Kertokaas te viisaat köyhät, kuinka olisimme välttäneet tämän tilanteen?

että opiskellessa tulot on minimissä. Kyllä se siitä sit parin vuoden päästä kun valmistut. Tai sit teidän kannattaa erota? Saisit yh-korotukset. ;D Eläköön Suomi. :D

opiskelu uuteen ammattiin on varmasti teille molemmille oikea vaihtoehto ja tuolla asenteella teistä tulee vielä hyviä veronmaksajia

mies (ja välillä ilmeisesti sinäkin) tekee vuorotöitä, eikö lapsella ole mahdollisuus päästä vuoropäiväkotiin, jolloin työaikoja ei tarvitse rajata lapsen hoitoaikojen mukaan? Yö- ja iltavuorot on paremmin palkattujakin. Pystyisitkö sinä vetämään esim. jotain lasten ip-kerhoa tai toimimaan koulunkäyntiavustajana? Ei olisi fyysisesti kovin raskasta, ei ainakaan yhtä raskasta kuin esim. vanhusten tai pienempien lasten hoito. (Jos ymmärsin sun taustan oikein, sulla olisi tällaiseen hyvinkin mahkuja).



Vaikka teillä on nyt tiukkaa, tuntuu siltä, että teillä tämä on hankala mutta ohimenevä tilanne. Teillä tuntuu molemmilla olevan sekä kapasiteettia että halua kouluttautumiseen ja työntekoon eikä pelkästään se asenne, että tässä nyt ollaan neljän seinän sisällä, kun ollaan niin sairaita ja kyvyttömiä ja jonkun pitää meille siitä maksaa ja istutaan vuosikaupalla sätkä suussa ja kalja kädessä selaamassa Seiskan tv-opasta .

Omituista, että täällä ehdotetaan että opiskelevat, perheelliset ihmiset menisivät vielä töihin. Millä ajalla?

Koulupäivän jälkeen pitäisi tehdä kouluehtävät, lukea tentteihin, tehdä läksyt, valmistella esseet ja mitä siellä nyt kenenkin opinahjossa on.



Pitäisi olla aikaa olla myös lasten kanssa, lasten päiväkoti- ja koulupäivän jälkeen olisi sen koululaisen läksyt, lasten harrastukset ja vapaa-aika lasten kanssa, ruoka, pyykit, edes kohtuullinen siisteyden ylläpito.



Yöllä pitäisi nukkua, että päivällä jaksaa... ja sitte pitäisi jossain välissä olla töissäkin.



Minä olin yh kun opiskelin, ihan lainalla (siihen aikaan se matalakorkoinen) ja opintorahalla, lapsilisät, asumustuki ja elarit, jotka lasten isä maksoi kun viitsi.



Ihan mielelläni olisin töihin mennyt, mutta millä ajalla? Illan, yöt ja viikonloput meni koulutehtävissä, arjen ja lasten pyörittämisessä. Otti päähän kuunnella kun lapsettomat valitti ajan puutetta, väsymystään tai muut perheelliset, joilla oli mies, ja sukulaiset ja ystävät paikkakunnalla, valitti, miten lukevat läksyt saunassa lukkojen takana kun eivät muuten saa lukurauhaa...

opiskelusta ammattikorkeassa? Jos on täyttänyt 25 vuotta, niin työtön työnhakija saa opiskelujen alettua työmarkkinatukea kulukorvauksineen mikä on paljon isompi raha kuin opintotuki, eikä sossukaan velvoittaisi ottamaan lainaa. Ja kyllähän te sitten pärjäätte kun otatte sitä lainaa. Maksatte sen sitten pois, kun olette hyvissä töissä valmistumisenne jälkeen. En näe mitään ongelmaa tilanteessanne. Asioilla on tapana järjestyä.

eikä sitä makseta kuin 500 päivää, jossa ajassa pitäisi olla valmis. Lisäksi sen koulutuksen tulee olla työllistävämpi kuin nykyisen eikä siinä oteta huomioon terveydellisten rajoitteiden aiheuttamaan ammatintavaihtopakkoa.

