Ulkosuomalaiset, oletteko kohdanneet tällaista ongelmaa?

Ymmarran jos rahaa ei valttamatta ole lentoihin ulkomaille. Kuitenkin niiden joukossa jotka nain vaittavat on myos paljon niita jotka matkustavat hyvin paljon ympari maailmaa mutta ulkosuomalaisten ystavien ja sukulaisten luo tullaan vain silloin jos on tarjolla ilmainen majapaikka. Jos majapaikkaa ei tarjota, voi yllatyksekseen huomata etta ystava jattaakin tulematta ja tekee lomamatkansa jonnekin muualle. Eli se ystavyys ja sen yllapitaminen ei ole silloin tarkeinta, ja ai niin, sehan on vain sen ulkosuomalaisen vastuulla.



Mutta jos 10 centin lisamaksu joulukortin lahettamisesta ulkomaille tuntuu olevan niin monelle meidan ulkosuomalaisen sukulaiselle ja ystavalle ylitsepaasematon este ja kulu ystavan muistamisessa niin sita en pysty enka halua ymmartaa, silloin on kyse nurkkakuntalaisuudesta ja ystavan hylkaamisesta josta ulkosuomalainen tietysti saa syyttaa vain itseaan kun on niin havyton joskus ollut etta on muuttanut ulkomaille. On tainnut jotenkin pitaa itseaan muita parempana kun ei ole Suomi ja kotikonnuut kelvanneet.



Jos ei minkaanlaista muuttoa olisi koskaan ollut suuntaan eika toiseen suomalaisetkin asuisivat viela luolissa Volgan mutkassa.

mutta olen törmännyt vastaavanlaiseen ihan täällä koti-Suomessa.. ja niin naurettavilla etäisyyksillä..



ystäväpiiristäni muutama, minä mukaanlukien, lähdimme lukion jälkeen muualle opiskelemaan, sitten töihin jne.. On aivan järkyttävän hankalaa saada näitä kotipaikkakunnalle jääneitä ihmisiä kyläilemään. Kyse on ollut kuitenkin vain max 3h autolla ajamisesta. Eli emme ole muuttaneet toiselle puolen Suomea.

Toisaalta, kun itse menee käymään vanhemmillaan, olettavat kaikki, että sinä menet tuon viikonlopun aikana jokaikisen kaverin luona käymään vaihtamaan kuulumiset ja jos et mene, tulee vihaista viestiä perään. Onneksi suurin osa sentään ymmärtää, että viikonloppuna ei vain ehdi/jaksa käydä 10 ystävää läpi ja yrittää vielä rentoutua.. varsinkin kun tapaaminen esim ravintolassa kaikkien kanssa yhdessä ei sovi.

Ja jos käy nopeasti heittämässä hei't, tulee siitäkin sanomista.

Muutin jossain vaiheessa 70km:n päähän ja taas isompaan kaupukiin kuin kotipaikkamme. Yksi kaveri kävi, kerran.. kun oli sopivasti vapaapäivä ja tarvitsi kaveria kirpputorille, eikä saanut kaveria reissulleen.



Tilanne on toki vuosien vieriessä helpottunut, mutta en edelleenkään tajua sitä, että varsinkin silloin yli 10 vuotta sitten, ei nuoret naiset saaneet itseänsä yhteen autoon ja ajaneet sitä 250 km yhdeksi viikonlopuksi ja tulleet bailaamaan uusiin piireihin: kun on niiiiiiiiiiiin kallista :D mutta minun oletettiin tulevan kaikkiin kissanristiäisiin opiskelijabudjetilla.



