Haluaisin laittaa Artun vanhemmille suruadressin,

tarkkaile onko lähiympäristössäsi Artun tapaista yksinäistä lasta, ja yritä auttaa häntä. Jo ystävällinen sana kantaa pitkälle.

Hoidat sillä omaa psyykettäsi, et surevien omaisten.

Kuolleen omaisena arvostin kirjallisia suruvalitteluja, mutta kasvotusten sanotut sattuivat, koska jouduin kohtaamaan valittelijan.

ap

Olen menettänyt sisaren. Kun tapaturmainen kuolema tuli todella äkillisesti ja yllättäin oli myös vanhempien reaktio yllättävä. He eivät jaksaneet ilmoittaa ihmisille, eivätkä antaneet muiden lasten ilmoittaa esim.sukulaisille. Omille läheisille ilmoitimme kyllä. Asian hyväksyminen oli vaikeaa. Kaikki kortit, addressit ja kukat lensivät roskiin koska ne muistuttivat menetyksestä jos sattui olemaan päivän ainoa sekunti jolloin ajatteli käytännön asiaa.

Oma tapani oli erilainen, mutten olisi minäkään halunnut ventovierailta mitään. Kun kerroin sisaren kuolemasta ihmiset itkivät. Minunhan siinä olisi pitänyt itkeä, tunsin että lohdutan muita.

Tee lahjoitus esim. koululle?

Kunnioittaisin sitä.

Kunnioittaisin sitä.

Mutta osaavatko ihmiset tänä päivänä enää kunnioittaa toisen surua? Ei, kyllä nyt vähintään adressi pitää laittaa!

http://yle.fi/uutiset/isan_toive_muistakaa_taysin_lastenosastoa/6428720





Toivottavasti linkki tulee näkyviin oikein, olen vieraalla koneella. Kaikille tässä ketjussa yhteisöllisyyttä ja adressin lähettämisen sopivuutta korostaville surevan omaisen toive, jota kannattaa kunnioittaa.



Tämä viestin kirjoitti se tyhmäksi mainittu nro 10, jonka äiti poltti adressit hellanpesässä. Täysin tuntemattoman osanotto on vain täysin tuntemattoman tarve päästä jotenkin sairaalla tavalla suruun mukaan.

Itse vanhemmat teini-iässä menettäneenä koin äärimmäisen hämmentäväksi minulle tuntemattomien suruvalittelut. Esiin astuivat äidin koulukaverit, isän sukulaiset tms, joita en ollut KOSKAAN aiemmin tavannut. Heidän surunsa ja osaanottonsa vain hämmensivät, ja tuntuivat suorastaan tunkeilulta. Arvostin lähipiirini tuesta, ja siitä, että minun annettiin surra omalla tavallani. Adressit ovat vain pala paperia, surun joulukortti "mekin ollaan surullisia". Koti täynnä kuolevia kukkia, maljakot eivät riittäneet, eikä niistä jaksanut huolehtia...



Muistakaa perhettä iltarukouksia, huomioikaa tuo toive tukea lastenosastoa, ja antakaa rakkautta omille lähimmäisillenne. Antakaa perheen surra omassa rauhassa.

ja pankista tuli sitten pitkä lista muistaneiden nimiä. Se lämmitti. Tilin avasi joku ulkopuolinen taho, en muista kuka.

SINUA on asia koskettanut ja haluat häiritä perhettä suuressa surussa? Tähän ketjuun on muutenkin pesiytynyt ihan outoa sakkia; annatte isänsä ja veljensä menettäneelle ohjeita, miten hänen kuuluu surra?



Oletteko koskaan ajatellut, että "terveellä itsetunnolla ja järjellä" varustettu ihminenkin sekoaa ihan täysin lapsensa yhtäkkisen poismenon vuoksi? Siihen ei todellakaan mitään tuntemattomien mukasympatioita tarvita. Oikeasti ap vaan haluaa tehdä itsensä tärkeäksi, kun HÄNTÄ on niin koskettanut asia.



Yöks mitä porukkaa! Ei mitään kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan!

10, tyhmä viesti.

Pieni lapsi ajattelee asioista juuri noin kuin sinä aikoinasi - se on lapsen kypsymätön tapa ajatella. Aikuista ihmistä osanotto lämmittää ja siinä on vissi ero. Tiedän, sillä olen itse kohdannut perheenjäsenen menetyksen 9-vuotiaana sekä aikuisella iällä.

Eli ap, kaunis ajatus, laita vaan adressi. Ei tämä ole millään lailla omaa traumatyötäsi vaan yksinkertaisesti myötäelämistä, sympatiaa, sydämellisyyttä. Unohda noi höpöpuheet ja laita adressi menemään.

