Onko lähipiirissäsi lasta, jota et voi sietää?

Puhuu aina päälle ja on koko ajan äänessä. Samoin äitinsä. Ja äitinsä mäkättää lapselleen jos tämä puhuu äitinsä päälle. Kumpikaan niistä ei kuuntele vaan puhuu sitä omaa juttuaan. Ja se kersa alkaa aina papattaa ja joskus seuraa kun vien roskia tms ja papattaa siinä vieressä ja kyselee vielä aina arvaa mitä... Argh. Kysyy niin monta kertaa että kypsänä suostun huokaisemaan että no mitä.

Tyttären lapset ovat usein anopille läheisempiä, kai se on ihan biologiaa? Äiti on tyttärelle yleensä tosi tärkeä tuki ja neuvonantaja pikkulapsiaikana, kun taas anoppiin suhde on yleensä aina arempi.

Itse tajuan jo, että tyttäreni lapset tulevat olemaan minulle tärkeitä. Poikani ovat tosin vielä pieniä, mutta en usko että heidän lapsiaan tulen kaipaamaan niin kovasti elämääni.

Mulle esimerkiksi anoppi on ollut paljon tärkeämpi kuin oma äitini.

Lisäksi omasta suvustani löytyy molemmilta puolilta esimerkkejä siitä, kuinka poikien lapset ovat mummoille tärkeämpiä kuin tyttärien.

Koko ajan ovella seurankipeinä,mieluiten sisälle aina tulossa. Ei siinä mitään jos kerran päivässä vaikka oltaisiin, mutta kun monta kertaa päivässä. Ja juu syömistä pyydetään joka kerta sisällä, ärsyttävää! Toinen on lisäksi non-stop -kyselijä jolle en jaksaisi aina vastata...

Miehellä siis yksi nuori serkku, ala-asteella oleva. On suvun pienin tällä hetkellä, ja kaikki ovat aina kohdelleet lasta kuin vauvaa, ja kohtelevat siis edelleen.



Vika siis tässä tapauksessa ehkä enemmän niissä muissa ihmisissä kuin tässä lapsessa, mutta ei että kun itseäni välillä ärsyttää.

Tekisi mieli sanoa, että kuuntelisivat itseään miten kohtelevat ko. lasta. Ei sen ikäinen ole enää niin pieni, etteikö sitä voisi komentaa kunnolla tai pyytää tekemään jotain.

Minulla on neljä lasta, suvussa paljon lapsia, lapsilla kavereita, ja ammatiltanikin olen opettaja. Vielä en ole tavannut lasta, jota en voisi sietää tai josta en jollakin tavalla pitäisi. Ikää on jo yli 40, joten taitaa olla niin, että minä yksinkertaisesti pidän lapsista. On kyllä vastaan tullut muutamia aikuisia, joista en oikein pidä.

Koko ajan ovella seurankipeinä,mieluiten sisälle aina tulossa. Ei siinä mitään jos kerran päivässä vaikka oltaisiin, mutta kun monta kertaa päivässä. Ja juu syömistä pyydetään joka kerta sisällä, ärsyttävää! Toinen on lisäksi non-stop -kyselijä jolle en jaksaisi aina vastata...

on ärsyttävä. Vikaa on varmasti enemmän kasvatuksessa kun lapsessa itsessään mutta ärsyttää kun on tyhmä. Ei vaan tajua asioita, ei osaa puhua ikänsä mukaisesti. Sössöttää eikä puheesta tahdo saada mitään selvää.

Kieltäytyy syömästä meillä ollessaan muutakuin roskaruokaa (kotonakin aina saa), kiusaa omaa lastani, vie lelut, haukkuu, komentelee. Kiusaa eläimiä, huonot käytöstavat.

Tosin kotiolot on sellaiset että on aivan pellossa kasvanut... Ärsyttää silti!

Naapurin kimeästi ja naismaisesti kiljuva 6 v poika, joka yrittää leikkiä tyttäreni kanssa seksileikkejä (!!) ja pussailee tätä väkisin. : / Minun on vahdittiva haukkana, jos poika on meillä kylässä.



