaan.



Kaverit ja samanikäisten seura on sen verran tärkeää noille isommille, ettei sitä tarvetta kerhot ja äidin kanssa puuhastelu täytä jos on kavereiden kanssa puuhaamiseen tottunut.

Ja olen tosiaan sitä mieltä, et jotain on pielessä, jos lapsi ei saa olla kotona, mikäli siihen olisi mahdollisuus. Tulkitsit pieleen tieteellisine tutkimuksinesi. En itse käytä päiväkotia kuin pakkotilanteessa.

Esikoinen on eskarissa ja pikkusisko 2 kk on kotona kanssani.

Mun on vaikea uskoa, että äiti tai isä vie vanhemmat lapset hoitoon vauvan ollessa kotihoidossa ilman oikeaa syytä. Voisiko olla niin et kotona on vaikeaa, ei pärjätä tai jaksetakaan sitä lapsimäärää mikä on hankittu tai lapsi tarvitsee tukea kielen/sosiaalisen kehityksen turvaamiseksi?

minua lähinnä huvittaa tämä keskustelun taso. Siis ihmiset heittää omia oletuksiaan, joilla ei oikeasti ole mitään tutkimus/tieteellistä pohjaa.

Tutkittuja tosiasioita on mm se, että lapsi ei tarvitse sosiaalista kehittymistä varten lainkaan päiväkotia tai isoa ryhmää. tutkimusten mukaan, näissä laumissa kasvaneilla lapsilla on huonommat sosiaaliset taidot kuin pienessä parin hengen ryhmässä kasvaneilla (esim perhepäivähoito tai kotihoito). Ryhmässä lasten agressiivisuus mm muotoutuu yhdeksi selviämiskeinoksi, eikä parilla ryhmän aikuisella ole minkäänlaista mahdollisuutta olla mukana ohjaamassa jokaista sosiaalista tilannetta niin että voisivat opettaa lapsille ne oikeat toimintamallit.

ja mitä tulee kielenkehitykseen niin päiväkoti voi olla myös haitallinen. tutkimusten mukaan lasta kuntouttaa enemmän se kotiaikuinen, jolla on aikaa ja mahdollisuuksia vastata hänelle ja lapselle jää tilaa tehdä kysymyksiä. Tutkimusten mukaan päiväkodeissä isojen ryhmien vuoksi aikuisten vuorovaikutus lasten kanssa on aika yksisuuntaista eli käskyjen ja ohjeiden antamista. Siellä lapsi ei silloin myöskään voi saada jutella miksi jotain asioita tehdään jne eli se ei todellakaan tue kielillistä kehitystä yhtään sen paremmin kuin kotona oleminen.

ja ottakaapa mammat lukemistoonne seuraavaksi joku keltikangas-järvisen opus josta löytyy siis ihan sitä tutkittua tietoa siitä mikä olisi parasta lapsen kehityksen kannalta...

kun vein lasta puheterapiaan ja toimintaterapiaan ja molemmat totesivat lapsen taantuneen äitiyslomani aikana. Kyllä minä lapselle puhuin, luettiin valtavat määrät kirjoja (puheterapeutin mielestä lapsen sanavarasto oli erittäin laaja) jne. Lapsi kävi kahdessa harrastuksessa (muskari ja tanssi) ja oli jonossa kerhoon (meillä kerhot aivan täynnä). Nämä ammattilaiset, jotka varmaan sitten eivät täytä sinun vaatimuksiasi, olivat sitä mieltä, että lapsi hyötyy toisten esimerkistä, ammattitaitoisesta lastentarhanopettajasta, joka pystyy ottamaan lapsen tarpeet riittävästi huomioon sekä ihan yleisistä leikeistä ja peleistä kuten polttopallosta, joka vaatii sääntöjen noudattamista isommassa ryhmässä. Lapseni haasteena on ryhmätilanteet, jolloin ohjeiden noudattaminen on vaikeaa ja tilanne riistäytyy pelleilyksi.

MIetityttää tämä suomalaisten käsitys 4-5-vuotiaiden tarpeesta olla kotona ja sosiaalistua siellä pikkusisaruksen kanssa, kun muualla maailmassa ne lapset ovat jo koulussa ja yhden aikuisen hoidettavana koko pitkän päivän.

Myönnän myös, etten itse ole löytänyt Keltinkangas-Järviseltä koskaan niin voimakasta kannanottoa, että hän todella toteaisi, että kotona opitaan paremmin kuin päiväkodissa. Minkälaista tutkimusta hän on tehnyt? Minä kun muistelen, ettei yhtään mitään, kunhan lainaa itselleen sopivia lähteitä ja puhelee ympäripyöreitä. Muistelisin myös, että hänen mukaansa päivähoito ei hyödytä alle 3-vuotiasta mutta että isommalle lapselle siitä voi olla hyötyä. Vai onko hän jossain minulle tuntemattomassa opuksessa pyörtänyt nämä puheensa?

on lapsia, joita pitää käyttää puheterapiassa ja toimintaterapiassa ja muissa vastaavissa ja siihen päivähoito on kullanarvoinen.



