Mikä teissä poikien äideissä mättää
ja teidän jouluperinteissä.
Kun kaikki naiset itkee täällä sitä, että ei halua viettämään paskajoulua anopin luona.
Miksi tyttöjen äidit osaa viettää oikeaa joulua ja poikien äidit viettää vain paskajouluja.
Tekeekö poikageenit naisesta paskoja järjestämään mitään. Miksi vain tyttöjen äidit osaa olla nöyriä ja hienotunteisia ja fiksuja ja mukavia ja avarasydämisiä.
Kommentit (24)
niin oon kaio jäävi sanomaan.
Mutta ne tyttölapset kuitenkin samaistuu äitiinsä joten sinne on helpompi mennä. Anoppila on vieras paikka.
Ja miehet nyt sopeutuu vaikka minne, ei ne valita.
Minusta ja miehestäni mummolassa on kiva käydä, siellä on hyvää ruokaa, mukavaa yhdessäoloa. Veljeni vaimon mielestä mummola on kamala, joulu siellä on hirveä ja ruoka ala-arvoista.
Voisiko olla niin, että vika ei olekaan anopissa?
3 heistä jo aikuisia 2 oma perhe.
He ovat aika tasaisesti vuorotelleet joulun.
Olen jokaiselle heille, jotka ei asu kotona enää, että ovat tervetulleita meille jouluksi.
Ja samaan vetoon se, että ei ole pakko.
Pallo on heillä.
Homma toimii hyvin.
Tänä jouluna ei kukaan ole tulossa meille. Poikani ovat menossa anoppiloihinsa.
Eipä ole minun korviini tullut valituksia.
Joten kai mä olen onnistunut kasvatuksessa :)
ja teidän jouluperinteissä.
Kun kaikki naiset itkee täällä sitä, että ei halua viettämään paskajoulua anopin luona.Miksi tyttöjen äidit osaa viettää oikeaa joulua ja poikien äidit viettää vain paskajouluja.
Tekeekö poikageenit naisesta paskoja järjestämään mitään. Miksi vain tyttöjen äidit osaa olla nöyriä ja hienotunteisia ja fiksuja ja mukavia ja avarasydämisiä.
Kun osaatte vaan mollata ja halveerata muita. Ja ylisttä itseänne.
ME POIKEIN äitit osaamme antaa arvon kaikenlaisille ihmiselle ja YMMÄRRÄMME ettei tuon kaltaisia yleistyksiä voi tehdä.
että on sen sukukin ihan mukavaa.
Mutta on se niiden kanssa ruokailu aina pieni koettelemus tällaiselle normaalit ruokatavat oppineelle. Miehen sukulaiset ovat hyviä hotkimaan ruokansa pikavauhdilla, puhumaan ruoka suussa ja pureskelemaan suua auki. Yritä siinä sitten pitää oma juhlatunnelma yllä, kun sitä kuvottavaa menoa joutuu seuraamaan.
Silti mennään. On ne ruuat sentään hyvän makuisia.
että on sen sukukin ihan mukavaa.
Mutta on se niiden kanssa ruokailu aina pieni koettelemus tällaiselle normaalit ruokatavat oppineelle. Miehen sukulaiset ovat hyviä hotkimaan ruokansa pikavauhdilla, puhumaan ruoka suussa ja pureskelemaan suua auki. Yritä siinä sitten pitää oma juhlatunnelma yllä, kun sitä kuvottavaa menoa joutuu seuraamaan.
Silti mennään. On ne ruuat sentään hyvän makuisia.
Paitsi että tuo hyvänmakuisiakaan ei pidä ihan paikkaansa...
ryttäämään.
Jotkut poikien äidit ovat sellaisia hälläväliä -tyyppisiä ja jotenkin periksi antaneita. Että koska "pojat ovat poikia" ei kunnollisia tapoja tai mitään enää yksinkertaisesti viitsitä vaatia. Pojat ahmii, mitä väliä sillä ruoalla on, pojat sotkee, miksi käyttää siistejä vaatteita jne.
Siis ovat itsekin sen stereotypian vankeja.
Toki poikkeuksia on, ja toki näitä on tyttöjenkin vanhempien joukossa, sekä sellaisten, joilla on molempia. Mutta yllättävän usein tällainen pojat on poikia -asenteen taakse piiloutuminen ja sillä välintpitämöttämyyden ja huonon käytöksen oikeuttaminen tulee vastaan.
jotain vitun eineksiä vain tarjotaan ja syödään suu auki mässyttäen, eikä pidetä tissiliivejä vaan tissit roikkuu vapaana paidan alla.
En tosiaan tiedä, miksi ne naiset, joilla on vain poikia, on niin tyhmiä ja epäsiistejä, eikä osaa tehdä itse ruokaa.
