Haluaisin laittaa Artun vanhemmille suruadressin,

addressi voisi toimia vanhemmille muistutuksena siitä, että me kaikki tiedämme, että tämä olisi voinut tapahtua kenen tahansa 8-vuotiaalle pojalle. Sen vuoksi itse ajattelin laittaa.

vaan päinvastoin pahentaa niitä. Jos äitisi oli tuollainen, kylmä ja sydämetön ihminen joka heittää suruvalittelut hellanpesään, niin en ihmettele että 10-vuotiaana oot vetänyt johtopäätökset, että yksin pitää surra eikä kukaan voi auttaa. Olet vain nähnyt omituisen suremisen mallin eikä muuta. Sinua ja sinun suruasi tuskin kukaan kuunteli, jos asenne oli tuo.

Kaikilla ei kuitenkaan ole noin.

mulla on kuollut myös isä ja sisarus. Ei meillä suhtauduttu ikinä noin osanottoviesteihin tai -käynteihin.

Empatiaa ei ole kaikissa kodeissa, vaikka sitä sylissä sinne kannettaisi. :(

ja saajiksi laitan Artun omaiset? Voivat ottaa vastaan jos haluavat, mutta ei tule kotiin asti.

Varmasti käyvät tilannetta ja tapahtumia vielä läpi koululla ihmisten kanssa, mahdollisesti pulpetin tyhjentämistä tms?

ap pohtii vaihtoehtoa

t. sisaruksensa menettänyt

Se on traagista, että menetyksiä sattuu kyllä ihan kaikenlaisille perheille, kuten vastaajan nro10 perheille, joissa vanhemmilla ei ole kykyä käsitellä suuria menetyksiä, vaan saatu apu ns mitätöidään pois, kielletään sen merkitys. Surullista on, että lapsi katselee hämmentyneenä tilannetta ja kuvittelee, että se on se oikea tapa surra. Sitten kylvää ikävää ja pahaa oloaan näin aikuisenakin, esim Artun kuoleman yhteydessä, muihin. Se on ollut vähän niinkuin lisätraumana numerolle 10, että äiti reagoi tuolla tavoin, kun muut haluavat auttaa.

Uskon sen löytävän perille, jossain vaiheessa. En kuitenkaan tule rikkoneeksi heidän kotirauhaansa näin.



ap

Uskon sen löytävän perille, jossain vaiheessa. En kuitenkaan tule rikkoneeksi heidän kotirauhaansa näin.

ap

yleensä mieleltään terve ihminen kokee kollektiivisen suruun osanottamisen hyvänä asiana

Surunsa keskellä eläve perhe ei välttämättä osaa kaivata, jos jonkun "Venla Vauvapalstalaisen" adressi jääkin tulematta.

no onko sinulta kuollut lapsi sellaisella tavalla, josta on julkisesti esim keskustelupalstoilla sinua syyllistetty?

Se joka aamulla kirjoitti tänne miten tämä asia vaikuttaa omaankin joulumieleen, silloin A ei ollut vielä löytynyt.

Se joka aamulla kirjoitti tänne miten tämä asia vaikuttaa omaankin joulumieleen, silloin A ei ollut vielä löytynyt.

lahjat.fi/adressit

älä lähetä.



artun tunteneiden adressit lämmittävät omaisten mieltä, mutta nekin vasta myöhemmin.



tällä hetkellä suru on niin kipeä ettei vieraiden ihmisten surunvalittelut auta siihen.



usko minua, tiedän mistä puhun. menetin läheisen kipeällä tavalla ja puolituttujen osanotot ja yhteydenotot olivat ahdistavia.



hautajaisissa adressit läheiseni tunteneilta lämmityivät mieltä. mutta yhtään vieraan ihmisen adressia en olisi halunnut lukea.



suru ja kuolema ovat henkilökohtaisia kokemuksia ja kuollutta läheistä haluaa suojata vierailta.

tuntemattomalta adressi ja maksettua kodinhoitoapua.



Ihan oikeesti: koittakaa nyt vain tuntemattomat selvitä tästä ilman että yritätte päästä yhteyteen pojan perheen kanssa.