Onko systeemiä kuitenkin pyöritettävä koko ikäluokalla, että homma toimisi? Pitääkö tällä varjolla "normaalienkin" lasten (anteeksi ilmaisu, varmaan tästä joku suuttuu kohta) käydä hoidossa, että nämä erikoislapset saavat siellä tarvitsemaansa treeniä?



Eikö tämä ole kuin ampuisi tykillä kärpästä?



Toisaalta, kyllähän meilläkin voitaisiin koulun alkamista aikaistaa vuodella ja eskari käydä viisivuotiaana.

Sehän tarkoittasii, että jokaisen hoitoa tarvitsevan hoidon tarve pitäisi arvioida ja toimittaa todistuksia.

Sitten ei töissä olevilta tarvittaisiin todistukset koulusta tai sieltä perheneuvolasta, sossusta ja todistuksia lääkäreiltä, psykologeilta.

Kaikki tämä maksaa ja vie melkoisesti työtunteja monessa eri paikassa. Sekä tietenkin tämä tarve pitäisi vielä tarkastaa säännöllisesti eli vuosittain. Eli joka vuosi pitäisi käsitellä kymmeniä tuhansia hakemuksia, toimittaa vielä enemmän todistuksia ja tarvittaisiin tuhansia lääkäri-/psykologi-/sossu-/neuvolakäyntejä vain tämän tarpeen todistamiseksi.

Tästä tulisi helposti useamman miljoonan lisäkulut vuosittain.

kerran vuodessa päivähoitomaksujen tarkistusta varten ja älähän sinä ny ala liioottelemaan bönde!

Hyvin pieni osa lapsista on hoidossa, jos vanhempi/vanhemmat ovat kotona. Jokaisella on siihen järjestelyyn syynsä. Jos muutamalla syy on tietämättömyydessä niin voiko sellaisestakaan ketään tuomita?



On oikeasti naurettavaa kysellä miksi niitä lapsia tehdään, jos ei jakseta hoitaa. Maailma ei ole täydellinen ja lapsia syntyy jatkuvasti erilaisiin tilanteisiin. Tietysti olisi hyvä, että perhesuunnitteluun käytettäisiin enemmän järkeä ja aikaa, mutta ei tämä oikea elämä niin mene eivätkä kaikki oikeasti edes pysty realisesti miettimään omia jaksamisiaan etukäteen. Siinä vaiheessa kun se lapsi on jo syntynyt on turha enää huudella olisiko kannattanut. Siinä vaiheessa voi enää vain tukea niitä jotka apua tarvitsevat tai sitten huudella solvauksia.



Kaikki ne joilla asiat ovat mallillaan hoitavat kyllä lapsensa. Niitä loppujakaan on turha heitellä kivillä sillä koskaan et voi tietää mitkä syyt löytyvät jonkin yksittäistapauksen taustalta.

Onhan se nyt ihan eri asia jos esikoinen on 2v vai 5v vauvan syntyessä?

Alle 4v todella harvoin tarvitsee tarhahoitoa kun taas jo 5v tekee todella hyvää.

On ihan turha puhua että alle 2v kaipaisi mihinkään tarhaan tai puheterapeutti suositteli.

Joko maksaa täyden hinnan tarhapaikasta, menee yksityiseen ilman tukia, palkkaa hoitajan kotiin, au paitin jne mutta mielestäni ei yhteiskunnan tarvitse maksaa jos alle 3v on tarhassa kun normaali äitiyslomalainen on kotona vauvan kanssa.

Jos ei ole varaa tai pelkää oman mielenterveyden puolesta niin sitten siirtää sitä lapsentekoa niin että esikoinenkin otetaan huomioon.

5v onnkin jo kehityksensä puolesta ihan eri asia kun alle 4v. Ja edelleen on yksityisiä tarhoja johon voi mennä mutta ei yhteiskunnan tarvitse kaikkea maksaa.

kehittää lapsen kielen ja kommunikaation kehitystä, sillä ikätoverien kanssa lapsi saa harjaannusta kielen käyttöön ihan eri tavalla kuin aikuisen kanssa. Lapset toimivat suht samalla taitotasolla, kun taas aikuinen helposti ohjaa tilanteita ja tukee lasta ehkä liikaakin.



Päivähoidon heikkous ja vahvuus liittyy nimenomaan siihen että se on ryhmäkasvatusta. Yli kolmivuotiaalle on hyväksi että hänellä on mahdollisuus toimia ryhmässä ikäistensa kanssa. Tosin lapsi tietysti tarvitsee myös aikuisten ohjausta ja aikuista, sitä enemmän, mitä nuorempi on.



