Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tällaisen ihmisen käytöksestä?
22.12.2012 |
Kutsuin hänet meille syömään, siis oikein pitkän kaavan mukaan. Oli aperitiivit, alkupalat, pääruuat, jälkiruuat, oli kuohuviinit ja viinit ja kahvit ja avecit. Hän siis tiesi että teemme kunnon ruuat eikä olettanut tulevansa pelkästään kahville.
Hän ei tuonut mukanaan mitään, ei kukkaa, ei kynttilää, ei yhtään mitään. No, sellaista sattuu, ei aina voi muistaa (tai ehkä se kuitenkin kuuluisi käytöstapoihin).
Mutta kummallisinta oli että hän ei edes kiittänyt! Ei noustessaan ruokapöydästä, ei lähtiessään, ei seuraavana päivänä, ei missään vaiheessa.
Mielestäni aika moukkamaista ja epäkohteliasta. Mielelläni laitan ruuat ja katan kauniisti, siivoan ja mietin kaiken, mutta olisi kiva jos edes sen kiitos voisi sanoa.... Jäi vähän sellainen olo että ei enää.
Kommentit (26)
En ikinä kehtaisi olla kiittämättä ruuasta. Samalla se on kohteliaisuus illallisen järjestäjälle kaikesta vaivasta.
Ihanaahan se on istua kauniisti katettuun pöytään. Tunnelmallista musiikkia, kivaa keskustelua, herkullisia ruokia, joiden eteen on nähty vaivaa. On viiniä ja jälkiruoat kahvin kera.
Kohtelias vieras huomioi myös jollakin tilaisuuteen sopivalla pikkulahjalla; kukilla tai jollakin herkkuostoksella (kuten konvehteja, luxuskahvipaketti).
Moukka on moukka juhlapöydässäkin. Tällaisia vieraita ei tarvitse toiste kutsua. Aina löytyy ihmisiä, jotka tykkäävät tulla kutsutuksi ja viettää hauskan illan herkkujen parissa ja hyvässä seurassa, ja osaavat arvostaa sitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali ihminen tajuaa kyllä kiittää. En minäkään kutsuisi tuollaista ihmistä enää syömään.
Onko sinun ystäväsi, sukulaisesi? Käyttäytyykö muuten ns. normaalisti?
Voihan olla, että jos oli sinulle vähän tuntemattomampi ihminen, niin hänellä on vaikka asperger.
ruokavierailuilla yms, eikä siis myöskään jos mentiin kahville jonnekin niin muistaakseni viety mitään.. Olin lähemmäs 3-kymppinen kun tajusin että niin kuuluu tehdä..
Kiitin tietysti aina jos oli jotain pientä tarjolla.
kateus on sellainen vaiva, että saa ihmisestä kaikkein inhottavimmat ja halpamaisimmat piirteet esiin. Onhan aivan pöyristyttävää olla kiittämättä mutta kateellista voi raivostuttaa niin paljon että alentuu jopa tuollaiseen pikkumaisuuteen. MItään muuta syytä en keksi. jaa, sentään yhden: jos vieras halusin näpäyttää sua yliyrittämisestä ja hienostelusta, mistä päädytään taas kateuteen
olen itse ilman muuta kiittämiseen kasvatettu, kiitän aina esim. työpaikan amicaruokailun jälkeen retorisesti, vaikkei sitä kukaan kuulekaan, enkä edes tiedä kuka ruuan on laittanut.
Mutta voisiko olla, että tuollaisen ap:n kuvaileman ns. paremman illallisen aikana kiitos olisi unohtunut siksi, että olisi tullut sanottua niin monta kertaa jotain muuta positiivista? Siis ihan näitä "voi miten hyvää, onpas mahtavaa ruokaa" -tyyppisiä kommentteja. Ja sitten kun jälkiruuan kohdalla vielä toteaa että oli ihanaa ruokaa, kyllä nyt on maha täynnä ja mieli lepää, niin sitä jotenkin luulee jo sanoneensa "kiitos", vaikkei sitä sanaa oikeasti olekaan tullut sanoneeksi?
Mun miehelläni on tämä tilanne "anteeksi"-sanan kanssa. Mä haluiaisin kuulla sen nimenomaisen sanan, ja mies usein luulee sen sanovansa vaikka oikeasti sanoo vain esim. että "voi perkele, tuo meni ihan pieleen" tai "ei oo totta, mä unohdin". Se ei musta ole ihan sama kuin anteeksipyyntö, mutta mies itse aina vannoo näiden tilanteiden jälkeen pyytäneensä anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kehunut syödessäänkään, ei mitenkään. Eli ei ikään kuin unohtunut se varsinainen kiitos-sana kun ei ollut edes mitään senkaltaista mielessäkään.
Ihme moukka tosiaan. Ei edes pahoitellut että ei tuonut mitään tuomisia. Tuli vain ja odotti täysylöspitoa ja sitten poistui.
Enpä taida tosiaan enää kutsua. Olkoon.
ap
Vähän vaikea ottaa kantaa tietämättä tämän tuttavasi taustoja.
