joulunvietto teillä joilla molemmat isovanhemmat yli 200km päässä?

Aina ollaan kaikki omissa kodeissamme. Joulu on liian levotonta aikaa lähteä kolmen lapsen ja kahden koiran kanssa liikenteeseen, lahjakuorma vielä mukana. Ei ikinä. Vanhemmat taas ei halua ajaa pitkää matkaa jouluruuhkassa ja talvikelillä. Ollaan kaikki ihan tyytyväisinä joulu omissa kodeissamme ja tapaamme rauhallisempana ajankohtana.



Minusta siinä ei ole mitään ihmeellistä, enkä tosiaan kaipaa mitään sukukokousta jouluna. Ei olisi juhlavaa eikä rentouttavaa passata yövieraita joulunpyhinä, lattiat täynnä patjoja ja koko aika ruuanlaittoa ja tiskausta. Juu ei kiitos.

Molemmat mummolat alle 100 km päässä, mutta vietämme joulun vain perheen kesken. Käymme sitten mummoloissa välipäivinä kyläilemässä (joskus jäämme yöksi, joskus emme). Syyt ovat samat kuin edellisellä: rennompaa ja helpompaa olla kotona omalla porukalla. Joulu on vain päivä muiden joukossa: voimme kyläillä puolin ja toisin muulloinkin.

Onneksi isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla, joten yhteen paikkaan matkustaminen on riittänyt. Ei sentään tarvitse matkustaa koko aika paikasta toiseen.



Mieluummin ehkä olisin vain itsekseni, mutta muina aikoina on vain niin hankalaa mennä käymään, kun viikonloppu ei riitä vierailuun (asutaan ulkomailla).

ja olin vielä aattona 8 tuntia töissä. Ei hirveästi naurattanut, mutta minkäs teet. Tavallaan ihan kiva olla omalla pienellä perheellä, mutta lapselle sääli.



Nyt kyllä asumme lähellä sukua ja piipahtelemme toistemme luona ja joulun olemiset vielä auki.

Jouluaatto ja joulupäivät ollaan minun vanhemmillani n. 200km päässä. välipäiviksi jatketaan miehen vanhemmille n.800km päähän.



Uudeksi vuodeksi sitten kotiin :)

se on ihan miten haluaa hommat hoitaa



Lähteneet ajamaan puoliltapäivin syöty jouluruoka käyty haudoilla ja pukki käynyt. Sen jälkeen lähteneet kotiin (eli joskus 5-6 aikaan)

Eikö lapset stressaannu? Ilmeisesti teillä läheiset ja luontevat välit. Meillä isovanhemmat niin etäisiä ettei oliso luontevaa olla yökylässä yhtäkään yötä: (

jouluja pojan perheen luona. Sen verran kitkerästi miniä aina kuittailee minulle. Mieheni loukkaantui jo eräästä vittuilusta niin paljon, että meinasi pitää jo pojalle puhuttelun. Mutta käskin anta olla koko jutun.



Mutta en halua lähteä istumaan sydänala kylmänä joulua miniän hienolle sohvalle kun en osaa mitään ja teen kaiken väärin ja vääriä lahjoja ostan jne..



Tytön kotona saamme olla kuin kotonamme.

Siis eivät suostu tulemaan päiväseltään, "on niin kamalan pitkä matka". Ptäisi ottaa yökylään sitten, emme ole läheisissä väleissä. Appikset asuu 22neliön yksiössä, sinne ei mahduta jouluksi.

Hienoa että joillain isovanhemmat valmiita ajamaan ja vähän näkemään vaivaa. Joku 1,5h ajomatka on ihan kohtuullinen periaatteessa.

Meillä ihana mummola eli anoppila n. 120 km:n päässä (omat vanhempani ovat kuolleet). Vietämme joulun milloin heillä, milloin meillä, milloin kukin vain omalla porukalla. Mitään ravaamista paikasta toiseen ja piipahteluja ei harrasteta. Kummassakin paikassa on ihan kunnolliset yöpymisilat kaikille, ollaan rauhassa ja nautitaan joulusta.

Meillä samanlainen anoppi, ja todellakin aina olen ollut kiva, ystävällinen, auttavainen ja mukava anopille. Silti viettää kaiken aikansa tyttärellään koska siellä on niin kotoisaa. Ei se pojan perhe ikinä muutukaan tutuksi ja kotoisaksi jos siellä ei viitsi ikinä käydä. Meillä anoppi 364 pv vuodessa tyttärellään auttamassa, meillä käy kerran vuodessa puolen tunnin pikavierailun. Reilua? Tasapuolista? Oikeudenmukaista lapsenlapsia kohtaan? NOT.

Toinen mummola on kyllä ihan vieressä.

kiersimme joka joulu mummolat. Toiseen oli 200 km ja toiseen 350 km matkaa - mummoloiden väli 200 km. Niin että rankkaa se oli varsinkin silloin kun kolme lastamme oli pieniä ja kun joulunpyhät osuivat viikonlopuille.