Joo, en ole katkera :)vaikka.. parasta on kuitenkin se, kun pääsee joskus näpäyttämään.. kuten yhtä eniten loukkaantuuvaa sorttia olevaa ystävääni: hän oli lähdössä serkkunsa luo viikonlopuksi, 5 km:n päähän, missä yhteiset ystävämme asuvat.. ja sanoi "en ehkä siellä kuitenkaan käy, kun on vain se viikonloppu aikaa ja en tiedä miten sinne edes ajetaan. En halua turhaa stressiä ja kiirettä". Sanoin, että "nainen! Joko ymmärrät mistä me olemme yrittäneet puhua viimeiset vuodet? Sinähän menet käymään". Nauroimme ja hän meni :)



kuulostan kauhealta, mutta rakastan ystäviäni. Nämä vain olivat asioita, jotka hiersivät tosi lujaa vielä silloin opiskeluaikoina sekä hieman sen jälkeen.

Läheisiin kavereihin pitää yhteyttä fb.n kautta, vaikka ovatkin muuttaneet ulkomaille. Sitten vain osan kanssa etääntyy. Ja kyllä meilläkin on kiirettä. On töitä tai lasten menoja tms. Elämä vain on sellaista. Ymmärrän, että tuntuu pahalta kun luulee olevansa keskipiste ja kaikkien elämän pysähtyvän kun tulette suomeen. Se ei pysähdy. Ai niin, itse sain 2 joulukorttia ja elämäni ei romahtanut. Kavereita tulee ja menee.

mutta olen ihan pienestä (9-vuotiaasta) lähtien lähettänyt joulukortteja ulkomaille kirjekavereilleni. Yhtä matkustimme 11-vuotiaina tapaamaankin ja viemään syntymäpäivälahjan (pikkutytöt isossa Helsingissä :D).



Aikuisena muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ja pari eka vuotta kaverit jaksoivat käydä viikonloppuisin ja kesäisin, mutta lopulta sitten se jäi minun varaani. Ymmärsin kuitenkin. Elämäntilanteet muuttuvat, ja se ystävyyssuhde muuttuu ns. kaukosuhteeksi. Muutaman kerran vuodessa riitti, niin surulliselta kuin se silloin tuntuikin.



Olen lähettänyt joulukortteja aina - ja nyt siis olen 38-vuotias. Miehen sukulaisille olemme viime päiviin asti lähettäneet joulukortin ulkomaille (muuttivat takaisin Suomeen viime vuonna), ja anopin serkulle olen väsännyt jopa suvun joulukirjeen.



On laiskuutta väittää, ettei kukaan täällä Suomessa lähettele enää joulukortteja. Minun tuttavapiirissäni lähettävät kaikki.



Synttärikortteja en sen sijaan aikuisille lähetä. Tekstariakaan en muista välttämättä kuin lähisuvulle. Sekin ihan omaa laiskuutta.



Minä lähtisin kyllä innolla koko perheen voimin ulkomaille tapaamaan sukulaista tai ystävää, jos joku joskus kutsuisi. Mutta ei ole tullut kutsua.



Eiköhän ongelma ole siinä, että ystäväsi ovat niitä meneviä ja trendikkäitä kaupunkilaisia, joiden elämään mahtuu hyvin vähän muuta kuin oma napa ja ne muodikkaat matkustuskohteet. Me tavikset emme ole taas muodikkaiden ulkosuomalaisten ystäviä, vaikka mielellämme lähtisimme sitä suurta maailmaa pällistelemään paikallisen oppaan kanssa. Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.

jos vaikka jatat zumban valiin, tai jarjestat jonkun muun viemaan lapsesi harrastukseen, tunnet katkeruutta siita etta ulkomailla asuva ystavasi odottaa etta 'kaikki pysahtyy' ja luulee olevansa 'maailman keskipiste' jos haluaa tavata sinua ja on paikkakunnalla vain sen yhden paivan tai illan?



Onpa ikava asenne. Et varmaan oikeastaan arvosta ystaviasi.



