*¤*¤ Syystaaperoiden04 maanantai*¤*¤

Taas ollut taukoa kirjoittamisessa. Pinot olen kyllä joka päivä käynyt lukemassa, mutta kirjoittelu on aina vaan jäänyt.



Olo alkaa jo olemaan parempi. Pitää nyt vaan yrittää uudestaan ja toivoa että kaikki menis hyvin.



Meillä Veeti on edelleenkin kipeänä. Hieman lämpöä ja yskii ja räkä valuu. Tänään näytti kuitenkin olevan parempaan päin. Jos vielä illalla on lämpöä niin sitten huomenna mennään lääkäriin.



Perjantaina lähdetän tallinnaan ja jäädään sinne hotelliin yöks. Toivottavasti on perjantaina ja lauantaina hyvät ilmat että super sea cat kulkee.



Pikkusiskolla on koulusta vapaata ja tuli sitten meille viime yöks ja nyt tuolla leikkii Veetin kanssa ja itse ehdin hetken kirjoitella.



Veeti on oikein pikku tuholainen edelleenkin. Hetkeäkään ei oo vieläkään paikoillaan. Koko ajan kiipeilee kaikkialle ja muutenkin tuhoaa asuntoa. Jos yritän siivota niin tulee ihan samantien sotkemaan. Meillä Veetikin sammuttaa valot joka huoneesta. Ja telkkari on kiva sammuttaa pää kytlkimestä. Kovasti Veeti yrittää uusia sanoja sanoa, mutta eipä niistä oikein vielä selvää saa.



Nin on Veetillä yks juttu minkä kimpussa jaksaa istua rauhassa jopa tunnin. Antaa ison läjän kolikoita Veetille ja säästöpossun. Säästöpossuun jaksaa rahoja tiputella vaikka kuinka kauan ja ei edes yritä pistää rahoja suuhun.



Nyt Veetiä pukemaan ja kohta itikseen.



Öttis ja Veeti

Tässä viikonloppu:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=5778861&p=2&tmode=1&smode…



Pian lähden nukuttamaan Onnia, tulin vaan piipahtamaan. Sitten ehkä paremmalla ajalla, kun Onni nukkuu. Aamu alkoi 6.30...



T-P

mutten ehtinytkään! ;-) Tuosta pikkujouluörvellyksestä, minun mielestäni ihminen_ ei_ tee_ kännipäissään_ mitään_ sellaista, mitä_ ei_ haluaisi tehdä_ selvinpäin. Selvinpäin ei vain usein löydy rohkeutta. Itseä on aina ärsyttänyt nuo selitykset " kun olin niin kännissä niin tein sitä tai tätä ja arvaa hävettääkö mennä töihin jne.." En minä ainakaan löydä itseäni hakkaamasta mummoja, autolla ajelemasta, lääppimästä muita kuin omaa miestäni :-D, strippaaamasta julkisesti jne.. Ymmärtänette varmaankin pointin. Suomi on ihme mamiksia täynnä, viina antaa tekosyyn olla sellainen kuin aina syvällä sisämmässään haluaisi olla. No niin, nyt taustalle, johan tästä tulikin " paasattua" . ;-)



Lila75

Nyt se kostautuu, eilen oli hyvä päivä, tänään ei. Kolottaa, väsyttää ja T ei tottele mitään, hermot menee...



Palaan illemmalla, jos / kun olen saanut levättyä tämän väsymyspäänsäryn pois!



Mimmu

EIpä siinä onneksi kauaa menny, että Onska nukahti. Syliin piti nukuttaa. Jotenkin on ollut levoton nyt. Hampaita kai tekee mutta koska olen anopistani sitä mieltä kun olen, " syytän" sitä aina Onskan levottomuudesta. Kun pojan normaali arki menee sekaisin siitä käsittämättömästä hössötyksestä ja tekemisen määrästä!!! Jos Onni yrittää mennä leikkimään yksinään, anoppi menee heti kaveriksi sanoen, mihin se mun kaveri meni. Onhan se hyvä, että lapsen kanssakin leikitään mutta mun mielestä vois antaa leikkiä lapsen yksinkin, jos kerran viihtyy omassa seurassaan. Koska monta kertaa päivässä kuitenkin tulee Onnille se hetki, että yksin on tylsää, silloin minä menen sitten kaveriksi.



En tiiä onko mun ajatusmaailma outo ja värittääkö sitä tässä tilanteessa suhtautumiseni anoppiin mutta kun nämä asiat on mun vahemmille selviä niin pistää vihaksi... Är ja pur! Ja väen väkisin kantoi Onnia yhden lelun kanssa makkariin tuo anoppi, että saavat kaksin leikkiä siellä. Ja väkisin ottaa syliin vaikka toinen alkais itkeen...



