Lue keskustelun säännöt.
Ulkosuomalaiset, oletteko kohdanneet tällaista ongelmaa?
26.12.2012 |
Myönnän jo heti alkuun, että varmaan valitan turhasta ja olen lapsellinen, herkkänahkainen ja vaativa mutta silti, jotenkin tää ärsyttää.
Kukaan ystävistäni ei lähettänyt mulle joulukorttia, itse lähetin vaikka kuinka monelle. Olen pitänyt heidän kanssaan yhteyttä koko vuoden aktiivisesti, yksi jopa vieraili luonani täällä asuinmaassani. Sain nyt tapaninaamuna parilta ystävältä viestin, että "sori, en raskinut maksaa isompaa postimaksua/en muistanut että ulkomaille pitää lähettää aiemmin jne." Olin vähän ihmeissäni; kyllä tänne toiseen EU-maahan posti kulkee ihan normaalisti, eikä se edes maksa kuin ehkä 10 senttiä enemmän. Okei, ymmärrän jos tämä on jollekin todella iso summa...
Toinen mitä olen ihmetellyt. Ihmiset laittavat tekstareita suomiliittymääni ja sitten loukkaantuvat, kun en vastaa! Miksi ihmeessä pitäisin suomalaista sim-korttia täällä päällä...
Tiedän, että tämä on vähän lapsellista urputusta mutta jotenkin nämä kerääntyy aina välillä sellaiseen myttyyn, joka sitten purkautuu (tällä kertaa tänne).
Hyvää tapania kaikille!
Kommentit (97)
Mutta ei siellä olisi saanutkaan liittymää, koska ei ollut vakituinen asukas siinä maassa. Vaihto-oppilasvuotta ei pidetty vakituisena vaan väliaikaisena.
melkein joka puolella eurooppaa jo viime vuosituhannella. Olen asunut opiskelijavaihdossa parissakin maassa, eikä ollut mitään ongelmaa. Sikäläinen prepaid tuli paljon halvemmaksi kun soitti Suomeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on olemassa riski, että mikä tahansa ystävyyssuhde väljähtyy, viilenee tai jopa lopahtaa - tilapäisesti tai pysyvästi. Ehkä se vain olisi syytä hyväksyä. Se on yksi ulkomaille muuttamisen varjopuolia. Ihmissuhteet eivät jatku sellaisenaan, jos niitä ei hoida.
Se hoitaminen kun tuntuu olevan vain ja ainoastaan sinne ulkomaille muuttaneen kontolla. Ja tässäkin on puhuttu paljon ihan sukulaisista ja perheenjäsenistä.
Miksi muiden pitäisi alkaa nähdä hirveästi vaivaa normaalissa arjessa, jos SINÄ päätät muuttaa pitkien matkojen päähän? Tottakai se ottaa vastuun, joka tekee valinnankin!!!
en ole ollut missaan yhteydessa sukulaisiini tai entisiin ystaviini suomessa parin ekan vuoden jalkeen kun yhteydenotto oli yksipuolista ja sain viela kommenttia siita etta otan harvoin yhteytta(he eivat koskaan) mun ulkkismies asui monta vuotta suomessa ja sai joka joulu suuret maarat kortteja, kaverit ja perhe soitteli synttareina ja muutenkin. Suomalaiset ovat tosiaan epalojaaleja ja epaluotettavia vaikka siella luullaan etta suomalaisia pidetaan jotenkin erityisen luotettavina suomen ulkopuolella. tama ketju on hyva esimerkki siita kuinka ihanan sydamelisia ihmisia suomalaiset ovatkaan:)
on olemassa riski, että mikä tahansa ystävyyssuhde väljähtyy, viilenee tai jopa lopahtaa - tilapäisesti tai pysyvästi. Ehkä se vain olisi syytä hyväksyä. Se on yksi ulkomaille muuttamisen varjopuolia. Ihmissuhteet eivät jatku sellaisenaan, jos niitä ei hoida.
Se hoitaminen kun tuntuu olevan vain ja ainoastaan sinne ulkomaille muuttaneen kontolla. Ja tässäkin on puhuttu paljon ihan sukulaisista ja perheenjäsenistä.
Miksi muiden pitäisi alkaa nähdä hirveästi vaivaa normaalissa arjessa, jos SINÄ päätät muuttaa pitkien matkojen päähän? Tottakai se ottaa vastuun, joka tekee valinnankin!!!
Mä asun ulkomailla ja käyn muutaman kerran vuodessa Suomessa. Olin viime kesänä kaksi viikkoa vanhempieni luona Pohjois-Suomessa. Suurin osa ystävistäni asuu vielä siellä main. Olin sopinut erään kaverini kanssa, että tavataan ja hän vaikutti todella innokkaalta myös tapaamiseen. Hänen vanhempansa asuvat myös vielä lapsuudenkotipaikkakunnallamme.
