Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka inhoaa tai inhosi opiskelua ja koko yliopistoa?
26.12.2012 |
Miten ihmeessä selvisitte siitä?
Todella raskasta kun ympärillä kaikki muut elää elämänsä hienointa aikaa...
Kommentit (9)
en sitä opiskelemista itsessään mutta sitä jatkuvan pätemisen ilmapiiriä.
Mun ratkaisuni oli valmistua mahdollisimman nopeasti. Olen sittemmin ollut työelämässä paljon tekemisissä silloisten kurssikavereitteni (tai siis ei niinkään kavereitten, mutta samaan aikaan opiskelleiden) kanssa, ja he ovat ihan mukavia nyt tosielämässä. Se hillitön pyrkyröinti ja näyttämisen tarve liittyi näköjään vain opiskeluaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelusta sinänsä pidin aina, vaikka hainkin koko opiskeluajan sitä "omaa alaani", vaihdoin pääainetta jne. Teekkarimeiningistä en välittänyt enkä käynyt kuin pari kertaa teekkaribileissä. Onneksi löysin koululta samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa oli tosi hauskaa eikä tarvinnut olla yksin.
Jäänyt opiskelut vain junnaamaan paikalleen motivaation puutteessa. On vaikea pitää itseään ns.muta ylempiarvoisena vain sen takia että opiskelee yliopistossa. Ei ole edes kavereita koska suurin osa tekee kokopäiväisesti töitä ja käyvät vain pari kertaa viikossa koulussa läsnäolopakollisilla tunneilla. Täytyy varmaan yrittää nopeasti opiskella että pääsee tuolta pois.
todllakin inhosin yliopisto-opiskelua ja vaihdoin opiskelualaa vuoden jälkeen.
Itse opiskelu olisi muuten ollut ok, mutta kun olin ainoa nainen ja vanhempi kuin useimmat muut, oli tosi vaikea löytää erilaisiin ryhmissä tehtäviin harjoitustöihin kavereita tekemään. Kukaan ei halunnut "vanhaa ämmää" ryhmäänsä, joten yleensä jouduin tekemään kaikki ryhmätyötkin yksin mistä oli enemmän työtä kuin niillä joilla työ jakautui usean henkilön kesken.
En myöskään tutustunut yhteenkään muista opiskelijoita, koska olin liian outo lintu siellä porukassa. Olin muuttanut vieraalle paikkakunnalle työn perässä joten hyvin yksinäistä oli opiskeluaika. Miehen sentään löysin sitten henkilökunnasta kumminkin ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina löytyy miellyttävämpiäkin vaihtoehtoja elämään.
Varsinaisesti opiskelua en inhonnut ja se on mulle ollut aina helppoa, joten opiskelin niin nopeasti kuin mahdollista jotta pääsin pian pois.
Inhosin siis yliopistomaailmaa ja sitä akateemista muka-paremmuutta mikä siellä vallitsi, en siis kuulunut joukkoon kun en pitänyt ko opinahjoa amista tärkeämpänä ja edelleenkin pidän suurimmaksi osaksi perus duunareita yhteiskuntamme toimivuuden kannalta tärkeämpinä kuin akateemisia.
Kyllä siitä selviää. Tosin valmistumisen jälkeen on syytä sitten työpaikkaa hommatessa varoa ettei joudu näiden samaisten akateemisten seurassa viettämään työuraansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinaisesti opiskelua en inhonnut ja se on mulle ollut aina helppoa, joten opiskelin niin nopeasti kuin mahdollista jotta pääsin pian pois.
Inhosin siis yliopistomaailmaa ja sitä akateemista muka-paremmuutta mikä siellä vallitsi, en siis kuulunut joukkoon kun en pitänyt ko opinahjoa amista tärkeämpänä ja edelleenkin pidän suurimmaksi osaksi perus duunareita yhteiskuntamme toimivuuden kannalta tärkeämpinä kuin akateemisia.
Kyllä siitä selviää. Tosin valmistumisen jälkeen on syytä sitten työpaikkaa hommatessa varoa ettei joudu näiden samaisten akateemisten seurassa viettämään työuraansa...
jouduin arvoristiriitaan sen kanssa.En silti osannut mihinkään muuhunkaan vaihtaa. Vietin sitten yli 10 vuotta kotiäitinä ennen kuin uskaltauduin töihin. Nyt parin työvuoden jälkeen alkaa kuitenkin sujua ja tuntuu että voisin pitääkin tästä.