No, on tietty kiva, että on osallistuva mummu (osallistuu 150 prosenttisesti...) kuin jos tilanne olis se, että isovanhempia ei kiinnostais yhtään mutta silti...



Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Ajatella, että ollaan oltu miehen kanssa 7,5 vuotta ja mun ja anopin keskustelun aiheet on edelleen tasoa " hyvää päivää kirvesvartta" ! Näin meillä siis mutta minkäs teet kun tullaan ihan eri planeetoilta.



No, ehkä kaikki levottomuus ei ole anopista. Tai no, viimeiset 2 yötä on ollut huonompi ku edelliset reilun viikon yöt. Viime yönäkin heräs kerran itkeen. Mutta muuten nukkui ok, herätys oli vaan turhan aikaisin.



Käytiin sitte ulkona kaksin Onnin kanssa. Puistossa ei ollut kivaa, ei edes liukumäki kiinnostanut. Tultiin sitten kotiin ja vaihdettiin kulkupeliksi pulkka. Tosi reippaasti jaksaa Onni siinä istua. Tunti melkein sitten saatiin kulumaan aikaa pihalla ja sen jälkeen ruoka maistui ihan suht hyvin.



Pitäskö mun jo lopettaa ja antaa muillekin tilaa... Vaikka taitaa muu porukka olla ulkoilemassa ja muissa puuhissa.



T-P

Mulla on ollut kriisi viikonloppuna ja voi että teitä! kun eilenillalla pääsin koneneen äärelle,niin kyllä mietä virkisti lukea mammojen juttuja ja huomasin sitä paitsi että mua vaivaa sama tauti kuin KUKKUUta, haluamistauti. tosi helpottavaa saada oireilulle diagnoosi.



Olimme lauantaina kylälemässä ystäväni ystäväpariskunnalla,jonne meidät oli pyydetty illallistamaan. Lapseton pariskunta,nainen juristi (ei siinä mitään,en lajittele ihmisiä ammatin mukaan). Olivat ostaneet 2 vuotta vanhan omakotitalon ja kieltämättä kateudenpoikanen hiipi mieleen kun oli kaikki niin uudenkarheaa,siistiä ja niiiiiiiin iso keittiö ja kodishoitotilat ja kaikki.

Illanmittaan siinä immeiset otti viiniä paitsi minä joka olin kuskina ja V:n vuoksikin en halunnut ottaa mitään (V oli jo simahtanut makkariin) ja sitten tuli puhetta meidän ostamasta talosta,joka siis on rakenettu ennen sotia: Siitäkös tämä juristi intoutui vaahtoamaan,minkälaisia pommeja vanhat talot ovat,nähnyt kuulemma ihan tarpeeksi töissä kun ihmiset käräjöi vesivahingoista,joita tapeteilla piiloteltu yms. Vanha talo ei kuulemma VOI mitenkään olla asuttava. kovasti tälle ystävälleni sitten tähdensi ettette te ainakaan kyllä mene vanhaa taloa ostamaan,vaan sen perusteella että pihassa on pari vanhaa omenapuuta ja keittiössä puuliesi. Mun miestä alkoi tässä vaiheessa naurattaa,nämä " ei niin naissille tyypilliset" kommentit (kun mähän lähinnä kattelin niitä omenapuita ja kuisteja kun oltiin asuntpkaupoilla ja jätin kuntopuolen meihen mietittäväksi,on kylläkin rakenusalalla) Mies kommentoi,että siinäpä nainen joka kerrankin puhuu järkeä!!! mä olin niin hermona että tuskin pystyin pidettelemään kunnes päästiin lähteen kotiin ja aika pien siitä lähdettiinkin, ja kyllä annoin miesparan kuulla kotimatkalla ja eilinen päivä oli kyllä ihan pilalla. Olin ihan hermona ja suunnittelin jo asuntokaupan perumista,vaikka mies yritti vakuutella ettei siinä talossa isompia riskejä pitäis olla.



POintti on se että haluan kaiken!!! Haluan omakotitalon, pihan ja omenapuut, en halua isoa lainaa,haluan herätä kun V kömpii kainaloon,haluan kanssa lapsiperheitä naapuriin ja puiston,haluan järven lähelle,haluan asua lähelle vahempiani ja miehen siskon perhettä (välimatka heillä 400km),haluan kohtuullisen lähelle kaupungin palveluja ja en halua asuntoa jossa paneleiden alla saattaa joku pommi lymytä, haluisin sen kodihoitotilankin, haluan kokea itseni työsaralla tärkeäksi. ja niin edelleen......