Toisen naapurin 3 v poika, joka lässyttää vauvamaisesti, eikä tunnu ymmärtävän MITÄÄN kehoituksia tai kieltoja lainkaan (ei kuulo-ongelmia), siis ei ollenkaan. Jos kiellän menemästä tyttäreni huoneeseen (kun hän ei ole paikalla), kakara vaan menee, ei huomioi kieltoani mitenkään. Tai jos kiellän menemästä jääkaapille, se vain menee sinne ottamaan ruokaa ja minä joudun ottamaan ne ruuat käsistä väkisin ja heti taas sen jälkeen mennään jääkaapille!! (poika on siis jo syönyt meillä, mutta lisää pitää mennä ottamaan KOKO AJAN). Nuohjaa äitinsä helmoissa, eikä mene leikkimään muiden kanssa, ei ole vielä kertaakaan mennyt, vaan keskeyttää äitinsä puhetta, kun yritän jotain keskustella. Vituttaa jo pelkkä kirjoittaminenkin!!



Oih, ja vielä kolmas naapurin poika, kohta 4 v. Lyö, potkii, kiipeilee verhoja pitkin, hakkaa äitiään, ei tottele KETÄÄN, kiusaa koiria, saa raivareita jatkuvalla syötöllä, kiroilee, ottaa lelut kädestä, jnejnejne.



Tosin tunnen kyllä ihaniakin lapsia, ei siinä mitään.

Ex-kaverin kaksi vanhempaa lasta. Moni tuon ex-kaveri sanoi, että lapset ovat kuin pellossa jne. ja akka vetäs melonit perseeseen. Kukaan ei halunnut heille toistamiseen lastenvahdiksi, yksi kerta riitti.

Kyseiset lapsukaiset, ikää silloin n. 8v ja 10v olivat todellakin kuin pellossa kasvaneet, varastivat toisilta ja kirkkain silmin väittivät esim. kännyn olevan heidän (vaikka luurin toisessa päässä olisi ollut kännyn omistajan äidille..).

Kiroilivat, sylkivät, vänkyttivät vastaan ja melusivat ym. ym. ym.

Mutta kaitpa sillä kotioloissakin oli jotain tekemistä asian suhteen, jokaisella kolmella lapsella oli eri isä, äiti oli helkkarin mustis miehestään ja kyttäsi hänen tekemisiiään ja soitteli perään. Lapsia ei viitsitty komentaa ollenkaan jne.



Ja toinen tapaus sitten taas.

Vuonna Nakkisota olin päiväkodissa harkkarina ja siellä oli yksi lapsi, jota oikeasti inhosin. Lapsi (eikä nyt puhuta mistään taaperosta vaan isommasta lapsesta) vinkui joka helvatan päivä ("Miksi toi sai TAAAAAS soittaa triangelia, mä EN saaaaaa iiiiiikiiiiiinää soittaa sitä (vaikka olisi just eilen saanut soittaa sitä)" tai "MIKSI toi sai TAAAAS olla se ja se hahmo" jne.) joka ikisestä asiasta ja ääni oli sellanen venyttävän kitisevä.

Lapsi pomotteli ja kiusasi muita (ei ottanut leikkiin mukaan ja ilmaisi sen erittäin selvästi) ym.

Eikä kuunnellut ketään aikuisia, pukemaan sai kehoittaa miljoona kertaa ja siltikään mitään ei tapahtunut ja kyse ei ollut mistään haavelija lapsesta, joka pukee yhden sukan ja jää viideksi minuutiksi haaveilemaan jne.

Ei, tämä lapsukainen todellakin villiintyi ja ei pukenut. Mutta eipä tuo kyllä äidinkään käskystä pukenut.

Ikävä myöntää, mutten voi sietää sitä kakaraa. Kiusaa pikkuveljeään koko ajan, eikä vanhemmat puutu siihen mitenkään. Oli kauan odotettu tämä prinsessa ja täysin piloille hemmoteltu ja ihan eri asemassa kui pieni ja kiltti veljensä. :( Välillä teksi mieli ottaa se poika meille asumaan. Tai vaihtoehtoisesti läimästä sitä tytönpirulaista... No ei oikeesti tietenkään, mutta se on vaan niiiiiin ärsyttävä ja itsekäs joka asiassa.

Kaverin 4 vuotias poika. Ärsyttävä, epäsympaattisin lapsi, jonka tunnen.

ylivilkas, eikä lapsikaan pidä muista lapsista. ikinä en ole lapsen nähnyt nauravan yms.

anoppi on aivan ihana ja lapsen äitikin ok. eli en ainakaan kade ole..?

Koko ajan ovella seurankipeinä,mieluiten sisälle aina tulossa. Ei siinä mitään jos kerran päivässä vaikka oltaisiin, mutta kun monta kertaa päivässä. Ja juu syömistä pyydetään joka kerta sisällä, ärsyttävää! Toinen on lisäksi non-stop -kyselijä jolle en jaksaisi aina vastata...

