Kertokaas te viisaat köyhät, kuinka olisimme välttäneet tämän tilanteen?

Mutta kuten sanoin, se on se maksimisumma, vähemmänkin voi tulla. Tänä syksynä on tullut kerran 700 ja kahdesti 800€.



Se sossurumba oli kyllä ihan kamalaa, paperia paperin perään piti toimittaa.

siis miehen palkkoja oli nuo summat.

fyysisen heikkouden takia, vaikka on nuori ihminen. Hoitajille on töitä sellaisissakin paikoissa, missä on ohjaustyötä, ei fyysisesti raskasta

Ja minulla on miehenä aliupseeri ja voin kertoa, että työ ei ole kovin fyysistä, vaikka mies kovassa kunnossa onkin. Voi myös koittaa siirtyä firman sisällä ns. päivähommiin. Ilmeisesti, ette missään nimessä suostu vaihtamaan asuinpaikkaa?

Jotenkin ontuu nuo selitykset ja pahasti.

Mut eipä sitä toista olisi sitten vissiin saanut tehdä enää kun mies oli sairastunut./i]

"saanut tehdä" tuo särähti vähän korvaan että asenne voipi olla ongelmana...

Saahan niitä lapsia tehdä, mutta elämässä tehdään valintoja. Toki on onnekkaita, jotka voivat tehdä lapsia silloin kun huvittaa ja talous on turvattu ja kaikki sujuu kuin tanssi. Suurin osa joutuu pohtimaan sopivaa hetkeä lastenteolle. (Puhun nyt tästä toisesta lapsesta)

Kun mieheltä meni selkä, olin itse vielä töissä pari vuotta sen jälkeen! Ei arvattu että itsekin joutuisin vielä "pakolla" opiskelemaan. Oli ajateltu että mies lähtisi täällä uudella paikkakunnalla kouluun ja itse tekisin vielä lähihoitajan töitä, mutta niin vaan sairastuin itsekin. Siinä vaiheessa sitten itse sain koulupaikan ja kun mies sai tuon työn, ajateltiin että mies "tienailee" sen ajan kun opiskelen. Nyt vaan on miehen työt ja palkka pudonneet koko ajan ja oltiin puhuttu että pääsisi vihdoinkin opiskelemaan myös. Mies ei koskaan meinannut jäädä sotilasuralle vaan halusi opiskella. Sitä oli tarkoitus tehdä sen ajan että esikoisen voisi laittaa parivuotiaana hoitoon, mutta sitten meni se selkä. Oma sairastumiseni oli siihen päälle sitten kuin pahaa unta, molemmilla kroppa pilasi suunnitelmat. t. ap

Aiemmin kirjoitit miehesi "tarttuneen" vartijakoulutukseen, kun ei ole oikein lukijatyyppiä ja nyt kirjoitat, että ei aikonut jäädä armeijjaan, vaan halusi opiskella...

öH?

Olemme köyhiä, todella köyhiä. Mieheni tulot ovat maksimissaan tonnin kuussa. Itse saan opintotukea. Kaksi lasta, joista saamme lapsilisät ja asumislisä on pari sataa kuussa. Asumme opiskelija-asuntokaksiossa, vuokra vähän vajaa 600€, sisältää sähkön, veden ja netin.

Kaikki oli hyvin vielä kun odotin esikoista, joka on nyt ekaluokalla. Olin lähihoitaja ja mieheni oli armeijan palveluksessa. Sitten meni mieheltä selkä eikä voinut jatkaa työssään. Hakeutui vartijaksi, ja sitä tekee edelleen. Nyt tänä syksynä vähenivät tunnit niin, että entisen 1400€/kk sijaan saa nyt tonnin kuussa. Kolmevuotiaan kuopuksen odotusaikana minulla todettiin krooninen fyysinen heikentävä sairaus, jonka vuoksi en voi enää tehdä lähihoitajan töitä. Lähdin opiskelemaan ei-fyysistä alaa ammattikorkeaan kun kuopus oli vuoden. Opintoni kestävät vielä kaksi vuotta. Mies haki myös opiskelemaan ja olisi voinut aloittaa ammattikorkeassa nyt keväältä, mutta meillä ei ole siihen mitenkään varaa. Aloittaa siis syksyllä, ja minun on mentävä töihin. Jos en saa töitä, mies ei voi aloittaa opintoja. Asumme suuressa kaupungissa.

Voisiko joku "taitavasti asiansa hoitanut köyhä" nyt kertoa, miten olisimme välttäneet köyhyytemme ja miten voimme korjata tilanteen?

ei osannut äkkiä keksiä muutakaan, mistä pääsisi äkkiä töihin. Oli siis koko ajan meinannut joskus vielä jotain opiskella, mutta tuossa tilanteessa piti saada jotain nopeasti. On siis ihan älykäs tyyppi muttei mikään yliopistoihminen tai sellaista. Kadettikoulusta joskus haaveili mutta halusi sitten kuitenkin matemaattisempaa. Ehkä niin että on matemaattinen muttei humanistinen tai lukuaineissa hirmu hyvä.



Ja olen kyllä hakenut sellaista kevyempää lähihoitajan hommaa montakin, mutta niitä kun ei ihan kaikille ole just sellaisilla työehdoilla kuin itse kullekin sopii. Täällä on tiukka tilanne saada työtä, sitä etsii moni muukin eikä ole tärpännyt.



