Jos joillekin olen kateellinen, niin aamuvirkuille!
Rytmini on ollut murrosiästä saakka sellainen, että valvoisin yöt ja nukkuisin päivät. Vaikka herään aamulla aikaisin enkä ottaisi päiväunia, piristyn illalla ja valvon myöhään. Tästä tulee kierre, jossa olen töissä käydessä aivan uupunut. Yötyö olikin mieluisaa silloin kun ei ollut lapsia.
Nyt on vauva ja 3-vuotias. Olen totaali yh. Hoidan aamuhommat aivan narkoosissa ja teen vain pakolliset. Annan aamupalan ja vaihdan vaipan. Sitten laitan lapset lattialle leikkimään ja itse torkun sohvalla joskus kahteenkin asti. Olen niin sekaisin aamulla, etten muista aamuista yhtään mitään, en jaksa keittää edes kahvia kuin vasta iltapäivällä.
Mitään aamumenoja en voi sopia, koska en vain kykene liikkumaan. Olen siis aivna pihalla, en voi puhelimeenkaan vastata. Tämä on ihan hirveää ja lapset varmaan kärsii. Kaikki toimintamme on iltapainotteista.
Onko muilla tällaista? Miten selviätte?
Sama täällä, aina ollut iltavirkku ja ihmiset ihmettelee miten PYSTYN nukkumaan kahteen päivällä. Menee kyllä joskus pitempäänkin..Mut sitten on kyllä entistä nuutuneempi olo ku ei nouse ajoissa. Huomaa sitten kun herää säännöllisesti aikaisin niin jaksaakin päivät paremmin. Senku muistas aina sillon ku ei jaksas nousta! siis tietenki aamuvuoroihin pitää nousta mut se on niiiiiiiin vaikeeta! Kröhöm, lapsi tulossa, millanenkohan rytmi sille tulee :D