Jos mulle tulee ystava kaymaan tanne ulkomaille niin tosiaankin teen parhaani etta voin viettaa hanen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa (otan vaikka pari vapaapaivaa toista), esittelen hanelle mahdollisimman paljon hanta kiinnostavia juttuja ja asuinmaani parhaita puolia, ja nautin hanen kanssaan viettamastani ajasta. Sita vartenhan niita ystavia on!

mutta kun muutin perheeni kanssa pois suomesta, niin samantien loppu yhteydenpito minuun joidenkin ihmisten kohdalla. Ei voi soittaa, kun on niin kallista. Ei jaksa tehdä skypeä ja facessakaan ei jaksa enää kirjotella. Nykyään, kun asutaan taas suomessa, niin nämä ihmiset ei ole ottanut enää yhtettä, paitsi yksi lähetti joulukortin viime jouluna (ulkomailla asuessa ei tullut tältä joulukorttia) ja täytty myöntää, että hämmentynyt olin. Siis mikä juttu siinä on, että kun toinen muuttaa ulkomaille, niin sitten ei pidetä enää yhteyttä. Yhdenkin kanssa oltiin tosi paljon tekemisissä ja luulin olevani hänen kanssa ystävä. Eikö muutaman minuutti tai muutaman euro enää olekkaan ystävyyden arvoista?

Ihmisiä jää matkan varrelle kun tulee etäisyyttä ja elämäntilanteet muuttuu.

En ole kenenkään lukioaikaisen kaverin kanssa ollut tekemisissä enää 20 vuoteen. Joskus nähdään, on kiva moikata, mutta ei herätä kummempia tunteita.

Sinkkuaikojen ystäviä on jäänyt kun tuli uusia tilalle. Ei ihminen pysty pitämään kymmeniä ihmisiä elämässään matkassa ystävinä. Yleensä pystyy muutamaan ihmiseen pitämään yhteyttä läheisesti ja tiiviisti. Ei aika riitä ja kieltämättä ei mielenkiintokaan.

Ihmiset nyt vain kasvavat erilleen. en ole ikinä ymmärtänyt naisia, jotka vielä aikuisina käyttäytyvät kuin pikkutytöt bestiksineen.

Totta kai sitä etääntyy jos toinen muuttaa kauas. Alussa pitää yhteyttä, sitten huomaa, että kuukausi kuukauden jälkeen on vähemmän ja vähemmän puhumista keskenään. Yleensä ystävyys vaatii tapaamista ja ajan viettoa yhdessä. Tilalle tulee uusia ystäviä, jotka sopivat elämätilanteeseen paremmin.

mutta kun muutin perheeni kanssa pois suomesta, niin samantien loppu yhteydenpito minuun joidenkin ihmisten kohdalla. Ei voi soittaa, kun on niin kallista. Ei jaksa tehdä skypeä ja facessakaan ei jaksa enää kirjotella. Nykyään, kun asutaan taas suomessa, niin nämä ihmiset ei ole ottanut enää yhtettä, paitsi yksi lähetti joulukortin viime jouluna (ulkomailla asuessa ei tullut tältä joulukorttia) ja täytty myöntää, että hämmentynyt olin. Siis mikä juttu siinä on, että kun toinen muuttaa ulkomaille, niin sitten ei pidetä enää yhteyttä. Yhdenkin kanssa oltiin tosi paljon tekemisissä ja luulin olevani hänen kanssa ystävä. Eikö muutaman minuutti tai muutaman euro enää olekkaan ystävyyden arvoista?

vaikka itse ukko ylijumala tulisi suomeen. Ja jos olen lupautunut lapsen leirille valvojaksi tai kisaan aikuishuoltajksi, en voi sanoa parillekymmenelle tytölle, että kisat peruuntuu kun mun vanha ystävä tuleekin suomeen.

Kyllä minusta on oman navan ympärillä pyörimistä kun luulee, että muiden elämä pysähtyy kun tulet käymään kerran vuodessa suomessa. Ihmiset etääntyy ja et ole enää niin tärkeä kuin silloin nuorena oltiin.

