miehen ilkeily

Ja mitätoidä sanomalla tosikoksi.

Älä hyväksy.

onko kyseessä leikkimielinen ilkeily vai "leikkimielinen" ilkeily.



Jos mies harrastaa tuota "leikkimielistä" ilkeilyä eli muka-vitsinä mitätöi, sun ei tosiaan tarvitse sulattaa moista.



Itsellä meni vuosia ennen kuin tajusin mieheni aidosti vähättelevän ja vittuilevan mulle, mureni aika pahasti kunnioitus miestä kohtaan. En koskaan saanut selville, miksi harrasti ilkeilyä.

Että minnekä tunteet on hävinneet ja miksi en halua seksiäkään enää...pelkäsin että mulle on tapahtunut jotain.nyt tuli piste iin päälle ja iski täysi ällötys... Ap

Meillä mies teki tuota, mutta lopetti täysin, kun sanoin että se loukkaa ja vituttaa. Ei tainnut itse tajuta ennen sanomista, miten törppöä käytöksensä oli. Onneksi ymmärsi lopettaa.

aloin tekemään niin että joka kerta kun sanoi jotain, sanoin hei, toi tuntuu tosi ikävältä, älä sano noin.

Ja vastasi aina älä nyt leikistä suutu.

Mä vastasin toi ei ole leikkiä, on tosi rumaa käytöstä ja en tollasta kuuntele.



Tein sen myös seuraavalla kerralla ja kolmannella kerralla hain keittiön roskiksesta banaaninkuoret ja tiputin ne mieheni eteen ja sanoin puhu tolle roskalle, muuta et arvostele tässä kodissa.



Toistin tämän muutaman kerran, kunnes meni jakeluun.



Tee jotain konkreettista.



Vika kerta tapahtui ihan just ennen joulua. Kun toin taas jotain roskiksesta eteeni sanoin seuraavan kerran otan tästä kuvan ja laitan facebookiin ja saa sitten sun ystävät kommentoida onko tämä normaalia.

Vihjasin että ihan taatusti kerron myös appivanhemmille kun jouluna kysyvät mitä kuuluu. Uhkasin kertoa miehen ilkeää kielenkäyttöä ja sanoin jätän sinut sinne, lähden lasten kanssa kotiin ja saat tulla kotiin vasta kun sun äitisi on kouluttanut uudestaan.



Tämä oli vika niitti. Ei tajunnut että oli loukannut ja toistaiseksi on ollut kunnolla.



Tee loppu heti !

Niillä vittuilu on geeneissä. Ei ne kai voi sille mitään. Periytyy sujuvasti isältä pojalle.

aloin tekemään niin että joka kerta kun sanoi jotain, sanoin hei, toi tuntuu tosi ikävältä, älä sano noin.

Ja vastasi aina älä nyt leikistä suutu.

Mä vastasin toi ei ole leikkiä, on tosi rumaa käytöstä ja en tollasta kuuntele.

Tein sen myös seuraavalla kerralla ja kolmannella kerralla hain keittiön roskiksesta banaaninkuoret ja tiputin ne mieheni eteen ja sanoin puhu tolle roskalle, muuta et arvostele tässä kodissa.

Toistin tämän muutaman kerran, kunnes meni jakeluun.

Tee jotain konkreettista.

Vika kerta tapahtui ihan just ennen joulua. Kun toin taas jotain roskiksesta eteeni sanoin seuraavan kerran otan tästä kuvan ja laitan facebookiin ja saa sitten sun ystävät kommentoida onko tämä normaalia.

Vihjasin että ihan taatusti kerron myös appivanhemmille kun jouluna kysyvät mitä kuuluu. Uhkasin kertoa miehen ilkeää kielenkäyttöä ja sanoin jätän sinut sinne, lähden lasten kanssa kotiin ja saat tulla kotiin vasta kun sun äitisi on kouluttanut uudestaan.

Tämä oli vika niitti. Ei tajunnut että oli loukannut ja toistaiseksi on ollut kunnolla.

Tee loppu heti !

nyt vaan oon niin raivona et mykkäkoulun lopettamisesta ei tuu mitään....aaaargh! Eikä ees anteekspyyntöä...eli taitaa olla vaan vittuilua et saa olla rauhassa...

ap

ap

väheksyi aina kädentaitoharrastuksiani. Virnuili, että askartelupapereille ja neulelangoille olisi hyvä säilytyspaikka ulkona katoksessa isossa kannellisessa muovilaatikossa. Koskaan mitään esittelemiäni tekeleitä ei suostunut kunnolla edes katsomaan ja nimenomaan kielsi tekemästä itselleen edes mitään käytännöllistä kuten villasukkia tai pipoja. Ei myöskään kotileivonnaisia syönyt vaan arvosteli sateen pieksämän lehmänpaskan näköiseksi kaiken. Tämä kaikki olisi pitänyt ottaa huumorilla.

Esim. exälleni oli ihan turha kertoa, että hänen sanansa tuntuivat pahalta. Kertominen oli jopa epäviisasta, koska hän sai siitä vain mielihyvää ja pani loukkauksen visusti mieleensä käyttääkseen sitä myöhemmin uudestaan. Eli kieroonkasvaneen sadistin kanssa kommunikoinnissa on ihan omat juttunsa; "normaalit" tavat eivät päde. No, ehkä teillä ei ole kyse tällaisesta. Jos on, vaihtakaa tervepäiseen mieheen. Loppuu vinoilu ja vähättely, ja voi kunnioittaa kumppaniaan.

Mitä teette kun enimmäkseen hyvä mies ilkeilee?



Mulla tämmöinen, eroa harkitsemme, mutta ihmettelen tätä tosissaan.



Muun muassa kuulemma kävelen kuin ankka ja ääneni on kummaa vaakkumista. Sanoin noista heti alussa kun ilmenivät että ei ole asiallista käytöstä, mutta sama meno vain on jatkunut.



Tyyppi on selvästi tahallaan ilkeä, muttei myönnä eikä pyydä anteeksi. Sitten tulee vastapainoksi ihania synttäriyllätyksiä ja muuta.



Mies on minusta pohjimmiltaan hyvis, mutta heti kun ei pelkää suhteen puolesta saattaa käyttäytyä kuin, no, täys idiootti. Ei kai tuota voi lakkaamatta pelossakaan itää?

Voiko mies olla hyvä jos enimmäkseen sellaiselta vaikuttaa mutta on välillä turhauttava pikkuvittuilija?

Tosi mukava uusi vuosi tulossa..huoh. Mies käyttäytyy ku ois joku uhri, voi v****u että suututtaa! Ap

Nostan vanhan keskustelun, koska minä saan osakseni mieheltäni em vittuilua. Ja vielä pahempaa, hän on koko ajan poikani kimpussa. Vitsinä vaan ilkeilee ja kommentoi. Mikä avuksi?