Luitko 10:n viestin kokonaan? Tuskin lapsi oli päättänyt, että ovi laitetaan lukkoon, eikä oteta enää vastaan tuntemattomien suruvalitteluja.

En lähettäisi mitään adressia tuntemattomille. Jos haluatte välttämättä omantuntonne takia tehdä jotain, niin

Laittakaa adressiin menevät rahat hyväntekeväisyyteen, kuten se perhekin ehdottaa!!!

Adressi on vain pala paperia, josta vain sivulliset (kauppias ja adressin valmistaja) saavat rahansa. Rahalahjoituksella sen sijaan joku voi saada ruokaa, vaatteita, koulutusta tai katon pään päälle.

SINUA on asia koskettanut ja haluat häiritä perhettä suuressa surussa? Tähän ketjuun on muutenkin pesiytynyt ihan outoa sakkia; annatte isänsä ja veljensä menettäneelle ohjeita, miten hänen kuuluu surra?

Oletteko koskaan ajatellut, että "terveellä itsetunnolla ja järjellä" varustettu ihminenkin sekoaa ihan täysin lapsensa yhtäkkisen poismenon vuoksi? Siihen ei todellakaan mitään tuntemattomien mukasympatioita tarvita. Oikeasti ap vaan haluaa tehdä itsensä tärkeäksi, kun HÄNTÄ on niin koskettanut asia.

Yöks mitä porukkaa! Ei mitään kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan!

Luin kuitenkin myös tarkasti tuon uutisen, jossa perhe toivoo ettei heidän KOTIINSA enää läheteltäisi adresseja, minä en ole heidän kotiinsa lähettänyt mitään, vaan sinne koululle.

Lahjoitan myös TAYSille, kuten Artun isä esitti toiveen.

ap

Se on traagista, että menetyksiä sattuu kyllä ihan kaikenlaisille perheille, kuten vastaajan nro10 perheille, joissa vanhemmilla ei ole kykyä käsitellä suuria menetyksiä, vaan saatu apu ns mitätöidään pois, kielletään sen merkitys. Surullista on, että lapsi katselee hämmentyneenä tilannetta ja kuvittelee, että se on se oikea tapa surra. Sitten kylvää ikävää ja pahaa oloaan näin aikuisenakin, esim Artun kuoleman yhteydessä, muihin. Se on ollut vähän niinkuin lisätraumana numerolle 10, että äiti reagoi tuolla tavoin, kun muut haluavat auttaa.

Johan se Artun isäkin toivoi, että muistavat vaikka lastenosastoa sairaalassa.

ihmistä tuollainen tragedia, se on selvä.

Mutta se syvä kauhea suru koskee kyllä vain sitä vainajan omaa pehettä ja sukua, läheisiä, jotka hänet tunteneet.

Ja siinä voi olla vaikka halaus, lähellä olo ja läheisten tai muiden auttajien apu jos/kun sitä halutaan.

Ei meidän muiden ole tarvis mennä työntymään ventovieraiden surutaloon, ei itse eikä lähetyksin, eihän se merkitse oikeastaan mitään. Ajatus on aika korni. Jos haluaa auttaa ihmisiä ja tehdä hyvää niin löytyy niin paljon keinoja siihen..hakeutuu vaikka ystävätoimintaan vammaista lasta nauttamaan, tai vanhusta ulkoiluttamaan, on monia hienoja tapoja joilla saa myös itselle hyvää mieltä! Hyvänä esimerkkinä nämä sadat etsijät, he ottivat asiaan osaa juuri niinkuin pitää, isot kiitokset ja halaukset heille!

SINUA on asia koskettanut ja haluat häiritä perhettä suuressa surussa? Tähän ketjuun on muutenkin pesiytynyt ihan outoa sakkia; annatte isänsä ja veljensä menettäneelle ohjeita, miten hänen kuuluu surra?

Oletteko koskaan ajatellut, että "terveellä itsetunnolla ja järjellä" varustettu ihminenkin sekoaa ihan täysin lapsensa yhtäkkisen poismenon vuoksi? Siihen ei todellakaan mitään tuntemattomien mukasympatioita tarvita. Oikeasti ap vaan haluaa tehdä itsensä tärkeäksi, kun HÄNTÄ on niin koskettanut asia.

Yöks mitä porukkaa! Ei mitään kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan!

