Haluaisin vielä 2 lasta lisää, mutta miten sitä jaksaisi?

mua masensi jo kuopuksen raskausaikana ja nyt sitten hänen ollessa vauva masentaa taas. Kolmea lasta mietittiin esikoisen jälkeen, kun jaksettiin hyvin ja masennuksesta ei ollut tietoakaan. Nyt ollaan molemmat väsyneitä. Minä masennuksen takia ja mies, kun joutuu hoitamaan lapsia ja muita asioita enemmän kuin "normaalisti".

ja vaikka se lapsi aivan ihana onkin, niin on kyllä ollut todella raskasta kolmen alle kouluikäisen kanssa. En millään voisi kuvitellakaan enää neljättä lasta. En myöskään tekisi kolmatta lasta näin pienellä ikäerolla, jos olisin suunnitellut asian.



Lisäksi oma fyysinen kunto on ollut todella kovilla näiden raskauksien takia. Varsinkin tämä viimeinen oli todella, todella raskas raskaus ja myös palautuminen kesti paljon pidempään. Jotkin asiat eivät enää edes palaudu, se on selvää... Itse ajattelen, että ehkä olisi ollut helpompaa, jos olisin ehtinyt palautua paremmin edellisestä raskaudesta ennen uutta.

Tosi ihanaa, että viitsitte vastata.



Itse olen ajatellut myös, että tarvitsen nyt vähân aikaa, että ehdin palautua aikaisemmista raskauksista ja pikkulapsiajasta (joka siis vielä päällä meillä). En haluaisi tulla raskaaksi ainakaan ennen kuin kuopus on kolmevuotias, en vaan jaksaisi.



Jo toisen lapsen jälkeen olen huomannut, ettei palautuminen ole ollut samanlaista kuin ekan jälkeen, ja olen ihan varma, että jos saisin nyt saman tien lisää lapsia, en koskaan enää pääsisi esim. hyvään kuntoon, koska olen kuitenkin jo aika "vanha" äidiksi. Lisäksi mulle on tärkeää, että me miehen kanssa saadaan vähän yhteistä hengähdysaikaa ihan ilman lapsiakin välillä, ja nyt se alkaa taas olla mahdollista.



Olen oikeastaan ajatellut, että nyt annan ajan kulua ja jos parin vuoden päästä mun tekee vielä mieli lapsia, sitten sitä voi miettiä. Mutta mä todella toivon, että molemmat miehen kanssa halutaan silloin vielä lisää lapsia, olisi niin ihana, jos olisi iso sisaruslauma!



ap

Ongelmana on lähinnä se, että minun täytyy todennäköisesti opiskella uusi tutkinto, koska vanhalla tutkinnolla ei kerta kaikkiaan löydy töitä. Myös mies on vaihtanut alaa, ja olemme vuosikausia "jäljessä" siitä elintasosta mitä kuvittelin meidän pystyvän saavuttamaan näillä tutkinnoilla. Jos tekisin tähän vielä lapsia, venyisi oman asunnon hankkiminen ja kouluttautuminen taas vähän eteenpäin. Haluaisin itsekin jo kovasti töihin, mutta niitä töitä vaan ei täällä päin ole. Pienempi on nyt vuoden, joten aika ei onneksi mene hukkaan vaikka kotona olenkin, mutta se oma elämä tässä mietityttää - miten sille käy kun olen jo ollut jonkin aikaa kotona.



Lisäksi sekin mietityttää, että miten sitä riittäisi kaikille lapsille sinä lyhyenä hetkenä, kun näen heitä työpäivän jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Omassa lapsuudessani vanhempani olivat aina niin väsyneitä, ettei heillä vaan riittäneet voimat kuin kaikkein välttämättömimpiin asioihin vanhemmuudessa, enkä halua että niin käy minullekin. Kahden lapsen kanssa sitä on varmasti kuitenkin helpompaa kuin kolmen tai useamman.