Mutta täällä nyt halutaan kaikki vääntää jotenkin ilkeästi, miksi edes vastailen, en tiedä.

t.ap

Ensinnäkin: miksi mies ei saa ansiosidonnaista työttömyyskorvausta soviteltuna, kun tunnit ovat vähentyneet?



Toiseksi: Kun teistä kummallakin on terveysongelmat syynä ammatinvaihtoon, eikö Kela tai joku vakuutustyhtiö kustanna koulutuksen? Kuntoutustuki on tietääkseni isompi kuin normiopintotuki.

miksi just nyt piti jo ammattia vaihtaa. Ei mitään selkeää että palomies menettää jalkansa ja ei voi enää tehdä sitä. Kumpikin olisi tietyin muutoksin voinut jatkaa entisessä työssä, mutta ei uskallettu jäädä odottamaan että kroppa brakaa lopullisesti. Kumpikin halusi säästellä. Jonkun mielestä olisi pitänyt vaan olla tienaamassa loppuun asti, mutta arvostimme kuitenkin kropan käyttömahdollisuuttakin. Ei meistä kumpikaan tajunnut myöskään vaatia kaiken maailman lausuntoja vaan mentiin vaan johonkin suuntaan. En kyllä silti näe että köyhyytemme olisi täsmälleen meidän omaa syytä.



Mikä on tuo soviteltu ansiosidonnainen? Ei meille sellaisestakaan ole kerrottu. Ei olla mitään virastohiiriä jotka osaisi kaikkia mahdollisia tukia hakea, eikä kukaan ole mitään kyllä ehdottanutkaan.

se kummalla valmistuessa varmempi työ ja parempi palkka keskittyy ensin opiskeluun ja toinen tekee töitä. Sitten osat toisinpäin....

Älkääkä unohtako tuhlata vapaa-aikaa niihin lapsiin, ne on pieniä vain hetken.

kerätään riittävä omaisuus ja sen jälkeen hankitaan se määrä lapsia, johon on varaa. Minä en toiminut niin, mutta elämä on kantanut.

mahdollisuus opiskella ilta-/ monimuoto-/etäopiskeluna?



Itse opiseklin amk-tutkinnon niin, että lähiopetusta oli koululla pe ja la, muuten opiskeltiin itsenäisesti sähköisessä oppimisympäristössä josta pystyi kuuntelemaan mm. luentoja kun itselle sopi.



Näin jäi aikaa lapsille ja työssäkäynnille.



Ja sitten illat istuttiin koneella esseitä vääntämässä ja tekemässä tehtäviä.

Tässä rautalangasta väännettynä:



1. vaihe: mies menee ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Työttömyyskassan tai liiton jäsen hän ei tietenkään ole, joten ansiosidonnaista päivärahaa ei saa, mutta

KOSKA EI OLE KOKOAIKATYÖSSÄ, ON OIKEUS TYÖTTÖMYYSKORVAUKSEEN. Ilmeisesti teidän kohdallanne peruspäivärahaan, kun hän on kuitenkin aiemmin ollut töissä.

Viikkotyöaika pitäisi olla vähintään 18 tuntia, jotta saa oikeuden päivärahaan, ja kuukaudessa 35 työtuntia, jotta saa oikeuden palkalliseen vuosilomaan.



Vaihe 2: Mies varmistaa, että työkkäri kirjoittaa kelalle (tai kassalle) sellaisen lausunnon, että hän on oikeutettu työttömyyskorvaukseen.

Sen edellytys on, että hakee kokoaikatyötä.



Vaihe 3: Mies täyttää päivärahahakemuksen. Tässä luulisi sossun ja työkkärinkin opastavan.



Vaihe 4: Otatte yhteyttä SOSIAALIHOITAJAAN, jonka löydätte siitä sairaalasta, jossa sairauksianne on hoidettu. Ei ole sosiaalitoimiston virkailija, vaan sairaalan.

Hänen tehtävänsä on opastaa teitä hakemaan mahdollisia koulutustukia.

Tässä rautalangasta väännettynä:



1. vaihe: mies menee ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi. Työttömyyskassan tai liiton jäsen hän ei tietenkään ole, joten ansiosidonnaista päivärahaa ei saa, mutta

KOSKA EI OLE KOKOAIKATYÖSSÄ, ON OIKEUS TYÖTTÖMYYSKORVAUKSEEN. Ilmeisesti teidän kohdallanne peruspäivärahaan, kun hän on kuitenkin aiemmin ollut töissä.

Viikkotyöaika pitäisi olla vähintään 18 tuntia, jotta saa oikeuden päivärahaan, ja kuukaudessa 35 työtuntia, jotta saa oikeuden palkalliseen vuosilomaan.



Vaihe 2: Mies varmistaa, että työkkäri kirjoittaa kelalle (tai kassalle) sellaisen lausunnon, että hän on oikeutettu työttömyyskorvaukseen.

Sen edellytys on, että hakee kokoaikatyötä.



Vaihe 3: Mies täyttää päivärahahakemuksen. Tässä luulisi sossun ja työkkärinkin opastavan.



Vaihe 4: Otatte yhteyttä SOSIAALIHOITAJAAN, jonka löydätte siitä sairaalasta, jossa sairauksianne on hoidettu. Ei ole sosiaalitoimiston virkailija, vaan sairaalan.

Hänen tehtävänsä on opastaa teitä hakemaan mahdollisia koulutustukia.