Itselläni oli varhaisaikuisuudessa sellainen ongelma, että ihmissuhteet ja sosiaaliset tilanteet meni pieleen. En tosiaan tajunnut, että mikä on, kun en saa ylläpidettyä suhteita toisiin.
Päädyin sitten terapiaan ja vähitellen valkeni, etten todellakaan osaa normaaleja tapoja. En osaa kiittää, pyytää anteeksi, huomioida toisia, en tiedä mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei... Jopa ruokailu ja ruokailuvälineiden käyttö meni helposti pieleen.
En ole autistinen tms. Taustani on se, että olen kasvanut alkoholistiperheessä, jossa on asuttu ja eletty ihan pellossa. Mitään kontakteja normaaliin elämään ja ihmisiinkään ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja naapurustossa yksi nuori neiti, lasteni ystävä, joka ei koskaan kiittänyt mistään, ei ruuasta, ei joulu- tai syntymäpäivälahjoista. Ilmeisesti vanhemmat kasvattivat ainokaisensa tuntemaan itsensä jonkun sortin prinsessaksi, jolle itsestään selvästi kaikki tulee kuin "Manulle illallinen" ja hänhän osoittaa kiitollisuutta rahvaalle jo syömällä tarjotun ruuan tai vastaanottamalla lahjan, ei kai sitä ääneen tarvitse sanoa!
Olen sitten kai moukkamainen, mutta ainakaan en ota tietoista riskiä tuomalla jotakin ihmiselle jota en tunne kovin hyvin. Kirjoituksessasi se ei kyllä siitä ollut mainintaa, mutta ymmärrän tuohtumuksesi ainakin kiitoksen puutteen osalta. Täytyyhän nyt olla sen verran käytöstapoja, että kiittää viitsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattelisi oikein mitään tuontapaisesta käytöksestä. TUnnen niin paljon nörttityyppejä, jotka ei vaan kerta kaikkiaan edes huomaa tuollaisia asioita, että pitäisi kiittää tai että on tapana tuoda jotain. Tiedän, ettei nämä ihmiset tarkoita loukata tai olla kiittämättömiä, mutta he vaan eivät ajattele tuommoisia sosiaalisia konventioita, ehkä eivät kaikki edes tiedä niitä.
En tykkäisi mitenkään pahaa tuollaisesta siis, vaikka toki se jossain määrin huonotapaista vanhanaikaisten etikettien mukaan onkin.
Kiittäminen kuuluu oarkipäivääni, mutta enpä ole ennen tiennyt että kutsuja olettaa saavansa tuliaisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en osaa ostaa tuliaisia. kukkakaupassa tuskailen kukkien ja värien kanssa niin, että lähden aina ilman niitä pois ja sitten hävettää.
kiittäminen kuitenkin kuuluisi ihan normaaleihin käytöstapoihin.
En tykkää tommosista tavoista että on "pakko" viedä jotain. Se tuntuu tuskattuttavalta ja turhalta. Mieluummin annan ihmisille silloin jotain, jos tiedän löytäneeni jotain heitä todella ilahduttavaa/tarpeellista.
Yritän muistaa kiittää esim. uudessa työpaikassa ehkä ylikohteliaastikin kiittelin kun jouduin kyselemään neuvoa yms.
Silti minulle on käynyt mokia. Kun olen ollut kylässä on syöty ja juotu jotain, mutta kun ei ole tullut missään vaiheessa selkeää "siirtymäkohtaa" jolloin olisi esim. lopetettu ruokailu ja siirrytty pois pöydästä (=minusta looginen kohta kiittää). Juttelu ja seurustelu on vain jatkunut pötköön koko ajan ja sitten huomaankin kotimatkalla etten ole sanonut "kiitos" missään vaiheessa :/ Sitten tekstaria perään, jossa kiittelen kovasti. noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös yksi ystävä, joka on vähän samantapainen. Hän on ihan "normaalista" perheestä ja periaatteessa ihan normaali tyyppi. Ei kuitenkaan juuri kiitä eikä muutenkaan minusta käyttäydy oikein hyvin. Hänestä hyvät käytöstavat ovat hienostelua. Esim. jos kahvipöydässä joku kaataa minulle kuppiin lisää kahvia ja sanon "kiitos" kaatajalle, hänen mielestään hienostelen. Tai jos tulen johonkin aj sanon esim. vanhemmalle ihmiselle päivää ja kättelen häntä, niin tämän ystävän mielestä hienostelen. En tiedä, mistä tämä hänellä kumpuaa. Vanhemmat ovat hänellä ihan tavallisia suomalaisia, ei mitään erityisen huonokäytöksisiä ja kotikasvatuksessa ei tietääkseni mitään vikaa.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2012 klo 23:41"]
Ja naapurustossa yksi nuori neiti, lasteni ystävä, joka ei koskaan kiittänyt mistään, ei ruuasta, ei joulu- tai syntymäpäivälahjoista. Ilmeisesti vanhemmat kasvattivat ainokaisensa tuntemaan itsensä jonkun sortin prinsessaksi, jolle itsestään selvästi kaikki tulee kuin "Manulle illallinen" ja hänhän osoittaa kiitollisuutta rahvaalle jo syömällä tarjotun ruuan tai vastaanottamalla lahjan, ei kai sitä ääneen tarvitse sanoa!