Haaveilin aina neljästä ja sain mitä toivoin. Ensinnäkin, kolme lasta ei mene siinä missä kaksi, eikä neljä siinä missä kolme. Jokainen lapsi tuo oman lisähaasteensa ja kotihomman määrä kasvaa jokaisen lapsen mukana. Esim.pyykkiä on jatkuvasti, astioita likaantuu paljon jne.



Neljän lapsen vanhempien pitää tottua siihen, että omaa aikaa ei juurikaan ole. Aina on jollain jotain asiaa, aina on jollain naama vähän väärinpäin tai joku kaipaa apua. Toisaalta, ei ole pelkoa että jokainen lapsi ei olisi yhtä tärkeä ja jokaisesta varmasti myös iloitsee. Se on nelinkertainen ilo ja onni.



Rahanmeno kasvaa, siitä ei pääse mihinkään. Meillä lapset ovat nyt vajaa 2v, 5v, 8v ja 10v.

Minä ja mies harrastamme molemmat muutaman kerran viikossa urheilua, meille se on henkireikä. Kiireistä on elämä, mutta ihanaa myöskin.Suosittelen tällaista ihmiselle joka osaa nauttia lapsiperhearjesta, eikä ole kovin itsekeskeinen =)

(itselläni 3,5-vuotias poika enkä yhtään jaksaisi ajatellakaan toista lasta, vaikka vissiin "pitäisi"), mutta tuohon kyllä puutun, koska se on musta täyttä puppua:

Lisäksi molemmat ollaan lihottu (ei nyt dramaattisesti, mutta kuitenkin), kun ei ole aikaa urheilla (mies on todella paljon töissä ja minä siis paljon lasten kanssa yksin).

Kahden lapsen kanssa ei pitäisi olla liikkumisesta pulaa, ei siihen mitään harrastuksia tarvita. Ja jos miehesi on paljon töissä, niin missä välissa ehtii niin kauheasti syömään, vai onko se töissä jossain suklaatehtaassa laadunvalvojana? Mun mies on myös paljon töissä, ja meillä syödään kunnolla vain aamilaisella ja illallisella (koko perhe yhdessä), muina aikoina ehditään syömään ehkä voileipä tai banaani - ei siinä paljon ehdi lihomaan, kun minäkin tuon 3,5-vuotiaan kanssa päivät pitkät puuhailen kaikenlaista.

Vain YKSI lapsi ja on elämä niin kiireistä, juu-juu. Taisit eksyä aivan väärään ketjuun.

(itselläni 3,5-vuotias poika enkä yhtään jaksaisi ajatellakaan toista lasta, vaikka vissiin "pitäisi"), mutta tuohon kyllä puutun, koska se on musta täyttä puppua:

Lisäksi molemmat ollaan lihottu (ei nyt dramaattisesti, mutta kuitenkin), kun ei ole aikaa urheilla (mies on todella paljon töissä ja minä siis paljon lasten kanssa yksin).

Kahden lapsen kanssa ei pitäisi olla liikkumisesta pulaa, ei siihen mitään harrastuksia tarvita. Ja jos miehesi on paljon töissä, niin missä välissa ehtii niin kauheasti syömään, vai onko se töissä jossain suklaatehtaassa laadunvalvojana? Mun mies on myös paljon töissä, ja meillä syödään kunnolla vain aamilaisella ja illallisella (koko perhe yhdessä), muina aikoina ehditään syömään ehkä voileipä tai banaani - ei siinä paljon ehdi lihomaan, kun minäkin tuon 3,5-vuotiaan kanssa päivät pitkät puuhailen kaikenlaista.

Jos et ole vielä aivan vanha (ja eihän päälle kolmekymppinen ole), niin asiaa ei aivan vielä tarvitse päättää. Voithan odottaa vaikka puoli vuotta tai vuoden, että palaudut lisää edellisistä raskauksista. Ehkä jotain työtä ehtisit kodin ulkopoulellakin tehdä.