Minulla kuitenkin ON ihana mies ja maailman rakkain poika. Olen saanut jo NIIN paljon!!!!! miksi pitää koko ajan halutajotain lisää. Eilisen riidan ja sovintoseksin jälkeen sain onneks haluamistaudin kuriin, ainakin taltutetuksi toivottavaksi vähän pidemmäksi aikaa.



Aavis:mäkin olen ajatellut että Motti ja Vilho on samasta puusta pitkälle : ) : ), jopa teidän pohjoisen kuvista luulen että tunnistin Motin.



Meillä V on syönyt aivan käsittämättömän minimaalisesti 2 viikkoa,ei hedelmiä,ei puuroja,ei mitään lusikkaruokia.viimepäivinä vähän leipää ja mutamia perunanpalasia jaehkä joskus muutma nokare lihaa.meinas alkaa jo usko loppua.kunnes tänä aamuna meni aamupuuro (en ole moneen päivään edes tarjonnut) ja ennen päiväunia puolikas banaani. kiva kuulla että tälläistä on liikkellä muillakin. Syynä molemmille puolille alas ilmaantuneet poskihampaat.



tiivii ja pikku-V

Nimittäin valittaa! Väsyttää!! Monta yötä mennyt koiranunilla typyn häärätessä vieressä. En tiedä mikä pikkuista nyt niin häärityttää. Tunti nukkumaanmenon jälkeen tulee ekat itkut, rauhoittuu kyllä heti kun käy silittämässä vähäsen tai ottaa hetkeksi syliin. 0.30 herää toisen kerran ja otetaan meidän väliin. Siinä sitten häärää, potkii, kääntyilee, nousee istumaan (unissaan) jne jne jne aamun asti. Varsinkin 04 eteenpäin menee omat unet miten sattuu. Äh. Ehkä pitäis vaan ostaa leveämpi sänky... Tänään väsynyt mies on kokopäivähoitajana ja minä kokopäivätyöläisenä.



Tiivii, ihan samoja haluja ois mullakin. Jkylästä taannoin kysyit: miehen opiskelu- ja kotikaupunki 10 v ajan, itse asuin vuoden ennen pk-seudulle muuttoa (sitä ennen 6 v Kuopiossa). Vanhoissa taloissa on tietenkin riskinsä, jotka varmasti ilman tätä ystävänne saarnaakin tiesitte, eikä vesivahingot tms. ole mikään automaattinen paha joka talossa. Ja jatkuuhan myyjän vastuukin vielä pitkään kaupan jälkeen! Monissa vanhoissa taloissa ja varsinkin pihoissa on henkeä, joita uusista ei löydy.



Nyt jatkan töitä. Mukavaa viikkoa kaikille. Kiva kun täällä voi käydä purnaamassa!



tea

Mies tänään Pekkasella ja huomenna on pyhä ja eilen olin töissä ja ja...



Aamupäivällä käytiin hakemassa mulle uutta passia johon Lintsukin tulee, ei viittitty omaa 10 v passia tytölle vielä ottaa.

Orpo olo ilman passia, mitätöivät sen samalla kun sanoin etten ole ennen uuden passin tuloa reissaamassa.



Kiva Öttis kun pompsahdit pinoon.



Ayapille kovasti voimia ja Väkkärälle toivon helpotusta kipuihin, en voi edes kuvitella kuinka raskasta teidän elo on.



Mulla oli kuus vuotta sitten korvatulehdus viisi kertaa putkeen, se meni korvasta toiseen edestakas ja söin varmaan sen viisi antibioottikuuria.

Se kipu oli aivan kamala, puolet päästä oli kipeänä aina sen mukaan kumpi korva oli tulehtunu. Itkin vaan kun päivystykseen yöllä mentiin ja sieltä passittivat korvaklinikalle ja se tötterö millä korvaan katotaan, se sattui niin että taju meinas lähteä.

Eli voin vaan kuvitella miten paljon pieniin korvakipuisiin paaperoihin sattuu.



Lintsulla on lentsu, hirvee yskä, ei meinaa nukkumisesta tulla mitään ja räkää valuu, liikenis vaikka myytäväksi asti.



Hyvää itsenäisyyspäivää jos ei tule kirjoteltua huomenna !