Elämä menee täällä eteen päin ja te ulkosuomalaiset kuvittelette, että täällä on elämä pysähtynyt ja me vain elämme samassa tilanteessa kuin te lähditte ja odotetaan vain sitä viikkoa kun tulette suomeen.

jos vaikka jatat zumban valiin, tai jarjestat jonkun muun viemaan lapsesi harrastukseen, tunnet katkeruutta siita etta ulkomailla asuva ystavasi odottaa etta 'kaikki pysahtyy' ja luulee olevansa 'maailman keskipiste' jos haluaa tavata sinua ja on paikkakunnalla vain sen yhden paivan tai illan?

Onpa ikava asenne. Et varmaan oikeastaan arvosta ystaviasi.

Jos mulle tulee ystava kaymaan tanne ulkomaille niin tosiaankin teen parhaani etta voin viettaa hanen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa (otan vaikka pari vapaapaivaa toista), esittelen hanelle mahdollisimman paljon hanta kiinnostavia juttuja ja asuinmaani parhaita puolia, ja nautin hanen kanssaan viettamastani ajasta. Sita vartenhan niita ystavia on!

ja enää ei ole mitään tarvetta tavata. Helpompaa niin kuin vaivautunut hiljaisuus kun huomaa, ettei ole mitään sanomista vanhalle tutulle.



Päästäkää irti niistä kavereistanne ja antakaa niiden elää omaa elämää.

Tuli vain mieleen, että mikä on ongelma pitää Suomen liittymä auki jossain halvassa puhelimessa ja esim. kerran päivässä illalla tarkistaa tulleet tekstarit? Eihän tekstarien vastaanotto kai missään ulkomaillakaan maksa?



Hassua että moni korostaa kuinka ulkomailla asuminen on pysyvää, mutta silti kaivaa kerran vuodessa Suomessa käydessään paikallisen sim-kortin jostain kätköistään. Eikös teidän pitäisi kertoa kaikille se teidän englantilainen (=vakituinen) numero ja käyttää täällä käydessänne prepaidia vai mikä ilo siitä vanhasta simistä on, jos sitä ei koskaan tarkisteta?



Toinen mikä tuli mieleen on se, että on vain inhimillistä että ulkosuomalaiset muistavat ja kaipaavat entisen kotimaansa ihmisiä ja asioita paljon enemmän kuin täällä asuvat kaipaavat ulkomaille "kadonneita". En itsekään lähetä kortteja/lahjoja/yhtään mitään niille kymmenille, kenties sadoille ystäville/tuttaville, jotka ovat elämän varrella jääneet pois aktiivisesta tuttavapiiristä (ja sama tietysti toisinpäin). Ihan normaalia elämää. Ehkä ihmiset jotka asuvat niin lähellä että periaatteessa voisi nähdä vaikka joka päivä eivät aiheuta samanlaista nostalgiatuskaa kuin kotimaahan jääneet toverit.



Tuppaa olemaan, että ulkomailla elää väkisinkin vähän kuin muistoissa ihmissuhteiden suhteen, kun arjessa ihmisten elämä menee eteenpäin mutta ulkosuomalainen muistelee vuosikymmenen takaista olotilaa. Siispä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti! Hankkikaa uusia ystäviä ja tuttavia sieltä nykyisestä maastanne niin ei tarvi haikailla vanhoja :)

ei kukaan halua ristiäisiin tai häihin vieraaksi sellaista hienopierukotirouvaa, joka koko ajan manitisee miten JUNTTIA täällä suomessa on ja miten HIENOA siellä komennusmaassa sen miehen rahoilla on eläää....

Olen ollut huomaavinani, että leuhkimiseksi katsotaan miinkä tahansa asian mainitseminen, mikä ei ole tapahtunut/olemassa Suomessa. Vaikea puhua mustään, kun ei voi omasta elämästään mitään puhua kun se on heti leuhkimista...

ja enää ei ole mitään tarvetta tavata. Helpompaa niin kuin vaivautunut hiljaisuus kun huomaa, ettei ole mitään sanomista vanhalle tutulle.

