Miltähän mahtaa Jehovantodistajien lapsista tuntua, kun kaikki muut lapset ympärillä

Heidät on lapsesta asti kasvatettu siihen, että muut ovat pahoja ja meidän perhe on hyvä. Eivät osaa kaivata lahjoja, kun tietävät että paratiisissa saavat parempaa.

ja pahalta se tuntui. Kaikille jotka kysyi, piti väittää että on kivaa ja saadaan lahjoja muina aikoina, mutta se oli vale. Kauhea ulkopuolisuuden tunne.

yksi tuttavaperhe on jehovavantodistajaperhe, mut en oo suoraan viittiny kysyä asiasta. Lapset saavat toki lahjoja muina aikoina. Synttäreitäkään eivät vietä.

...on varmasti ulkopuolisuuden tunne. Lapselle siis. Kokemusta on, eri yhteydestä vain.



Vl

hanukkalahjoja. Ihan epistä, että vain juutalaiset saa hanukkalahjoja. Kyllä kaikkien pitää saada hanukkalahjoja. Mä en ala!

hanukkalahjoja. Ihan epistä, että vain juutalaiset saa hanukkalahjoja. Kyllä kaikkien pitää saada hanukkalahjoja. Mä en ala!

Ettiedä miltä tuntuu olla lapsi, joka ei ymmärrä miksi ei voi osallistua ja joka jätetään yksin selviämään erilaisuuden selittelemisestä muille.

se vl

hanukkalahjoja. Ihan epistä, että vain juutalaiset saa hanukkalahjoja. Kyllä kaikkien pitää saada hanukkalahjoja. Mä en ala!

Ettiedä miltä tuntuu olla lapsi, joka ei ymmärrä miksi ei voi osallistua ja joka jätetään yksin selviämään erilaisuuden selittelemisestä muille.

se vl

Jehovan todistaja-lapset jätetään yksin selviämään ja selittelemään tilannetta esim. koulussa. Pakotetaan kertomaan itse "omasta uskonnollisesta vakaumuksesta" (joka on siis vanhempien vakaumus) ja lasta rangaistaan (myös fyysisesti) jos osallistuu jouluviettoon MILLÄÄN tavalla (tekee vaikka koulussa joulukortin, laulaa joululaulua, koristelee kuusta tms..) Ja tämä on fakta.

että perhe olisi vahva yhteisö, joka puolustaisi arvojaan muuta (pahaa) maailmaa vastaan. Sisarusten tulee olla lasten parhaita kavereita, jotka puolustavat toisiaan kiusaajia vastaan.

Jos lapsi kokee ulkopuolisuutta, se on vanhempien syy!

i]

Ettiedä miltä tuntuu olla lapsi, joka ei ymmärrä miksi ei voi osallistua ja joka jätetään yksin selviämään erilaisuuden selittelemisestä muille.

se vl

Mutta sellaista elämä on, varsinkin jt-elämä, jossa joutuu luopumaan monesta. Toisaalta saavat tod.näk. lahjoja ja huomiota virallisten pyhien, syntymäpäivien ym. ulkopuolella.

että perhe olisi vahva yhteisö, joka puolustaisi arvojaan muuta (pahaa) maailmaa vastaan. Sisarusten tulee olla lasten parhaita kavereita, jotka puolustavat toisiaan kiusaajia vastaan.

Jos lapsi kokee ulkopuolisuutta, se on vanhempien syy!

i]

Ettiedä miltä tuntuu olla lapsi, joka ei ymmärrä miksi ei voi osallistua ja joka jätetään yksin selviämään erilaisuuden selittelemisestä muille.

se vl

Kieltämättä oli kätevää pelotella kiusaajia isoveljillä, mutta en aidosti usko että vanhempani tajusivat, millaiseen mankeliin laittoivat lapsensa kun kielsivät osallistumasta joihinkin juttuihin. Häpeä ja paha mieli muistuu vieläkin mieleen. Ei auttanut, vaikka oli paljon muitakin jota eivät osallistuneet. :( Syyt lastentekoonki ovat hieman toisenlaiset.

Osaan olla omien lasteni kanssa paljon viisaampi. Fyysistä väkivaltaa ei kotonani koskaan käytetty

Se vl

se tuntui, oli aina jotenkin ulkopuolinen olo.



Kavereitakaan ei juuri ollut. Olin kiusattu ja syrjitty valtauskontoon kuuluvien taholta.