Päivähoito on kuitenkin leikki-ikäiselle lapselle tärkeä sosiaalistumisen ja ryhmässä toimimisen harjoittelun paikka.



Tästä on olemassa tosiaan tutkimusta, varhaiskasvatuksen laatu ja lastentarhanopettajan pedagoginen osaaminen vaikuttaa paljon lasten matemaattisen ajattelun ja kielen ja ajattelun taitojen kehittymiseen. Pätevä, pedagogisen koulutuksen saanut opettaja pitäisi olla siten joka lapsiryhmässä päiväkodissa. Vaatikaa siis lapsenne ryhmään koulutettu lastentarhanopettaja, myös niiden ihan pienimpien, elle 3-vuotiaiden ryhmään.

ollut kuntoutukselliset perusteet. Suosittelen sinua kuitenkin menemään kirjastoon ja lainaamaan kasvatusalan kirjallisuutta ja näin tutustumaan pienen lapsen kehitykseen. Sinun kommenttiesi perusteella et todellakaan ole kasvatusalan ammattilainen eikä tuolla pohjalla sinulla ole minkäänlaista pätevyyttä heittää tuon tyylisiä mielipiteitä Suomen johtavasta kasvatusalan asiantuntijasta. Kommenttisi näyttää perustuvan kuulopuheisiin eli palataan asiaan, kun oikeasti olet viitsinyt kyseisen tutkijan tai jonkun muun alan tutkijan teoksiin tutustua.

Mun on vaikea uskoa, että äiti tai isä vie vanhemmat lapset hoitoon vauvan ollessa kotihoidossa ilman oikeaa syytä. Voisiko olla niin et kotona on vaikeaa, ei pärjätä tai jaksetakaan sitä lapsimäärää mikä on hankittu tai lapsi tarvitsee tukea kielen/sosiaalisen kehityksen turvaamiseksi?

minua lähinnä huvittaa tämä keskustelun taso. Siis ihmiset heittää omia oletuksiaan, joilla ei oikeasti ole mitään tutkimus/tieteellistä pohjaa.

Tutkittuja tosiasioita on mm se, että lapsi ei tarvitse sosiaalista kehittymistä varten lainkaan päiväkotia tai isoa ryhmää. tutkimusten mukaan, näissä laumissa kasvaneilla lapsilla on huonommat sosiaaliset taidot kuin pienessä parin hengen ryhmässä kasvaneilla (esim perhepäivähoito tai kotihoito). Ryhmässä lasten agressiivisuus mm muotoutuu yhdeksi selviämiskeinoksi, eikä parilla ryhmän aikuisella ole minkäänlaista mahdollisuutta olla mukana ohjaamassa jokaista sosiaalista tilannetta niin että voisivat opettaa lapsille ne oikeat toimintamallit.

ja mitä tulee kielenkehitykseen niin päiväkoti voi olla myös haitallinen. tutkimusten mukaan lasta kuntouttaa enemmän se kotiaikuinen, jolla on aikaa ja mahdollisuuksia vastata hänelle ja lapselle jää tilaa tehdä kysymyksiä. Tutkimusten mukaan päiväkodeissä isojen ryhmien vuoksi aikuisten vuorovaikutus lasten kanssa on aika yksisuuntaista eli käskyjen ja ohjeiden antamista. Siellä lapsi ei silloin myöskään voi saada jutella miksi jotain asioita tehdään jne eli se ei todellakaan tue kielillistä kehitystä yhtään sen paremmin kuin kotona oleminen.

ja ottakaapa mammat lukemistoonne seuraavaksi joku keltikangas-järvisen opus josta löytyy siis ihan sitä tutkittua tietoa siitä mikä olisi parasta lapsen kehityksen kannalta...

kun vein lasta puheterapiaan ja toimintaterapiaan ja molemmat totesivat lapsen taantuneen äitiyslomani aikana. Kyllä minä lapselle puhuin, luettiin valtavat määrät kirjoja (puheterapeutin mielestä lapsen sanavarasto oli erittäin laaja) jne. Lapsi kävi kahdessa harrastuksessa (muskari ja tanssi) ja oli jonossa kerhoon (meillä kerhot aivan täynnä). Nämä ammattilaiset, jotka varmaan sitten eivät täytä sinun vaatimuksiasi, olivat sitä mieltä, että lapsi hyötyy toisten esimerkistä, ammattitaitoisesta lastentarhanopettajasta, joka pystyy ottamaan lapsen tarpeet riittävästi huomioon sekä ihan yleisistä leikeistä ja peleistä kuten polttopallosta, joka vaatii sääntöjen noudattamista isommassa ryhmässä. Lapseni haasteena on ryhmätilanteet, jolloin ohjeiden noudattaminen on vaikeaa ja tilanne riistäytyy pelleilyksi.