Tai voitte ottaa miehen kanssa jonkin tavoitteen, vaikka 5-10 kg painonpudotuksen ennen kuin uutta lasta aletaan yrittää. Tai tietty summa euroja säästössä.



Joka tapauksessa kiva että pohdit asiaa monilta kanteilta. Toivotaan, että päädytte teidän perheelle hyvään ratkaisuun - ja kuten edellä todettiin, ei ehkä heti kannata miettiä neljää lasta, vaan ensin se mahdollinen kolmas ja sitten taas uusi harkinta.

Ugh, toinen raskaus loppusuoralla ja taitaa jäädä ainakin minun osaltani tähän. En vaan jaksa enää olla raskaana, tää on ahdistavaa, vaikkei vaivoja kummemmin ole ollutkaan...



Sinulle ap sanoisin, että odota ainakin 2 vuotta vielä ja harkitse sitten uudelleen.

Ehkä tarvitset jo ulkopuolista apua että saat arjen sujumaan?

(itselläni 3,5-vuotias poika enkä yhtään jaksaisi ajatellakaan toista lasta, vaikka vissiin "pitäisi"), mutta tuohon kyllä puutun, koska se on musta täyttä puppua:

Lisäksi molemmat ollaan lihottu (ei nyt dramaattisesti, mutta kuitenkin), kun ei ole aikaa urheilla (mies on todella paljon töissä ja minä siis paljon lasten kanssa yksin).

Kahden lapsen kanssa ei pitäisi olla liikkumisesta pulaa, ei siihen mitään harrastuksia tarvita. Ja jos miehesi on paljon töissä, niin missä välissa ehtii niin kauheasti syömään, vai onko se töissä jossain suklaatehtaassa laadunvalvojana? Mun mies on myös paljon töissä, ja meillä syödään kunnolla vain aamilaisella ja illallisella (koko perhe yhdessä), muina aikoina ehditään syömään ehkä voileipä tai banaani - ei siinä paljon ehdi lihomaan, kun minäkin tuon 3,5-vuotiaan kanssa päivät pitkät puuhailen kaikenlaista.

lapsentekoa kannattaisi jättää sinne 30+ vuosiin. Kun alkaa aika loppua kesken ja blääblää. Sitten on monta lasta pienellä ikäerolla ja vanhemmat aivan piipussa. Aloittakaa hyvät ihmiset vaikka 25-vuotiaina, niin ehtii tehdä vaikka ne viisi lasta eikä silti tarvitse tehdä vuoden välein.



Just saying.

eiköhän aloituksessakin jo tullut selväksi ettet oikasti halua jos oma jaksaminen noin kovasti huolettaa. Anteeksi nyt vaan, mutta nähty. HALUTAAN monta lasta, mutta niitä ei jakseta hoitaa eikä oikein rahaakaan ole. Jääkää noihin nyt vaan, niin ei mene yhteiskunnan rahoja taas hukkaan.

Kiitos aidosta av-vastauksesta!



Olisiko muita vielä?



ap

mä olisin vastannut samalla tavalla kuin kakkonen... Sun aloituksesta paistoi toi.

Siis mikä paistoi siitä? Se, että koska me ei jakseta hoitaa lapsia, ne jää yhteiskunna vastuulle? Millä perusteella?



ap

Juuri siksi tuli "hankittua" pienellä ikäerolla 4 vaikka kahden pienen kanssa oli ajoittain rankkaa, kun huomattiin kuinka nopeasti se aika lopulta menee ja kuinka asioilla on tapana järjestyä. Se valvominen ja vaipparumba loppuu ihan yllättäen ja sitä miettii että mihin ne vauva on menneet kun olivat ihan pieniä äsken vasta!



Eli jos vaan tuntuu että mielenterveys on vakaa niin sitten vaan ne kaksi haaveissa olevaa vielä vireille (itse hankin iltatöitä kotiäitinä olon rinnalle jotta sai muutakin sisältöä päiviinsä).