Muistan erityisesti yhden joulun jälkeisen kouluun menon. Useilla tytöillä oli uusia sukkahousuja ja muitakin vaatteita, itse menin niissä kulahtaneissa ja paikatuissa.

alesta sitten haetaan uusia vaatteita ja leluja myös, saavat itse valita :)

syömme hyvin ja isovanhempien kanssa .



lapset eivät jää paitsi mistään.



me kaikki olemme tyytyväsisä.kun ei ole ns pakkoja..ostella alhjoja juosta kaupoilla...jne



kaiken voi tehdä kun on aikaa ja intoa, ei titettynä päivänä vuodesta

Puhun omasta kokemuksesta jt-perheen lapsena. Sitä yritti näytellä urheaa ja olla sekä toimia ja käyttäytyä toivotulla tavalla. Lapsen mieleen iskostuu puheet kokouksissa ja vanhempien toiveet. Jokainen haluaa miellyttää vanhempaansa kun Raamattu niin ohjeistaa. Lisäksi kaikki vaatimukset esitetään tunteisiin vetoavasti, ei saa pahoittaa Jehovan mieltä ja vanhempien mieltä.

Lapsi luulee olevansa todella paha ja viallinen ja joutuvansa Jehovan epäsuosioon jo pelkistä ajatuksista. Se on helvetinmoinen stressi lapsen kannettavaksi. Käy psyyken päälle se miellyttäminen.

Mikä helpotus kun siitä vapautuu. Voi olla hyvä ihminen ilman paineita, pelkoja ja syytöksiä. Ihmisen pitää olla kelvollinen itsenään ei johonkin muottiin ajettuna.

ps. Lahjoja on kiva ostella,antaa sekä saada niin jouluna kuin muulloinkin.

alesta sitten haetaan uusia vaatteita ja leluja myös, saavat itse valita :)

syömme hyvin ja isovanhempien kanssa .

lapset eivät jää paitsi mistään.

me kaikki olemme tyytyväsisä.kun ei ole ns pakkoja..ostella alhjoja juosta kaupoilla...jne

kaiken voi tehdä kun on aikaa ja intoa, ei titettynä päivänä vuodesta

Puhun omasta kokemuksesta jt-perheen lapsena. Sitä yritti näytellä urheaa ja olla sekä toimia ja käyttäytyä toivotulla tavalla. Lapsen mieleen iskostuu puheet kokouksissa ja vanhempien toiveet. Jokainen haluaa miellyttää vanhempaansa kun Raamattu niin ohjeistaa. Lisäksi kaikki vaatimukset esitetään tunteisiin vetoavasti, ei saa pahoittaa Jehovan mieltä ja vanhempien mieltä.

Lapsi luulee olevansa todella paha ja viallinen ja joutuvansa Jehovan epäsuosioon jo pelkistä ajatuksista. Se on helvetinmoinen stressi lapsen kannettavaksi. Käy psyyken päälle se miellyttäminen.

Mikä helpotus kun siitä vapautuu. Voi olla hyvä ihminen ilman paineita, pelkoja ja syytöksiä. Ihmisen pitää olla kelvollinen itsenään ei johonkin muottiin ajettuna.

ps. Lahjoja on kiva ostella,antaa sekä saada niin jouluna kuin muulloinkin.

alesta sitten haetaan uusia vaatteita ja leluja myös, saavat itse valita :)

syömme hyvin ja isovanhempien kanssa .

lapset eivät jää paitsi mistään.

me kaikki olemme tyytyväsisä.kun ei ole ns pakkoja..ostella alhjoja juosta kaupoilla...jne

kaiken voi tehdä kun on aikaa ja intoa, ei titettynä päivänä vuodesta

lapsella, kuin aikuisellakin, täytyy ihan itsellä olla usko. ei toisten miellyttäminen ole uskoa.

eli tuntui PA-HAL-TA. siis oikeasti.

Mutta silloin tietty uskotteli itselleenkin että tää on ihan jees ja yritti koulussa hokea jotain säälittäviä selityksiä lahjoista muulloin ym., kun kaverit voivotteli ja säälitteli.



Salaa harras toive lapsena ja vielä aikuisenakin parikymppisenä, ennenkuin lopulta tajusi lähteä, oli että jotenkin joku keksisi ja julkaisisi että joulua saisikin viettää, tai mieluummin että koko uskonto ei olisikaan totta.



lapsena katselin hartaasti postimyyntikuvastoista koristeita ja leluja, ja leikin mielikuvitusleikkiä mitä kaikkia koristeita olisi kiva laittaa ja mitä leluja kiva saada.