Miehen ammatinvaihto oli aika erikoinen, koska normaalisti armeijassa löytyy selkäleikatullekin töitä.

niistä ajoista, jolloin oli normaalia ensin opiskella ja mennä töihin ja vasta sitten perustaa perhe.



Niille nuorille, jotka eivät vielä ole saaneet lapsia, voin vanhana tätinä antaa vinkin, että ensin kannattaa opiskella ammatti ja vasta sitten lisääntyä. En muutenkaan ymmärrä, miten perheelliset jaksavat opiskella, käydä töissä ja venyttää senttiä.



Itse opiskelin n. 5vuotta, sitten olin töissä ja hiukan alle kolmekymppisenä sain esikoisen. Talo on maksettu aikapäiviä sitten ja äitiyslomilla sain ansiosidonnaista.



Vaikka olen pienituloinen duunari niin kuin mieskin, ei meidän ole tarvinnut köyhyydessä kitkuttaa.

on kaukana, eikä ole autottomana mahdollisuutta kuskata sinne. Emme haluaisi myöskään tutkusta päiväkodista ottaa kuopusta, ja esikoinen kun on koulussa, niin ei se hänen kohdallaan auttaisi.



Miehen työt ovat ärsyttävästi lyhyitä vuoroja milloin missäkin, ja pääosin iltoja ja viikonloppuja. Kun olisikin joku virka-aikatyö, niin itsekin voisin työskennellä enemmän viikonloppuisin ja iltaisin.



Olen hakenut koulunkäyntiavustajan töitä, mutta en ole saanut. Ongelmana siinä on toki sekin, että ne ovat samaan aikaan kuin minun pitäisi olla koulussa.

t. ap

paikkakunnan vaihdosta suuresti johtui se, ettei mies jatkanut puolustusvoimilla. Olisihan sieltä jotain varmaan löytynyt mutta nykyisellä paikkakunnalla ei ole mitään sopivaa varuskuntaa lähelläkään.

Minäkin otin ja maksoin sillä vuokrat. Sitten töihin mennessä olen maksellut ne pois pikkuhiljaa.

Tietenkin! Muuten emme pärjäisi. Sillä hoidetaan nyt kaikki yllättävät menot. Mutta jos ensi vuonna tuloina on tämänhetkisen 1400€:n tilalla vain kummankin opintotuet ja lainat niin tulomme todella putoavat.

ovat opiskelijoita... menot on vaan suhteutettava tuloihin.

Tietenkin! Muuten emme pärjäisi. Sillä hoidetaan nyt kaikki yllättävät menot. Mutta jos ensi vuonna tuloina on tämänhetkisen 1400€:n tilalla vain kummankin opintotuet ja lainat niin tulomme todella putoavat.

että sinä ehtisit saada opinnot päätökseen? Eipä oikein reilulta kuulosta se, että sinä katkaiset opintosi sen takia, että mies pääsee opiskelemaan. Miksi annat miehen kävellä ylitsesi? Sinun opintosi ovat aivan yhtä tärkeät kuin miehenkin. Koska sinä olet jo opintojesi puolivälissä, on paljon järkevämpää, että sinä jatkat opinnot loppuun ja mies on töissä, ja sen jälkeen mies opiskelee ja sinä työskentelet. Onko pakko molempien juuri nyt samaan aikaan mennä koulun penkille, kun on rahasta tiukkaa ja lapsiakin hankittu? Jos te olette vasta 25-vuotiaita, elämää on luultavasti vielä monta vuosikymmentä edessä, kyllä se mieskin ehtii vielä kouluttautua.