Hilu

Haluan uuden ihanan ison kodin ja oman pihan, mutta en halua muuttaa Helsingistä pois, haluan asua isovanhempia lähellä, mutta en kestäisi jättää ystäviäni tänne, haluan isäni takaisin ja se ei ole mahdollista... :' -( On niin niin ikävä. Melkein joka yö näen unta, et isä elää vielä ja et on se mahdollisuus, et jospa isä selviäiskin. Aamulla totuus paiskautuu vasten kasvoja. Puistossa pidättelen kyyneleitä, kun mummit ja papat on lastenlastensa kanssa siellä keinuttamassa ja leikkimässä. Nea ei tule koskaan pappaa muistamaan ja miten kovasti isäni aina odottikaan Nean näkemistä. Mä en en en vaan ymmärrä, ettei isi enää elä. Tänään tuli taas iso itku, kun äiti lähetti postissa kirjoituksen, joka isästäni oli sanomalehdessä. Aina on nähnyt tälläisiä muistokirjoituksia, enkä millään voi ymmärtää, että nyt siinä on oman isän nimi ja kuva. Äidin kanssa itkettiin äsken yhdessä puhelimessa. Äidille oli tullut niin paha olo kaupungilla, kun kaikkialla ihmiset iloisina ostelivat joululahjoja ja huomenna äiti istuu yksin kotona ja katselee linnan juhlia. Äiti itki, miten kova ikävä on isääni..Kunpa ei ois tää välimatka...



Lunta satelee. Nea nukkuu. Viime yö oli kamala. Annoin eilen mansikkaa, toivottavasti johtui siitä. Johan tässä ehdin iloita öistä, jolloin Nea ei herännyt kertaakaan. Voimia siis Tea, ym. muiden heräilijöiden äidit.



Erityisvoimalähetys Ayapille*-*-*-*-*-*-****************' !! Voi kun Väkkärän olo jo helpottaisi.



Tiiviille jaksamiset, harmi, että sellaista kommenttia tuli talojutuista!



Jaksamisia Öttikselle ja toivottavasti pian onnistaa! Paranemisia Veetille!



SM, mäkin ihmettelen, että päiväkodissa huolestuttu Antsan kävelemättömyydestä. Eihän Neakaan kävele ja neuvolassa ei oltu ollenkaan huolissaan. Nea kävelee sellasta autoa työntäen, mutta ei itsekseen uskalla vielä seisoa kuin sekunnin silloin tällöin!



Oltiin tänään kerhossa. Vesirokkoa kuulemma liikkeellä..sairastetaankohan meillä jouluna :-/ Kyllä harmittaisi niin paljon jos ei päästäis reissuun lähtemään! Postissa tuli tänään joulukortit, nyt pitäis sit korjotella. Kalenterit ei vielä saapuneet. Mut nyt menen hetkeksi lueskelemaan raamattua ennen ku Nekkis herää.



Enkeli1 ja Nea

Vali, vali. Minä en jaksa tahtoa muuta kuin sairaslomaa itselleni:( Itku oli jo tulossa puhelimessa, kun mies lupasi tulla vähän aikaisemmin kotiin, että saan vähän aikaa levätä ennen muskaria. Päivällä ruuan jälkeen pikkurinsessa meni unille. Minä tein pesän sohvalle peiton alle. Sitten isorinsessa sanoo, että on kakkahätä. Ei kun vaippa ja heti pois, kun ei tullutkaan kakkaa. Hetken päästä sanoo taas, että on kakkahätä. Vaippa kehiin ja sitten kakkaa siivoamaan. No, sitten sanoo heti uudelleen, että on kakkahätä. Pikkurinsessakin edelleen ääntelee sängyssään, joten laitoin esikoiselle uuden vaipan ja lähdin yläkertaan. Arvatenkin pikkurinsessa oli myös kakannut. Vaihdoin siis sen vaipan ja laitoin takasin sänkyyn ja menin siivoamaan isomman uuden kakan. Sitten ajattelin, että nyt menen sinne sohvalle ja pysyn siellä. Sainkin nukahdettua, kun isorinsessa leikki kiltisti toisessa päässä sohvaa, mutta pikkurinsessa heräsikin jo tunnin unien jälkeen. Minen vaan jaksa enää. Onneksi huomenna on vapaapäivä miehelläkin! Tää on masentavaa, kun haluais tehdä kaikkea kivaa (=joulujuttuja), mutta ei jaksa eikä räkäset lapsetkaan oikein anna tehdä mitään. Tätätkö tää koko joulunalusaika tulee olemaan.



