ystävä ongelmissa - ongelmallinen ystävä

olla sosiaalinen edes sen vertaa kuin olisi kohteliasta.



Jos olet itse lopussa, siirrä vastuuta ammatti-ihmisille. Ystäväsi perheeseen pitää saada kotiapua esim. neuvolan sosiaalityön ja kotiavun kautta. Hänen pitää hakeutua mielenterveyttään hoitamaan.



Olet heittäytynyt miehesi kanssa jo marttyyrimaiseeen kaikkivoipaisuuden rooliin, tutkiskele myös itseäsi miksi niin teet. Höllää vähän ja keskity omaan elämääsi.

on ihan kuin mun ex-mies. otan osaa.

oli aikamoinen moka tämän aamun etiikkapähkinässäsi. Se oli edes heittona niin epäuskottava mukamas 15 vuoden ystävyyden jälkeen, että tarinasi haiskahtaa.



Olet keksinyt tämän tarinan, se paisui liian överiksi.

Koska hän on myös auttanut sinua täydestä sydämestä, tiedät ettei hän ole hyväksikäyttäjä. Älä syyllistä. Anna tilaa, ole tukena, mutta HUOM: oman vointisi mukaan. Olet tehnyt enemmän kuin moni olisi, älä vedä itseäsi piippuun.



Olet hyvä ystävä.

ystävä on kenties aivan loppu. Varsinkin jos teillä on noin pitkä ystävyys ja hän on ennen ollut myös sinua tukeva ja muuten vastavuoroinen.



Yksi vaihtoehto on mennä hänen luokseen ja puhua suoraan tilanteesta. Huolesta hänestä, omasta jaksamisestasi, ja ohjata hakemaan apua myös muualta, koska olet liian kuormittunut.

Auttaessa on tosi vaikea pysyä sen hienon hienon rajan oikealla puolen, missä auttaa tarpeeksi, muttei kuitenkaan tuppaudu toisen elämään liiaksi. Vaikeaa siksikin, että kyseinen raja menee eri ihmisten kohdalla ei hetkinä eri paikassa. Liian tiiviis apu voi itseasiassa uuvuttaa lisää, ainakin tietyissä tilanteissa. Tarkoitan, että jokaisen meistä on ongelmien ja tekemättömien töidenkin keskellä saatava sellaissia hetkiä, oåiviä ja viikonloppuja, jolloin saa olla ihan itsekseen tarvitsematta edes vastata hyväätarkoittaviin puhelintiedusteluihin aiheesta oletko hengissä.



Ehkä. Sen puhelin ei ole edes åäällä?



Älä loukkaannu, mutta älä myöskään huolehdi ihan niin paljon. Ystäväsi selviää kyllä. Ehkä hän jo haluaisi siirtyä autettavan roolista kohti tasa-srvoisempaa ystävyyttä.

vaan halua auttaa kamalassa tilanteessa. Totta sen sijaan on se, että tilanne kyllä hiertää jo minuakin kuin kivi kengässä.



Ongelmani on se, että ihminen, jonka luulin tuntevani läpikotaisin, käyttäytyy (nminusta) luonteelleen vieraasti. Enkä tätä osaa tulkita.



ap

ei ystäviä voi loputtomiin kuormittaa jokaisella on oma elämänsä.



Luulenpa että ystäväsi kamppailee eroajatuksen kanssa onhan uusi mies ollut lähes tuntematon kun tuo onnettomuus tapahtui.



Jonkin verran voi auttaa ystävää mutta joku raja sillä on. Vapaapäivien ottaminen omasta työstäsi on jo aivan liikaa. Ruokien osteleminenkaan ei ole kohtuuden rajoissa kuin yksittäisinä kertoina.



Kunnan puoleen pitää kääntyä siis avuntarvitsijoiden ei sinun. Toki voitte yhdessä selvitellä minkälaista apua heille olisi saatavilla.



Tuolla menolla omat voimavaranne loppuvat, masennus ja köyhyys iskee - ette ole elatusvelvollisia.

tuttavien elämästä julkisuuteen. Miksi teit sen? Onko se jokin alitajuinen piiloaggressio ystävääsi kohtaan?



Mutta itse asiaan. Ihminen saattaa olla oikeasti niin uupunut ettei kykene ottamaan ystäviä huomioon. Kuitenkaan tämä tila ei voi jatkua ikuisuuteen. Kannustan, että jossain vaiheessa kun ei ole aivan akuutti kriisi päällä, otat ystävyytenne puheeksi ja sen että oman auttamisesi rajat ovat nyt tulleet vastaan. Ystäväsi voi hetken tukeutua sinuun mutta ei pysyvänä ratkaisuna. olet tehnyt mielestäni liikaa ja uupunut itsekin. Omien rajojesi pitäminen (kuin myös sen rajaaminen mistä alussa sanoit: toisen yksityisyyden rajaaminen!) on sinun tehtäväsi ja opettelusi paikka. Ystäväsi taas on opittava jatkossa keksimään selviämismenetelmät tukeutumatta sinuun täydellisesti.

kuin ystäväsi ja minulla ei ollut ketään, ei yhtään ketään. olet hieno ihminen ap.

oli aikamoinen moka tämän aamun etiikkapähkinässäsi. Se oli edes heittona niin epäuskottava mukamas 15 vuoden ystävyyden jälkeen, että tarinasi haiskahtaa.

Olet keksinyt tämän tarinan, se paisui liian överiksi.

vaan päinvastoin, siinä on vielä paljon enemmän ikävyyksiä todellisessa elämässä! Kaikkea en halua täällä kirjoittaa, kyse on kuitenkin jonkun muun elämästä. Epäonnea on ollut niin paljon, että vaikea uskoa yhden ihmisen sitä niin paljon edes kohtaavan.

Ja tuota hyväksikäyttöosuutta en jaksa enkä halua itsekään uskoa, siksipä se suluissa olikin)

ap

älä hössötä kuin huolestunut äiti ystäväsi ympärillä. Aina ei jaksa vastata, mutta yhteydenottosi varmaan huomataaan ennemmin tai myöhemmin.



Joulu voi olla entistä vaikeampaa aikaa ystävälle, voi mennä syvissä vesissä. Älä odota häneltä mitään juuri nyt, malta hetken aikaa vain olla ystävänä olemassa sitten kun hän kykenee taas jatkamaan yhteydenpitoa.

että ystävälläsi voi mennä vielä pitkään, ennen kuin hän kykenee kysymään keneltäkään "mitä kuuluu?". Varsinkin jos hän on kiireinen ja syventynyt tuohon pyörätuolipotilaan hoitamiseen, ei jää välttämättä mehuja jäljelle, että jaksaisi miettiä omia ajatuksia ja olla kiinnostunut muista. Ajattele sitä hänen tragedianaan äläkä ota itseesi.



Hänellä voi mennä puoli vuotta, vuosi tai kauan.:(

Ymmärrän kyllä, että joskus voi vain olla liian väsynyt, mutta huolelleni en mahda mitään. Täytyisi varmasti oikeasti lopettaa hössötys.



Pelkään vain, että jos kyse on kuitenkin siitä, että apua tarvitaan, mutta edes pyytämiseen ei ole voimia :(