Päästäkää irti niistä kavereistanne ja antakaa niiden elää omaa elämää.

tuskin kukaan roikkuu kavereissaan. ihmeellista on se etta nama ihmiset haluavat tavata ja olla ystavia mutta eivat pysty liikkmaan metriakaan ystavansa vuoksi.

suomalaiset on kylla tyly kansa

"joo, pitäis tavata ja soittele kun tulet ja sovitaan sitten jotain"

ja kaikki tietää, että se on vain sellaista kevytä rupattelua ja ei todellakaan ole tarkoitus tavata, mutta kunhan sanotaan ja unohdetaan heti kun selkä kääntyy.

Joskus on ollut sitten ihmeissään kun toiselta puolelta Suomea on tullut joku entinen tuttu kotiseudulleen ja soittaa, että tässä hän nyt on. Sopiiko, että tulet nyt huomenna sitten mun kotipaikkakunnalle.

Ei, ei se sovi. Minulla on oikeasti muuta menoa ja vaikka ei olisikaan, en ala hyppäämään kenenkään pillin mukaan.

Että ihan vapaasti vain loukkaantukaa.

ja enää ei ole mitään tarvetta tavata. Helpompaa niin kuin vaivautunut hiljaisuus kun huomaa, ettei ole mitään sanomista vanhalle tutulle.

Päästäkää irti niistä kavereistanne ja antakaa niiden elää omaa elämää.

tuskin kukaan roikkuu kavereissaan. ihmeellista on se etta nama ihmiset haluavat tavata ja olla ystavia mutta eivat pysty liikkmaan metriakaan ystavansa vuoksi.

suomalaiset on kylla tyly kansa

"joo, pitäis tavata ja soittele kun tulet ja sovitaan sitten jotain"

ja kaikki tietää, että se on vain sellaista kevytä rupattelua ja ei todellakaan ole tarkoitus tavata, mutta kunhan sanotaan ja unohdetaan heti kun selkä kääntyy.

Joskus on ollut sitten ihmeissään kun toiselta puolelta Suomea on tullut joku entinen tuttu kotiseudulleen ja soittaa, että tässä hän nyt on. Sopiiko, että tulet nyt huomenna sitten mun kotipaikkakunnalle.

Ei, ei se sovi. Minulla on oikeasti muuta menoa ja vaikka ei olisikaan, en ala hyppäämään kenenkään pillin mukaan.

Että ihan vapaasti vain loukkaantukaa.

ja enää ei ole mitään tarvetta tavata. Helpompaa niin kuin vaivautunut hiljaisuus kun huomaa, ettei ole mitään sanomista vanhalle tutulle.

Päästäkää irti niistä kavereistanne ja antakaa niiden elää omaa elämää.

tuskin kukaan roikkuu kavereissaan. ihmeellista on se etta nama ihmiset haluavat tavata ja olla ystavia mutta eivat pysty liikkmaan metriakaan ystavansa vuoksi.

suomalaiset on kylla tyly kansa

ja nama ihmiset loukkaantuvat kun heita ei kay tapaamassa.

Usko tai älä, kukaan tuskin muistaa sinun olemassaoloa sen jälkeen kun olet lähtenyt. Kukaan ei vain viitsi sanoa suoraan, ettei kiinnosta nähdä tippaakaan.

Usko pois, se elämä jatkuu sinun poismuuttosi jälkeenkin.

"joo, pitäis tavata ja soittele kun tulet ja sovitaan sitten jotain"

ja kaikki tietää, että se on vain sellaista kevytä rupattelua ja ei todellakaan ole tarkoitus tavata, mutta kunhan sanotaan ja unohdetaan heti kun selkä kääntyy.