Jaksua edelleen Ayapille, Simamille ja muille sairastaville ja äideille! Ayap, toivottavasti Väkkärä poloinen tulee kuntoon! En voi kuvitellakaan mikä huoli teillä on siellä toisen puolesta. Jos käytte joskus lääkärissä tai jotain ja tarvit apua Pyörskyn kanssa, niin tuo tänne vähäksi aikaa! Koirulikin on nykyään ihan ok, jos jättää yläkertaan portin taakse:)



Tiivii, koita löytää se positiivinen asenne talon suhteen! Ihan oikeasti vanha talo on ihan eri asia kuin uusi! Positiivisessa mielessä siis! Meidän kaverit osti tosi vanhan talon ja kunnosti sen ihan mielettömän hienoksi talon perinnettä kunnioittaen. Rahaa meni varmaan saman verran kuin uuteen taloon, mutta pointti oli, ettei uudessa talossa ikinä ole sellainen ihana tunnelma kuin vanhassa kunnostetussa. Rahaa ei varmasti tarvi käyttää uuden talon vertaa, että saa ihanan oman talon vanhemmastakin!



Täytyy myöntää, että mullakin kyllä iskee tahtomistauti monesti, kun toisilla on kaikkea hienoa ja toiset osaa. Täytyy vaan tyytyä siihen mitä itse osaa ja mihin on itsellä varaa. Vaikeaa se välillä on, mutta jospa se maallinen mammona ei ole kuitenkaan se maailman tärkein asia:) Kuten sanottua, niin tällä hetkellä oma iso toive ois vaan saada perhe eroon näistä flunssista. Varsinkin itse olen jo aika hermona tähän sairastamiseen.



Eilen tein muuten sellasen tempun, että syötin pikkurinsesalle tyytyväisenä Hesen juustohampurilaista ja ranskalaisia. Kurja äitikö:) Esikoisen kanssa oli kauhea kynnys antaa mitään tollasta ja monet mietinnät kävin päässäni kaikenlaisista asioista. Nyt tuntuu välillä, että olenko jo liian välinpitämätön pikkurinsessan kanssa, kun en jaksa miettiä kaikkea. Omat periaatteet on tainneet lentää roskikseen jo kauan sitten.



T: Ynis

Kaikenlaista sitä on tänään jo ehtinyt kuulua vapaapäivällä olevan äidin elämään.



Aamu alkoi mainiosti. Antsa oli hyvällä tuullella ja minä sain vessan pestyä pojan leikkiessä leluillaan vieressä. Isommat olivat (kuin olivatkin ;)) koulussa ja eskarissa, enkä jaksanut sen enemmin ruokaa laittaa, joten Antsa sai tyytyä purkkiruokaan ja todella hyvin tyytyikin; poika söi ensi kaksi isoa purkkia talonpojan pataa, jälkiruoaksi purkin mangososetta ja halusi sitten vielä leivän :) Syötyään ruisleivän palan ja juotuaan puoli pullollista maitoa simahti tuo oitis.



Laitoin Antsan vaunuihin ja lähdin vaunulenkille ja eskarista tyttöä hakemaan koiran kanssa. Ilma oli oikein mukava, pakkasta kymmenisen astetta ja hanget korkeat nietokset. Olipa vain kovin liukasta ja lähtiessäni täältä vaaranrinteeltä tietä alaspäin liukastuin ja kaaduin vauhdikkaasti selälleni koiran vetäessä metsään päin. Pidin vaunun aisasta kiinni, etteivät vaunut vieri mäkeä alas ja vaunut kippasivat suoraan eteenpäin. Aisa esti vaunuja kokonaan kaatumasta, mutta hurjalta näytti. Antsa pysyi onneksi vaunuissa ja taas pystyyn päästessäni ja vaunut asentoon saadessani totesin pojan nukkuvan kuin murmeli... Kaikki siis aivan hyvin muuten, mutta takapuolessani on varmaan mojova mustelma, kovasti kivistää ainakin...auts!!

Päästessäni reissulta koriin, kertoi naapurini, että joku ystävällinen sielu oli poiminut puhelimeni ojasta :)



Tänään olisi aikomus vielä saada jouluverhot ikkunaan.



Sairaille paranemista! Kuulostaa ikävältä tuo simamin esikoisen tilanne :( Ayapin Väkkärälle *paijauksia* ja Ayapille ja Simamille kanssa ♥



Ajatus katkesi, kun jouduin puhumaan työasioista puhelimessa (eivät ymmärrä, että meikäläisellä on vapaapäivä)



Saamuska

kera kivistävän pepun...

Ensimmäisenä Hurjasti jaksamista ja voimia ja helpotusta vaikeiden asioiden ja hankaluuksien kanssa kamppaileville! Olette ajatuksissani.



Sitten omaa napaa ).( Juu, Kukkuun napa on, kun on viime päivinä ruoka maistunut hyvin huonosti.