Se on traagista, että menetyksiä sattuu kyllä ihan kaikenlaisille perheille, kuten vastaajan nro10 perheille, joissa vanhemmilla ei ole kykyä käsitellä suuria menetyksiä, vaan saatu apu ns mitätöidään pois, kielletään sen merkitys. Surullista on, että lapsi katselee hämmentyneenä tilannetta ja kuvittelee, että se on se oikea tapa surra. Sitten kylvää ikävää ja pahaa oloaan näin aikuisenakin, esim Artun kuoleman yhteydessä, muihin. Se on ollut vähän niinkuin lisätraumana numerolle 10, että äiti reagoi tuolla tavoin, kun muut haluavat auttaa.

onko sinulla sitten esittää joku oikea tapa surra?

lapsen ja miehen menettäminen kolarissa tuntuu niin pahalta, ettei yhdenkään ihmisen surunvalittelut siihen auta. vielä vähemmän jonkun tuntemattoman.

monella näiden osanottojen takana on juuri uteliaisuus ja halua tulla osaksi tapahtunutta jotenkin.

lopettakaa yhteydenotot perheeseen nyt. jos musitatte asian vielä muutaman viikon päästä, voitte miettiä asiaa uudelleen.

perheelle on tarpeeksi kauheaa se, että lapsi on kuollut ja asia on koko suomen tiedossa.

usko minua, tiedän mistä puhun. menetin läheisen kipeällä tavalla ja puolituttujen osanotot ja yhteydenotot olivat ahdistavia.

kuten aiemmin kirjoitin. Lähetin silti nyt adressin, Artun koululle, josta vanhemmat voivat halutessaan ottaa sen.

ap

Luo sinä, jos osaat, sehän on kaunis ajatus!



ap

Muistan, kun puolituttu mies kuoli pienellä paikkakunnalla ja vanhempia kolautti se kovasti. Halusivat lähettää leskelle kukkakimpun ja rekrytoivat mut siihen hommaan. Aivan kamalaa siellä ovella oli käydä, kun nainen itki halatessa ja mä nieleskelin kyyneleitä, vaikka tuskin koko miestä tunsin.

Jos et tunne perhettä ennestään, niin adressin laitto on tungettelua.

Olin 10-vuotias, kun isäni ja pikkuveli kuolivat autokolarissa pyhämiesten päivän aikaan. Asuttiin pienellä paikkakunnalla, ja kaikki katsoivat oikeudekseen tulla meille tuomaan surukukkia kotiin ja ottamaan osaa suruun. Suurinta osaa ihmisistä ei oltu koskaan edes nähty. Minusta tuntui jo silloin 10-vuotiaana, että kaikki tulivat vain uteliaisuuttaan paikan päälle. Lopulta laitettiin ovi lukkoon (maallahan ei yleensä päivällä kenenkään ovi ollut tuohon aikaan lukossa).

Muistakaa, että jokaisella on myös ihan lähellä joku ihminen, joka kaipaa aikaasi. Keskity heihin!

Se että tätä tragediaa on käsitelty julkisuudesta ei tarkoita että kaikkien joita tarina liikuttaa, täytyy adressi lähettää!



Ajatelkaas jos tälläinen tapa leviää: kohta on tuhat adressia surevilla omaisilla läpi käytävänä... etsiä sieltä sit tuttujen jne adresseja. Tuskin kukaan lukee hautajaisissa kaikkien tuikituntemattomien adresseja!



Joten eiköhän anneta jokaisen surra omaisten, sukulaisten ja tuttavien kanssa!



Ja ap ääliö meni jo adressin lähettämään!!! Miksi ihmeessä??

kehtaanko? Asia kosketti syvästi minua. Onko tungettelua vai lämmittävä osanotto? Olisiko kodinhoitoapu valmiiksi maksettuna aivan idioottimaista?

Artun omaisilla on loppuelämän joulut pilalla ja suunnaton ikävä lastaan :(

Artun vanhemmat ovat ilmoittaneet julkisuuteen poliisin kautta, että haluavat olla rauhassa.

He saavat tarvittavan tuen ja avun muilta sektoreilta nyt.

Laita vain. Ei se ainakaan lisää vanhempien tuskaa. Myös vaikka lahjakortti jonkun paikalliseen ravintolaan joka tekee kotiinkuljetuksia voi olla arvokas apu.



Ja vanhemma tietty haluavat olla rauhassa, joka mielestäni tarkoittaa etteivät halua ovensa taakse ihmisiä, ylimääräisiä puheluita tms. Tuollaiset hiljeiset muistamiset on varmasti heillekin ok.