Joskus on ollut sitten ihmeissään kun toiselta puolelta Suomea on tullut joku entinen tuttu kotiseudulleen ja soittaa, että tässä hän nyt on. Sopiiko, että tulet nyt huomenna sitten mun kotipaikkakunnalle.

Ei, ei se sovi. Minulla on oikeasti muuta menoa ja vaikka ei olisikaan, en ala hyppäämään kenenkään pillin mukaan.

Että ihan vapaasti vain loukkaantukaa.

ja enää ei ole mitään tarvetta tavata. Helpompaa niin kuin vaivautunut hiljaisuus kun huomaa, ettei ole mitään sanomista vanhalle tutulle.

Päästäkää irti niistä kavereistanne ja antakaa niiden elää omaa elämää.

tuskin kukaan roikkuu kavereissaan. ihmeellista on se etta nama ihmiset haluavat tavata ja olla ystavia mutta eivat pysty liikkmaan metriakaan ystavansa vuoksi.

suomalaiset on kylla tyly kansa

ja nama ihmiset loukkaantuvat kun heita ei kay tapaamassa.

minka saa suomalaiselta kaverilta, kun on Suomeen tullut kahden viikon lomalle jonka aikana yrittaa ehtia nahda kaikki sukulaiset ja kaverit, ja on monen sadan kilometrin kiertomatkalla kaupungista kaupunkiin: Joo, olisi tosi kiva tavata silloin keskiviikkoiltana kun olet taalla, mutta kun mulla on silloin zumbatunti niin harmi, ei onnistu. Tai saunavuoro. Tai pitaa vieda lapsi jumppaan.

On kaynyt useamman kerran noin. Tulee kylla mieleen etta jos ei voi omista menoistaan sen vertaa joustaa niin sanoisi sitten suoraan etta ei kiinnosta tapaaminen. Mutta kun ne kaverit antaa sitten kuitenkin ymmartaa etta haluavat olla kavereita, ja olisi kiva tavata. Mutta kun ne rutiinit menee kaiken edelle.

Lisäksi oletetaan, että kun he tulevat meille, meidän elämä pysähtyy. Me haeeme heidät omilla bensoilla lentokentältä mihin aikaan tahansa, näytämme lähikaupunkeja ja laitamme aamiaiset ja illalliset. Ja kun sitten tullaan Suomeen lomalle meillä on tuliaisia ainakin lapsille, kun eiväthän he nyt ehdi ajaa meille päin ( mummolaan tai mökille) ja me ollaan postitettu synttärilahjat tietenkin näille heidän lapsilleen, joista osa kummilapsia, silloin kun on ollut juhlapäivä. Mutta meille tänne ulkomaille tulleessaan tuovat pikkupaketin ja sanovat, että ei tämä nyt ole erityisesti mikään lahja, jotain pientä vain.

Eräs expat sanoi aikoinaan, että jos mieheni on päättänyt elättää minut, se ei tarkoita, että hän on päättänyt elättää myös ystäväni. Tää tuntuu monelta "ystävältä" unohtuvan.

minka saa suomalaiselta kaverilta, kun on Suomeen tullut kahden viikon lomalle jonka aikana yrittaa ehtia nahda kaikki sukulaiset ja kaverit, ja on monen sadan kilometrin kiertomatkalla kaupungista kaupunkiin: Joo, olisi tosi kiva tavata silloin keskiviikkoiltana kun olet taalla, mutta kun mulla on silloin zumbatunti niin harmi, ei onnistu. Tai saunavuoro. Tai pitaa vieda lapsi jumppaan.

On kaynyt useamman kerran noin. Tulee kylla mieleen etta jos ei voi omista menoistaan sen vertaa joustaa niin sanoisi sitten suoraan etta ei kiinnosta tapaaminen. Mutta kun ne kaverit antaa sitten kuitenkin ymmartaa etta haluavat olla kavereita, ja olisi kiva tavata. Mutta kun ne rutiinit menee kaiken edelle.