Että en pidä kovin pahana nyt, jos vaikka lahjojen osto meneekin välillä jo vähän liiallisuuksiinkin nyt omien lasten kanssa. (Tää joulu siis meni vähän jo yli, kun 4v:lle on varmaan lähemmäs 20 pakettia, isommille vähän vähemmän määrässä.)

Ostan tässä varmaan itselleni lapsuutta takaisin myös. (etenkin kun perheemme oli kyllä muutenkin köyhä eli ei niitä toiveleluja juuri saanut muulloinkaan).

tulemaan uskoon itse. Väitän ettei monikaan.

Uskontoa siirretään samoin kuin muutakin tapakulttuuria sukupolvelta toiselle.

Usko pitäisi olla henkilökohtainen ja vapaasti valittava asia yksilötasolla. Jehovan todistaja perheissä uskonto on pakotettua lapsillekin jos joku muuta väittää valehtelee.

Osa meistä ihmisistä on erilaisia, ehkä herkempiä ja eivät kestä sen henkisen paineen alla ehjänä.

Näitä vastaavia tapauksia on lukuisia

katsopa vaikka tätä keskustelufoorumia aiheesta

http://veljesseura.org/foorumi/viewforum.php?f=1&sid=da969950678bc0e3eb…

Puhun omasta kokemuksesta jt-perheen lapsena. Sitä yritti näytellä urheaa ja olla sekä toimia ja käyttäytyä toivotulla tavalla. Lapsen mieleen iskostuu puheet kokouksissa ja vanhempien toiveet. Jokainen haluaa miellyttää vanhempaansa kun Raamattu niin ohjeistaa. Lisäksi kaikki vaatimukset esitetään tunteisiin vetoavasti, ei saa pahoittaa Jehovan mieltä ja vanhempien mieltä.

Lapsi luulee olevansa todella paha ja viallinen ja joutuvansa Jehovan epäsuosioon jo pelkistä ajatuksista. Se on helvetinmoinen stressi lapsen kannettavaksi. Käy psyyken päälle se miellyttäminen.

Mikä helpotus kun siitä vapautuu. Voi olla hyvä ihminen ilman paineita, pelkoja ja syytöksiä. Ihmisen pitää olla kelvollinen itsenään ei johonkin muottiin ajettuna.

ps. Lahjoja on kiva ostella,antaa sekä saada niin jouluna kuin muulloinkin.

alesta sitten haetaan uusia vaatteita ja leluja myös, saavat itse valita :)

syömme hyvin ja isovanhempien kanssa .

lapset eivät jää paitsi mistään.

me kaikki olemme tyytyväsisä.kun ei ole ns pakkoja..ostella alhjoja juosta kaupoilla...jne

kaiken voi tehdä kun on aikaa ja intoa, ei titettynä päivänä vuodesta

lapsella, kuin aikuisellakin, täytyy ihan itsellä olla usko. ei toisten miellyttäminen ole uskoa.

ja pakko ostaa mahdollisimman paljon lahjoja lapsille, tai muuten joutuu vankilaan. Sekö olisi ratkaisu?

"Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:

teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.



Ilon juhlaa kaikille. Kristuksen, Vapahtajan, syntymästä me saamme iloita.

mihin he uskovat, jos mihinkään ? miksi viettävät joulua ? kuinka moni ns pakon edestä ostelee lahjoja, kalliita ruokia jne vain koska on JOULU ?



sitten ovat eloissaan..ja näkevät nälkää, kun rahat on tuhlattuu..



sekö on sitten ihanaa elämää?????



kyllä jokainen valitsee ihan itse mihin uskoo vaiko uskooko mihinkään..



lapselle opetetaan uskontoa, haluamme sitä tai emme.

jo tarhassa, koulussa jne jne







onko teistä mikään uskonto tosi usko ?'



te eronneet jehovantodistajat ? mihin usotte nyt

siinä ei hanukan missaavien ulkopuolisuuden tunne ja kärsimys hirveästi näy. :D Ameriikoissahan tätä joulun "ongelmaa" on osattu jo pitkään käsitellä. Kaikki toivottelee holidays, eikä joulua ja käsittääkseni osataan iloita siitä "lomasta" ja yhteen kokoontumisesta ilman kristillistä sivumakua. No en tarkemmin tiedä.