Matkustin Suomeen ja soitin ystävälleni, joka asuu siis 200 kilometrin päässä kotikunnastamme, että olen nyt täällä (olin toki hyvissä ajoin monta kuukautta aiemmin ilmoittanut, milloin olen Suomessa), että tuleeko hän viikonloppuna tapaamaan mua. Kaverini sanoi, että on suunnitellut ohjelmaa molemmille Suomi-viikonlopuilleni mutta voisin tulla tapaamaan häntä joku ilta hänen luokseen. Mulla ei tietenkään ole Suomessa autoa, eikä vanhempani voineet lainata. Pohjoisessa ei bussejakaan enää kulje kovin usein, joten ajattelin etten voi mennä.
Emme siis tavanneet ystäväni kanssa, mistä olin todella pahoillani. Myöhemmin kuulin että hän oli kuulemma loukkaantunut syvästi siitä, etten mennyt hänen luokseen. Emme ole olleet sen jälkeen missään tekemisissä, sillä mielestäni en toiminut väärin. Hän tiesi etukäteen autottomuuteni ja nämä kaksi viikonloppua, kun olen Suomessa ja siitä huolimatta päätti juuri niille viikonlopuille järjestää ohjelmaa.
itse en laheta yhtakaan korttia, kun en koskaan saa aikaiseksi. On kai mun kaverit suomessa karissutkin mutta ihan luontevasti ajan kuluessa, niinhan siina elamassa kay etta tietyt ihmiset kuuluu tiettyyn aikaan elamassa.
Mutta jos joku kaveri alkaisi tollaisesta pikkuasiasta niuhottamaan niin en usko etta kauheesti haluaisin yhteyksissa ollakaan.
Mulla oli alussa kanssa sellaista etta kun suomeen meni niin kaikki halusi etta tulisin kaymaan, itse kuitenkin huomasin hyvin pian etta ne mun harvinaiset 2 viikkoa joka toinen vuosi on mun ja lasteni aikaa Suomessa enka aio tehda yhtaan sellaista asiaa mita en valttamatta halua, ikaankuin muita miellyttaakseni ja ihan olen taman ystavallisesti ilmaissutkin. Tulkaa vain mua katsomaan jos kiinnostaa nahda mutta mina en lahde tuntikausia ajamaan jonnekin kahvikupille.
Ja kylla luulisin etta kaikki taman ihan ymmartaakin. Jos ei ymmarra nii voi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on olemassa riski, että mikä tahansa ystävyyssuhde väljähtyy, viilenee tai jopa lopahtaa - tilapäisesti tai pysyvästi. Ehkä se vain olisi syytä hyväksyä. Se on yksi ulkomaille muuttamisen varjopuolia. Ihmissuhteet eivät jatku sellaisenaan, jos niitä ei hoida.
Se hoitaminen kun tuntuu olevan vain ja ainoastaan sinne ulkomaille muuttaneen kontolla. Ja tässäkin on puhuttu paljon ihan sukulaisista ja perheenjäsenistä.
Miksi muiden pitäisi alkaa nähdä hirveästi vaivaa normaalissa arjessa, jos SINÄ päätät muuttaa pitkien matkojen päähän? Tottakai se ottaa vastuun, joka tekee valinnankin!!!
Ja sama pätee kun muuttaa kotipaikkakunnalta muualle? Eli on täysin sinun vastuullasi olla yhteydessä äitiisi, koska et enää asu samalla paikkakunnalla. Vai niin.
on olemassa riski, että mikä tahansa ystävyyssuhde väljähtyy, viilenee tai jopa lopahtaa - tilapäisesti tai pysyvästi. Ehkä se vain olisi syytä hyväksyä. Se on yksi ulkomaille muuttamisen varjopuolia. Ihmissuhteet eivät jatku sellaisenaan, jos niitä ei hoida.
Se hoitaminen kun tuntuu olevan vain ja ainoastaan sinne ulkomaille muuttaneen kontolla. Ja tässäkin on puhuttu paljon ihan sukulaisista ja perheenjäsenistä.
Miksi muiden pitäisi alkaa nähdä hirveästi vaivaa normaalissa arjessa, jos SINÄ päätät muuttaa pitkien matkojen päähän? Tottakai se ottaa vastuun, joka tekee valinnankin!!!
"hirveästi vaivaa". Tämä kertookin jo kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En niuhota mistään joulukorteista, kunhan ihmettelin. Ja siis nämä ystäväni lähettävät joulukortteja, minulle eivät koska eivät raski maksaa sitä pari senttiä kallimpaa postimaksua. Mikä on toki ihan ok.
En niuhota, valita enkä mangu. Kunhan kyselin vastaavassa elämäntilanteessa olevilta/olleilta, ovatko he kokeneet samaa.
Itse sain kaksi, mutten myöskään lähettänyt enempää. En jaksa korteista stressata.
Mutta mikset pitäisi suomen-puhelinta päällä? Mä ostin halvan 20€ puhelime, mihin laitoin suomalaisen sim-korttini. Ei se paljoa maksa, jos jouluna muutaman tekstiviestin lähettää, jos kerran eu-alueella olet. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha mankua, jos ei vaivaudu liittymääkään avaamaan!