Nöösän allergiat saa mielen murheelliseksi ja itkun silmiin. Taas mentiin takapakkia roimasti hyvän alun jälkeen. Ei sovi porkkana, eikä tomaatti. Enkä tiedä mitä seuraavaksi kokeilen. Onhan meillä hyvä tilanne toisaalta, kun sopivia ruokia on kivasti ja ruokavalio ihan hyvä, mutta silti nyt taas epätoivo iskee. Kaippa tässä kaikessa stressissä kaikki pienetkin takapakit tuntuu niin isoilta.



Juu, mutta siirryn surkeuteni kanssa vieraiden pariin. Palailen kunnolla jahka miehen siskon perhe jossain vaiheessa lähtee kotiin päin.



Haleja kaikille!



-Mimmuli ja Nöösä

Voi Väkkärää :( Paljon voimia, Ayap. Toivotaan että V voi jo paremmin ja pääsette huomenna putkitukseen. Korvien imueminen ei varmaan tunnu kivalta kun se masiina pitää hirveetä meteliä.



Tea, tyttötä oli pienenmpänä aina pitämässä mun lisäksi yksi hoitaja, jotta lääkäri voi rauhassa tehdä työtään. nykyään rimpuilee vaan kun imetää, mutta on kuitekin helpompi pidettävä kuin ennen. Mutta kyllä sitä hikipäässä saa lasta pitää paikallaan ja erityisesti kun imetään lasiputkella, ei tule kivaa jälkeä, jos putki katkeaa korvakäytävään. Muuten, lääkärin kannattaa neuvoa vanhemmille hyvä ote, miten pitää kiinni. Silloin se on helpompaa, kaikille.



Kukkuu, ymmärrän, että kaipaatte kaupungin elämää, kun siihen on tottunut. Mutta ei varmaan mene kauan, kun ihmettelette miten kaupungissa kukaan voi edes asua. Eikös se suomalainen unelma olekin talo rauhallisella paikalla järven rannalla kaupungin keskustassa.



Simam: suoliston merkityksen tajuaa parhaitan silloin kun se ei toimi. Toivotaan että teillä helpottaa pian.



Menimme eilen pelastamaan vanhukset lumisaarroksista. Olivat kuukauden Espanjassa ja sillä välin oli tullut kunnolla lunta, joka oli jäätynyt tosi kovaksi kinokseksi ja autossakin oli kesärenkaat. Toisella on selkä kipeä ja toisella ei oikeeen henki kulje, joten ulos ei ollut asiaa. Ja koska sota-ajan lapset, eivät osaa käyttää taksia, ajelimme 100 km, jotta he pääsivät kauppaan ;). No, samalla tuli kyläilyä. Poika ilmoitti jo kotona, ettei jaksa ajella edes takas, vaan haluaa jäädä mummilaan yökylään. Ekaa kertaa sitten jäi sinne. Tänään on ollut siis vain yksi lapsi. Onko ollut helpompaa? Ei. Toinen roikkuu koko ajan lahkeessa, kun on ihan orpo. Mutta pojalla on mennyt mummilassa hyvin ja vähän vastahakoisesti oli lähtenyt isin kanssa kotiin. Menee siis toistekkin.



Nyt tyttö ei enää jaksa viihtyä, joten moi.



Pilette

Onneksi äidilläsi on kutenkin vielä sinut ja siskosi. Teille tulee varmasti erilainen ja surumielinen joulu.



PL

Yritänpä minäkin jotain.



Kovasti voimia Ayapille! Toivottavasti asiat rupeaa selviämään ja lapset vihdoin paranemaan, että saisitte rauhoittua joulun viettoon!



Simam. Voimia sulle myös! Jotenkin mulle tuli mieleen, että eihän umpisuoli vaan oireile? Joskushan se saattaa oireilla kauankin ja vähän epämääräisesti ennen kuin on leikkauksen aika.Meilä on esikoisella myös välillä vatsakipuja ja oireita. Nyt on ollut parempi, kun aamuisin juo Gefilus-maitoa eli lienee vain herkkävatsainen.



Enkelille voimia surutyöhön. Ammattisi puolesta varmasti tiedätkin, että ekat kaksi vuotta on vaikeimpia ja sitte alkaa helpottamaan. Eka vuosi on tietenkin vaikein, toisena on jo vähän mallia elosta ja juhlapyuhistä ilman yhtä läheistä rakasta ja kolmannesta eteenpäin pikku hiljaa helpottaa. En puhu omasta kokemuksesta, vaan viisaampien sanoilla, jotka yksi puolisonsa menettänyt on mulle vahvistanut.