MIetityttää tämä suomalaisten käsitys 4-5-vuotiaiden tarpeesta olla kotona ja sosiaalistua siellä pikkusisaruksen kanssa, kun muualla maailmassa ne lapset ovat jo koulussa ja yhden aikuisen hoidettavana koko pitkän päivän.

Myönnän myös, etten itse ole löytänyt Keltinkangas-Järviseltä koskaan niin voimakasta kannanottoa, että hän todella toteaisi, että kotona opitaan paremmin kuin päiväkodissa. Minkälaista tutkimusta hän on tehnyt? Minä kun muistelen, ettei yhtään mitään, kunhan lainaa itselleen sopivia lähteitä ja puhelee ympäripyöreitä. Muistelisin myös, että hänen mukaansa päivähoito ei hyödytä alle 3-vuotiasta mutta että isommalle lapselle siitä voi olla hyötyä. Vai onko hän jossain minulle tuntemattomassa opuksessa pyörtänyt nämä puheensa?

Vertaisryhmiä löytyy mm. erilaisista kerhoista, pihasta, ystäväpiiristä jne.

Alle kouluikäinen lapsi ei hyödy ylisuuresta ryhmästä vaikka siinä kuinka olisi ikäistä vertaisryhmää. Lähtökohta vaatimuksissa pitäisikin olla siinä, että ryhmäkokoja pienennetään. Tähän kun yhdistetään ammattitaitoinen henkilökunta, voidaan puhua laadukkaasta varhaiskasvatuksesta, josta parhaimmassa tapauksessa on hyötyä lapsen psyykkiselle ja fyysiselle kehitykselle.

kehittää lapsen kielen ja kommunikaation kehitystä, sillä ikätoverien kanssa lapsi saa harjaannusta kielen käyttöön ihan eri tavalla kuin aikuisen kanssa. Lapset toimivat suht samalla taitotasolla, kun taas aikuinen helposti ohjaa tilanteita ja tukee lasta ehkä liikaakin.

Päivähoidon heikkous ja vahvuus liittyy nimenomaan siihen että se on ryhmäkasvatusta. Yli kolmivuotiaalle on hyväksi että hänellä on mahdollisuus toimia ryhmässä ikäistensa kanssa. Tosin lapsi tietysti tarvitsee myös aikuisten ohjausta ja aikuista, sitä enemmän, mitä nuorempi on.

Päivähoito on kuitenkin leikki-ikäiselle lapselle tärkeä sosiaalistumisen ja ryhmässä toimimisen harjoittelun paikka.

Tästä on olemassa tosiaan tutkimusta, varhaiskasvatuksen laatu ja lastentarhanopettajan pedagoginen osaaminen vaikuttaa paljon lasten matemaattisen ajattelun ja kielen ja ajattelun taitojen kehittymiseen. Pätevä, pedagogisen koulutuksen saanut opettaja pitäisi olla siten joka lapsiryhmässä päiväkodissa. Vaatikaa siis lapsenne ryhmään koulutettu lastentarhanopettaja, myös niiden ihan pienimpien, elle 3-vuotiaiden ryhmään.

ohjaama tutkimusryhmä.



K-J on sitä mieltä, että alle 1,5, vuotiaiden paikka ei ole päiväkodissa. Ja tosiaan alle 3-vuotias ei hyödy ryhmäkasvatuksesta, mitä päiväkotikasvatus on. Alle 3-vuotiaille suositellaankin perhepäivähoitoa tai sellaista hoitomuotoa, missä lapsia on vähemmän. K-J perää laadukasta varhaiskasvatusta, mikä onkin oikein hyvä, sillä monet tutkimukset osoittavat, että varhaiskasvatuksen taso on Suomessa vaihteleva: on päiväkotiryhmiä, missä hoito jopa vaarantaa lasten hyvinvoinnin. On myös tutkittu, että 2/3 lasten kortisolitaso on koholla päiväkotipäivän aikana.



Mutta K-J myös toteaa, että ryhmä ja päiväkoti sosiaalistaa lasta - sitten kun lapsi on leikki-ikäinen ja kyllä K-J myös on tuonut esiin sen muita lasten kehitystä tukevia puolia. Samoin varhaiskasvatuksen tutkimus on tuonut esiin ne monet hyödyt, mitä LAADUKKAALLA varhaiskasvatuksella on lasten oppimiselle ja monille kyvyille ja niiden kehittymiselle.



Ikävä kyllä varhaiskasvatuksen laatu tosiaan vaihtelee - kaikissa päiväkodeissa ei ole pätevää ja sensitiivistä henkilökuntaa, joillain lapsilla on liian pitkät hoitopäivät mikä heikentää heidän hyvinvointiaan jne.

Onpa tarkka analyysi... miten voi olla kateellinen työttömille?