Kotiin voi hankkia esim. konsolipelejä joiden kanssa tulee hikoiltua (meillä mies nyrkkeilee itsensä kipeäksi pleikkaripelillä) ja kukaan ei estä tekemästä vatsalihaksia kotona (vaikkei se aina inspaisikaan).



Joskus kun on valvonut 3 vuorokautta miltei putkeen tulee mietittyä mitä ihmettä sitä on tullut tehtyä, mutta kun arki rullaa omana hulluna itsenään, on onnellinen ratkaisuunsa ja siihen että jokainen niistä pellavapäistä sai luvan tulla. Pikkulapsi aika hurahtaa nopeasti ohi ja jos saisit vauvan vuoden päästä, olisi vanhemmat lapset jo 3-ja 5-vuotiaita.



Onnea mahdolliseen yritykseen ap!

Menisit töihin pariksi vuodeksi ja sitten lapsi tai pari lisää?



Miksi ne tarttee nyt tehdä?

Eikö teillä ulkoilla? Mitä sä annat lapsillesi? Kotona oleminen ei tarkoita että olet läsnä.



Ei silloin ole oikea aika lapselle jos oma jaksaminen mietityttää. Entä jos sinun puoliso vammautuu tai kuolee? Millä sitten jaksaisit kolmen lapsen kanssa?



Nyt asiat kuntoon.

Kiitos sulle, joka kerroit kokemuksestasi! Se on ihan totta, että se aika kuluu loppujen lopuksi melko nopeasti, mutta kyllä siinä ehtii väsyäkin! Sehän se tässä arveluttaa. Sitäkin olen miettinyt, että kestäisikö meidän avioliitto (vaikka on kyllä ihan oikeasti todella vakaalla pohjalla, mutta kuitenkin, siitäkin huolimatta). Nyt kaikki menee tosi hyvin, mutta menisikö se yhtä hyvin sittenkin. Vaikka eihän sitä voi tietää, ja ongelmia voi tulla, vaikka lapsia ei tulisikaan lisää.



Ihmettelin vähän tuota kysymystä, etteikö meillä ulkoilla. Mihin kummaan se liittyi ja mistä ihmeestä tuli sellainen käsitys, ettei meillä ulkoiltaisi? Ja miten niin mitä mä annan lapsilleni? Siis ruokaa? Rakkautta? Lääkkeitä? Mitä ihmettä?



Kyllä se oma jaksaminen mietityttâä ja kyllä sen mun mielestä tulisi mietityttää kaikkia, jotka pohtivat lapsen yrittämistä. Ei se tarkoita, ettâ mielenterveys olisi jotenkin vaakalaudalla, jos sitä ajat takaa.



Kuten (ehkä?) sanoin, meillä on kaikki asiat oikein kunnossa, paitsi että pikkulapset on väsyttäviä ja oma aika tiukalla. Siinäpä se ongelman ydin on.



ap

mutta kurja lapsuus ilman läsnäolevaa, jaksavaa vanhempaa vaikuttaa loppuelämään. Itsekkäistä syistä ei kannata tehdä lapsia. Sinun täytyy pystyä kasvattamaan tasapainoisia ihmisiä. Tasapainottomia on jo ihan tarpeeksi. Jos haluaa paljon lapsia, niin pitää miettiä myös hieman järjellä... vauvat on helpoimpia, vaikeudet/haasteet alkaa vasta myöhemmin.

jos teillä on nyt 2 lasta, niin miksi haluta heti 4? Eikö riittäisi, että yrittäisitte kolmatta ja katsoisitte hänen kanssaan miten alkaa sujumaan. Mielestäni kolme on ihanneluku. meillä on useampi ja voin sanoa, ettei kädet riitä. RAkkaus toki riittää, mutta se tulee pystyä myös osoittamaan kullekin lapselle niin sanoin, kuin teoinkin.