Tsemppiä myös Öttiksen perheeseen.



Mimmu k:lle jaksamisia masun kanssa ja muutenkin.



Tiiviille tsemppiä taloasiassa. Varmasti miehesi on selvittänyt asiaa ja saatte talon mieleiseksenne.



Ynikselle, mimmulille ja muille tarvitseville jaksamisia myös ja Saamuskan häntäluulle paranemisia.



Mua tympii, kun just selvis, että mies menee huomenna hirvijahtiin :( Eilisen oli koko päivän hirvipeijaisia järjestämässä ja lauantainakin aika kauan sekä pe illan.



Pekka nukkuu iltayön hyvin ja aamusta myös, mutta kahden-kolmen aikoihin tulee huuto ja pitää päästä meidän väliin, mutta siinäkin nousee pystyyn, itkeskelee, hakee asentoa... ilmeisesti kuten Tean Venla.



Eilen aamulla mulla oli näköhäiriöitä ja säikahdin jo, että uskallanko jäädä lasten kanssa kotiin saatika että päästäänkö keitolle. Sattu sitten olemaan pari suklaapalaa kaapissa ja ne autto. Toki söin sitten kunnon aamupalan lisäksi. Mutta ilmeisesti oli vain verensokeri päässy liian alas. Sovittiin miehen kanssa, että yritän tosiaan levätä päivisin mahdollisuuksien mukaan ja muutekin ottaa rauhallisemmin, vaikka jotkut hommat jäiskin tekemättä. Ja oon kyllä joutunut syömään vähän enemmän, niin olo pysyy parempana ja jaksan paremmin.



Tänä aamuna päätin,että nyt on itsekin mentävä kunnolla ulos, kun on jäänyt niin vähille. Keskimmäinen potkukelkan kyytiin, Pekka pulkkaan, esikoinen jalaksille ja menoksi. Ihan hyvä lenkki saatiin kierrettyä ja itelle tuli parempi mieli, punaiset posket ja hiki. Pukemista tosin riitti, kun pakkasta oli 8 astetta ja nuhanenille piti laittaa villaista, että tarkenevat kyydeissä.



Ystävältäni tuli lyhykäinen viesti: Poika syntyi 14.39.

Kovasti oon yrittäny lähettää Taivaan Isälle pyyntöjä, että kaikki menis tällä kertaa hyvin ja ko äiti sais (omien sanojensa mukaan) tällä kertaa " pysyä järjissään, että pystyis jouluajastakin nauttimaan" . Molemmilla aiemmilla kerroilla hänelle on tullut traumoja synnytyksestä ja synn. jälk masennus ja vauva-ajat on menny ihan sumussa, ei muistikuvia. Heillä esikoinen 3v 10kk on saanut yöllisiä kauhuhuutokohtauksia. Keskimmäinen on 1v10kk.



T@hti

Syvä huokaus. Kiireellä kotoa Lidliin, salille, Alkoon ja ruokakauppaan ja töihin. Ja Onnikin jäi sinne vähän surkeana suuta pidellen ja äitiä kaivaten:( Itsekäs äiti lähti heti kun iskä tuli kotiin, kun pitää saada tuo haba kasvaan...



Nyt on maha täys ruokaa ja sain rauhassa juoda kahvit. Enpä ollut tälle päivälle juonutkaan vielä kuppiakaan. En edes aamulla. Siksikin on varmaan väsyttänyt tänään. Aloin katsomaan nauhalta Unbreakablea kun Onni nukkui ja torkuin noin 40min. Olisin varmaan nukahtanutkin mutta olin liian lyhyellä sohvalla hankalasti.



Voi Saamuska:) Sallinet hymiön. Kovin on ollut vauhdikasta menoa tänään. No onneksi se kännykkä löytyi ja Antsa pysyi vaunuissa. Hurjaa menoa. Itse aina alamäkeen kävellessä talvella puristan vaunuista kuin heikkopää, ettei vaan ote lipeä;)



Enkelille voimia kovasti. Ja tietysti koko perheellenne. Joulu on varmasti näistä vuoden aikana olevista juhlista raskain, kun on menettänyt rakkaansa. En puhu kokemuksesta mutta näin ajattelisin ja kun teillä tästä menetyksestä on niin vähän aikaakin. Yhdyn T@hden sanoihin tuosta ajan merkityksestä surussa.