paikkakunnan vaihdosta suuresti johtui se, ettei mies jatkanut puolustusvoimilla. Olisihan sieltä jotain varmaan löytynyt mutta nykyisellä paikkakunnalla ei ole mitään sopivaa varuskuntaa lähelläkään.

ilman, että oli sopivaa uutta duunia tiedossa?

sopimuskausi päättyi kun oli sairaalassa. Ilmoitti että ei ole tulossa ihan heti takaisin ja sai pitkän sairausloman. Päätimme sitten muuttaa opiskelumahdollisuuksien vuoksi. Mies oli vuoteenomana kun muutimme ja oli pitkään sen jälkeenkin.

t. ap

sopimuskausi päättyi kun oli sairaalassa. Ilmoitti että ei ole tulossa ihan heti takaisin ja sai pitkän sairausloman. Päätimme sitten muuttaa opiskelumahdollisuuksien vuoksi. Mies oli vuoteenomana kun muutimme ja oli pitkään sen jälkeenkin.

t. ap

tuon on sossu voinut katsoa niin, että työtä olisi ollut mutta se ei ole maittanut.

Oli miten oli, se perusosan leikkaus ei johdu opiskelusta, ja sen peruste on nyt poistunut, joten teillä on oikeus toimeentulotukeen mikäli tulorajat alittuvat.

Älä ap alistu äläkä lannistu, vaan sitkeästi haet niitä tukia vaan koko ajan! Asumistuenkin saa todellakin tarkistuttaa useammin kuin vuoden välein, mikäli tulot muuttuvat oleellisesti.

Silloin miehen sairastaessa saimme ihan hyvän toimeentulon, mutta nyt haimme vuosi sitten kun miehellä oli huono kuukausi töissä ja sai vain 600e palkkaa. Sitä saimme pari kuukautta, mutta sen jälkeen tuli se päätös että seuraavassa kuussa otetaan se prosentti pois.

Ja minulla on miehenä aliupseeri ja voin kertoa, että työ ei ole kovin fyysistä, vaikka mies kovassa kunnossa onkin. Voi myös koittaa siirtyä firman sisällä ns. päivähommiin. Ilmeisesti, ette missään nimessä suostu vaihtamaan asuinpaikkaa?

Jotenkin ontuu nuo selitykset ja pahasti.

Kun mieheltä meni selkä, olin itse vielä töissä pari vuotta sen jälkeen! Ei arvattu että itsekin joutuisin vielä "pakolla" opiskelemaan. Oli ajateltu että mies lähtisi täällä uudella paikkakunnalla kouluun ja itse tekisin vielä lähihoitajan töitä, mutta niin vaan sairastuin itsekin. Siinä vaiheessa sitten itse sain koulupaikan ja kun mies sai tuon työn, ajateltiin että mies "tienailee" sen ajan kun opiskelen. Nyt vaan on miehen työt ja palkka pudonneet koko ajan ja oltiin puhuttu että pääsisi vihdoinkin opiskelemaan myös.



Mies ei koskaan meinannut jäädä sotilasuralle vaan halusi opiskella. Sitä oli tarkoitus tehdä sen ajan että esikoisen voisi laittaa parivuotiaana hoitoon, mutta sitten meni se selkä. Oma sairastumiseni oli siihen päälle sitten kuin pahaa unta, molemmilla kroppa pilasi suunnitelmat.

t. ap

Miksi hankitte lapsia noin nuorena??

Oltiin kyllä seurusteltu 3 vuotta ja lapsiakin haluttiin kyllä mutta sitten petti ehkäisy (sellainen ihan oikein käytetty). Ehkä se kuopuksen hankinta ei ollut ihan viisain veto mutta ei haluttu että esikoinen jää ainokaiseksi tai tulee tosi pitkä ikäero. Mut eipä sitä toista olisi sitten vissiin saanut tehdä enää kun mies oli sairastunut. Oli mies kyllä siinä vaiheessa jo vartijana ja itse vielä lähärinä kun kuopus päätettiin tehdä.