Ja en ottanut pahalla :D Koska en taida olla mikään maailman lapsiorientoitunein ihminen. Siihen on tosin myös omat syynsä miksi näin on...sanotaanko niin että täydellinen uupuminen yh:na joskus muinoin.

parhaimman kaverin poika, nyt 12 v.



"vittu, vittu, vittu, vittu, vittu, vittu..."

Koko ajan ovella seurankipeinä,mieluiten sisälle aina tulossa. Ei siinä mitään jos kerran päivässä vaikka oltaisiin, mutta kun monta kertaa päivässä. Ja juu syömistä pyydetään joka kerta sisällä, ärsyttävää! Toinen on lisäksi non-stop -kyselijä jolle en jaksaisi aina vastata...

Ja en ottanut pahalla :D Koska en taida olla mikään maailman lapsiorientoitunein ihminen. Siihen on tosin myös omat syynsä miksi näin on...sanotaanko niin että täydellinen uupuminen yh:na joskus muinoin.

pojan isän puolelta olevan siskon, lapsen lapset, eli siis poikani serkut. Näitä 2 lasta ei tunnu olevan kasvatettu ollenkaan. Saavat riehua ja lyödä, ilman että pitää pyytää anteeksi. Enpä ole poikaani sinne enää vienyt, kun aina joutuu mukiloinnin kohteeksi (alle kouluikäisiä kaikki, serkuista vanhin on 5). Eikä kertaakaan ole tarvinnut pyytää anteeksi. Itse huomautin veljeksille, että pitää pyytää anteeksi, poikaani sattui kun löitte, vastaus oli tyly: "ei meidän tarvi pyytää anteeks, ei äitikään käske"...

Omiani toki rakastan ja muutama muu lähipiiriin kuuluva lapsi on ihan nasta, mutta ylipäätään en ole mitenkään lapsirakas. Lähes kaikki lasteni kaverit ovat mielestäni sietämättömiä, mutta ei kai tässä auta kuin kestää :) Rumaksi en kyllä haukkuisi ketään, lasta varsinkaan...

Jumaloin omia lapsiani, mutta muita lapsia tuskin siedän. No omien muksujen kavereissa on muutama tosi kiva kersa, mutta siihen se sitten jääkin.

Vaan sietämätöntä on se millaiseksi mun sukulaiset muuttuu, kun suvun yhdestä lapsesta puhutaan.



Ensinnäkin tietysti vanhemmat on lellineet sen ihan piloille. Enkä tarkoita, ettei helliä ja lelliäkin saa, mutta kun on pelkkää lellimistä eikä yhtään kasvattamista, niin riiviöhän lapsesta tulee.



Sitten kun muukin suku on ottanut saman linjan, niin ei se auta asiaa. Ja tuohon lellimiseen on kyllä hyvin ymmärrettävät syyt, että sinällään pidän sitä tässä tapauksessa inhimillisenä asiana.



Mutta sitten kun minä sanon, että tämä lapsi kiusaa meidän lapsia tai pompottelee aikuisia, niin mulle ollaan äkäisiä, että siksihän se vaan, kun sillä on ollut niin vaikea elämä.



No on ollut vaikea elämää joo. Mutta ei se oikeuta kiusaamaan muita. Lapsi on kuitenkin ihan terve ja normaali eikä ole mitään syytä olla vaatimatta häneltä normaalia käyttäytymistä.



Tiedostan kyllä, että vika ei ole lapsessa vaan vanhemmissa ja kasvattamattomuutta tukevassa suvussa. Siksi en voi sietää sukuani tuossa älyttömyydessä, mikä tuon lapsen ympärillä pyörii.

Yllättävää et niin monella on yksi syy ulkonäkö.

Mä tunnen sellasen 10-vuotiaan itserakkaan paskapään joka on pirun ruma hammasrautoineen kaikkineen. Yritän järkeillä et huono käytös johtuu huonosta äidistä joka on umpihullu ämmä.

Onneksi se muutti tampereelle=)

Ei tervehdi, ei vastaa kysymyksiin. Puhuu huutaen ja pelkästään peli-asioita. Tämä lapsi saa pelata lähes aina. Ei tottele, lyö/potkii/sylkee vanhempiaan ja toisia lapsia. On myös hieman ulkonäöltään epämiellyttävä mutta ei pahasti poikkeava. Sylkee kun puhuu. On levoton. Juoksee sisälläkin kovaa ja hyppii jatkuvasti.