Onko tosiaan niin, että idarit ei saa tyttöjä ja tyttöjen saantiin pitää olla vähän sitä älykkyyttä ja sivistystä
Mä lähtisin enemmän kuin mielelläni anopin luokse joulun viettoon, mutten valitettavasti voi mennä! Siellä kun on miehen ex-vaimo ja lapset ja olisin lievästi sanottuna ylimääräinen siinä porukassa :D
Niinpä anoppi on aina vieraampi ja äidin suhde tyttäreensä yleensä läheisempi kuin poikansa perheeseen - tyttären luona on kirjaimellisesti kuin kotonaan kun lusikatkin on samassa laatikossa kuin itsellä. Siitä tuskin on kysymys etteikö tyttöjen äiti pärjäisi oman anoppinsa kanssa sen paremmin tai huonommin kuin poikienkaan äiti?
Meillä appivanhemmat on aina pistäneet joulunvietossa tyttären perheen muiden edelle ja myöhemmin taas ulkomailla asuvan pojan perheen, jossa on vielä pieniä lapsia.
jouluaatto miehen suvun kanssa ja kivaa on. Mutta kai mun täytyy opetella laittamaan eineksiä ja mässyttämään suu auki, koska mulla itselläni on vain poikia. Oppia ikä kaikki.
Siis tarkoittaako tämä sitä, että poikien äidit eivät tykkää olla anoppilassa, mutta tyttöjen äidit tykkäävät?
Eli minulla on poika ja sen takia en voi tykätä anopista? Mutta jos syntynyt lapsi olisi ollut tyttö, tykkäisin anoppilassa olemisesta kuin hullu puurosta?
Uskon, että naiset rakastavat yleensä omaa äitiään enemmän kuin miehensä äitiä ja viettävät joulunsa mieluiten oman äitinsä kanssa. Ei siihen vaikuta oman lapsen sukupuoli.
tyttöjen äiteihinhän on tässä ihan irrelevantti. Oikeasti vastakkain ovat isät ja äidit, ja se kumman mieltymysten ja lapsuudenmuistojen mukaan se OIKEA joulu vietetään. Kun nainen on alusta asti jyrännyt perheessä ne omat tapansa läpi ja mies on vaan hiljaa sopeutunut vaimon ja vaimon suvun perinteisiin, niin ei kai se anopin joulu enää tunnukaan oikealta.
Ai että ihmisen luonne muuttuu sitten sen mukaan saako tyttö- vai poikalapsen... Ota nyt keksi pahvi. Mitähän sellainen äiti sitten on, jos on molempia?
He kaikki tulevat meille jouluna syömään. Miniät menevät omille vanhemmilleen, kun on kuulemma pakko, vaikka he haluaisivat tulla meille.
Poikani sanovat, että he itse muutenkin kävisivät meillä harvemmin, mutta kun avovaimot haluavat käydä. :)
Vaikuttaisiko, että olen kokki ammatiltani, ja he saavat aina käydessään ruokaa?
Minä olen poikien äiti ja molemmat isovanhemmat tulevat MEILLE jouluksi. Mitäköhän meissä on vialla kun tykätään olla koko porukka koolla eikä tarvitse valita "puolia"!?
Noin kaiken kaikkiaan ollaan enemmän tekemisissä mieheni vanhempien kanssa, koska he asuvat lähellä. Oma äitini asuu kauempana ja nähdään aika harvoin, vaikka läheisiä ollaankin. Eli tässäkin ollaan kieroja, kun tulen anoppini kanssa toimeen ihan ok :)
että on sen sukukin ihan mukavaa.
Mutta on se niiden kanssa ruokailu aina pieni koettelemus tällaiselle normaalit ruokatavat oppineelle. Miehen sukulaiset ovat hyviä hotkimaan ruokansa pikavauhdilla, puhumaan ruoka suussa ja pureskelemaan suua auki. Yritä siinä sitten pitää oma juhlatunnelma yllä, kun sitä kuvottavaa menoa joutuu seuraamaan.
Silti mennään. On ne ruuat sentään hyvän makuisia.
Paitsi että tuo hyvänmakuisiakaan ei pidä ihan paikkaansa...
arvon rouvat nillittäisi täällä, kuinka anoppilassa istutaan paska jäykkänä pöydän ääressä, kun itse on tottunut rennompaan menoon, jossa toisten pöytätapoja ei kytätä, eikä pöydässä ikävystytä tuntitolkulla...
Mikäs kumma siinä onkin, että naisilla on niin hirveä tarve koko ajan arvostella toisten tapoja ja pitää vain niitä omia oikeina tapoina? Ei miehet tee millään tapaa samassa mittakaavassa vastaavaa.
ehkä se meneekin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ja kyllä, minullakin on 3 poikaa.
"miksi vain tyttöjen äidit osaavat olla nöyriä ja hienotunteisia....?"?
Mitä pitää sisällään tyttären nöyrä äiti? Onko äitisi alistettu? Kuka häntä alistaa? Isäsikö vai sinä?
Minussa on nuo yllämainitut poikageenit ja siksi olen ylpeä, juntti, tyhmä, ikävä ja ahdasmielinen. Nautin jouluna shamppanjaa ja mereneläviä mieheni kanssa.