[/quote]
Ei lapsi välttämättä aina huomaa tai on yksinkertaisesti niin ujo, että ei tohdi esimerkiksi soittaa kummille kiitoksia lahjasta tai jostain synttärikortista. Joskus ujous voi iskeä myös siinä tilanteessa kun saa lahjoja vaikka syntymäpäivillään.
Minä voisin olla ihminen joka unohtaa kiittää ja tuoda tuliaisia. Jotenkin en ajattele ruokaa tai tarjoiluja ystävien välillä lahjoina vaan ihan normaalina käytöksenä. Jos joku on kutsunut minut, niin sehän on ollut hänen ideansa ja hänen oikeastaan kuuluisi kiittää minua siitä, että olen tullut vieraaksi. Jos minä taas pyydän jotain joltakulta, niin sitten kiitän. Jos vaikka olen pyytänyt kaveriltani kyytiä jonnekin, niin kiitän ja tarjoan kahvit. Jos taas kaveri on pyytänyt minut mukaansa autoon, niin miksi minä kiittäisin? Enkä kiitä silloinkaan jos ollaan yhdessä menossa johonkin tapahtumaan.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2013 klo 15:45"]
Minä voisin olla ihminen joka unohtaa kiittää ja tuoda tuliaisia. Jotenkin en ajattele ruokaa tai tarjoiluja ystävien välillä lahjoina vaan ihan normaalina käytöksenä. Jos joku on kutsunut minut, niin sehän on ollut hänen ideansa ja hänen oikeastaan kuuluisi kiittää minua siitä, että olen tullut vieraaksi. Jos minä taas pyydän jotain joltakulta, niin sitten kiitän. Jos vaikka olen pyytänyt kaveriltani kyytiä jonnekin, niin kiitän ja tarjoan kahvit. Jos taas kaveri on pyytänyt minut mukaansa autoon, niin miksi minä kiittäisin? Enkä kiitä silloinkaan jos ollaan yhdessä menossa johonkin tapahtumaan.
[/quote]
Minulla on hieman samansuuntaiset ajatukset kanssasi asiasta. Lähtökohtaisesti en odota vierailta mitään muuta kuin paikalle tuloa tai aikaista perumista jos olen itse pyytänyt heidät kolmen ruokalajin illalliselle. Tietenkin jotkin tuliaiset kuten kukat tai pullo viiniä on aina plussaa, mutta en luultavasti uhraisi ajatustakaan tuliaisten puuttumiselle. En myöskään loukkaantuisi vaikka ei erikseen muistettaisi kiittää jos muuten tuntui, että ilta meni hyvässä hengessä.
Puolituttujen kanssa ollessa normaalisti kiitän ruuasta ja vien jotain tuliaisiksi. Kavereiden kanssa ei normaalisti kiitellä toisiamme erikseen. Joskus saatan viedä tuliaisia tai ystäväni voi tuoda jotain. Ollaan kuitenkin sovittu, että ei tarvitse tuoda mitään kun tulee käymään.
Palstalla on uusi hahmo;
"väänsin gourmet aterian, vieras nautti kun onnistui olemaan kiittämättä" -hullu?
Tuntuu, että näitä aloituksia on nyt luettu liian monta... (Olkoonkin tämä viimevuodelta, mutta osa niistä ei ole ollut)
En yksinkertaisesti jaksa uskoa ilmiön olevan noin yleinen. Jollekin ehkä joskus käynyt näin, mutta useille ja kaikki vieläpä palstailis... Jep jep
Mun teinit käyttäytyy paremmin kuin ap:n kuvaama vieras.
Tyttö 14 ja poika 17 v.
Kiittävät aina kaikesta saamastaan ruoasta. Ihan sama mitä laitetaan, aina sanovat kiitokset. Joskus pyytävät lisää ruokaa, kun oli niin hyvää tai että on vieläkin nälkä ja sitten sanovat vielä uudemman kerran, että kiitos.
Siis mä en tajua ollenkaan näitä kommentteja, että kutsujan pitäisi olla muka "kiitollinen", jos joku syö hänen ruokiaan. Mm. nro 19! Haloo! Hän oli nähnyt aika lailla vaivaa ja rahaakin mennyt reippaasti.
Mielestäni kuuluu ihan normaaliin kohteliaisuuteen kiittää siitä, mitä joku tarjoaa.
Kuka kumma neardenthalilainen täällä kommentoi syömisiään?? Siis täh? Olkaa kiitollisia, kun söin teidän laittamaa ruokaa ja join kaikki ruokajuomatkin!!
Häpeä!
Hyväksyisin tuollaisen käytöksen lähinnä ihmiseltä, jolla olisi joku paha kriisi. Normaalitilanteessa.. no, eipä huvittaisi kyseistä henkilöä enää kylään kutsua. Tuliaisen voi toki unohtaa tai ei ehkä ehdi hankkia, itse tosin yleensä sanon, että aioin tuoda kukkia, mutten ehtinytkään kauppaan tms., ihan vain selitelläkseni epäkohteliaisuuttani.