T@hti. Sinulle on jo kauan pitänyt sanoa, että kyllä sinäkin olet varsinainen tarmonpesä!!! Muita vähättelemättä tietenkään täytyy ihan ihmetellä tuota sinun tarmokkuutta. Touhuat kolmen lapsen kanssa, teet paljon ruokia itse alusta asti, hoidat kotia ja mitä vielä. Jotenkin sieluni silmin kuvittelin teidän potkukelkkareissua tänään - itseltäni olis jäänyt tekemättä. Muista kuitenkin levätäkin, että maha-asukilla on kaikki hyvin jatkossakin!



Öttikselle onnea uuteen yritykseen, kun päätätte siihen alkaa. Hyvä, jos hiljalleen alkaa mieli jo olla parempi. Voimia!



Mimmuli: Voi kurjuus teidän takapakkia! Teitä mietin monesti, kun muistan, että Nöösä on perunallekin allerginen (ainoa, jonka muistan kenenkään allergioista melkeinpä, minä horopää..), että jos Onni olis, niin mitä se söis!? Kun saa pottua joka ruualla. Voimia nyt siihen loputtomalta kuulostavaan allergiasuohon ja raksaurakointiin!



Yniksen taloudesta pöpöt hus pois jo ja äkkiä!!!



T-P

Meillä mennyt tänään pikkuisen yli puoli purkkia kasvislasagnea yhteensä kahdella aterialla:( Surkeaa, kun yleensä menee se purkillinen kerrallaan. Onneksi puurot ja välipala maistuu.



Meilläkin koira meinasi kerran vetästä pikkurinsessan matkarattaissaan kumoon, kun pidin samalla kädellä hihnaa ja rattaita esikoisen roikkuessa toisessa kädessä. Sen jälkeen tultiinkin esikoisen raivohuudon kanssa kotiin, kun en suostunut enää pitämään kädestä kiinni.



Tänään olikin jännä, kun lähdettiin kauppaan ja otin roskapussin mukaan. Roskis toisessa ja käsilaukku toisessa kädessä työnsin vaunut roskiskatokselle ja esikoinen rupesikin itse sanomaan, että äidillä ei ole kolmea kättä. :-) Käveli kerrankin ilman kättä kauppaan ja takaisin. Vain autoja pelkää, mikä on hyvä. Ottaa parkkipaikankin suojatien kohdalla kädestä tai rattaista kiinni heti. Ei siis ihan heti ole juoksemassa autojen alle.



Pakenin tänne koneelle, kun pikkurinsessa on ihan vinkutuulella. Liekö liian lyhyet päikkärit syynä siihen. Miehen kanssa kitisee ehkä vähän vähemmän, kun yleensä mun perään vinkuu.



T: Ynis

Päänsärky onneksi helpotti - kiitos siitä miehelle, joka antoi nukkua 2 tuntia päikkäreitä. Järjesteli sillä aikaa paikat, pisti T:n päiväunille, Kävi ruokakaupassa hakemassa jääkaappiin täydennystä. Sen jälkeen käytiinkin koko perheen voimin ulkona - ja nyt on äitilläkin hyvä olo. Tai ainakin parempi kuin aamupäivällä...



Enkelille halit ja jaksamista****



Samoin voimasäteitä kaikille algeerioista ja sairastamisista kärsiville lapsosille ja äitiliineille.



Ja vanhan talon asiaa (tiiviikö se kirjoitti, sori jos muistan nimet väärin, se on tuo mamma-dementtia...): eihän kaikki vanhat talot todellakaan ole mitään pommeja. Niissä on oma tunnelmansa ja jos sulla vielä mies osaa ammattimaisesti rempata ja korjata paikkoja- niin siitä vaan! Itse kierreltiin kanssa monta vuotta katsomassa monenlaisia ja kuntoisia taloja ja olisi varmaan ostettukin, jos mieleinen olisi löydetty, mutta näillä korkeusasteilla niitä taloja yleensäkin on niin vähän tarjolla tai sitten paikka ei ollut mieleinen, niin sitten mentiin naimisiin pankin kanssa ja rakennettiin tämä uusi, oma talo. Vieläkin katselen lenkillä vanhoja mansardikattoisia taloja joissa on ihanan rönsyilevät puutarhat ja isot pihat ja haaveilen... ;)



Saamuskalla sitä tuota vauhtia riittää :D



Samoin aina ihailen tällä palstalla esimerkiksi t@htin ja Pilen jaksamista ja suurta elämänviisautta. Samoin monen muun, jotka jaksavat käydä jumpassa ja salilla, itse kun olen tällainen saamaton sohvaperuna....



Mutta nyt lähden saunaan! Jaksamisia kaikille tasapuolisesti! Mimmu

Ihadaa, että on muitakin sohvaperudoita! Pakko oli sadoa tääkid:)



T: Ydis (dokka dukossa)