Nämä mukasympätisoijat purkaa jotain omia traumojaan ottamalla osaa vieraiden ihmisten suruun. Todella kornia tosiaan. Eihän nyt jumalauta VIERAILLE ihmisille lähetetä suruadresseja, ei kotiin, ei työpaikalle eikä kouluun, sehän on ihan päivänselvä juttu. Saati mennä kukkapuskien kanssa oven taakse tai soitella kännykkään, tai lähetetä meiliä.

Ei ole ap:lla mitään käsitystä etiketistä! Toivottavasti osaat edes hävetä typeryyttäsi.

että ventovieraalta tullut adressi yhtään lohduttaa surevia omaisia. Voi tuntua tungettelevalta. Muutenkin nykyään kaikkien tragedioiden yhteydessä omaiset joutuvat koville, kun asioita puidaan lehtien palstoilla viikkotolkulla.



Annetaan heidän surra kaikessa rauhassa omaistensa ja läheistensä tukemana.

SINUA on asia koskettanut ja haluat häiritä perhettä suuressa surussa? Tähän ketjuun on muutenkin pesiytynyt ihan outoa sakkia; annatte isänsä ja veljensä menettäneelle ohjeita, miten hänen kuuluu surra?

Oletteko koskaan ajatellut, että "terveellä itsetunnolla ja järjellä" varustettu ihminenkin sekoaa ihan täysin lapsensa yhtäkkisen poismenon vuoksi? Siihen ei todellakaan mitään tuntemattomien mukasympatioita tarvita. Oikeasti ap vaan haluaa tehdä itsensä tärkeäksi, kun HÄNTÄ on niin koskettanut asia.

Yöks mitä porukkaa! Ei mitään kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan!

Nämä mukasympätisoijat purkaa jotain omia traumojaan ottamalla osaa vieraiden ihmisten suruun. Todella kornia tosiaan. Eihän nyt jumalauta VIERAILLE ihmisille lähetetä suruadresseja, ei kotiin, ei työpaikalle eikä kouluun, sehän on ihan päivänselvä juttu. Saati mennä kukkapuskien kanssa oven taakse tai soitella kännykkään, tai lähetetä meiliä.

Ei ole ap:lla mitään käsitystä etiketistä! Toivottavasti osaat edes hävetä typeryyttäsi.

ap on joka paikkaan itsensä tunkeva nolo tyyppi.

MUA surettaa! MUN joulumieli on pilallla! MINÄ haluan lähettää adressin!

ap mene itseesi ja häpeä.

Ai että kun turhaa postia ei toivota kotiin niin tietenkin on ok lähettää se toiseen osoitteeseen? tuskin se on yhtään sen mukavampaa saada adressia koulutavaroiden joukossa. Taidan laittaa omani lähikauppaan, saavat sen sitten kätevästi ja ihan yllättäen kauppareissulla.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013010416516792_uu.shtml



Ja muistetaan sit vastaisuudessa olla lähettelemättä ventovieraille adresseja!

Tätähän Artun vanhemmatkin toivoivat mutta ap oli ehtinyt jo adressinsa laittaa

Etkä ilmeisesti ole ainoa, kun perheen piti ihan erikseen julkisesti pyytää rauhaa.

Suru ei ole julkista, vaikka asiaa olisi julkisesti käsitelty.

Luin kuitenkin myös tarkasti tuon uutisen, jossa perhe toivoo ettei heidän KOTIINSA enää läheteltäisi adresseja, minä en ole heidän kotiinsa lähettänyt mitään, vaan sinne koululle.

Lahjoitan myös TAYSille, kuten Artun isä esitti toiveen.

ap

kehtaanko? Asia kosketti syvästi minua. Onko tungettelua vai lämmittävä osanotto? Olisiko kodinhoitoapu valmiiksi maksettuna aivan idioottimaista?

Artun omaisilla on loppuelämän joulut pilalla ja suunnaton ikävä lastaan :(

Olivat saaneet niin paljon kukkia, adresseja jne että joutuivat julkisuuden kautta pyytämään ettei niitä enää toimitettaisi.

Omaisten surua ei yhtään helpota, jos joku never-heard tyyppi lähettää heille adressin. Moni haluaa surra rauhassa, kaikki eivät välttämättä halua kaikkia tuttujakaan paikalle esim.hautajaisiin.



Osa ihmisistä vain on tyhmiä omissa tunteissaan vellojia eikä kunnioita perheiden toiveita. Minäkin tiedän yhden tapauksen, jossa lapsen menettäneet eivät kutsuneet hautajaisiin esim.naapureita. Yksi näistä kumminkin tunki paikalle. Sureva perhe loukkaantui tästä epäkunnioituksesta ja välit menivät lopullisesti.