Lisäksi oletetaan, että kun he tulevat meille, meidän elämä pysähtyy. Me haeeme heidät omilla bensoilla lentokentältä mihin aikaan tahansa, näytämme lähikaupunkeja ja laitamme aamiaiset ja illalliset. Ja kun sitten tullaan Suomeen lomalle meillä on tuliaisia ainakin lapsille, kun eiväthän he nyt ehdi ajaa meille päin ( mummolaan tai mökille) ja me ollaan postitettu synttärilahjat tietenkin näille heidän lapsilleen, joista osa kummilapsia, silloin kun on ollut juhlapäivä. Mutta meille tänne ulkomaille tulleessaan tuovat pikkupaketin ja sanovat, että ei tämä nyt ole erityisesti mikään lahja, jotain pientä vain.

Eräs expat sanoi aikoinaan, että jos mieheni on päättänyt elättää minut, se ei tarkoita, että hän on päättänyt elättää myös ystäväni. Tää tuntuu monelta "ystävältä" unohtuvan.

Hotellipalvelujen lisäksi odotetaan automaattisesti lentokenttäkuljetuksia ja tietysti ravintola- ja tulkkipalveluja. Kaikki maksutta. Ja tosiaan, Suomen päässä samojen tyyppien on niin hirveän vaikeaa löytää niiden arjen rutiinien joukosta pientä tilaa tapaamiseen. Ainakaan sen eteen ei voi nähdä yhtään vaivaa.

Olen tämän ketjun AP. Hain ketjun ihan hetken mielijohteesta ja lueskelin kommentteja, jotka olivat tulleet sen jälkeen kun viimeksi kävin täällä. Osalla ihmisistä on kyllä todella ikävä asenne, ihan kuin ulkomaille muutosta rangaistaisiin. 

Joka tapauksessa, jaloomieliset, lojaalit suomalaiset ystäväni ovat koko kevään puhuneet, että ihanaa kun tulet kesällä Suomeen, olisi ihanaa nähdä. Ilmoitin matkapäivän (3 viikkoa suomessa) kuukausia sitten ja taaskaan kukaan ei voi minua tulla tapaamaan, kun on jumppaa ja ikkunoiden pesua ties mitä. Jos tilanne on se, ettei ystäväni pidä minusta enää, se olisi ok. Ihan sama loppujen lopuksi. Mutta kun itse kevään keskustelujen perusteella pidennän Suomen-lomaani viikolla, että ehdin nähdä kaikkia, eikä ystävilläni kestä irroittautua omasta arjestaan sekunniksikaan, on se mielestäni aika outoa.

Paitsi että. Eräs ystäväni sanoi, että voin tulla tapaamaan häntä heille ensi maanantaina klo 19-20 kun lapset ovat harrastuksissa. Ajaisin siis joko vanhempieni autolla tai vuokra-autolla 200km suuntaansa tunnin treffien takia. Hänen vanhempansa asuvat omieni lähellä, ja he käyvät täällä kaksi kertaa kuussa. 

En sinänsä syytä ihmisiä, jos minun ystäviä ei haluta enää olla. Ihmettelen vain tätä kaksinaamaisuutta.

Halutaan näyttää "leuhkalle" ulkosuomalaiselle, että kiirettä löytyy ja tärkeitä menoja on kalenterit pullollaan.

Hei ap,

Mulla vähän samantapaisia kokemuksia. Ei ehditä tavata kun pitää esim. siivota. Ei siinä mittään, mutta seuraavana vuonna suututaan kun olen kehdannut tavata muita ystäviä ennen tätä siivoojaa. Teet niin tai näin niin aina on huonosti asiat. Sanomattakin selvää, että nää hankalat kiukkuliisat jää vähemmälle huomiolle ja keskityn lyhyen lomani aikana niihin ystäviin joiden kanssa on oikeasti kivaa.