Myöhemmin olemme rauhoittaneet joulut niin, että ollaan kotona. Meille saa tulla, mutta omat vanhempani eivät ole koskaan halunneet lähteä kodistaan mihinkään, ja appivanhempia ei taas niin aikaisin edes pysty pyytämään, etteikö tytär olisi jo heitä "varannut" itselleen. Niin että isovanhemmilla ollaan sitten käyty ennen joulua tai joulun jälkeen.

Toiset isovanhemmat muutaman tuhannen km päässä, tapaamme vain kesälomalla. Toiset 400 km päässä ja emme jouluna sinnekään lähde, vaan vietämme joulun omalla ydinperheellä kotona.

Ollaan vain kotona ja löhöillään pyjamassa. Se on niin ihanaa. Nytkin takana hirveän raskas syksy ja oikein odotan sitä kun ollaan ihan vain omalla porukalla.

Ollaan vain kotona ja löhöillään pyjamassa. Se on niin ihanaa. Nytkin takana hirveän raskas syksy ja oikein odotan sitä kun ollaan ihan vain omalla porukalla.

omasta sängystä herääminen on meille tärkeää, mutta 200 kilometriä ei ole matka eikä mikään. Me ajetaan se aattona yhteen mummolaan ja joulupäivänä toiseen suuntaan toiseen mummolaan.



Joinain vuosina on koottu isovanhempia ja sisaruksia meillekin juhlimaan, mutta siinä on ongelmansa juuri näiden sisarusten takia - he eivät koe oloansa meillä yhtä kotoisaksi kuin kokisivat omassa kodissaan tai vanhempiemme kodissa. Kuitenkin hekin haluavat nähdä isovanhempiamme. Siksi olisi väärin monopolisoida juhlat aina meille.



TÄmä ei toisaalta mitenkään vähennä sitä, että sinulla ei ole ketään ketä kutsua tai ketään kenelle mennä kylään.

Tämä joulu ollaan kotona, veli perheineen tulee meille. Mun vanhemmat eivät halua jouluna ajaa, koska mun lapsuuden joulut oltiin aina mummolarallissa. Miehen vanhemmilla vähän sama tilanne. Viime joulu oltiin heillä, pienet tilat joten me oltiin lähellä hotellissa. Se oli hyvä ratkaisu.



Mun vanhemmille etäisyys on sellainen, että sen päivässä ajaa edestakaisin jos niikseen on. Sinne ei yleensä jäädä myöskään yöksi koska heillä joutuu patjamajoitukseen eikä järkevää hotellimajoitusta ole. Me ollaan sitten ajettu illaksi kotiin.

olisi kiva, tai sellainen, missä on paljon väkeä, ystäviä koolla. Olisi vaikka nyyttäriperiaatteella.



Oma sukuni on kaukana ja joulu heidän kanssaan olisi riitaisa ja viinanhuuruinen, tai en tiedä ottavatko paljon, mutta humalaan asti ja sitten ollaan aggressiivisia.



Miehen suvun kanssa ei ole koskaan tullut niin luontevia tai läheisiä välejä, että miehen siskon luo tai anoppilaan / mummolaan voisi mennä tuosta noin vaan ilman ennakkoilmoitusta tai kutsua.



Ja sitten päädyin miniänä epäsuosioon, kun yritin antaa vähän aikaani myös omille lapsilleni, ja anopin mielestä se meni miehen edellisen liiton lapsen kustannuksella. Sen sijaan että olisi ottanut asian asiallisesti puheeksi, oli ilkeä, syyllisti. Kohde oli tietenkin miniä.



Kummallista muuten, että ne ihanat ja herttaisen mukavat miehet, omat pojat, ottaa vaimokseen niinkin kamalan ja kummallisen olennon kuin se miniä sitten on.

Anopit hyvät, kaksi asiaa: jos poika -taas- valitsee kummallisesti, olisiko aika katsoa peiliin. Vika ei liene sen miniän, olisiko kasvatuksessa jotan mennyt pieleen?

Tai omassa asenteessa korjaamisen varaa?

Ja toinen, oleellinen asia: aikuiset lapset valitsevat puolison itselleen, ei sinulle. Pääasia on, että he tulevat keskenään toimeen ja ovat onnellisia. Sinun ei tarvitse pitää miniästä, mutta tasa-arvoisesti ja hyvin voisi kohdella, kunnioittavasti, jos kerran vaadit isellesikin kunnioitusta .

Meillä toinen mummila on yli 1000km:n päässä, toinen on naapurissa. Joka toinen joulu olemme pohjoisessa, joka toinen joulu kotona ja käymme aattona syömässä mummilassa. Pohjoisen jouluina olemme aina vähintään viikon siellä kun matkustetaan lentokoneella ja lentoliput maksaa kumminkin mitä maksaa sama se kauanko siellä on.



Näin meillä on ollut joulut aina ja se sopii meille todella hyvin. Kumpikaan (minä tai mies) ei koe tätä järjestelyä stressaavaksi tai ahdistavaksi. Pohjoisen jouluina emme raahaa lasten lahjoja mukana vaan lapset saavat sieltä olevilta sukulaisilta kasan lahjoja ja täältä "etelästä" tulevat lahjat odottavat kotona kun "joulupukki toi osan suoraan kotiin". :)