Lue keskustelun säännöt.
Kenelle mammoista tulossa paskin joulu?
23.12.2012 |
Voin aloittaa:
ensimmäistä kertaa 15 vuoteen olisin halunnut viettää jouluaaton oman (ydin)perheen kesken. Sanoin tämän miehelleni, omille vanhemmilleni (jotka yleensä ovat olleet aaton meillä) ja anopille (joka aina on ollut aaton meillä).
No, mies ilmoitti tuossa iltapäivällä, että äitinsä tulee sitten huomenna meille! Enpä ole varautunut leipomuksilla yms että tulisi vieraita! Ja lisäksi totta kai tapeltu miehen kanssa, kun en siedä sitä, että AINA mene se äiti minun ja lasten edelle.
Että tehkööt sellaisen joulun kun lystävät, ei paljoa kiinnosta! Kippis ja kulaus...
Kommentit (66)
Miksi valittaa asioista johon voi itse vaikuttaa? Jotenkin toi "kippis ja kulaus" kertoo kaiken. siinähän kippistelee ja säälii itseään... Onneton tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on hankala ihminen, mutta silti kutsuin hänet jouluksi. Oli ihmeen myöteliäs ja tuli vahvasti tunne, että on viimeistä jouluaan meillä. Ei elä enää kauaa.
Anoppikin on joskus ollut ja on sairas ja sairas ihminen voi olla joskus raskas. Mutta kuten aloitin, käy äitisi luona silloin...miehelläkin on oikeus äitiinsä ja kyllä minä niinäkin jouluina olen ihan rennosti ollut.
Ihminen saa elämästään niin vaikean kuin itse haluaa.
äitini,lasten mamma kuoli 2 viikkoa sitten.Aina ollut meillä aattona kattomassa joulupukkia ja lasten lahjojen jakoa.
Miesystävän kanssa meni poikki perjantaina (pettämistä, huoria jne.)
Onneksi pääsit tollasesta paskasta eroon!
mutta mieheni ehdotti nyt itse, että oltais ensi vuosi omalla perheellä, lähdetään vaikka ulkomaille :D Sillä paloi tänään käämit äitinsä kanssa kun oltiin siellä käymässä. Että se akka on oikeesti vaikea, jopa oman poikansa mielestä. Vaikka niin mielellään minua kaikesta syytättekin...
ap
Että ei se yksi jouluaatto nyt täysin kohtuuton vaatimus ole.
ap
.miehelläkin on oikeus äitiinsä ja kyllä minä niinäkin jouluina olen ihan rennosti ollut.
Ihminen saa elämästään niin vaikean kuin itse haluaa.
Toisaalta mukavaa, lapset innoissaan lahjoista ja rakkautta riitti. Juhlimassa mukana appivanhemmat.
Toisaalta sydäntä puristaa kamala huoli, kun kolmevuotias tyttäreni on kaljuuntunut pienessä ajassa, nyt noin puoli päätä hiuksetta. Aatonaattona huomasin kaljun läiskän myös kaksivuotiaani päässä. En ymmärrä mikä tässä on takana, homeko vai mikä, geneettinen sairaus? Syksy on ollut yhtä sairastelua kuumeineen ja astmoineen. Illalla silittelin nukkuvan tyttöni päätä ja itkin, mietin olevan viimeisiä kertoja. Yöllä heräsin kaksivuotiaani itkuun enkä saanut enää unta ja nousin hakemaan särkylääkettä päähän ja itkemään vähän lisää.