Kuka liittymää avaamaton täällä on vinkunut?
Lähettelen kyllä itsekin, en laske montako ja tuleeko enemmän vai lähetänkö enemmän.
Voisin ihan hyvin luopua koko touhusta, mutta lapset tykkää kun tulee joulukortteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kortteja, ei paketteja, ei puheluita, ei edes tekstareita, sähköpostia sentään. Skypetyskin on liian hankalaa kun on 7 tunnin aikaero. Appivanhemmat valitti kalliita lentoja, maksettiin ne, ja vierailun ajan appi valitti tauotta kun meillä puhutaan väärää kieltä (eli kieltä, jota appi ei osaa).
on olemassa riski, että mikä tahansa ystävyyssuhde väljähtyy, viilenee tai jopa lopahtaa - tilapäisesti tai pysyvästi. Ehkä se vain olisi syytä hyväksyä. Se on yksi ulkomaille muuttamisen varjopuolia. Ihmissuhteet eivät jatku sellaisenaan, jos niitä ei hoida.
Ystävyyssuhde ei säily vakuumissa täällä kotimaassakaan, ihmisten elämäntilanteet muuttuvat ym. Itse asuin ulkomailla pari vuotta, ja jo tuona aikana menetin ystäviä lopullisesti - toisaalta sain ulkomailla uusiakin. Ja ei se määrä, vaan laatu, eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 2 vuotta ne jaksoi muistaa, sain tekstiviestiä ja korttia jouluna ja synttärinä ja lupauksia käydä luonani ulkomailla. sitten he eivät jaksaneet kun onniin kallista. Sähköpostiakaan ei enää tullut. Suomalaista liittymää minulla ei ole.
Vain yksi kaveri on käynyt meillä kylässä. Olen asunut ulkomailla 16 vuotta. Kun olen suomessa kaikki olettavat että käyn heillä. Vaikka haluaisin keskittyä vanhempiini ja sisaruksiini ja siihen kaveriin, ainoaan, josta kuuluu jotainvaikka olenkin ulkomailla.
Ehkä sulla on outoja kavereita, mutta muuttaessa mä ilmoitin kavereille mun ulkomaan numeron ja siihen ne tekstailikin. Kaikki tiesi että suominumero käytössä vaan Suomessa käytössä. Eikä kukaan jättänyt viestimättä, kun sms ulkomaille kalliimpi. Joulukortitkin lähettivät.
T. Suomeen jo palannut
Jatkan siis tuosta tekstarijutusta, yksi ystävistäni sai kesällä vauvan ja oli laittanut mun suomiliittymään tekstarin tästä. No, en tosiaankaan siis avaa sitä liittymää kuin yleensä vasta Helsinki-Vantaalla Suomeen matkustaessani joten en saanut sitä. Sitten kaverini laittoi sähköpostia parin viikon kuluttua että oli laittanut tekstarinkin (todella loukkaantuneeseen sävyyn), mutta että mua ei ilmeisesti se uusi vauva kiinnosta. Olin vähän ihmeissäni...Järkikin kai sen sanoo, jos numero alkaa 050 ja on sama kuin teinivuosina, se on suomalainen liittymä ja tottakai jokaisella ulkomailla asuvalla/pitkään oleskelevalla on paikallinen liittymä. Ei mun kaverit nyt sentään ihan tyhmiä ole:D
ja jo sinä aikana tuli samanlainen olo, että yhteydenpito suom. ystäviin oli lähinnä oman aktiivisuuden varassa. Toisaalta olen huomannut, että kustakin elämänvaiheesta jää korkeintaan kaksi ystävää pidemmäksi ajaksi, enempää ei vain jaksa hoitaa. Erityisesti nyt, kun perhe vie energiaa, sinkkuna aikaa ja mielenkiintoa oli eri tavalla.
Me muutettiin kaupungista maalle ja siinäkin oikeastaan sama juttu. Tuttuja on kaupungissa edelleen paljon, ja osa pitää enemmän yhteyttä kuin minä, mutta kun sielläpäin käyn, niin näen kolmea - neljää ihmistä, joiden kanssa olen läheisempi. Välillä on itsellä huono omatunto, mutta toisaalta ne harvat kerrat, kun sinne pääsee rentoutumaan, haluaa nähdä niitä läheisimpiä. Siksi ymmärrän, ettei ihmiset halua laittaa rahaa lentolippuun, jos maa ei muuten kiinnosta, ja ystävä ei ole kovin läheinen. Mekin ollaan aina sanottu kaikille, että tervetuloa tänne maalle kylään, mutta kyllä se on lähinnä ne lähimmät ystävät, jotka kolmen tunnin reissun tän parin vuoden aikana on oikeasti tehneet.
kerta kaikkiaan sosiaaliset taidot ja toisten huomioiminen edelleen metsäläisen asteella. Sille ei vaan voi näemmä mitään.